Takakansi lupaili jotain Potterien henkistä - jotain josta nauttisi sekä kohderyhmä, eli esiteinit, että vanhempi yleisö. Metikköönhän se vaikutelma sitten meni, tämä on selkeästi tarkoitettu nuorille, ehkä jopa enemmän pojille tai poikatytöille. Kirjassa on muutama melko raju kohtaus, mutta kirjoitustyyli vaikuttaa siltä, kuin kirjailijakin olisi ollut kirjoittaessaan teini, tai sitten suomennoksessa on toivomisen varaa sanavalintojen puolesta. Aikuiset hahmot eivät ole uskottavia aikuisia, päähenkilöt ovat enimmäkseen ärsyttäviä ja heillä on vain pari omaa luonteenpiirrettä. Kerronta on yksinkertaista (ja yksinkertaistettua) ja täyteenahdettua, eikä hahmojen johtopäätöksille ole mitään perustetta. Taustalla kuitenkin on hyvä idea, harmi ettei sitä ole osattu esittää hyvin.