Poison Girl

Kirja oli todellinen seikkailuelämys. Ruoska-Cluny on kauhistuttavimpia pahiksia, joita on koskaan tullut vastaan. KIrjassa oli paljon tapahtumia ja näkökulmat vaihtuivat, mutta silti juonesta pysyi hyvin kärryillä.

Tämä osa oli taas vähän parempi kuin edellinen. Juoni oli jännittävä ja ennustus tuli yhä ajankohtaisemmaksi. Huumori on ihanan räiskyvää ja joka kappaleessa sain hihitellä itsekseni :)

Olisi pitänyt lukea koko Twilight-saaga paljon nuorempana ja silloin, kun se oli pinnalla. Nyt kaiken hehkutuksen jälkeen oli kauheat odotukset ja jouduin pettymään aika paljon. Juoni oli suhteellisen tylsä ja Edwardin jatkuva ihailu rasittavaa. Yritin pitää mielessä, että Houkutus on tavallaan paranormaalin nuortenkirjallisuuden kummitäti, josta sitten lähti valtava buumi vampyyri- ja ihmisusitarinoille, joita tietysti itsekin olen lukenut vaikka kuinka monta ennen tätä Houkutusta.

Tämä on yksi ikisuosikeistani. Tykkään juonesta, henkilähahmoista ja huumorista. Yllättävän pelottavakin kirja osaa olla. Ties kuinka monta kertaa olen Henkienhoitajan lukenut. Harmi ettei tälle ole jatko-osia.

Olihan tämä aika kauhistuttava ja jännittävä, mutta odotin jotain vielä pahempaa. Ne Kuussa tapahtuvat jutut jäivät vähän liian auki, olisi ollut kiva tietää mikä oikeasti oli sen ilmiön taustalla. Kirjan alkuosaa olisi voinut vähän tiivistää, sillä tyypit pääsee Kuuhun vasta yli puolenvälin. Alussa mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä päähenkilöiden saamien yliluonnollisten kokemuksien ja vanhan Himmelfarbin johdosta.
Päähenkilöihin en saanut oikein mitään kosketusta. En pystynyt samaistumaan kehenkään ja he jäivät aika etäisiksi, varsinkin Midori. Himmelfarbin hahmosta pidin, sillä kirjailija kuvailee hyvin hänen dementoituneita mielenliikkeitään.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kirja ja suosittelen kaikille kiinnostuneille. Loppu oli yllättävä ja siitä jäi turhautunut fiilis - hyvällä tavalla!

Selkeästi parempi kuin eka osa! Mielenkiintoni sarjaan kasvoi huimasti. Odotan innolla seuraavaa osaa. Välillä häiritsee, kun näitä myyttisiä olentoja vilisee kauheasti eikä niistä kerrota paljonkaan taustatietoa. Menee vähän pää pyörälle.. mutta muuten Percy Jacksonin maailma on oikein viihdyttävä!

Aika nopeasti tämän kirjan hotkaisi, vaikka onkin 400-sivuinen. Musta oli hienoa, että vihdoin selkeni miksi Zoey tuntee vetoa niin moneen poikaan samaan aikaan. Jotenkin en pysty enää kritisoimaan Zoeyta siitä. Sitä paitsi itsekin pidän näistä pojista. Paitsi Erikistä, en alkujaankaan pitänyt hänestä. Toivottavasti Zoey lemppaa sen :D

Muutenkin juoni kulki mukavsti eteenpäin, vaikka olenkin sitä mieltä, että varmasti joidenkin kirjojen asioita voisi panna yhteen, ettei sarjan tarvitsisi olla niin pitkä. Jotenkin kamalaa ajatella, että täytyy vielä lukea 7 kirjaa että saa sarjan loppuun! Mutta ei auta...

Hyvä jatko-osa! Paljon tapahtui ja uusia hahmojakin tuli matkaan, joka on aina kiva juttu. Klaanin petturi vaikuttaa tässä vaiheessa aivan liian selvältä.. Odotan suurta juonenkäännettä, jossa petturiksi paljastuu joku, jota ei olisi koskaan osannut kuvitella. Joudun ehkä pettymään .. tai sitten en :D

Joka tapauksessa luen seuraavan osan hyvinkin pian!

Tykkäsin! Juoni on mielenkiintoinen ja erilainen. Eläminen jonkun toisen kehossa tuntuu karmivalta. Kirjan teema olikin hyvin keskellä koko ajan: millaista on elää, kun muut näkevät vain ulkokuoren eivätkä sieluasi. Jännitystä kirjaan lisää murhatutkimukset ja paikoitellen sydän alkoi pamppailla.

Ja seuraava osa tulee vasta keväällä!

Azkabanin vanki on ehdottomasti yksi parhaimpia Potter-kirjoja! Muistan edelleen sen mahtavan tunteen, kun luin tätä ensimmäistä kertaa. Lopussa piti vain haukkoa henkeä. Kirjassa esiintyy paljon uusia ihania hahmoja: Lupin, Sirius ja tietysti Hiinokka. Harryn vanhemmista opitaan lisää ja aletaan saada enemmän vihiä miksi Kalkaros vihaa Harryn isää niin pajon.

Pottereissa on parasta juuri se, että joka kirjassa oppii jotai uutta taikamaailmasta. Tutustuu uusiin taikavempeleisiin, loitsuihin, hahmoihin ja otuksiin. Kertaakaan ei käy aika tylsäksi Potterien seurassa.

Minullakin oli ennakkoluuloni kun lähdin tätä lukemaan, mutta mitä enemmän pääsin kirjassa eteenpäin, sitä varmimmin heitin ennakkoluulot roskikseen. Kirja osoittautui erittäin hyväksi ja miellyttäväksi kokemukseksi. Maailmaa on osattu rakentaa omintakeiseksi eikä kirjan lopussa oikein tiedä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tällainen hyvän ja pahan uudelleen vastakkainasettelu tuo mielenkiintoista vaihtelua fantasian genreen. Ekassa kirjassa salaisuuksia tuli jo mukavasti esille, toivottavasti seuraavissa osissa riittä vielä uusia ja mehukkaita juonenkäänteitä.