Poison Girl

Tämä oli koko sarjan paras osa. Juoni oli mielenkiintoisempi kuin edellisissä seikkailukirjoissa. Luin tätä pikkutunneille asti kun halusin heti tietää loppuratkaisun :D Aloin myös pitämään Lumikista vasta tässä osassa. Edellisissä osissa hän vaikutti kylmältä ja etäiseltä. Myös lopetus oli hyvin koskettava ja kauniisti kirjoitettu.

Parempi kuin edellinen osa. Alkuun vähän takkuili kun tuskastelin taas Simukan kirjoitustyylin kanssa. (Minuun kun se ei oikeen iske), mutta loppukirjan luin nopeasti parissa päivässä. Ihan OK kirja.

Kirja ei nyt mikään kovin erikoinen ollut, vaikka tapahtumat kävivät aika jänniksi lopussa. Teksti oli jotenkin kuivaa ja juoneen jäi aukkoja. Juonikaan ei ollut niin mielenkiintoinen kuin odotin. Satukirja viittaukset olivat ihan mukavia, mutta ne jäivät aika vähälle.

Kirja oli tosi mukaansatempaava ja hauska. Toisaalta kliseitä esiintyi aika paljon. Aluksi kuvittelin Yön talon olevan vähän kuin Harry Potterin Tylypahka, mutta kirjan edetessä unohdin koko vertauksen. Mielenkiintoa löytyy vielä sen verran, että luen seuraavan osan.

Tästä alkaa maailman paras kirjasarja! Koko maailma vetää mukaansa kuin imuri, kieli on sutjakkaa ja hahmot upeita. J.K. Rowling on täysi nero Potterin keksiessään. En koskaan lopeta rakastamasta tätä sarjaa :)

Kirja oli mielenkiintoinen, koska se oli aivan ihana ja ärsyttävä samaan aikaan. Juoni vain tuntui junnaavan paikallaan ja vasta loppukappaleissa alkoi tapahtua. Tykkäsin silti kovasti kirjasta ja päähenkilöön Unnaan samastuin jostain syystä hyvin.