Soturiorava

Älä lue ellet ole lukenut koko kirjaa tämä sisältää PALJON juonipaljastuksia!!!

Kirjan henkilöitä on Tomi, Timo, Laura, Saska, Mortti, Nestori, Sauli Arpinen, Puuttuva, Leka, Mortti, Isadora, Hyyppä, Otso Kokko, Knepnejkonm ja Mnokjenpjek

Huostolan lapset pääsevät vihdoinkin Austraasiaan, missä kaikilla on kaikki hyvin. Lapset oppivat lentämään Lekan lentokoulussa, mutta sitten lapsia alkaa epäilyttämään aikuisten puheet pehmentymisestä ja siitä, että kenelläkään ei ole varjojaan. Lapset päättävät lähteä hakemaan varjojaan Toravuorilla sijaitsevasta Kalmolasta. Lapset hankkivat tavaroita joita tarvitsevat, kuten Austraasian kartan, Draken miekan ja paljon kuivalihaa ja muutakin ruokaa. Matkaan lähtijät (joihin kuuluvat Laura, Timo, Tomi, Mortti ja Nestori) saavat Saskalta kompassin mukaansa. Lapset ”lainaavat” Auvolan torilta yhden lentävän pakun ja niin matka voi alkaa. Matkaan lähtee myös hupsu, jonka kaverukset nimittävät myöhemmin Tositaruksi. He matkaavat lentävällä pakulla kylään nimeltä Loukola, jossa heidän on määrä tavata nainen nimeltä Isadora Alvarez. Hän puhuu arvoituksilla, joita lapset eivät ymmärrä. Sen lisäksi Nestori saa Isadoralta lahjaksi riipuksen ja sitten he jatkavat matkaa. Matkan varrella limaoliot hyökkäävät matkalaisten kimppuun ja Tositaru antaa sielunsa vanhalle miehelle, joka vahvistaa retkeläisten määränpään olevan hyvä. Seuraava pysähdyspaikka on kuolleessa metsässä lähellä Toravuoria, jossa varjonhakijat tajuavat Austraasian petturin olevan Saskan isä. Metsässä Tomi näkee painajaisia ja saa ensisuudelman Lauralta. Seuraavan pysähdyksen aikana lapset tapaavat kaksikasvoisia olentoja joita alkavat kutsua Irmoiksi. Lähtiessään Irmojen kylästä he saavat heiltä lahjaksi valoammuspyssyjä. Toravuorille päästyään lapset joutuvat urhien hyökkäyksen kohteeksi, jossa Nestori kuolee ja sen seurauksena lapset ymmärtävät Isadoran puheet. He palaavat kylään, jossa iso jättiläinen halkaisee Irmoja kahtia. Lapset taistelevat sitä vastaan, mutta viimeiset kuoliniskut antaa Puuttuva. Puuttuva vie lapset Isadoran luokse, missä Laura ja Tomi hakevat varjonsa.

Pidin kirjasta todella paljon. Tämä oli jännittävä, hauska ja todella tunteellinen, mutta ei yllä parhaimpien lukemieni kirjojen joukkoon.

Suosittelen

Ei ollut kovin hyvä kirja. Ärsyttävän kliseinen. Aikuiset eivät usko lapsia ollenkaan vaan luulevat, että ne puhuu valetta vaikka eivät ne puhukaan. Tämän kliseisyyden huippu tulee siinä kohtaa kun ne käyvät kehittämässä valokuvat. Ei siellä näy mitään ihmeellistä. Mä arvasin sen. Mutta lopussa tietyllä tavalla R.L Stine selittää kaiken.

Luin tämän kesälomalla, kun oltiin mummolassa ja sen läheisessä kirjastossa oli tää, mutta meidän kirjastossa ei ollut.
En suosittele.

Pidin tästä lähes yhtä paljon kuin edellisestä osasta. Tässä ehkä ärsytti hieman se kun Harmaaraita oli niin itsepäinen hänen ja Hopeavirran suhteelle. Toisaalta minua ärsytti myös Tulisydän kun hän yritti erottaa Hopeavirtaa ja Harmaaraitaa.
Tiikerikynsi oli yhtä ärsyttävä kuin viime kirjassakin.

Muuten pidin kirjasta todella paljon ja suosittelen tätä sarjaa lämpimästi kaikille