Sohvi

Ensimmäisestä lukukerrasta alkaen olen tykännyt tästä Yön talo-sarjan ensimmäisestä kirjasta. Sarja alkaa hyvin reippaalla tahdilla, mutta kuitenkin lukijaystävällisesti muistuttaen kuka kukin on vielä pitkälle kirjaa myöten. Tapahtumaa on kivasti, ei kuitenkaan ole ängetty liian täyteen vaan pysytty maltillisena ensimmäisessä kirjassa.

En voi kuin suositella!

Pimeyden rakastaja aloitti kirjasarjan hienolla vedolla! Alkuun uuden lukijan on vaikea pysyä kärryillä. On uutta sanastoa, vaikeita nimiä ja paljon tapahtumaa.. Pian tähän mielenkiintoiseen maailmaan pääsee käsiksi ja sitä vain ahmii tarinaa.

Tykkäsin kirjasta todella paljon, Wrath on ihana henkilöhahmo isoine kokoineen ja puolustushaluineen. Samoin Tohrment, ah hänestä haluan kuulla lisää!

Eikun seuraavan kirjan kimppuun, suosittelen!

Tähän on hyvä päättää faunoidijengin tarina, vau!

Vaikka koko trilogia on ollut todella hyvä ja minun makuuni juuri passeli, oli tämä viimeinen omalla tavallaan paras kirjasarjan kirjoista. Tutut hahmot pyörii mukana tuoden tekstiin naurettavaa huumoria, jota olisi minun puolesta saanut viljellä enemmänkin.

Välillä olin hieman pettynyt miten helposti kaikki faunoidijengin suunnitellut asiat menivät niinkuin he halusivat, mutta en antanut sen häiritä lukukokemusta. Samoin olisin kuullut lisää Edenistä ja Ronnista, sekä Nemon suhtautumisesta tilanteeseen kirjan lopussa.

Kirja, ja koko kirjasarja, on ihanan värikästä kieltä käytettynä koottu mielikuvituksellinen maailma, johon lukija uppoaa totaalisesti! Kirjasarjan pariin palaan varmasti myöhemmin ja suosittelen muille luettavaksi.

Annukka Salama onnistui taas! Faunoidijengi jatkaa tarinaa ihanalla huumorilla ja toiminnantäyteisillä käänteillä. Uusina henkilöinä Nemo ja Eden sopivat tarinaan hyvin ja erityisesti Eden nousi yhdeksi minun lempihahmoiksi tässä kirjasarjassa. Ja sitä kautta mielenkiintoni myös Ronniin. Toivon, että tämä sisko-veli-kaksikko on myös sarjan viimeisessä osassa mukana.

Pientä miinusta tulee muutamista omaan makuun turhista kohtauksista, mutta muuten oikein napakka kakkoskirja tälle sarjalle. Ja sitten kolmannen osan kimppuun, jes!

Vau! Myönnän, että ennakkoluuloni tätä kirjaa (ja sarjaa) kohtaan johtui vain siitä, että sillä on suomalainen kirjailija. Mutta täytyy myöntää etten epäile enää toiste suomalaisen kirjailijan teoksia.

Käärmeenlumooja veti heti otteeseensa ja luin sen yhdessä hujauksessa. Ja se sai minut janoamaan jo seuraavaa osaa käsiini. Värikästä, kuvailevaa tekstiä, joka antaa tarpeeksi lukijalleen, mutta jättää myös sopivasti tilaa lukijan omalle mielikuvitukselleen.

Voin vain suositella!! Tätä lukiessa sai hihitellä, punastella ja kaivata itselleen sitä mustasukkaista pahaa,mutta niin ihanaa poikaa ;)

Kirjasarjan ylistyksen johdosta nappasin tämän luettavakseni ja voin sanoa pettyneeni. Kirja kesti ja kesti ja loppua kohti minua ei vaan kiinnostanut lukea sitä. Kirjassa oli liikaa outoja käänteitä, jotka tapahtuivat liian äkkiä juoneen verrattaen.. Henkilötkin jotka olivat alkuosassa mukana unohtuivat loppua kohden. Toisen osan yritän vielä lukea, mutta varmaan jää siihen. Harmi.. Odotin paljon tältä sarjalta :(

Ensimmäiseen kirjaan verrattuna, tästä jäi hieman pettynyt fiilis. Kirjassa oli paljon kohtauksia, joissa aina jotakuta oltiin pelastamassa, joista puolet olisi voinut jättää pois ihan vain lukijan mielenkiinnon ylläpitämisen vuoksi. Kaikki tietävät, ettei päähenkilöt kuole vaikka olisivatkin vaarassa ja ne täytyisi pelastaa.. Vaikka mielenkiintoisia käänteitä kirja oli pullollaan, loppua kohden into kirjan lukemiseen hiipui. Loppuhuipennus pelasti hieman kirjaa! Luen kyllä seuraavatkin osat ja toivon, että olisivat tätä kirjaa parempia.

Mukaansatempaava kirja, johon jää herkästi koukkuun. Juoni on suhteellisen tyypillinen ja ennalta-arvattavissa, mutta ei tylsä. Mukava lukukokemus, vaikka ei ylläkään parhaimmistoon.