Cliffer666

Kuten kirjan nimestä ja esittelytekstistäkin käy ilmi, tämä kirja on oikeastaan yksi tunnustustarina - ei sen enempää eikä vähempää. Ainakin itse olen sitä mieltä, että 273 sivun pituus ei ole yhtään liiaksi, vaikka kirja ei käytännössä muuta olekaan kuin yhden ihmisen tarina, joka kattaa yhden kuulustelun ajan. Mutta niistä tapahtumista kertomisessa meneekin sitten tovi jos toinenkin.. Mitään varsinaista kauhua tai yliluonnollisuutta tältä on turha hakea, niitä ei löydy. Muuten kuin edellisessä arvostelussa mainitsemani linkittymä romaanin "Julma Leikki" kanssa.. Kirjojen juonet ovat keskenään täysin erillään toisistaan, mutta näitä jänniä linkittymiä King on tykännyt ennenkin viljellä.. Mitä sitten muuta tästä osaisi sanoa.. Ei nyt ehkä voisi sanoa, että tämän luettua tuntisi niinkään liikutusta.. Mutta ehkä jonkinasteista myötätuntoa tai jos se kalskahtaa jonkun mielestä liian vahvalta sanalta, niin ainakin ymmärrystä. Siis nimenomaan päähenkilöä kohtaan. Kaikesta huolimatta mitä on tapahtunut.. Paljon muuta ei oikein osaa kertoa, ettei spoilaisi.

Tämän romaanin tunnelmasta tulee paljolti mieleen Piina - ahdistavuutta todella löytyy. Ja kuten Piinassakin, kaikki ahdistus ja kauhu kumpuaa sinänsä ihan "tavallisista" asioista (lue: ei yliluonnollisuuden häivääkään). Kyllä ymmärrätte, sitä on vaan hieman vaikea ilmaista.. Tässä on nimenomaan kyse yhden ihmisen suunnattomista kauhun hetkistä tilanteessa, jolle hän ei itse käytännössä voi mitään. Kamppailua elämästä ja kuolemasta ja kuvausta siitä mitä ihmismielessä oikein tapahtuu niillä hetkillä, kun joutuu tällaiseen äärimmäiseen ja pakokauhun omaiseen, epätodelliseen tilanteeseen. Oikeastaan ainoa ns. "yliluonnollinen" pikkuseikka, joka tästä on poimittavissa on vahvasti kytköksissä Kingin seuraavaksi tämän jälkeen ilmestyneeseen romaaniin "Doloreksen tunnustus".. Sinänsä jännä yksityiskohta, jolla ei ole kummankaan kirjan juonen kulun kannalta mitään merkitystä, mutta silti maininnan arvoinen.. Näitä linkittymiähän King rakastaa viljellä. Anyway, tämä oikeastaan hieman yllätti minut positiivisesti, en oikein osannut odottaa juuri mitään

Tieteiskauhukertomus Kingiltä part X.. Njoop, niitä on tältä herralta kyllä niin kovin useita tullut. Tälle jos pitäisi hakea jonkinmoisia verrokkikappaleita, niin mieleen tulevat Carrie ja toisaalta Kosketus.. En näissä arvosteluissani halua minkäänlaisia spoilereita antaa, mutta samankaltaisuutta näihin on havaittavissa. Minkä tasoinen tämä romaani sitten on, no jos käyttäisi sanaa "mukiinmenevä". Sinänsä ihan kelpo kertomus, mutta ei tämä alkuunkaan pärjää Kingin katalogissa niille kunnon huippuvedoille.. Niin, ei huono tosiaan, mutta ei oikein erityisen mainiokaan.. Siis "ihan jees". Eiköhän se kiteytä tarpeeksi. Kingin tuotannon taso on niin hurjan tasokas, että siinä tämä jää auttamatta parempiensa jalkoihin, vaikka ihan hyvä onkin.

Jälleen yksi melkoinen mötkäle Kingin kynästä.. Eipä mitään, niihin on totuttu. Pieni suklaapuoti tribute..? Meh.. Ehkä ei aivan. Mutta kieltämättä alkuasetelmasta tuli vahvasti se mieleen, siksi haluan mainita. Mutta ei kuitenkaan aivan niin viatonta ole meininki sitten lopulta.. Joskin alussahan se siltä saattaa vaikuttaakin. Itse asiassa juuri sitä seikkaahan siinä korostetaankin. Tai tarkemmin sanottuna tämä tarinamme päähenkilö tahtoo asiakkailleen korostaa. Mutta kun kertomuksen arkkitehti on King, voimme arvata, että pikkuhiljaa homma muuttuu vähemmän viattomaksi.. tällä kertaa likaiseksi ja suorastaan sotaiseksi. En löytänyt tästä paljonkaan aidon kauhun elementtejä, mutta eihän se ollenkaan poikkeuksellista ole, mr. King kirjoittaa mitä tahtoo. Muuten tämä vaikuttaa tyyliltään oikein perus-Kingiltä. Yliluonnollisuutta toki on, se "korvatkoon" kauhuelementtien puuttumisen. Oikein hyvä tarina, mutta en pysty arvostamaan aivan herran parhaimpien tasolle.. siltikin oikein hyvä.

Kingin tarina kovia kokevista kirjailijoista, part X. Joo, tuttuakin tutumpi on lähtöasetelma, mitä tulee itse tarinan päähenkilöön. Mutta aika lailla siihen se sitten jääkin.. Kaikki King-fanithan tietävät, että hän kirjoitti aikanaan kirjailijanimellä, pseudonyymillä, nimeltä Richard Bachman. Syiksi tämän "toisen minän" käyttöön King on maininnut mm. kiivaan julkaisutahdin. Todelliset syyt toki löytyvät vain herran omasta päästään, mutta olivat ne loppujen lopuksi mitä olivatkaan, niin aikansa kynäiltyään kahdella nimellä, tuli sitten lopulta Bachmanin todellinen henkilöllisyys selville. Tämän sanottiinkin sitten "kuolleen" äkisti vuonna 1985. Tätä seikkaa vasten peilaten tämä romaani vaikuttaa aivan kuin eräänlaiselta Kingin löyhästi omaelämänkerralliselta painajaiseltaan. Kiehtovilla ja mystisillä yliluonnollisilla aineksilla höystettynä. Lisäksi on mainittava tietty raakuus, eräät kohtaukset ja niiden yksityiskohtainen kuvaaminen on suoranaista gorea. Mukavaa kontrastia tarinan henkimaailmalliseen puoleen. Tämä on kyllä laaturomaani. Ei Kingin terävintä kärkeä, mutta todella vahvaa ylempää keskitasoa, mikä tämän herran tapauksessa on jo hyvin paljon.

No niin, nyt on sitten kerrankin arvosteluvuorossa puhdasta scifiä. Niistä aineksista, joista tämän romaanin lähtökohta on koottu, on todettava.. Että jonkin asteinen pettymys on kyseessä. Kuten sanomastani voikin päätellä, vaikutti tämä romaani perus lähtökohdaltaan varsin mielenkiintoiselta. Mutta loppujen lopuksi tuli sellainen olo, että tässä ikään kuin kasvatettiin pikkuhiljaa jännitettä ja juonta loppua kohden ja sitten..  Sitä ei sitten oikein tullutkaan. Vai tuliko..? Jaa-a, nämä ovat puhtaasti tulkintakysymyksiä. En sitten tiedä, minkälaista eeppistä loppuratkaisua olin odottanut, mutta totuus on se, että laimeaksi jäi ja ottaen huomioon kirjan paksuuden (yli 700 sivua), en pysty olemaan täysin tyytyväinen. Ei tämä huono teos ole ollenkaan, mutta silti osoitus siitä, että runsas sivumäärä Kingin teoksissa ei todellakaan automaattisesti ole mikään mestariteoksen takuuleima. Tässä teoksessa on hyvät puolensa, mutta en pysty arvostamaan sitä Kingin katalogissa kovin korkealle. Juonen lähtökohdista ja aineksista (ja etenkin tuolla sivumäärällä) olisi pystynyt saamaan vaikuttavammankin tarinan aikaan.

Tätä lukiessa on jännä miettiä mitkäköhän kohdat ja luvut saattavat olla Kingin, mitkä taas herra Straubin käsialaa. Asialla ei sinänsä ole merkitystä itse kirjan laatuun, mutta tuskin lienen ainoa, joka sitä on pohtinut. Ainakin minusta ovat onnistuneet varsin mutkattomasti kiteyttämään tyylinsä yhteen, eikä mitään sen ihmeempiä notkahduksia tai merkittäviä tyylin muutoksia ole havaittavissa suuntaan tai toiseen. Mitä itse tarinaan tulee, niin tuskin edes tarvitsee mainita, että Musta Tornihan tästä tulee useammin kuin kerran mieleen. Tarina on kylläkin aivan oma kokonaisuutensa, mutta sen huomaa kyllä, milloin King on ruvennut väsäämään fantasiaa. Muutamissa kohdissa tuli aivan aavistuksen verran korni olo, mutta ei missään nimessä häiritsevyydeksi asti, kyllä tämä toimii kestonsa varran varsin mukavana fantasiaseikkailuna. En sitten tiedä mihin tätä varsinaisesti vertaisi joidenkin muiden kirjailijoiden tuotantoon viitaten tai kenet ottaisi kohderyhmäksi, jolle suositella, parempi kun vain tutustuu itse kirjaan ja tekee omat johtopäätöksensä. Sopiva sekoitus todellista maailmaa ja elämää sekä aivan täyttä satua ja keksittyä maailmaa, laadukasta fantasiaseikkailua.

Tämä on varmaankin paras R. L. Stinen koskaan kirjoittama kirja. Juonessa olisi ainesta ihan täysiveriseksi kauhuelokuvaksikin asti.. Mutta olkoonkin, että kyseessä on "pelkkä" nuortenkirja, se on mainio sellainen. Neljä tähteä ei ole lainkaan liioiteltu, pikemminkin tuli mieleen onko se liian vähän.. Mutta sitten tuli mieleen myös eräät tuhatsivuiset mestariteokset ja ajatus palasi maan pinnalle, oikeisiin mittasuhteisiin.. Olkoon kuinka hyvänsä, tämä on laatukamaa, paras Stinen kirjoittama nuorisokauhutarina, jos minulta kysytään.

Melko keskinkertainen. Juonen perusidea on varsin mielenkiintoinen, tosin ehkä siitä olisi saattanut saada paremmankin tarinan aikaan.. Toisaalta oman kestonsa verran se kyllä jaksaa jokseenkin kantaa. Tämä nyt on hieman vaikea arvostella omassa sarjassaan, kun periaatteessa kirjalla on hetkensä, mutta toisaalta se ei silti tunnu mitenkään erityisen kummoiselta.. Kertalukemisena menee varsin kivuttomasti.

Halloween tarinan keskeisenä elementtinä on luonnollisesti mitä kutkuttavin. Siitä saisi varmasti aikaiseksi yhden jos toisenkin mainion kauhutarinan myös nuorille - tämä ei valitettavasti kuulu niihin. En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta tämä oli melkoista jahkailua oikeastaan yhden kysymyksen ympärillä. Lopun pienoinen lopputwistin poikanen pelastaa vähäsen. Saattaisi edellä mainitusta päätellä, että pidän kirjaa aivan surkeana.. ei nyt sentään, mutta paljon paljon mielenkiintoisemmankin näistä aineksista olisi Stine varmaankin saanut nuorisolle aikaan.

Sanoinkuvaamattoman julma pahuus, joka ruumiillistuu juuri Siksi, jona sinä uskot Sen näkeväsi.. Sinä ja sinun alitajuntasi.. lapsuuden suurin pelkosi. Jos Se tahtoo, Se voi näyttäytyä naarashämähäkkinä, tai kuten Sillä useimmiten on ollut tapana, klovnina, pellenä.. Pennywise... Bob Gray... SE. Yliluonnollinen, sadistisen paha olento. Ehkäpä Stephen Kingin koko tuotannon hirmuisin pahis, peto vailla vertaa. Kenempä mielestä viattomia lapsia kylmäverisesti ja raa'asti murhaava olio ei olisi kauhuskenaarioista mitä järkyttävin, ällöttävin, kamalin. Tiiliskivimäisen paksu romaani, jonka kantavana voimana on lapsen mieli, lapsuuden pahimmat pelot.. Mutta myös ystävyys, periksiantamaton sellainen ja ennen kaikkea siitä kumpuava voima.. Oikeastaan on melko vaikea kiteyttää kovin tiivisti tämän romaanin sisältöä mihinkään tiettyyn teemaan, sen juoni on kyllä tietyllä tavalla yksinkertainen, mutta samalla myös moniulotteinen. Mitä tulee itse romaanin rakenteeseen, siihen että se hyppii kahden eri nykyhetken välillä, niin minusta se sopii oikein mainiosti.. Jos voisi ilmaista sen hieman kliseisesti, niin juuri niin tämä tarina "oli tarkoitettu" kerrottavaksi. Mutta ymmärrettävästi sen seikan suhteen mielipiteet jakautuvat. Juuri tällä hetkellä odotellaan romaanista tekeillä olevaa uutta filmatisointia, saa nähdä mitä sieltä tulee, onko Bill Skarsgårdista vertoja Tim Curryn esittämälle Pennywiselle ja kuinka leffa muuten onnistuu.. Oli kuinka hyvänsä, yksikään elokuvaversio ei tietenkään voi muuttaa sitä, mitä ajattelemme itse romaanista.. Minä ajattelen, että se on Kingin koko uran vaikuttavimpia teoksia. Parhaimpia. Kunnianhimoisilla kokonaisuuksilla on aina se vaara, että ne saattavat kompastua omaan "suuruuteensa". Mutta ainakaan minusta semmoisesta ei voida puhua tämän teoksen kohdalla. En oikein näe muuta vaihtoehtoa, kuin antaa täydet pisteet.. Klassikon asemassahan tämä on jo nyt, mutta uskoisin, että se tulee kestämään hyvin aikaa myös tulevaisuudessa.. Se.

Paikoitellen varsin ahdistavaa luettavaa näin koiranomistajan ja muutenkin eläinrakkaan ihmisen näkökulmasta, koiraparan pään sisäistä maailmaa ja sairaudesta johtuvaa pahaa oloa kuvaavat kohdat ovat kovin koruttomia. Niin on myös itse juoni sinänsä. Veri lentää eikä kukaan, joka erehtyy väärään aikaan paikalle, säästy Cujon hampailta. Kirjana sinänsä ei mitään bestseller-luokan tasoa, Kingin vangitsevimpien teosten tunnelmasta jäädään kauas, mutta omanlaisenaan tarinana ihan toimiva ja ajaa asiansa.