Julma leikki
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomentanut Heikki Karjalainen. Kansi: Heikki Kalliomaa. Kuvitus: Bill Russell. Sidottu, kansipaperi. 2. painos 1997.
Asianajaja Gerald Burlingame on keksinyt jännittävän leikin tuomaan hohtoa avioelämään. Eräänä aurinkoisena lokakuun päivänä hän ottaa vapaata ja suuntaa Jessie-vaimon kanssa kesämökille ottamaan iloa irti.
Mutta heidän leikkinsä saakin odottamatta karmean käänteen, ja Jessie jää mökille yksin, käsiraudoin sängyntolppiin kahlehdittuna...
Kaksikymmentäkahdeksan tuntia Jessie makaa siinä yrittäen keksiä, miten pääsisi irti. Hänen mielessään heräävät eloon kaikki synkät muistot jotka hän on torjunut, ja mökin lukitsematon takaovi paukkuu tuulessa valmiina päästämään sisään aivan uusia, ennen kuvittelemattomia kauhuja – niin pelottavia että Jessie pakenisi mieluummin jopa hulluuteen tai kuolemaan.
Tämän tarinan mittaan Jessie Burlingamen hermot joutuvat tosi kovalle koetukselle – ja niin myös sinun, Lukija.
"King menee liian pitkälle, ihan liian pitkälle tässä kerta kaikkiaan hirvittävässä kauhujuhlassa, jossa nainen joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa – ja sitten vielä muitakin. – Tämä on tosi kammottava." – Kirkus Reviews
Käyttäjät lukeneet myös
Stephen King
Stephen King (Yhdysvallat, s. 1947) on tuottelias ja suosittu kauhukirjailija. Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen.
Kingin perhe asui eri paikkakunnilla, kunnes he muuttivat pysyvästi Mainen Durhamiin. Koululainen Stephen luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja alkoi kirjoittaa itse tarinoita. Stephen valmistui lukiosta vuonna 1966 ja opiskeli englantia Mainen yliopistossa, mistä valmistui vuonna 1970. Vuonna 1971 hän avioitui Tabitha Sprucen kanssa. King työskenteli englanninopettajana ja hankki lisätuloja kirjoittamalla lehtinovelleja.
Muita teoksia kirjailijalta Stephen King
Kirja-arviot ja kommentit
Tämän romaanin tunnelmasta tulee paljolti mieleen Piina - ahdistavuutta todella löytyy. Ja kuten Piinassakin, kaikki ahdistus ja kauhu kumpuaa sinänsä ihan "tavallisista" asioista (lue: ei yliluonnollisuuden häivääkään). Kyllä ymmärrätte, sitä on vaan hieman vaikea ilmaista.. Tässä on nimenomaan kyse yhden ihmisen suunnattomista kauhun hetkistä tilanteessa, jolle hän ei itse käytännössä voi mitään. Kamppailua elämästä ja kuolemasta ja kuvausta siitä mitä ihmismielessä oikein tapahtuu niillä hetkillä, kun joutuu tällaiseen äärimmäiseen ja pakokauhun omaiseen, epätodelliseen tilanteeseen. Oikeastaan ainoa ns. "yliluonnollinen" pikkuseikka, joka tästä on poimittavissa on vahvasti kytköksissä Kingin seuraavaksi tämän jälkeen ilmestyneeseen romaaniin "Doloreksen tunnustus".. Sinänsä jännä yksityiskohta, jolla ei ole kummankaan kirjan juonen kulun kannalta mitään merkitystä, mutta silti maininnan arvoinen.. Näitä linkittymiähän King rakastaa viljellä. Anyway, tämä oikeastaan hieman yllätti minut positiivisesti, en oikein osannut odottaa juuri mitään