Kansi ja kartta: Erika Vik. Sidottu, kansipaperi.

Kuvastaja-palkinnon kunniamaininta 2021 (koko sarja).

Kaksosauringot-trilogian fantastinen kertomus kahtia jakautuneesta maailmasta huipentuu kiihkeästi odotettuun, spektaakkelimaiseen päätösosaan.

Tulilinnut ja kartaagit ovat hyökänneet Seleesiaan, ja Klaani on kaapannut Aleian Thelluriaan. Corildon lähtee Seuran varjojen kanssa hänen peräänsä ja värvää mukaansa Mateon, joka osaa avata thellurialaisia lukkoja. Kun Aleia kohtaa viimein Thelluriassa etsijänsä, Klaanin värvänneen tahon, hän törmää toisenlaisiin totuuksiin, jotka pakottavat hänet kyseenalaistamaan kaiken seleesien keskuudessa kokemansa.

Kenen puoleen Aleian lojaliteetti kallistuu? Voiko hän hallita lumousta sisällään vai onko sillä oma tahtonsa? Entä miten käy Corildonin ja vainottujen seleesien?

Julkaistu
25.9.2018 (Gummerus)

Lukijoiden keskustelut

1

Uutisia, kysymyksiä ja teorioita. Katso, mistä lukijat keskustelevat.

Haluatko jakaa ajatuksesi?Osallistu keskusteluun ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskustelu
Näytä kaikki keskustelut
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Kaksosauringot

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →

Sarja sai Kuvastaja-palkinnon kunniamaininnan 2021.

Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

107
912
87
79
66
52
41
30
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

6 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

6/10

Seikkailu huipentuu kun keskushenkilömme päätyvät samaan paikkaan päättämään teoillaan maailman kohtalosta. Viimein saadaan tietää mikä tämä homma ylipäätään on ollut tässä sarjassa. Tai no saadaan ja saadaan. Menee lopussa niin abstaktiksi etten pysynyt ihan mukana, mutta suurpiirteisesti ymmärsin mitä tapahtui. Juoni on hyvin rakennettu, se soljuu hyvin eteenpäin ja lopussa on sellaista kunnollista lopun tuntua. Se hieman jäi harmittamaan, että sitä seleesien toista pulssia ei oikein avattu riittämiin. Mitä ovat ne eri sävyt ja miten ne suhtautuvat toisiinsa? Olisin kaivannut tutkielmaa aiheesta. :D Kaiken kaikkiaan sarja oli ihan mukavaa luettava. Sellainen ettei harmita että luin, mutta uudestaan tuskin tulen tähän tarttumaan.

9/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Klaani on viimein saanut Aleian kiinni ja on viemässä häntä kohti Thelluriaa. Samalla sota jatkuu Seleesiassa ja Corildon uusien ja vanhojen tuttavien kanssa lähtevät pelastamaan Aleiaa. Thelluria on kaksoisauringojen maailmassa tähän mennessä kehittynein valtio. Thellurialaiset ovat keksineet niin lentolaitteet, valokuvauksen kuin sähkövalon, eikä kehitys ole aikeissa jäädä tähän. Kehitystä aletaankin tavoittelemaan hinnalla millä hyvänsä.

 

Myönnettäköön, että olen koko trilogian alkuosien ajan ollut hieman hämilläni huonojen tuulten merkityksestä ja siitä miten ne käytännössä liittyvät Aleiassa olevaan lumoukseen. Niin sen varmaan kuuluikin olla, eihän kukaan kirjan hahmoistakaan tiennyt asiasta mitään. Viimein trilogian päätösosassa siihen saadaan vastaus.

 

Luin kirjan paljon lyhyemmässä ajassa kuin kuvittelin ja loppua kohden kirjaa oli jopa vaikea laskea käsistään. Pidin entistä enemmän vanhoista hahmoista ja olisin jopa halunnut tietää lisää Corildonin perheen voinnista Seleesiassa. Mitä taas uusiin hahmoihin tulee minulle on paljon erilaisia tuntemuksia heistä. Rakastin inhota kartaagien kuningatarta, välittömästi säälin herra Numia ja olisin halunnut takoa järkeä kaksin käsin keisari Aleksiksen päähän.

Voisin kertoa vielä vaikka mistä, kuten nefreistä ja niiden merkityksestä tai seleeseitä kohtaavasta ennakkoluuloista ja vihamielisyydestä, joka ei voi jättää lukijaa tunteettomaksi. Näin lyhyen aikaa kirjan lukemisesta minun on vielä kuitenkin vaikea kuvata tunteitani tai ajatuksiani. Nefrien todellinen merkitys tuli ehkä hieman puskista mukaan kirjan tapahtumiin, mutta se ei haitannut minua ja oikeastaan oli ehkä hyväkin, että tapahtumilla oli eräänlainen “yliluonnollinen” merkitys. Solain ajatukset seleeseistä sai minut lähes raivon valtaan. Ehkä meidänkin olisi syytä muistuttaa itseämme, ettei se mitä joskus kauan sitten oli välttämättä enää vastaa todellisuutta.

Corildonin ja Aleian tarinan päätös oli ehkä paras mahdollinen juuri tällaisenaan, kumpikin pääsee viimein jatkamaan elämäänsä. Aleia on viimein oikea, oma itsensä ja Corildon on jättänyt surun taakseen ja katsoo onnellisena kohti tulevaisuutta.

 

Erika Vik on luonut uskomattoman maailmaan, jonne haluaisin palata vielä uudestaan.

7/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Kahteen edelliseen osaan verrattuna Nefrin tytär oli ajoittain hieman sekava vauhdikkaan juonensa lomassa, mutta Vik tuo lopulta sarjansa hyväksyttävään päätökseen.

Henkilökohtaisesti olin hieman pettynyt Corildonin ja Aleian eriäviin kohtaloihin, heidän viimeisten sivujen kohtaamisessa oli tiettyä suloisuutta ja jätti pienen katkeruuden lukijan sydämeen ohi menneestä potentiaalista näiden kahden välillä. En välttämättä edes tarkoita romanttista yhteyttä, parin keskinäisen kemia kannalta olisin vain toivonut hieman enemmän yhteneväisempää loppua.

9/10

Hieno päätös mahtavalle sarjalle. Koko sarja on mielestäni parhaita kotimaisia kirjoja, joita olen lukenut ja yltää kyllä monien muidenkin teosten tasalle. Kirjassa on kiehtova tapa edetä tarinassa ja se pitää koukussaan koko tarinan ajan. Itse luin kirjan ahmimalla enkä olisi halunnut laskea teosta käsistäni hetkeksikään. 

Kaikki hahmot ovat mielenkiintoisia ja ihania omalla tavallaan. Sarjan ensimmäiseen osaan verrattuna kirjassa on huomattavasti vähemmän päähenkilön Aleian osuutta tarinassa, mutta itseäni se ei haitannut, koska kaikki muutkin hahmot ovat erittäin kiinnostavia. Aleia muuttuu tämän kirjan aikana odottamattoman paljon, mutta Erika Vik on kuitenkin onnistunut säilyttämään kosketuksen hahmon alkuperäiseen olemukseen.

Tarinassa on valtavasti uusia paikkoja ja hahmoja, joka tekee kirjasta vain entistä koukuttavamman. Loppua kohden päästäessä tulee paljon uutta tietoa, joka selkeyttää koko sarjaa alusta alkaen. Monet asiat hyppäävät kuitenkin vauhdilla luettaessa yllättävällä tahdilla silmille ja piti oikein välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä kaikkea oli juuri lukenut. Teoksen lopussa sarja on samalla selkeytynyt, mutta myös omalla tavallaan muuttunut monimutkaisemmaksi. 

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon vielä tästäkin teoksesta, mutta lopetan nyt sanomalla, että suosittelen kirjaa (ja koko sarjaa) lämpimästi kaikille fantasian ystäville. Teos on ehdottomasti parasta kotimaista laatua.  

9/10

Moni asia selviää tässä kirjassa, mutta itse asiassa ei aivan kaikki. Itseäni olisi kiinnostanut vielä enemmän kuulla tarkemmin muistakin kuin nefreistä. Haluaisin Vikin kirjoittavan lisää tähän maailmaan kuuluvia kirjoja. Ilman Aleiaa tai Aleian kanssa.

8/10

Joo siis, olihan tämä hyvä kirja, mutta ehkä oli vähän liian tiiviisti tungettu. Mielestäni ainakin laivamatka olisi voitu laittaa aikasempaan kirjaan, niin tähän olisi saatu vähän tarkemmin tähän kirjaan. 

Ja sori jos on aika huono ku on eka esittely.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja