Sadanpäämies
@ Shimo Suntila
Kannet: Arren Zherbin. Nidottu.
Todellisuuden perustat ryskyvät jälleen, kun raapalemaestro SHIMO SUNTILAN tarinalaarista ammennetaan esiin toiset sata parasta satasanaista helmeä.
SADANPÄÄMIES on temaattista jatkoa Suntilan edelliselle raapalekokoelmalle Sata kummaa kertomusta, joka valloitti lukijat seitsemän vuotta sitten. Paitsi nyt kaikki tehdään huimemmin! Sähäkämmin! Spefistikoituneemmin! Luvassa on science fictionia, fantasiaa, kauhua, kummallisuuksia ja nivellyksistään nyrjähtäneitä maailmankaikkeuksia, joiden halki kaikaa hullun turkulaisen kirjailijan maaninen nauru.
ILOITSE, kun Milla ja Meri tekevät triumfanttisen paluun! VAPISE Nukkumasan univajeet poistavan ryhmysauvan edessä! HÄMMÄSTELE Paranormaalit perheet ry:n ektoplasmaattisia kuukausitapaamisia! ASTU tähtilaivaan kapinaprinsessan kanssa! KAVAHDA kauhua, jonka temporaalinen massamurhaaja iskostaa uhriensa sydämiin kautta historian!
Lue SADANPÄÄMIES itsellesi iltasaduksi. Huonomminkin voisit päiväsi päättää.
Arvosana kirjalle
Shimo Suntila
Turkulainen Shimo Suntila (s. 1973) on toiminut muun muassa Turun science fiction -seurassa ja Suomen tieteiskirjoittajissa. Kirjallisina esikuvinaan Suntila pitää Douglas Adamsia, Carl Barksia, Boris Hurttaa, Raph Kosteria, H. P. Lovecraftia, Don Martinia, Gene Roddenberrya, Steven Moffatia ja Edward Tayloria. Shimo Suntilan tavoitteena on kumota Einsteinin suhteellisuusteoria hankkimalla enemmän kirjoja kuin asuntoon pitäisi mahtua.
Kuva: Johanna Ahonen.
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 39
Viestit 9
Kirja on koostettu sadasta erilaisesta raapalenovellista, joissa jokaisessa on mittaa tasan sata sanaa. En ole ennen tähän raapalelajityyppiin tutustunut eikä se oikein iskenyt. Sataan sanaan on vaikea mahduttaa kovin seikkaperäistä juonta. Tarinan kaari katkeaa väkisin kesken tai se jää pelkistetyksi. Shimo Suntila onnistuu osassa raapaleistaan paremmin kuin toisissa. Muutama on oikein oivaltava (suosikkini oli "Hoikka mies"), mutta liian usein novellit jäävät epäselviksi tai ne on rakennettu vain viimeisen virkkeen tuoman yllätyselementin varaan. Monesti idea on kokoelman novelleissa parempi kuin toteutus, mikä johtuu luullakseni sadan sanan rajauksen asettamista reunaehdoista.
