Tässä Lintuhäkin jatko-osassa Malorie ja lapset joutuvat lähtemään jälleen liikekannalle, tosin omasta valinnastaan. Aikaa on kulunut viime kirjan ja prologin tapahtumista 10 vuotta, joten lapset ovat jo teini-ikäisiä. (Se kun lapsia alituisesti kutsuttiin teineiksi paikoissa, mihin termi ei mielestäni istunut, häiritsi melkoisesti läpi kirjan.)
Kirjan alkupuoli tuntuu perustuvan aisteihin enemmän kuin Lintuhäkki – Malorien mielen täyttää pelko ja vainoharha. Etenkin alkupuolikkaassa juonen eteneminen on vähäistä, jälkimmäisessä puolikkaassa alkaa vasta tapahtumaan. Loppu tuntui hätäisesti kyhätyltä ikään kuin kirjan määrämitta olisi tullut täyteen ennen aikojaan.
