Viides vuodenaika on vuosiin omaperäisin uusi fantasiakirja, jonka olen lukenut. Se esittelee aidosti mielenkiintoisen maailman ja taikuusjärjestelmän, jollaista ei ole toista. Osa kirjan tapahtumista ja elementeistä ällistytti niin, että olin melkein epäuskoinen, kuinka joku voi luoda jotakin niin ainutlaatuista. Lisäksi Jemisin sanoo kirjan kautta asioita esimerkiksi ennakkoluuloista ja seksuaalisuudesta, joita ei liiemmin spekulatiivisen fiktion avulla ole käsitelty. Tästä ilman muuta lisäpisteitä. Kirja on alle 500 sivua mutta täyteläisyytensä ansiosta tuntuu sitäkin tuhdimmalta lukupaketilta.
Kaikesta tästä huolimatta tarina ei syystä tai toisesta kunnolla imenyt minua mukaansa. Se on hyvin synkkä, karu ja raaka, vaikka ei kovin väkivaltainen. En aina jaksanut välittää, mitä henkilöhahmoille on tapahtumassa. Päähenkilöt eivät minusta ole erityisen kiinnostavia, vaikka Essunin kokemat repivät tuskat pystyi tuntemaan omissakin nahoissaan.
Kai olen tarinaorientoitunut lukija, jonka on opittava kunnolla välittämään henkilöhahmoista nauttiakseen lukukokemuksesta kunnolla. Siksi en voinut antaa enempää tähtiä. Ja siksi en luku-urakan valmistuttua kokenut välitöntä tarvetta päästä sarjan kakkososan kimppuun.
