Orionin vyö
Sidottu.
Mipi Ii tarttuu pyyteettömästi kaikkiin raskaisiin ja vaarallisiin töihin, joihin toiset eivät kykene. Hän on yksi altruista ja toisten altrujen tapaan ylpeä siitä. Joskus tehtävät ylittävät kestokyvyn, ja silloin Mipi Ii irrottautuu tilanteesta ja ajattelee jotakin kaunista. Jos sellaista ei lähistöllä ole, Mipi kuvittelee kiipeävänsä katsomaan Orionin vyötä.
Vähitellen Mipi huomaa tehtäviensä muuttuvan. Hänestä tuntuu, etteivät ne enää hyödytä ketään; altruna olo tuntuu turhalta. Entisenlaisten altrutehtävien toteuttajiksi tulvii kurjuutta pakenevia, hyväksikäytettyjä rikosten uhreja. Koko altrujärjestelmä tuntuu olevan hajoamassa.
Maarit Verronen pohtii uusimmassa romaanissaan isoja globaaleja kysymyksiä allegorisen tarinan kautta. Hän kysyy, mitkä ovat tavallisen ihmisen mahdollisuudet tehdä edes pieniä rakentavia tekoja maailmassa, jossa oman edun tavoittelu ja vallan väärinkäyttö uhkaavat jyrätä kaiken inhimillisen ja kauniin.
Maarit Verronen
Maarit Verronen on syntynyt Kalajoella vuonna 1965. Hän valmistui ylioppilaaksi 1984 Kalajoen lukiosta ja filosofian lisensiaatiksi 1991 Oulun yliopistosta pääineena tähtitiede. Verronen työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Oulun yliopistossa vuosina 1987–93. Vuodesta 1994 lähtien hän on työskennellyt päätoimisesti kirjailijana. Maarit Verronen asuu Helsingissä.
Verronen aloitti tieteisnovelleilla 1980-luvulla. Esikoisteos Älä maksa lautturille (1992) sai Kalevi Jäntin palkinnon. Hän sai nuoren taiteen Suomi-palkinnon 1994, Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon 1996 novellikokoelmasta Kulkureita ja unohtajia sekä Nuori Aleksis -palkinnon teoksesta Keihäslintu (2004). Kirkkaan selkeää (2010) sai Tähtivaeltaja-palkinnon. Vuonna 2018 Verronen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.
Muita teoksia Maarit Verronen
