Novelli: Viinapiru

Kultasuun ja Rimman yhdessä erittäin kieliposkella kirjoittama novelli. Olkaa hyvä!   [b]Viinapiru[/b]   1. Luku   Kun Harri palasi keskiyöllä kapakasta kotiin, niin silloin hän tajusi sen. Hän tajusi olevansa niin kännissä, että näki piruja. Tosin hetken päästä - vaappuessaan pimeällä kadulla - hän ei ollutkaan ihan varma oliko kännissä vaikka olikin ollut kapakassa. Jotenkin kaikki sekottui Harrin mielessä. Piru tosiaan virnisteli hänelle. Suorastaan raakkui Harrin säälittävälle olemukselle.   Harri oksensi vettä.   Joku vanha, lihava nainen teki hämmästyttävän, kissamaisen notkean väistöliikkeen ettei olisi saanut oksennusta takilleen ja katsoi Harria inhoten.   "Vitut sinustakin, saatanan ämmä! Huolehdi sinä vaan vittu omista asioistasi!" Harri huuteli pullean naisen perään. Säikähtänyt nainen ravasi katua eteenpäin elefanttimaisilla jaloillaan ja katosi hetken päästä kulman taakse.   "Mitä sekin haluaa minusta? Mitä ihmettä sinä piru haluat minusta?"   Harri oksensi lisää vettä. Ja lisää.   "Mun pää hajoaa kohta jos tää oksentaminen ei lopu. No, niin, hyvä on, sinä voitit piru. Kerro mulle vaatimuksesi ja mitä ylipäätään haluat musta?"   "Tiivistäni sen yhteen lauseeseen" Piru sanoi ja naureskeli varjoissa. "Haluan, että juot vielä yhden pullon viinaa!”   Piru räkätti hirveää nauruaan ja Harri oksensi pelkästä ajatuksestakin.   ”Miksi sinä kiusaat minua?!” Harri huusi.   ”Koska se on hauskaa”, Piru sanoi edelleen nauraen ja teki kärrynpyörän ilmassa, ”Olet niin huvittava veikko.”   Harri pyyhki suutaan ja lähti kävelemään horjuen kotia kohti. Piru roikkui hänen perässään ja teki rienaavia eleitä.   "Kuinka vaan. Pakko kai se on juoda kun piru käskee. No niin, mutta - minullahan ei ole pulloa. Mistä minä nyt juon? Taitaa kuule piru..."   "Olepas hyvä poikaseni, tässä sinulle juotavaa!" Piru sanoi ja loihti Harrille ison pullollisen viiniä.   Harri otti kunnon hörpyn pullosta ja piru nauraa räkätti. Silloin Harri oksensi ja piru heitteli lisää uhkaavia kärrynpyöriään.   "Mitä tämä on..." Harri soperteli. "Tämähän maistuu aivan..."   "Ahhahahaaaa... Sitä se onkin! Onpa kuin onkin, verta suoraan helvetistä! Voitko uskoa, suoraan manalanmailta!"   Piru nauroi ja nauroi ja lopulta Harri oli niin epätoivoinen, että heitti itse pirua pullolla ja kirosi pahemmin kuin demonit kiimassaan.   Piru väisti notkealla kärrynpyörällä ja räkätti kahta kauheammin.   ”Ähäkutti! Ohi meni! Hähää! Otatko lisää?”   Harri pudisteli päätään ja yritti olla huomaamatta pirua. Hän halusi vain kotiin mahdollisimman nopeasti. Hän yritti ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta kaatui päistikkaa kadulle. Piru käkätti.   ”Hähää, että oikein asvalttia aloit suudella!” Piru karjui. Harri puristi kätensä nyrkkiin ja kirosi itsekseen. Piru kuuli sen, ja villiintyi entisestään, nyt se tuli istumaan Harrin olkapäälle ja nuoli kaksihaaraisella kielellään hänen korvaansa.   "Mitä vaimokin nyt sanoo, Voi Matilda, anna minulle anteeksi Matilda! Anna anteeksi!" Harri soperteli itkunsa seasta ja rukoili vaimonsa apua. "Kuules, Harri poikasein! Se sinun ruma ja lihava ja tyhmä ja saamaton vaimonkuvake lähtee tästä porukasta ensimmäisenä helvettiin. Ei sellasia sian ja elefantin hybridejä täällä kauaa katella, se on varma se!"   "Mutta, Matilda, auta minua Matilda...!" Harri huuteli ja alkoi samassa rukoilla itse pirulta helpotusta ja anteeksiantoa. Ja, siitähän piru villiintyi ja nappasi Harrin paksuista poskista kiinni, otti näppärästi stiletin käteensä ja hiveli sillä Harrin läähättävää ja lihavaa kieltä. "Kuinka pullea kielesi onkaan! Siitä aivan näkee, että et ole tuoppiin sylkevää lajia. Että, siis juoma maistuu. Hehehee, hehehee!"   Harri oksensi taas tuntiessaan metallin maun kielellään. Stiletti viilsi pienen haavan hänen kieleensä ja hän maistoi veren kuparisen maun. Piru ratsasti hetken riettaasti hänen päällään rivouksia huudellen, mutta kyllästyi siihen aika nopeasti, samoin kuin Harrin uikutukseenkin.   ”Ei tuota uikutusta kuuntele Vanha kehnokaan”, se rähähti ja nosti Harrin ylös.   Harri nousi horjahdellen ja kyyneleet silmissään.   ”Ehkäpä tulen katsomaan sitä rumaa vaimoasi. Painuhan nyt kotiin siitä, räkärätti!”   Ja piru työnteli häntä eteenpäin kotiin päin. Harri yritti kuumeisesti keksiä jotain, millä pelastaisi rakkaan vaimonsa pirun kynsistä ennen kuin olisi liian myöhäistä. Se olisi ollut paljon helpompaa jos hän ei olisi ollut niin jumalattoman päissään.   Silloin Harrilla välähti. Hänen vaimonsahan oli kristitty ja vaikka vaimo ei asialla Harria painostanutkaan, niin silti Matilda oli aina ajoittainn pyytänyt Harriakin liittymään muiden onnellisten ja pelastettujen kristittyjen joukkoon. Harri vaan oli aina ollut liian humalassa kuunnellakseen vaimonsa maanitteluja. Mutta, nyt, nyt Harri oli silmänräpäyksessä parantunut, nyt Matilda saisi Harrin joukkoihinsa ja Harristakin tulisi viimein kunnon pirua pelkäämätön kristitty ja taivaspaikan haltija.   "Hyvä on, piru! Mennään vaan tapaamaan Matildaa!" Harri sanoi ylpeästi ja kuuli jo enkelikuoron laulavan majesteettisesti.   2. Luku   Samaan aikaan Matilda katseli kelloaan. Hän oli pahalla päällä. Hänen kelvoton aviomiehensä oli taas jäänyt ryyppäämään ties minne ja kello oli jo lähempänä kolmea aamuyöllä. Matilda huokaisi. Tämmöisen risti oli jumala hänelle antanut vielä vanhoilla päivillään. Mutta hän uskoi vakaasti, että hänelle olisi taivaspaikka vapaana, kunhan vain muistaisi rukoilla ahkerasti.   Ja olihan kristityillä aina raamattu. Siihen hän voisi taas turvautua ja hakea lohtua ja niinpä Matilda otti ison kirjan hyllystä ja alkoi selata sitä edes takaisin niin maanisesti, että hyvä, että kirjan sivut eivät lähteneet irti. Viimein hän löysi etsimänsä. Se oli Jeesuksen vuorisaarna.   "Jos silmässäsi on..." Hän aloitti. "Ääh, ei tämä nyt sovi tähän."Jos joku katkaisee...tupla-ääh, ei tämäkään sovi tähän."   Silloin Matilda laski kätensä alas ja alkoi ajatella. Hetken ihan omilla aivoillaan. [i]Mitä tästäkin kirjasta on minulle ollut hyötyä? Vuosikausia olen sitä lukenut, mutta Harrikin menee taas ties missä ja minä luulen, että raamattu pelastaa hänet ja minut ja kurjan avioliittomme. Ei, ei tässä näin pitänyt käydä, minä luovutan. Anteeksi herrani, mutta minä luovutan. Aamen![/i]   Matilda heitti raamatun lattialle ja samassa hän kuuli oven käyvän. Nytkö se luuseri sitten päätti tulla kotiin? Hän sanoisi kyllä suorat sanat. Se oli tässä. Hän kääriytyi nopeasti aamutakkiin ja tassutteli ovelle. Taas se oli näköjään niin kännissä, ettei edes ovea saanut auki. Miten hän oli tuommoiseen äijään haksahtanut?   Mutta ovi kävi. Matildan ilme oli tuhannen taalan valokuvan arvoinen, kun hän näki, kuka taloon tuli oikein sisään. Se oli itse piru punaisine sarvineen poikinen. Harri raahautui sisälle Helvetin herran vanavedessä.   "Harri!" Matilda huusi. "Nyt sinä olet saattanut meidät perikatoon, itse Saatana on saapunut kotiimme! Kuinka sinä saatoit! Tästä jos selviämme, niin minun puolesta saat Harri olla humalassa vaikka koko lopunikääsi, voi hurjat ja kurjat, itse Saatana!"   Silloin piru alkoi nauramaan ja käkätti maaniselle Matildalle: "Tiesitkö muuten lehmä, että kun manaat tuolla tavalla, niin läskisi hötkyvät kuin mitkäkin valtameren aallot! Olet melkein huvittavampaa katseltavaa kuin tämä herra Harri tässä! Ahahahahaa!"   ”Matilda! Minusta tuli juuri kristitty!” Harri huusi, ”Auta jumala meitä! Me uskomme sinuun! Tulen kirkkoon kanssasi aina kun haluat! Teen mitä vain!”   ”Pidä nyt se turpasi kiinni, se on nyt vähän myöhäistä ruveta kristityksi!” Matilda huusi naama sairaan punaisena.   Piru käkätti kuin viimeistä päivää.   ”Tuo sinun eukkosi on huomattavasti sinua viisaampi, mutta sekään ei ole vielä kovin paljoa sanottu! Hähää. Mitäs hauskaa me nyt sitten keksittäisi?”   Samassa Matilda lähti juoksemaan sisälle ja paiskasi lattialla olevan Raamatun suoraan pirua päin. Sen sijaan se osui suoraan Harrin naamaan ja hänen nenästään alkoi tulla verta.   Silloin Harri kumartui ja notkahti rukoilevaan asentoon. Piru katsoi miestä kummissaan, ruveta nyt tosissaan rukoilemaan Jumalaa ja Jeesusta. "Ylös siitä mies!" piru huusi ja hätäänyi kun Harrin pään päällä alkoi hehkumaan valkoinen valo ja hetken päästä näytti kuin miehen sisuksista olisi paistanut tuhat tuhatwattista lamppua, niin täynnä pyhää henkeä ja Jeesusta mies oli. Piru kaivoi nopeasti nahkatakkinsa taskusta aurinkolasit, mutta laitettuaan ne päähänsä nekin sulivat hänen kasvoilleen.   "Auts, perkele, tuohan sattuu! Saatana sentään!" Piru maanitteli silmälasien sulaessa hänen silmiinsä kiinni.   Silloin Matilda juoksi takaisin huoneeseen puinen risti kädessään.   ”Mene pois saatana!” Hän huusi risti kädessään. ”Meissä on Jumalan rakkaus ja pyhä henki!”   Piru oli jo unohtanut kokonaan tilapäisen sokeutensa. Sen sijaan hän oli tympääntynyt. Että nämäkin jaksoivat, hän kun oli luullut, että tästä tulisi hauska ilta.   ”Niin varmasti, Jeesus tulee – niele!” Piru ärähti vihaisesti, ”Miksi minä Jumalaa pelkäisin, sehän pelkää minua, siksi se minut taivaasta ulos heittikin.”   Matilda alkoi laulaa kovalla äänellä virttä samalla kun Harri hohti. Se kuulosti niin hirveältä, että Piru painoi kädet korvilleen ja huusi kärsivällä äänellä.   "Kautta enkelten, kautta Jeesuksen, oi, tule toivo valkoinen!" Matilda hoilotti ja pirun kasvot näyttivät vääristyvän. Ja lisäksi pirun pää alkoi paisua ja paisua kunnes se saavutti megalomaaniset suhteet. Sitten tapahtui jotain hälyyttävää pirun näkökulmasta: Kuului iso paukahdus ja itse Saatanan herran pää räjähti. Belsebub ei edes itse tajunnut mitä oli tapahtunut, mutta niin vain Harri ja Matilda olivat viimein voittaneet taistelun Saatanaa vastaan ja ihme oli tapahtunut.   Ja, aikojen kuluessa tapahtumasta tehtiin enkelimaailmoissa taruja, runoja ja legendoja ja ne siirtyivät sukupolvilta toiselle ja niitä kerrottiin niin televisiossa T.A.I.V.A.S-kanavilla kuin luonnonhenkien leirinuotioiden ääressä. Harri ja Matilda olivat molemmat todellakin lunastaneet VIP-taivaspaikat itselleen. Ja ei sen vähemmällä saavutuksella, kuin itse Saatanan tuhoamisella pois maailmankaikkuedesta. Ja, niin kaikki oli lopulta hyvin maan ja taivaan valtakunnissa. Vai oliko? Vai elikö pimeyden ruhtinaan pelko vieläkin jossain kolkassa universumia, oliko Saatana ehkä vain muuttanut Siriukseen ja vainosi tällä hetkellä jotain muuta Harrin kaltaista ihmistä? No, eipä sillä niin väliä Harrin ja Matildan kannalta, heillä oli tosiaankin parhaat taivapaikat ja uusimman muodon mukaiset harput ja Harrikin pysytteli suhteellisen kaukana oluttuopeista. Ainakin silloin kuin Matilda oli lähettyvillä. Hyvää yötä!

Ebin, nyt oli oikeastaan tosi huvittava tarina! Etenkin Saatana oli kerrassaan mainio hahmo, jonka läppä jaksoi naurattaa loppuun asti. RIP, Saatana ;____;   Yksi kirjoitusvirhe löytyi:   [quote]...Matilda oli aina [i]ajoittainn[/i] pyytänyt Harriakin liittymään...[/quote]   Lisäksi tarinassa käytettiin toistuvasti puhekielistä "alkaa tekemään" -muotoa. Eipä tarina siitä kauheasti kärsinyt, mutta jos haluat kirjoittaa täysin kieliopillisesti virheetöntä tekstiä, oikea muotohan on "alkaa tehdä".

Kielilautakunta on päättänyt, että "alkaa tekemään" on yhtä hyväksyttävä kuin "alkaa tehdä", niin kamalalta kuin se kuulostaakin.

[quote="maahinen" post=27863]Kielilautakunta on päättänyt, että "alkaa tekemään" on yhtä hyväksyttävä kuin "alkaa tehdä", niin kamalalta kuin se kuulostaakin.[/quote]   Niin joo. Mieleni vain kieltäytyy hyväksymästä sitä ;____;

Pirullista sarkasmia, kerrassaan, tarinassa, jossa kovin käytetystä aiheesta oli tirisytetty uutta sanaista mehua. Riivatun Harrin tuntemukset on kuvattu niin aitoina, että sivustakatsojaa ahdistaa. Lopun absurdi, sensaatiolehtitunnelmainen muovi-ihme pläjäyttäisi kehnon tarinan pannukakuksi, tätä ei. Muutama pikku virhe, joista jo on kommentoitu, eivät pahasti lukunautintoa haittaa - varsinkaan, koska itse en taitaisi taitavammin [i]pilkullista[/i] tekstiä tuottaa.