Darkki avatar
Darkki | Velhojen ilmoitustaulu | 1 viesti | klo 09:26
Eija avatar
Eija | Markkinat | 2 viestiä | 25.01.2025
Viimeisin HourglassEyes | 06.02.2025
HourglassEyes avatar
HourglassEyes | Lukupiiri | 53 viestiä | 18.12.2024
Viimeisin Pisania | 05.02.2025
Sivut: 1, 2, 3

Voiko kirjan lukeminen olla epäeettistä?

27.01.2022
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Mietin sitä Tulevia elokuvia-ketjuakin, mutta koska aihe ei kauheasti käsittele itse tulevaa elokuvaa niin valitsin tämän vaikka sinänsä ketju on hieman levinnyt alkuperäisestä aiheesta.

Ymmärsin somekommenttien pohjalta että ongelma olisi nimenomaan itse fantasiakääpiöissä, koska lyhytkasvuiset kärsivät stereotypioista niiden takia. Jossain mainittiin että fantasiakääpiöt ylläpitävät stereotypioita ja lyhytkasvuisilla on sen takia vaikea saada töitä. En tosin itse tiedä mitä ne stereotypiat tarkalleen ovat. Luminkinkin kääpiöissä yhtäläisyyksiä löytyy enemmän muihin fantasiakääpiöihin kuin ihmisiin, mutta se ei auta jos parrakkaat fantasiakääpiöt kaivoksineen ovat itsessään ongelma. Ehkä tähän liittyy joku historiajuttu jota en tiedä.

Herättää kysymyksen että ovatko fantasiakääpiötkin muuttumassa ainakin tietyissä piireissä ongelmallisiksi hahmoiksi, joita ei enää sovi käyttää.
27.01.2022
Rasimus avatar
(moderaattori)
1 kirja, 890 viestiä
Disneyn kääpiöt ovat yksinkertaisia, lutuisia, koomisia ja törmäileviä pellehahmoja, jotka ovat tuttuja mm. sirkusten klovniesityksistä ja sideshowsta. Näiltä puuttuu muun muassa perushygienia- ja ruoanlaittotaidot, joita paikkaamaan tarvitaan täydellistä normi-ihmisihannetta edustava Lumikki (joka sekin on Disneyn versiossa ongelmallisesti käsitelty). Muistaakseni Disneyn näkemys kääpiöistä rinnastui enemmänkin pikkulapsiin, joita Lumikki tulee äitihahmona hoitamaan.

Joku Sormusten Herra ja Hobitti pääsevät pälkähästä sillä, että hobitit kuvataan tätä moniulotteisempina ja eheämpinä ihmisinä (Tolkienin ja elokuvien tavasta kuvata kääpiöitä en sano mitään tässä yhteydessä  ).

Ymmärrän hyvin Dinklagen närkästyksen siitä, että sama tarina filmataan uudestaan, mahdollisesti Disneyn tähänastisten uusintafilmatisointien tapaan yksi-yhteen-kopiona alkuperäisestä.
27.01.2022
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
No, Disney ilmeisesti dumppaa kääpiöt kokonaan kritiikin takia ja korvaa ne "maagisilla olennoilla". En ihan ymmärrä miksei kääpiöistä olisi voinut tehdä moniulotteisempia hahmoja, mutta ilmeisesti ongelma oli lopulta kääpiöt itsessään eikä se miten ne esitettäisiin. Tai sitten Disneyllä vain halutaan pelata varman päälle, koska jos kansa on jo valmiiksi suuttunut niin paras olla väittämättä vastaan.

Yllättävän paljon tuolla on kommentteja siitä, että fantasiakääpiöt kokonaisuutena ovat ongelma "koska mitään muita fantasiaolentoja ei ole oikeasti olemassa". Tolkieninkin kääpiöt ovat stereotyyppejä juutalaisista, kääpiöt ylipäätään ylläpitävät haitallisia stereotyyppejä ja on ongelma että ihmiset kokevat kääpiöiden olevan vain fantasiaolentoja. Lumikin kääpiöt taas saattavat olla ihmisiä koska niiden mytologisuutta ei alleviivata tarpeeksi. Onpa jopa väitteitä että lyhytkasvuisia ihmisiä on aikoinaan passitettu kaivoksiin töihin. Ilmeisesti kyse on kuitenkin oikeasti lapsista joita varmasti löytyi moiseen hommaan lukumäärällisesti enemmän, ja Disneyn kääpiöt (tai kansanperinteen kääpiöt yleensä) ovat sitten ilmeisesti viittaus näihin kaivoksissa raataneisiin ja olosuhteiden takia lyhytkasvuisiksi jääneisiin lapsiin.

En oikein jaksa uskoa että Disneyllä olisi huomioitu moista lainkaan kun siellä alettiin tehdä pitkää satupiirrettyä joka perustuu Grimmin veljesten versioon kyseisestä sadusta. Siinähän on seitsemän kääpiötä jotka asuvat vuorilla ja työskentelevät kaivoksilla, ja he antavat Lumikille luvan jäädä luokseen jos tämä alkaa hoitaa heidän talouttaan. Grimmin versio taas juontaa selvästi juurensa germaaniseen mytologiaan, jossa on yhtäläisyyksiä norjalaiseen mytologiaan, ja molemmissa kääpiöt yhdistetään vuoriin, kaivamiseen sekä metalleihin ja niiden takomiseen. Sitä en sitten tiedä että missä vaiheessa kääpiöistä tuli lyhyitä koska ne eivät sitä alun perin välttämättä olleet. Toisaalta kansanperinne on täynnä ihmistä pienempiä ja isompia olentoja, joten ei se mitenkään mahdotonta ole ettei asialla olisi mitään tekemistä oikeiden ihmisten kanssa. Myös suomalainen tonttu/kodinhaltija on usein pieni, joskus pitkä, usein parrakas ja aina väkivahva, toisinaan yksisilmäinenkin.
28.01.2022
Fiktiivi avatar
335 viestiä
"kyty post=64990"
Yllättävän paljon tuolla on kommentteja siitä, että fantasiakääpiöt kokonaisuutena ovat ongelma "koska mitään muita fantasiaolentoja ei ole oikeasti olemassa".
 
Tässä kannattaa ehkä hieman varoa sanojaan. Ehkä kanssasomettajan haltiaidentiteetin kiistämisestäkin pääsee jossain vaiheessa ei-toivotuksi henkilöksi. Ja onhan niitä oman ilmoituksensa mukaan noitiakin olemassa.

Ehkä yksi aspekti asiassa on englannin kieli, jossa "dwarf" nähtävästi viittaa myös jossain määrin neutraalisti lyhytkasvuisiin ihmisiin siinä missä suomeksi "kääpiö" on minun nähdäkseni selkeästi satuolento, metafora tai loukkaus. Siksi "kääpiöitä on oikeasti olemassa" on ehkä englanniksi ymmärrettävämpi ajatus.

Yleisesti "voiko elokuvan katsominen olla epäeettistä" on kyllä sikäli monimutkaisempi kysymys kuin kirjojen kohdalla, että elokuvissa (ainakin toistaiseksi) näyttelee ilmisiä, joiden kohtelun mahdollinen epäeettisyys on ainakin minusta relevantimpi eettinen kysymys kuin se miten kirjailija keksimiään hahmoja paperilla kohtelee.
28.01.2022
Rasimus avatar
(moderaattori)
1 kirja, 890 viestiä
"Kyty"En oikein jaksa uskoa että Disneyllä olisi huomioitu moista lainkaan kun siellä alettiin tehdä pitkää satupiirrettyä joka perustuu Grimmin veljesten versioon kyseisestä sadusta.
Ei tietenkään. 30-luvulla vain käytettiin kuvastoa ja käsitteistöä jota 90% väestöstä pyöritti päässään ilman kritiikkiä joka tapauksessa. Ei minkään teoksen arvoa tulisi dissata vain sen takia, että se on tehty ajalleen tyypillisen ajattelutavan pohjalta oman aikansa massoille tietämättä edes paremmasta. Sen sijaan jos teosta vielä melkein sata vuotta myöhemmin pidetään yhä näkemyksiltään niin ajantasaisena, että se pitää toisintaa juuri sellaisena kuin se oli, voidaan kysyä mikä on uusintaversion tekijöiden asennemaailma. Tarkoitan, että alkuperäinen teos on jo olemassa joten sitä ei tarvitse toistaa yksi-yhteen-kopiona, ja jos siinä on vikaa niin uusintaversion tulisikin korjata viat - muuten uusintaversion tekemisessä ei ole mieltä.

Jos Disney tosiaan aikoo poistaa kääpiöt kokonaan, niin sitten mennään jo ylireagointiin. Eipä tosin olisi Disneyltä ensimmäinen kerta. *)

*) Disclaimer: Jos en arvosta sen enempää negatiivisten kuin positiivisten stereotypioiden huoletonta käyttöä, niin en arvosta myöskään cancel- ja woke-kulttuurejakaan. En voi olla ajattelematta että mennään ihan orwellilaisen kielen ja kulttuurin köyhdytyksen linjoilla kun aletaan kieltämään sanojen olemassaoloa ja karsimaan väestöä yhteiskunnasta kiellettyjen sanojen käytön perusteella. Orwell sentään puhui "ajatuspoliisista", mikä on armeliaampaa, koska siihen sisältyy idea väärien asioiden ajattelusta - kontrastina sille ettei vääriä asioita tarvitse edes ajatella, riittää että niistä mainitaan.
.
.
"Fiktiivi"Ehkä kanssasomettajan haltiaidentiteetin kiistämisestäkin pääsee jossain vaiheessa ei-toivotuksi henkilöksi. Ja onhan niitä oman ilmoituksensa mukaan  noitiakin  olemassa.
Oma henkilökohtainen suosikkini on kohu, joka nousi jossain kun biologian tunnilla opetettiin mies- ja naissukupuolista kromosomien ja genetiikan kannalta. Biologinen jako pelkkiin miehiin ja naisiin on ilmeisestikin epäsensitiivistä. *)

*) Disclaimer 2: Pidän erittäin todennäköisenä, että todellinen tapaus ei mennyt ihan noin, mutta kun katselee esimerkiksi Marja Sannikan ohjelmia, niin tajuaa että tuollaista tosiaan tapahtuu.
28.01.2022
HourglassEyes avatar
(kirjastonhoitaja)
493 kirjaa, 53 kirja-arviota, 2654 viestiä
Itse lueskelin aiheesta eilen uutisartikkelia ja taas kerran voi vain todeta, että Kaikesta pahoitetaan nykyisin mieli. Edes sadut eivät saa olla rauhassa. Mitenköhän lienee Lumikinkin tulevaisuus, lukeeko seuraavissa satukirjoissa Lumikki ja seitsemän lyhytkasvuista henkilöä ja alaviitteenä teksti siitä, kuinka tarkoituksena ei ole loukata mitään ihmisryhmää ja allekirjoittaneet sitoutuvat irti kaikesta rasismista ja vastustavat ehdottomasti lyhytkasvuisten ihmisten lokerointia johonkin niin loukkaavaan kuin sanaan kääpiö? Mutta mikäli lukija tuntee satua lukiessaan jonkinlaista ahdistusta ohessa lähimpien kriisipalvelujen numero, joka palvelee vuorokauden ympäri ja jossa aihepiiriin koulutetun psykologit antavat vertaistukea ja ohjaavat tarvittaessa lähimpään tukiryhmään tai vakavimmissa tapauksissa osastohoitoon ja lääkitykseen.

Ja entä tämä uusi Lumikki sitten? Uusi näyttelijähän on latino, joten mitä tapahtuu lorun kohdalle Iho valkea kuin lumi - sehän täytyy rasistisena kommenttina muuttaa muuhun muotoon... Kyllä on vaikeaa nykyihmisen elämä.
28.01.2022
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
"Rasimus post=64992"
Sen sijaan jos teosta vielä melkein sata vuotta myöhemmin pidetään yhä näkemyksiltään niin ajantasaisena, että se pitää toisintaa juuri sellaisena kuin se oli, voidaan kysyä mikä on uusintaversion tekijöiden asennemaailma. Tarkoitan, että alkuperäinen teos on jo olemassa joten sitä ei tarvitse toistaa yksi-yhteen-kopiona, ja jos siinä on vikaa niin uusintaversion tulisikin korjata viat - muuten uusintaversion tekemisessä ei ole mieltä.

Jos Disney tosiaan aikoo poistaa kääpiöt kokonaan, niin sitten mennään jo ylireagointiin. Eipä tosin olisi Disneyltä ensimmäinen kerta. *)
 
Käsittääkseni leffasta oli alkuun niin vähän ennakkotietoa, ettei ole varmaa miten kääpiöitä olisi käsitelty. Mutta koska vaikuttaa siltä että kääpiöt itsessään olivat se alkuperäinen ongelma ja lyhytkasvuisten yhteisön konsultointi ei ilmeisesti riitä, niin ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin poistaa ne. Somessa kiertää väitteitä että kansanperinteen kääpiöt ovat saaneet alkunsa lyhytkasvuisista, mikä tekee kaikista kääpiöistä haitallisia. Lisäksi ongelma on se että ihmiset pilkkaavat oikeita lyhytkasvuisia fantasiakääpiöiden takia, joten sekään ei auta että kyseessä on mytologinen olento. Toivottavasti tämä kuitenkin pätee vain Lumikin kääpiöihin (joita jopa epäillään ihmisiksi) eikä aiheuta lumipalloefektiä muihin fantasiaelokuviin, ja mahdollisesti jopa kirjoihin. Osa omista suosikeistakin kun sisältää kääpiöitä.
.
.
Oma henkilökohtainen suosikkini on kohu, joka nousi jossain kun biologian tunnilla opetettiin mies- ja naissukupuolista kromosomien ja genetiikan kannalta. Biologinen jako pelkkiin miehiin ja naisiin on ilmeisestikin epäsensitiivistä. *)

*) Disclaimer 2: Pidän erittäin todennäköisenä, että todellinen tapaus ei mennyt ihan noin, mutta kun katselee esimerkiksi Marja Sannikan ohjelmia, niin tajuaa että tuollaista tosiaan tapahtuu.
Tämä on tosiaan nykyinen suuntaus että rajaa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen välillä ei enää selvästi ole. Tiede-lehdessäkin oli hiljattain Tuomas Aivelon kolumni liipaten tätä aihetta ja se sai hirvittävästi vihaista palautetta ihmisiltä jotka kokivat että asialla on parinmuodostuksessa merkitystä, ja toisessa Tiede-lehden artikkelissa mainittiin että ihmisen kohdalla sukupuolella tarkoitetaan nimenomaan koettua sukupuolta. En itsekään ole varma onko biologista sukupuolta ihmisellä enää "virallisesti" olemassa vai käytetäänkö sitä vain kaikessa hiljaisuudessa niissä tutkijapiireissä joissa sillä on merkitystä, mutta se on aihe jonka kanssa pitää olla erityisen varovainen sillä se loukkaa herkästi monia. Onneksi asialla ei yleensä ole kauheasti merkitystä hahmosuunnittelun kannalta.
28.01.2022
Rasimus avatar
(moderaattori)
1 kirja, 890 viestiä
"kyty"Käsittääkseni leffasta oli alkuun niin vähän ennakkotietoa, ettei ole varmaa miten kääpiöitä olisi käsitelty.
Totta kyllä, että jokainen Dinklagea myöten on ollut hatarin tiedoin liikkeellä. Itsekään en tiedä kuin mitä luin Domesta: "Peter Dinklage lisäsi vielä toivovansa, että Disney on kehittänyt jonkin uuden kulman klassikkosatuun, mutta epäilee vahvasti, että luvassa on vain vanhan tarinan kierrätys." Sinänsä ihan reilu epäilys tuhkimoiden, leijonakuninkaiden, aladdinien ja kaunotarjahirviöiden perusteella.

Somen näkemyksiin en halua edes tutustua, liian sairasta menoa minun makuuni.
.
.
"kyty"
"Rasimus"Oma henkilökohtainen suosikkini on kohu, joka nousi jossain kun biologian tunnilla opetettiin mies- ja naissukupuolista kromosomien ja genetiikan kannalta. Biologinen jako pelkkiin miehiin ja naisiin on ilmeisestikin epäsensitiivistä
En itsekään ole varma onko biologista sukupuolta ihmisellä enää "virallisesti" olemassa vai käytetäänkö sitä vain kaikessa hiljaisuudessa niissä tutkijapiireissä joissa sillä on merkitystä.
Pahus. Sait minut käyttämään puoli päivää aiheesta lueskeluun. Ei enää tunnukaan tuo kohu niin hölmöltä kuin aamulla. Yhä hölmöltä tosin, jos tosiaan aletaan vänkäämään että keskustelussa pitäisi huomioida XX-kromosomien ja SRY-geenien mahdollisuus.
 
28.01.2022
Mustelmann avatar
(moderaattori)
64 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1240 viestiä
"HourglassEyes post=64993"Mitenköhän lienee Lumikinkin tulevaisuus, lukeeko seuraavissa satukirjoissa Lumikki ja seitsemän lyhytkasvuista henkilöä ja alaviitteenä teksti siitä, kuinka tarkoituksena ei ole loukata mitään ihmisryhmää ja allekirjoittaneet sitoutuvat irti kaikesta rasismista ja vastustavat ehdottomasti lyhytkasvuisten ihmisten lokerointia johonkin niin loukkaavaan kuin sanaan kääpiö?
 
Mutta jos puhutaan kääpiöiden sijaan lyhytkasvuisista henkilöista, kiinnittyy huomio nimenomaan lyhytkasvuisuuteen, mikä ei taida sekään olla hyvä. Kääpiöthän ovat usein lyhytkasvuisia, mutta ei ole mahdotonta, että kääpiö voisi olla kooltaan vaikka jättiläinen. Muistelen myös, että Thorin Tammikilpi kuvailtiin Hobitissa varsin kookkaaksi, melkein ihmisen mittaiseksi. Kaikki kääpiöt eivät siis ole lyhytkasvuisia, eivätkä kaikki lyhytkasvuiset ole kääpiöitä.
28.01.2022
HourglassEyes avatar
(kirjastonhoitaja)
493 kirjaa, 53 kirja-arviota, 2654 viestiä
"Mustelmann post=65001"
"HourglassEyes post=64993"Mitenköhän lienee Lumikinkin tulevaisuus, lukeeko seuraavissa satukirjoissa Lumikki ja seitsemän lyhytkasvuista henkilöä ja alaviitteenä teksti siitä, kuinka tarkoituksena ei ole loukata mitään ihmisryhmää ja allekirjoittaneet sitoutuvat irti kaikesta rasismista ja vastustavat ehdottomasti lyhytkasvuisten ihmisten lokerointia johonkin niin loukkaavaan kuin sanaan kääpiö?

 
Mutta jos puhutaan kääpiöiden sijaan lyhytkasvuisista henkilöista, kiinnittyy huomio nimenomaan lyhytkasvuisuuteen, mikä ei taida sekään olla hyvä. Kääpiöthän ovat usein lyhytkasvuisia, mutta ei ole mahdotonta, että kääpiö voisi olla kooltaan vaikka jättiläinen. Muistelen myös, että Thorin Tammikilpi kuvailtiin Hobitissa varsin kookkaaksi, melkein ihmisen mittaiseksi. Kaikki kääpiöt eivät siis ole lyhytkasvuisia, eivätkä kaikki lyhytkasvuiset ole kääpiöitä.
 
Totta turiset. Tässä vaiheessa voinee vain olla onnellinen, ettei Grimmien  - tahi muidenkaan vanhojen satujen tekijöiden - elollinen aika osunut tähän aikakauteen, olisi jäänyt monet rakkaat sadut tekemättä. Ehkä parempi oman mielenterveyden kannalta vain seurata jokseenkin huvittuneena näitä uutisotsikoita ja jättää ne sitten omaan arvoonsa. Lumikki kääpiöineen tuskin lienee ainokainen satu, jonka merkitystä tai kuvauksia kohta mediassa riepotellaan. Pitänee täydentää poppari varastot sitä odotellessa!
29.01.2022
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
"Mustelmann post=65001"Mutta jos puhutaan kääpiöiden sijaan lyhytkasvuisista henkilöista, kiinnittyy huomio nimenomaan lyhytkasvuisuuteen, mikä ei taida sekään olla hyvä. Kääpiöthän ovat usein lyhytkasvuisia, mutta ei ole mahdotonta, että kääpiö voisi olla kooltaan vaikka jättiläinen. Muistelen myös, että Thorin Tammikilpi kuvailtiin Hobitissa varsin kookkaaksi, melkein ihmisen mittaiseksi. Kaikki kääpiöt eivät siis ole lyhytkasvuisia, eivätkä kaikki lyhytkasvuiset ole kääpiöitä.
Vaikuttaa siltä, etteivät kansanperinteen kääpiöt todella olleet alun perin välttämättä pieniä, vaikka myöhemmissä tarinoissa niihin usein se ominaisuus liitetäänkin. En kuitenkaan löytänyt mitään tietoa siitä missä vaiheessa kääpiöt kutistuivat. Tolkienin kääpiöt ovat ilmeisesti lähempänä ns. alkuperäisiä kääpiöitä, vaikka Disneyn kääpiöissä onkin jäljellä käsityöläisyys, kaivaminen ja vartioiminen, mikä tosin hukkuu ajalle tyypillisen animaatiohuumorin alle. Komiikan huippua ei ehkä enää edustanut se että juostaan puuta ympäri, mutta aika fyysistä se edelleen oli. Koko ajan tarinoissa on ollut mukana ainakin metallien takominen ja vuorilla hengailu, alkuun luolissa asuminen joka on jalostunut monimutkaisiksi kaivoskaupungeiksi. Grimminkin kääpiöt asuivat vuorilla, sitä en muista että kävikö Disneyn animaatiossa ilmi missä heidän mökkinsä tarkalleen sijaitsi.

Uskaltauduin katsomaan somea jonkinlaisen masokistisen mielenkiinnon takia, ja hämmentävästi keskustelu tuntuu entistä enemmän sekoittavan fantasiakääpiöt ja lyhytkasvuiset ihmiset. Erityisesti Lumikin kohdalla joillakin ihmisillä tuntuu olevan suuria epäselvyyksiä sen suhteen onko kyseessä kansanperinne vai oikeat lyhytkasvuiset. Mielipiteitä on sekä siihen suuntaan että kääpiöitä eivät saa esittää elokuvissa muut kuin lyhytkasvuiset näyttelijät, ja toisaalta taas että ongelma on nimenomaan se etteivät lyhytkasvuiset saa muita rooleja joten roolitus olisi sen takia loukkaava. Mainittiinpa jopa sekin että oli paha asia että Sormusten Herrassa kääpiöitä näyttelivät normaalikokoiset näyttelijät. Tietysti useissa kommenteissa tuodaan esiin se ettei normaalikokoisilla ole mitään sanottavaa asiaan, mutta tuntuu silti oudolta jos tiedostavissa piireissä lyhytkasvuisia aletaan pitää fantasiakääpiöiden edustajina. Jopa se Tolkien-kääpiöiden väitetty antisemitismi on lähes unohtunut.

Aamusella herätessä tuli kyllä ajatus, että onko kukaan ikinä tehnyt fantasiatarinaa, jossa lyhytkasvuinen ihminen kohtaa kääpiöitä? Olisiko se hyvä tilaisuus tarinalle jossa kaksi eri kulttuuria törmää koska pituudesta huolimatta lyhytkasvuinen ei ole kääpiö, vai päin vastoin paha asia jos se antaisikin ymmärtää ettei lyhytkasvuinen voisi olla fantasiakääpiö? Muokkaus: Tai tarkemmin muotoiltuna, ettei lyhytkasvuisilla olisi ikään kuin lupaa näytellä fantasiakääpiöitä esimerkiksi elokuvassa, vaan se olisi varattu vain normipituisille ihmisille. En oikein edes osaa hahmottaa olisiko tämä ongelma, vai onko koko asian pohtiminen itsessään ongelmallista.
30.01.2022
Hiistu avatar
(moderaattori)
611 kirjaa, 12 kirja-arviota, 3613 viestiä
Fiktiivi post=64991
Ehkä yksi aspekti asiassa on englannin kieli, jossa "dwarf" nähtävästi viittaa myös jossain määrin neutraalisti lyhytkasvuisiin ihmisiin siinä missä suomeksi "kääpiö" on minun nähdäkseni selkeästi satuolento, metafora tai loukkaus. Siksi "kääpiöitä on oikeasti olemassa" on ehkä englanniksi ymmärrettävämpi ajatus.
Näin minäkin asian hahmotan, että käsitteestä kiikastaa. Esim. "dwarfism" kun tarkoittaa ihan oikeaa lyhytkasvuisuutta. Helpoimmalla Disney pääsisi ilmoittamalla, että heidän elokuvassaan esiintyvät olennot ovatkin itse asiassa tonttuja. (Tai sitten ei pääsisi.)

Espanjalainen elokuva Blancanieves vuodelta 2012 on mielestäni kaunis versio Lumikki-sadusta. Siinä kääpiöitä esittävät lyhytkasvuiset henkilöt. He eivät omista timanttikaivosta vaan ovat kierteleviä härkätaistelijoita. 

Sitä en kyllä tiedä, mikseivät kääpiöt saisi pyörittää timanttikaivosta. Kannatan tiukennuksia Suomen kaivoslakiin, mutta kaivostoiminnan kieltäminen nimenomaisesti lyhytkasvuisilta tuntuisi aika syrjivältä ja typerältä. Talvivaaran toimitusjohtakin oli käsittääkseni ihan normimittainen.  

Ehkä lyhytkasvuiset henkilöt sitten kuulevat kuittailua kaivoksissa työskentelystä. Se on tietenkin ikävää ja asiatonta. 
kyty:
Aamusella herätessä tuli kyllä ajatus, että onko kukaan ikinä tehnyt fantasiatarinaa, jossa lyhytkasvuinen ihminen kohtaa kääpiöitä? 
Kansansaduista tuttujen olentojen ja ihmisten nykyaikaan sijoittuvista kohtaamisista kirjoitettua fantasiaa tulee mieleen ainakin peikoista. Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja ruotsalaisen Stefan Spjutin romaanit. Erityisesti nyt kuitenkin tulee mieleen John Ajvide Lindqvistin novelli Gräns (josta itse luin englanninkielisen käännöksen kokoelmasta Let the Old Dreams Die and Other Stories). Siitä on tehty myös varsin hyvä elokuva, suomalaisittain Raja. Yle näytti viime vuonna. Siinä päähenkilö on fyysisiltä piirteiltään sekä myös jossain määrin muilta ominaisuuksiltaan ns. tavanomaisesta ihmisestä poikkeava. Selityksenä saattaisi olla jokin geenivirhe. Sitten kuitenkin käy ilmi, että [Spoileri - klikkaa] (Ei paha spoileri, jos on sattunut esim. jonkin leffa-arvostelun lukemaan. Spoilerit nyt kuitenkin varmuuden vuoksi.)
01.02.2022
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Se voisi toimia, tai sitten ihan vain se että yksi kirjan henkilöistä olisi lyhytkasvuinen ihminen ja kirjan maailmassa olisi myös kääpiöitä. Jos olen tällaisen kirjan lukenut niin en muista sitä itse... Tuntuu että fantasiassa lyhyet hahmot ovat aina muita kuin ihmisiä, poikkeuksena Tulen ja jään laulu jossa ei sitten taas ole fantasiakääpiöitä.

Kaikissa tuollaisissa tarinoissa on tietysti nykyään se että pitäisi olla todella varovainen miten tarinan kirjoittaa, ettei kirjasta tule epäeettistä tai loukkaavaa. Aiheen oikeaoppinen käsittely voi olla liian vaikeaa tai sitten lähtökohtaisesti väärän henkilön kirjoittama. Jos sinne on lipsahtanut jotain mikä ei olekaan ok niin koko homma kääntyy pahimmassa tapauksessa itseään vastaan. Toisaalta ryhmään kuuluminenkaan ei aina auta välttämään kohuja, mutta veikkaisin että pahimmat liittyvät kuitenkin isoimpiin tekijöihin tai yhtiöihin eivätkä pienempiin kirjoihin. No, ainakin USA:n ulkopuolella.
14.02.2022
max avatar
1488 kirjaa, 16 kirja-arviota, 627 viestiä
Se mitä kirjalijat puuhaa kirjojensa ulkopuolella ei juuri itseäni kiinnosta. Ei nyt ihan kauheasti representaatioasiatkaan, mutta tässä asiassa olen koittanut opetella vähän paremmaksi. Mutta itse kirjat..

Luin hiljattain pari kirjaa sarjasta Flashman Papers. Se on eräänlaista historiallisen romaanin parodiaa, päähenkilö on korostetun kolonialistisen niljakas ja rasistinen antisankari, joka kuitenkin aina selviää pinteestä. Kirjat on sen verran taidokkaasti kirjoitettu, että lukija on Flashmanin puolella, vaikka Flashman hakkaa palvelijoitaan, on sovinisti, raiskaa ym. Se on kirjoitettu niin kepeästi ja humoristisesti (ja ylilyödysti), että sen hyväksyy (tätä on vielä helpotettu, niin että Flashman on romaanihenkilö, joka kirjan maailmassa kirjoittaa muka muistelmia eli oikeisiin raakuuksiin on kuitenkin jonkin verran etäisyyttä). Goodreadsissa oli aika ytimekäs (humoristinen) arvostelu: "every guy likes Flashman. Every single one. I'm afraid I do too. What does that say about us? I often wonder why women put up with men at all. " (Manny)

Johonkin hyvin alhaiseen aivojen osaan se lukeminen vetosi, mutta tosi niljakas olo lukemisesta jäi. En kokenut mitään suuria oivalluksia, vaan pikemminkin lannistumista että tällainen roska jotenkin koukutti. Samoja tuntoja on joskus tullut Bukowskin lukemisesta. En nyt koe tehneeni epäeettisesti luettuani sarjaa, mutta ei se kyllä moraaliakaan kehittänyt. Väittisin, että moraalia kuitenkin kehittää enemmän se että jokin asia kirjallisuudessakin tuomitaan kuin että aletaan kovasti eläytymään väärintekemiseen ja porsasteluun.
11.05.2022
KiLLPaTRiCK avatar
252 kirjaa, 2 kirja-arviota, 422 viestiä
Ehkä tämä sopisi paremmin otsikon alle, voiko TV-sarjan tai elokuvan näyttelijöiden valinnan arvosteleminen olla epäeettistä?

Rick Riordan:

“The core message of Percy Jackson has always been that difference is strength. There is power in plurality. The things that distinguish us from one another are often our marks of individual greatness.You should never judge someone by how well they fit your preconceived notions. That neurodivergent kid who has failed out of six schools, for instance, may well be the son of Poseidon. Anyone can be a hero.If you don’t get that, if you’re still upset about the casting of this marvelous trio, then it doesn’t matter how many times you have read the books. You didn’t learn anything from them.”
27.03.2023
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Kirjojen sensuroiminen tuntuu olevan taas tapetilla. Samaan aikaan kun konservatiivinen kirjasensuuri lisää USA:ssa kierroksia, liberaalimpi väestö on ottanut hieman kevyemmän lähestymistavan ja poistaa vanhoista kirjoista yksittäisiä lauseita ja sanoja. Seuraavaksi listalla on näemmä Agatha Christie.

Se että jostain kirjasta muutetaan jokin yksittäinen sana jolla ei sinänsä ole relevanssia tarinan kannalta on tietysti sinänsä suht harmiton juttu. Sen sijaan jos kirjailijan oli tarkoituskin tehdä selväksi että hahmo on rasisti ja sillä on merkitys juonen kannalta, asia muuttuu heti ongelmallisemmaksi. Pelkään pahoin että osa muutoksista kohdistuu juurikin tällaisiin henkilöhahmoihin, Christiellä kun riittää hahmoja, joiden ei ole tarkoituskaan olla mukavia. Roald Dahlin Kekseliäässä ketussa mustiksi ja ilkeiksi kuvattujen kaivinkoneiden muuttaminen vain ilkeiksi taas tuntui itsestä hieman oudolta muutokselta, vaikka tiedänkin että mustan, yön tai tummuuden yhdistäminen johonkin negatiiviseen saa ihmiset helposti takajaloilleen. Lukijoiden vaatimuksesta Roald Dahlin teoksista julkaistaan silti jatkossa sensuroitujen lisäksi myös originaalit vaihtoehdot. James Bondia sensuroitiin myös, mutta oudosti vain osa nykymittapuulla loukkaaviksi koetuista asioista. Koko James Bondhan on itsessään nykymittapuulla yhtä ongelmallisuutta, en usko että kukaan asiasta harmistuva tarttuu teoksiin edes sensuroituna versiona.

Hankalampi juttu taas oli päättää poistaa Don Rosan Roope Ankka-saagasta kaksi kokonaista lukua, jotka ovat tärkeitä tarinan ymmärtämisen kannalta. Syynä tähän oli todennäköisesti Bombi Zombi, mutta samalla poistettiin kerrontaa siitä miten Roope alkaa ahneuksissaan olla varsin ikävä tapaus, joutuu tämän takia kostotoimien kohteeksi ja sisaretkin laittavat välit poikki koska Roope kohtelee alkuperäisasukkaita pahasti ja on muuttunut ilkeäksi ja ahneeksi. Saattaa tietysti olla, että kaikki nämä jutut olivat myös syynä sensurointiin, ja varmasti haitilaisuskomusten käyttäminen tarinassa saisi itsessään kritiikkiä monesta syystä. Ehkä teosta ei tosin enää aiotakaan julkaista, ainakaan toistaiseksi? Sarjakuvat eivät ole Disneylle mikään pääasiallinen rahasampo, joten niiden kohdalla on helpompi tehdä eleitä että "kyllä me otamme tämän asian vakavasti". Toistaiseksi Disney ei nimittäin ole poistamassa vanhoja elokuviaan levityksestä.

Toisin kuin vanhemmasta Disney-tuotannosta, Rosan sarjakuvien sisällöstä ei silti kai sinänsä löydä mitään varsinaisesti rasistista, jos ei oteta huomioon hahmojen stereotyyppistä ulkonäköä ja muuta sellaista mitä ei nähty vuosikymmeniä sitten. Tarinoissa nimittäin tehdään hyvin selväksi että Roope on se joka on väärässä. Mutta esimerkiksi Tolkien sen sijaan on jo ongelmallisuudessaan ihan toista luokkaa. En ole kuitenkaan kuullut, että fantasiakirjallisuuden puolella oltaisiin vielä tekemässä muutoksia. Liekö Tolkien liian iso juttu muutettavaksi, vai alkaako kohta ilmestyä uusia versioita myös fantasiakirjallisuuden klassikoista?
29.03.2023
Fiktiivi avatar
335 viestiä
"kyty post=66752"Kirjojen sensuroiminen tuntuu olevan taas tapetilla. Samaan aikaan kun konservatiivinen kirjasensuuri lisää USA:ssa kierroksia, liberaalimpi väestö on ottanut hieman kevyemmän lähestymistavan ja poistaa vanhoista kirjoista yksittäisiä lauseita ja sanoja. Seuraavaksi listalla on näemmä Agatha Christie.
 
Pari suomalaisprofessoria näkee tällaisen sensuroinnin ongelmallisena. Parempi että Suomessa näin päin, koska nykyään amerikkalaisessa yliopistomaailmassa paremminkin sensuroimattomuus on alettu nähdä ongelmallisena. Tosin siellä kyllä paine sensurointiin taitaa tulla ennen kaikkea aktivistiopiskelijoilta, mutta käsittääkseni hallinto usein myötäilee heitä.

American Library Association raportoi, että kirjastokirjojen sensurointiyritykset Yhdysvalloissa nousivat uuteen huippulukemaan viime vuonna. Kohteena ovat ennen kaikkea sateenkaariaiheet, joten oletettavasti vastuussa on etenkin konservatiivioikeisto. Tosin en ole välttämättä sitä mieltä, että kirjojen poistamista yksittäisen koulun kirjastosta tmv. tulisi kutsua sensuuriksi. Ainakin mittakaava on varsin pieni. Jos taas sensuurilla tarkoitetaan yrityksiä vaientaa jokin kirjailija kokonaan tai estää jonkin teoksen julkaiseminen kirjailijan tarkoittamassa muodossa, aiheet voisivat olla varsin erilaisia ja samoin kiihkeimmät sensuurin vaatijat.
Mutta esimerkiksi Tolkien sen sijaan on jo ongelmallisuudessaan ihan toista luokkaa. En ole kuitenkaan kuullut, että fantasiakirjallisuuden puolella oltaisiin vielä tekemässä muutoksia. Liekö Tolkien liian iso juttu muutettavaksi, vai alkaako kohta ilmestyä uusia versioita myös fantasiakirjallisuuden klassikoista?
No Rings of Power -sarjahan kuulemma (= en ole katsonut) on Tolkienin maailman muuttamista wokempaan suuntaan ja sarjan tekijät ilmoittivat, että heidän mielestään fantasian pitää kuvastaa maailmaa, jossa elämme nykyään. Itse kirjoihin koskemiseen on ehkä isompi kynnys, mutta kukapa tietää...
30.03.2023
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
"Fiktiivi post=66756"
Pari suomalaisprofessoria näkee tällaisen sensuroinnin ongelmallisena. Parempi että Suomessa näin päin, koska nykyään amerikkalaisessa yliopistomaailmassa paremminkin sensuroimattomuus on alettu nähdä ongelmallisena. Tosin siellä kyllä paine sensurointiin taitaa tulla ennen kaikkea aktivistiopiskelijoilta, mutta käsittääkseni hallinto usein myötäilee heitä.
Amerikan piirien vaikutus näkyy vahvasti myös Suomessa, ainakin taide- ym piireissä jotka ovat perinteisesti olleet liberaalimpia. Sitä oikeastaan mietin... meillä on jo nyt paljon uusia kirjailijoita, jotka kirjoittavat taatusti nyky-yleisölle suunnattuja ja sopivia teoksia. (Se ovatko nekin ongelmallisia kymmenen vuoden kuluttua on sitten toinen asia.) Miksei uusia kirjoja markkinoitaisi enemmän sen sijaan että sensuroidaan ja muutellaan loputtomiin vanhoja?

Eiväthän ne edes oletettavasti muutenkaan kiinnosta ainakaan niitä nykylukijoita joille kynnyskysymys on se saako ikävä hahmo kutsua ulkomailla lapsia rumiksi tai pitääkö jokin hahmo kuvata "valtavaksi" "lihavan" sijaan, puhumattakaan vanhoissa kirjoissa olevista vanhoista asenteista, maailmankuvasta ja rasistisesta kielenkäytöstä? Uudempia kirjoja joissa tällaisia ei ole löytyy kuitenkin pilvin pimein.

Muumisarjakuvistakin saatiin uusintapainoksissa osittain sensuroimattomat versiot, mutta kasvaako paine niidenkin sensurointiin uudestaan? Esimerkiksi itsemurhayritys, murhayritys, kaksintaistelut ja villisian tappaminen eivät välttämättä istu enää kaikkien huumorintajuun, varsinkin kun miestään etsimään tullut villisika vielä toteaa kuolleen miehensä olleen tylsimys, niin ettei tässä mitään varsinaista vahinkoa tapahtunut. Muumisarjis ei ollut alun perin varsinaisesti lapsille, mutta Muumit brändinä ovat sitä hyvin vahvasti.

Tosin en ole välttämättä sitä mieltä, että kirjojen poistamista yksittäisen koulun kirjastosta tmv. tulisi kutsua sensuuriksi. Ainakin mittakaava on varsin pieni. Jos taas sensuurilla tarkoitetaan yrityksiä vaientaa jokin kirjailija kokonaan tai estää jonkin teoksen julkaiseminen kirjailijan tarkoittamassa muodossa, aiheet voisivat olla varsin erilaisia ja samoin kiihkeimmät sensuurin vaatijat.
Vaikka mittakaava on pienempi, niin kyllähän tuo sensuurilta tuntuu, tai on vähintään todella huolestuttava kehityssuunta. Kertoo huonoa jos lapsille ja nuorille ei haluta kertoa rasismista, vähemmistöistä ja vaikka juutalaisvainoista, varsinkin kun USA:n kirjastolaitos ei ole samanlainen kuin täällä eikä kaikilla ole mahdollisuutta lainata tai ostaa teoksia.
14.04.2023
Fiktiivi avatar
335 viestiä
    kyty post=66763
        Amerikan piirien vaikutus näkyy vahvasti myös Suomessa, ainakin taide- ym piireissä jotka ovat perinteisesti olleet liberaalimpia. Sitä oikeastaan mietin... meillä on jo nyt paljon uusia kirjailijoita, jotka kirjoittavat taatusti nyky-yleisölle suunnattuja ja sopivia teoksia. (Se ovatko nekin ongelmallisia kymmenen vuoden kuluttua on sitten toinen asia.) Miksei uusia kirjoja markkinoitaisi enemmän sen sijaan että sensuroidaan ja muutellaan loputtomiin vanhoja?
Siinäpä kysymys. Jos kirjallisuus menneisyydessä oli etuoikeutettujen valkoisten tunkkainen sisäpiiri, tokihan uuden kirjallisuuden pitäisi olla merkittävästi vanhaa parempaa? (Enkä kyllä epäilekään, etteikö tämän hetken kirjallisuudessa pääsisi ääneen monimuotoisempi kirjoittajakunta kuin vielä sata tai 50 vuotta sitten.) Käy mielessä, että tässä asiassa edistyksen etujoukko ei luota omaan aatteeseensa. Miksi käyttää aikaa vanhan kirjallisuuden muutteluun, jos uuden aallon monimuotoisempi kirjoittajajoukko lyö menneisyyden pölyiset elitistit tuota pikaa laudalta?

Asiassa voi toki olla myös taloudellisia näkökohtia. Uusintapainokset vanhoista klassikoista varmaan vähentävät kustantajien riskejä täysin uusiin kirjoittajiin verrattuna. Aika iso osa kirjoja ostavasta yleisöstä ei varmaan myöskään seuraa uutta kirjallisuutta kovin tarkasti, mutta tietää vakiintuneita nimiä. Ehkä sensuurikohut voivat myös lisätä myyntiä, kun tietty porukka ostaa mielenosoituksellisesti sensuroidun version, jotta natsit eivät voita, ja sitten toiselle porukalle voi myydä myöhemmin sensuroimattoman... ja kaikki mediaa seuraavat ainakin huomaavat, että taas on painoksia julkaistu.
        Vaikka mittakaava on pienempi, niin kyllähän tuo sensuurilta tuntuu, tai on vähintään todella huolestuttava kehityssuunta. Kertoo huonoa jos lapsille ja nuorille ei haluta kertoa rasismista, vähemmistöistä ja vaikka juutalaisvainoista, varsinkin kun USA:n kirjastolaitos ei ole samanlainen kuin täällä eikä kaikilla ole mahdollisuutta lainata tai ostaa teoksia.
Koulujen kirjastoissa ei yleensäkään liene kaikkea aikuisempaan makuun sopivaa aineistoa, eikä sitä yleensä pidetä sensuurina ainakaan samassa mielessä kuin kirjojen kieltämistä aikuisten osastolta tai kirjakaupoista. (Eikä kirjaston aikuisten osastollakaan ole kaikkea, mitä saa laillisesti julkaista.) En ole siksi ihan varma, pitäisikö kaikkia pyyntöjä aineiston poistamisesta pitää sensuuriyrityksinä ja missä määrin on minun asiani ottaa kantaa siihen, millaisten arvojen pohjalta jenkit lapsiaan kasvattavat. Myönnettäköön, että kuvio muuttuu, jos koulun kirjasto on tosiaan ainoa kirjasto paikkakunnalla tmv. Omasta näkökulmastani toki ei näytä hyvältä, jos vanhemmat yrittävät esimerkiksi siivota kaiken tiedon seksuaalivähemmistöistä pois lasten silmistä.
 
19.04.2023
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Tämän päivän Kulttuuricocktailissa oli tästä aiheesta juttua: https://areena.yle.fi/1-63847920

Esiin nousi hyviä pointteja puolesta ja vastaan, vaikka yhtäkään täysin kirjojen muuttelua vastustavaa ei keskustelussa ollutkaan. Tapauskohtaisesti siis, ja paljon sen mukaan onko kirja lapsille vai aikuisille. Yhtenä toiveena oli että kirjoissa ei olisi loukkaavaa sisältöä, sillä nuoret lukisivat ehkä enemmän jos voisivat luottaa siihen että kirjat ovat turvallisia ja lasten ja nuorten lukeminenhan on vähentynyt. Esiin nousi myös se pointti ettei historiaa voi siloitella liikaa, osittain sen takia että sitä pitää ymmärtää, osittain siksi että lapsille ja nuorille pitää antaa työkalut tunnistaa rasismi joten kaikkea hankalaa ei voi sen takia täysin poistaakaan. Että olisi tärkeää erottaa toisistaan esimerkiksi rasistinen kirja ja rasismia käsittelevä kirja, mikä on keskusteluissa välillä mennyt sekaisin.

Tuli myös esiin että nykykirjailijoilla on mahdollisuus käyttää neuvonantajia/esilukijoita (unohdin mitä termiä ohjelmassa käytettiin) jotka voivat tarkistaa etukäteen onko tekstissä jotain loukkaavaa tai ovatko henkilöhahmot ja heidän ajatuksensa oikein kuvattuja.
Tässäkin on toki se että kukin kokemusasiantuntija voi tarkistaa asiat lähinnä omasta näkökulmastaan ja osittain sen pohjalta mitä he tietävät omien piiriensä ajattelevan, mutta se ei täysin eliminoi sitä että teksti saattaa sitten kuitenkin loukata jotakuta muuta. Vähentää riskiä, toki. Tämähän näkyi mm vanhassa keskustelussa siitä, saako valkoinen amerikkalainen käyttää kiinalaista mekkoa vai ei: osa kiinalaistaustaisista oli sitä mieltä että ei, se on loukkaavaa, ja osa taas sanoi että kyseessä on pelkkä muotimekko johon ei liity mitään pyhää ja niitä myydään Kiinassa turisteille. Itse en suomalaisena voinut tietää ketä olisi asiassa pitänyt kuunnella, mutta aloin jo silloin pohtia ettei asia ole niin yksinkertainen kun yrittää pohtia mikä on loukkaavaa ja mikä ei: jos saa luvan yhdeltä ihmiseltä joku muu voikin olla asiasta ihan muuta mieltä - tai päin vastoin. Jälkimmäinen ei tosin ole kirjoissa useinkaan ongelma, sillä harva lukija tietää mitä tekstiin oli alun perin tarkoitus tulla, eikä niin ollen osaa hermostua siitä että jotakin muutettiin turhaan.
22.04.2023
Fiktiivi avatar
335 viestiä
"kyty post=66848"
Esiin nousi myös se pointti ettei historiaa voi siloitella liikaa, osittain sen takia että sitä pitää ymmärtää, osittain siksi että lapsille ja nuorille pitää antaa työkalut tunnistaa rasismi joten kaikkea hankalaa ei voi sen takia täysin poistaakaan. Että olisi tärkeää erottaa toisistaan esimerkiksi rasistinen kirja ja rasismia käsittelevä kirja, mikä on keskusteluissa välillä mennyt sekaisin.
 
Mennyt tai "mennyt"... Välillä tuntuu, että asioita tulkitaan tahallaan huonoimman mukaan, eli jos kirja on jollakin tavalla tulkittavissa rasismia sivuavaksi, se tulkitaan rasistiseksi. (Tämä ei sinänsä ole internet-ajan ilmiö.) Toisaalta myötämielisempi tulkinta voisi olla, että painetun sanan aikakauteen liittyvä pohdiskeleva ja rauhallinen tulkinta jää helposti pois somessa, joka vertautuu enemmän suullisen kulttuurin välittömyyteen, joka on ennen vanhaan synnyttänyt "siinä paha missä mainitaan"-tyyppisiä tabuja. Tästä luin kiinnostavan analyysin vuosi-pari sitten, mutta löydänköhän sen vielä...
Tuli myös esiin että nykykirjailijoilla on mahdollisuus käyttää neuvonantajia/esilukijoita (unohdin mitä termiä ohjelmassa käytettiin) jotka voivat tarkistaa etukäteen onko tekstissä jotain loukkaavaa tai ovatko henkilöhahmot ja heidän ajatuksensa oikein kuvattuja.
Kokemuslukija, englanniksi sensitivity reader. Nämä vaikuttavat olevan iso juttu englanninkielisessä maailmassa tällä hetkellä ja jos tästä ohjelmasta voi jotain päätellä, kaiketi tulossa Suomeenkin.
Tässäkin on toki se että kukin kokemusasiantuntija voi tarkistaa asiat lähinnä omasta näkökulmastaan ja osittain sen pohjalta mitä he tietävät omien piiriensä ajattelevan, mutta se ei täysin eliminoi sitä että teksti saattaa sitten kuitenkin loukata jotakuta muuta. Vähentää riskiä, toki. Tämähän näkyi mm vanhassa keskustelussa siitä, saako valkoinen amerikkalainen käyttää kiinalaista mekkoa vai ei: osa kiinalaistaustaisista oli sitä mieltä että ei, se on loukkaavaa, ja osa taas sanoi että kyseessä on pelkkä muotimekko johon ei liity mitään pyhää ja niitä myydään Kiinassa turisteille. Itse en suomalaisena voinut tietää ketä olisi asiassa pitänyt kuunnella, mutta aloin jo silloin pohtia ettei asia ole niin yksinkertainen kun yrittää pohtia mikä on loukkaavaa ja mikä ei: jos saa luvan yhdeltä ihmiseltä joku muu voikin olla asiasta ihan muuta mieltä - tai päin vastoin. Jälkimmäinen ei tosin ole kirjoissa useinkaan ongelma, sillä harva lukija tietää mitä tekstiin oli alun perin tarkoitus tulla, eikä niin ollen osaa hermostua siitä että jotakin muutettiin turhaan.
Siinäpä se: jos on hajanainen liike, jolla ei ole mitään yhteisesti hyväksyttyjä opinkappaleita, ei ole mitään tahoa, joka voisi vakuuttaa, että tämä asia on nyt woke-näkökulmasta "OK". (Ja jos olisikin, tuskin mikään virallinen tahokaan voisi luvata asiaa kovin monen vuoden päähän tulevaisuuteen.) Sen sijaan kuka tahansa riittävän seuraajamäärän omaava somevaikuttaja voi julistaa, että jokin asia "ei ole OK" ja nostattaa kohun. Lisäksi Twitterissä ym. huomiota lienee vaikea saavuttaa kertomalla, kuinka tosi OK jokin juttu on. Sen sijaan jos saa hyvän kohun aikaiseksi, saa lisää seuraajia, pääsee ehkä perinteiseen mediaan esille jne. Eli kaikki kannustimet ovat tyrmistymisen, syyttämisen ja tuomitsemisen puolella.

Perinteinen*, vielä kymmenisen vuotta sitten sovellettu tapa toimia olisi, että kustantaja toteaa, että kaikkia ei voi miellyttää, yksi valittaja ei välttämättä edusta koko suurempaa joukkoa, ja vasta jos kirjaa vastaan oikeasti osoitetaan mieltä tai se saa tuomion oikeudessa, kirja voidaan vetää myyynnistä.

* Jos nyt puhutaan valistusajan jälkeisistä perinteistä liberaalissa demokratiassa eikä esim. erilaisista väärinajattelijoiden jalkapuuhunlaittamisperinteistä jne. "Kirjoja on aina sensuroitu, ei ole koskaan ollut mitään puhdasta sananvapauden aikaa" -argumentti, mikä aina välillä tulee näissä keskusteluissa esiin, on toisaalta totta, mutta toisaalta "ihmisoikeuksia on aina rikottu" on argumentti, jota woke-porukalta ei kyllä koskaan kuulu muiden asioiden yhteydessä...
 
23.04.2023
Fiktiivi avatar
335 viestiä
Jarkko Tontti ottaa kantaa sensitiivisyyslukijoijhin:
Tontti pelkää tulevaisuutta, jossa sensitiivisyyslukijan käytöstä päättää kustantaja eikä kirjailija itse.– Se olisi se shokeeraavaa puuttumista kirjailijan vapauteen. Jos kirjailija haluaa kuvata joitakin ihmisiä jollakin lailla, se on hänen päätöksensä. Joku lukija saattaa olla eri mieltä ja jopa loukkaantua, hyvä, sitten aloitetaan keskustelu. Kiukkuiseen vastineen jälkeen joku ehkä kirjoittaa paremman kirjan, ja näin maailma menee eteenpäin.Erityisen ongelmalliseksi Tontti näkee sen, että Tammi on käyttänyt sensitiivisyyslukijana vihreiden kansanedustajaa Bella Forsgrenia. Forsgren oli yksi kolmesta tarkastajasta, jotka lukivat Joe Bidenin virkaanastujaisjuhlassa yleisön hurmanneen nuoren afroamerikkalaisen Amanda Gormanin runoteoksen Kukkula jolle kiipeämme. The Hill We Climb -runon käänsivät suomeksi runoilijat Aura Nurmi ja Laura Eklund Nhaga.– Olisiko tälle toiminnalle oikeampi nimitys poliittinen ennakkosensuuri? Mitä muuta se on, että poliitikko lukee käsikirjoitusta ja antaa painavan mielipiteensä, että miten saa kirjoittaa? Luulisi, että taiteilijat olisivat tällaista vallankäyttöä vastaan riippumatta omasta poliittisesta kannastaan.
Toive asiantuntijasta tulee kuitenkin yleensä kirjailijalta, Tammen kanssa samaa konsernia olevan WSOY:n lasten ja nuortenkirjaosaston kustantaja Paula Halkola kertoo. Niitä tilataan harkinnanvaraisesti, ja ”suhteellisen harvoin”. WSOY:ssa asiantuntija-arviot tilataan yleensä asiantuntijaorganisaatioilta kuten Setalta.
Itse näkisin, että jos kirjailija haluaa itse käyttää sensitiivisyyslukijaa, asiassa ei ole mitään eettistä ongelmaa. Voin kuvitella, että se voi joskus parantaa kirjaa faktantarkistuksen, oikoluvun tai muunlaisen kustannustoimittamisen tavoin. Toisaalta, koska kirjallisuudessa ei (vielä?) ole kyse pelkästä etiikasta, näen kyllä että estetiikan näkökulmasta liiallisella sensitiivisyyssyynillä voi olla latistava vaikutus. Enkä ole Tontin tavoin lainkaan innoissani ajatuksesta, että poliitikot tai sen puoleen someinfluensserit määrittelevät, mikä on hyväksyttävää kirjallisuutta.

Jenkeissä libertaarien Reason.comin kirjoittaja ottaa myös kantaa:
When The Men, Sandra Newman's sci-fi novel in which everyone with a Y chromosome suddenly vanishes from the face of the earth, came under fire for what critics termed the "transphobic" implication that people with Y chromosomes are men, one of the chief questions was whether the author had engaged a trans sensitivity reader. But when Newman said that yes, she had, the outrage only multiplied. Why had she hired only one sensitivity reader? Did she think this was an excuse?"That only makes it WORSE," one commenter wrote, "because you're claiming you KNOWINGLY did this."Indeed, not even the professionally sensitive are safe when a cancellation comes calling. In 2019, sensitivity reader Kosoko Jackson frantically pulled his own Y.A. debut novel after he was called out for setting a gay romance against the backdrop of the Kosovo War. (As is typical of these controversies, it's hard to parse exactly what Jackson did wrong, but the complaints mainly focused on the offense of "centering" the wrong identity category—in this case, two American boys—in a story set amid a real-life tragedy that mainly affected people of another identity category.)
 
More broadly, the rise of sensitivity reading seems to reflect an obsession with policing language in service of a hypothetical person who is not only maximally sensitive but also not very smart. We've even seen the advent of the first artificial intelligence sensitivity reader, as Google Docs rolled out a new feature designed to help users tailor their work to be more "inclusive." The results were amusingly disastrous; among other things, the bot repeatedly scolded writers for the publication Motherboard to consider changing the publication's name. But the A.I. will eventually learn restraint, as long as users duly let it know when it's overstepping. Human sensitivity readers, on the other hand, will surely be motivated to find increasingly esoteric forms of offense, in accordance with the very human desire to keep themselves in business.
Itse toivoisin, että kirjallisuuden parissa työskentelevät käyttäisivät mielikuvitustaan ennen kaikkea parempien tarinoiden keksimiseen, mutta jos tällaisesta maksetaan, työtähän se toki on sekin.

Ja kuten juttu kertoo, vähemmistöjä edustavat kirjailijatkin voivat joutua sensitiivisyyden kanssa hankaluuksiin, jos kirjoittavat itsestään poikkeavasta vähemmistöstä tai tavalla, joka ei sovi (tyypillisesti valkoisten ja cancellointia pelkäävien) kustannustoimittajien ennakkokäsityksiin vähemmistökirjallisuudesta.
 
25.04.2023
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Somealustat hyötyvät riitelystä, ja ihmisiä kiinnostaa riitely. En itse ole juurikaan nähnyt esimerkiksi oikeiston kannanottoja omilla feedeillä, mutta sen sijaan joka päivä kuulen mitä joku oikeistolainen/trolli/persu/jne on sanonut, eli heidän sanomansa leviää tehokkaasti jopa vastustajien levittämänä. Onneksi kirjasome menee yleensä positiivisen kautta, ainakin Suomessa. Kuulemma kustannusalalla kyllä välitetään hyvinkin paljon siitä millaista keskustelua esimerkiksi Twitterissä käydään, varmasti erityisesti USA:ssa mutta ymmärsin että myös Suomessa.

Tuo Jarkko Tontin kirjoitus teilattiinkin jo somessa, samoin koko ukko joka on kuulemma sekä populisti että väärä henkilö puhumaan asiasta. Jäin kyllä miettimään sitä kohtaa että Suomessa olisi paljon nuoria jotka eivät löydä samaistuttavaa lukemista, sillä olen kuullut saman väitteen muualtakin. Se ei pidä paikkaansa etteikö Suomessa julkaistaisi monipuolisesti lasten- ja nuortenkirjoja, mutta voi olla että esillä oleva kuva tarjonnasta on suurelta osin sellaista mikä vetoaa enemmän ns. tiedostavaan kansanosaan kuin niihin jotka haluaisivat samaistuttavia kirjoja esimerkiksi metsästyksestä tai urheilusta, jotka mainittiin esimerkkeinä siinä jutussa jota en löydä enää. Urheilusta kyllä on kirjoja, mutta ei ehkä tarpeeksi tai oikeanlaisia. Moni lukemani uusikin nuortenkirja on ollut hyvin perinteistä osastoa, eikä niissä ole ollut mitään sellaista minkä kuvittelisi karkottavan kaikki tiedostavien piirien ulkopuoliset lukijat, jos ei nyt lasketa sitä että usein jos mainitaan esimerkiksi maito, nykykirjoissa tähdennetään sen olevan esimerkiksi kauramaitoa.

Sitten taas toisaalta vaikka en sinänsä usko sensuuriin, niin uskon itse että lasten- ja nuortenkirjojen pitäisi olla jollain lailla jos ei kasvattavia niin ainakin... mitä sanaa tässä pitäisi käyttää? Entisaikojen tervehenkinen linnunpesien ryöstely sun muu vastaava voi minun puolestani jäädä sinne 50-luvulle, enkä ole varma siitäkään onko nykyisen luontokadon aikaan kovin järkevää kirjoittaa lapsille kirjoja esimerkiksi metsästyksestä kivana ja ekologisena harrastuksena, koska niitä luonnoneläimiä ei tosiaan ole enää kovinkaan paljon verrattuna ihmisten määrään. Tai vaikka turkistarhauksesta, uskonnollisista näkemyksistä luonnonhistoriasta kirjoitettuna tietokirjaksi, tai jostain muusta vastaavasta vaikka osa kansasta voisikin niihin samaistua. Eli ei tuntuisi fiksulta kirjoittaa nuorille kirjoja jotka eivät esimerkiksi jaa tutkijoiden käsityksiä, vaikka epäilemättä löytyy monia jotka nimenomaan haluaisivat lukea sellaisia. Kaipa tämä tarkoittaisi sitä että puollan itsekin sensuuria kun en lämpene ajatukselle? Toisaalta eipä lasten kuvakirjoissa opeteta enää kovin mielellään esimerkiksi kiusaamisen olevan kivaa tai ettei luontoa tarvitse suojella, ja tästä kumpuaa myös se että Peppi Pitkätossusta poistettiin n-sana.

Lisäys: Hassu sattuma, heti tämän kirjoitettuani näin Twitterissä keskustelun, jossa moni latino sanoo ettei pidä Speedy Gonzalesia tai sombreropäistä Mariota loukkaavana, ja useampi keskustelija ilmaisi ärtymyksensä siitä että jenkeissä leimataan kaikki muiden puolesta loukkaavaksi. Tämä tuli minulle uutena asiana, mutta ilmeisesti Speedy poistettiin kertaalleen loukkaavana mutta jouduttiin tuomaan takaisin meksikolaisten suututtua asiasta.
26.04.2023
Fiktiivi avatar
335 viestiä
Tontin kommentteja voisin kyllä minäkin sanoa populistisiksi siinä mielessä, että ei minusta kaikki vihapuheeksi kutsuttu ole vain "punavihreän eliitin" asiallista kritiikkiä, vaan kyllä netissä on vaikka kuinka täysin asiatonta öyhötystäkin. Punavihreä eliitti yleensä käsitteenäkin on vähän kyseenalainen, koska eliittiyttä mitataan rahalla tai poliittisella vallalla, eliitti on kyllä pääosin ihan muuta kuin punavihreitä kalliolaisia. Jos puhutaan kulttuurieliitistä joka lausuu arvovaltaisia mielipiteitä siitä, mikä on hyvää kirjallisuutta, punavihreys lienee osuvampi määre.

Tässä asiassa tuntuu olevan liioittelua puolin ja toisin: punavihreissä kirjallisuuspiireissä pelätään, että lukijat hurahtavat rasismiin ja vihaan jos lukevat romaanista jonkin ongelmallisen ilmaisun. Tontti taas pelkää, että kulttuurieliitin poliittiset näkemykset määräävät, mitä Suomessa saa julkaista. Nuortenkirjallisuudesta en osaa sanoa, koska en seuraa sitä, mutta totta kyllä on että ainakin aikuisille Suomessa julkaistaan aika monipuolisesti kirjallisuutta ja huomattavan suuri osa on sellaisia, jotka eivät kiinnosta kulttuurieliittiä eivätkä niiden tekijät ja lukijat mitään kulttuurieliitin hyväksyntää kaipaakaan. Jos katsoo vaikka Tontin esseekokoelman julkaisseen Docendon uutuuksia, siellä on esim. tällaisia nimekkeitä:

Jälkisuomettumisen ruumiinavaus
"Ottakaa ryssiltä aseet" - Kenraali Uno Fagernäsin sodat
Marsalkan muskettisoturit
Prosenttimies: Bikerin tarina
Uuno on numero yksi

Jotenkin epäilen, että näitä ei ole ideoitu hipsterikahvilassa eikä sensitiivisyysluettu.

Jos lukisin itse Marski-Putin-Hitler-sota-rikos-vakoilu-osaston kirjallisuutta, en olisi hirveän huolissani woke-henkisestä sensuurista, koska sille ei ole mitään kaikupohjaa lukijakunnassa. Spefipiireissä kuitenkin punavihreillä näkemyksillä on huomattavasti painoarvoa ja fandomissa ihmisiä jotka haluavat käydä kulttuurisotaa ja voittaa taistelun taantumusta vastaan. Siksi spefin osalta otan asian vähän vakammin. Litfic-piireissä kysymys on tietysti epäilemättä vielä isompi.
 
26.04.2023
kyty avatar
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
"Fiktiivi post=66886"Punavihreä eliitti yleensä käsitteenäkin on vähän kyseenalainen, koska eliittiyttä mitataan rahalla tai poliittisella vallalla, eliitti on kyllä pääosin ihan muuta kuin punavihreitä kalliolaisia. Jos puhutaan kulttuurieliitistä joka lausuu arvovaltaisia mielipiteitä siitä, mikä on hyvää kirjallisuutta, punavihreys lienee osuvampi määre.
Ylipäätään tuntuu olevan vallalla vähän sellainen käsitys että kaikki kulttuuri-ihmiset kuuluvat jonkinlaiseen "eliittiin" joka toimii vastavoimana "tavallisille" ihmisille. Se kai heijastelee sitä miten vähän Suomessa ylipäätään arvostetaan taidealoja. Jopa tekoälykuvista on runsaasti kommentteja tyyliin "viimeinkin kuka tahansa voi tehdä taidetta eikä se ole enää taiteilijoiden yksinoikeus". (Se, onko se sitten taiteen tekemistä jos pyytää jotakuta muuta tekemään kuvan puolestaan onkin sitten taas toinen juttu.)

Mutta mitä sitten tapahtuu jos se perusjamppa kirjoittaa kirjan "tavallisille" ihmisille ja saa sen ison kustantajan kautta julki? Muuttuuko hän sitten kulttuurieliitiksi? Miksi esimerkiksi joku Trump ei oikeistolaisten mielestä ole eliittiä mutta joku lastenkirjailija on?

Jos lukisin itse Marski-Putin-Hitler-sota-rikos-vakoilu-osaston kirjallisuutta, en olisi hirveän huolissani woke-henkisestä sensuurista, koska sille ei ole mitään kaikupohjaa lukijakunnassa. Spefipiireissä kuitenkin punavihreillä näkemyksillä on huomattavasti painoarvoa ja fandomissa ihmisiä jotka haluavat käydä kulttuurisotaa ja voittaa taistelun taantumusta vastaan. Siksi spefin osalta otan asian vähän vakammin. Litfic-piireissä kysymys on tietysti epäilemättä vielä isompi.
Olen veikannut että sotakirjallisuuden lukeminen on nykyään muutenkin taas hyväksytympää, ja kaikenlaiset "miten ymmärtää Venäjän toimintaa"-tyyppiset kirjat ovat olleet kovassa huudossa. Eihän siitä ole kauaa kun oltiin heti syyttelemässä russofobiasta jos Venäjän näki minkäänlaisena uhkana länsimaille, ja nyt... no, niin. Mutta kaikenlaiset sota-aiheet kuuluvat muutenkin siihen osastoon joka tarvitsee vähintään sisältövaroitukset, joten täysin turvallisiksi niitä ei saa mitenkään, jo pelkästään aihepiirin takia. Mutta muutenkin on totta että koko osasto on immuuni sensitiivisyyskritiikille, koska se ei liiku samoissa piireissä.

Spefiosastolla on tosiaan paljon suurempi riski siitä mitä muut sanovat ja miten suhtautuvat, mainehaitta ja paine muuttaa tekstiä voi olla hyvinkin iso vaikka alkuperäinen ongelma olisikin suht mitätön ja somekohu olisikin alun perin alkanut yksittäisen aktivistin ylitulkinnasta. Mutta tuollaisissa tilanteissa mikään ei auta. Jopa ihmisten mielestä väärin lausuttu anteeksipyyntö voi pahentaa tilannetta, puhumattakaan asian selittelystä. Tekee hallaa koko asialle että samalla puolella olevat ihmiset ovat koko ajan toistensa raiveleissa kiinni. Mutta tämäkin kaikki korostuu nimenomaan englanninkielisellä puolella ja erityisesti USA:sta vaikutteita saaneiden aktivistien taholla. Vaikka suomalainen kultuuriväki paheksuu somessa kaikenlaista, en muista että täällä olisi piireissä ollut koskaan tapauksia missä muut kirjailijat alkaisivat maalittaa jotakuta sen takia että tämä on tehnyt pienen töppäyksen. Vaikka tietysti USA:n keskustelu vaikuttaa täällä paljon.
Takaisin ylös