Viimeisin HourglassEyes | 06.02.2025
HourglassEyes | Lukupiiri | 53 viestiä | 18.12.2024
Viimeisin Pisania | 05.02.2025
Voiko kirjan lukeminen olla epäeettistä?
05.07.2021
Viime viikolla uutisoitiin, että Tammi poisti menestyskirjailija J. K. Rowlingin kirjan kannen julkaisustaan Pride-yhteistyön vuoksi, koska kustantamo oli ilmeisesti saanut palautetta kirjailijan tuotannon esittelemisestä Pride-viikolla. Rowlingin aiheuttamista some-kohuista on jo runsasta keskustelua Rowling-ketjussa.
Aloin tuosta sitten muutaman mutkan kautta miettiä, voidaanko nykyisin (tai ehkä tulevaisuudessa?) pitää vääränä jonkun kirjailijan teosten tai jonkin tietyn teoksen lukemista tai ainakin siitä tykkäämistä. Kirjasensuuri on toki ollut Suomessa ja on monin paikoin maailmalla edelleen ihan totisinta totta. Mutta voiko käydä niin, että myös kirjoja kuluttavilta lukijoilta aletaan edellyttää omien kulutusvalintojensa eli lukutottumustensa eettisyyden ja vastuullisuuden pohdiskelua? Samalla tavoin kuin ei saa ostaa lapsityövoimalla teetettyä vaatetta, ei voisi paheksuntaa herättämättä tukea esimerkiksi arveluttavia kannanottoja esittävää kirjailijaa ostamalla tai lainaamalla hänen teoksiaan. (Lapsityövoiman käyttöä en kannata, tuli vain mieleen esimerkkinä kuluttajan vastuusta.)
Varmaan ihmiset nykyisinkin valitsevat luettavansa jonkinlaisin eettisin perustein. Voihan se olla esimerkiksi hyvin vastenmielistä lukea omaa arvomaailmaansa tai identiteettiään loukkaavaa tekstiä. Mutta voiko eteen tulla tilanteita, joissa jonkin teoksen lukemista pidettäisiin jotenkin vääränä ja paheksuttavana? Onko teille käynyt niin? Tai tiedättekö jonkun miettivän kirjallisuutta siltä kantilta?
Kirjoissakin on tietenkin montaa astetta mahdollista paheksuttavuutta. Tuli mieleen ainakin:
- Teoksen sisältö on joltain osin lainvastaista (esim. tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan tai yksityiselämää loukkaavien tietojen levittämiseksi).
- Teoksen sisältö on hyvän maun vastaista tai loukkaavaa.
- Teoksen sisältö on ok, mutta kirjailija on muutoin tuomittu rikoksesta.
- Teoksen sisältö on ok, mutta kirjailija on muutoin herättänyt pahennusta, esimerkiksi esittämillään mielipiteillä tai elämäntavoillaan.
- Teos ja kirjailija sinänsä ovat ok, mutta joku lainvastaisesti tai pahennusta herättävästi toimiva ryhmä tai yksilö on "ominut" teoksen esim. nimeämällä sen innoituksensa lähteeksi ja muutoin julkisesti tykkäämällä.
Voisin kuvitella, että monen entisaikojen kirjailijan "pelastuksena" on ollut, ettei ollut olemassa sosiaalista mediaa, jonne olisi päässyt postailemaan, eikä media ole muutoinkaan uutisoinut heidän elämästään. (Tai sitten on ollut ns. normaalia, että kirjailija on omalaatuinen persoona.) Minulla ei ole valtaosasta tykkäämiäni kirjailijoita aavistustakaan, mitä mieltä he ovat olleet asioista tai mitä muutoin ovat kirjan kirjoittamisen lisäksi touhuilleet. Tunnen heidän ajatusmaailmaansa vain sen verran, mitä ovat kirjoihinsa kirjoittaneet, eikä siitäkään tietenkään voi suoraan päätellä kirjailijan omia mielipiteitä tai henkilökohtaisia kokemuksia. En siis ole tullut koskaan varsinaisesti ajatelleeksi, millaisten hiippareiden kirjoja luen. Tai ainakaan niin, että se olisi vaikuttanut lukupäätökseeni. Jonkun rikollisen elämänkerran hankkiminen tuntuisi minusta väärältä, koska rikollinen saisi silloin rahallista hyötyä tekojensa esittelystä, mitä en itse halua tukea. Mutta ajattelen myös, että jokaisella on oikeus kertoa elämästään, enkä paheksu, jos joku muu sellaisen kirjan hankkii.
Itse olen aina ajatellut, että lukeminen on hyvästä. Ääriesimerkkinä kirjojen pahuuden pohdinnasta tulee mieleen, kun olin kouluampumisten aikoihin lukiossa, ja ampuja oli tuolloin jossain omassa kirjoitelmassaan viitannut filosofi Nietzscheen, ja mediassa ehkä sen tyylistä pohdintaa, että ne saksalaisen kirjoittamat kirjatko ne nyt sitten olivat yllyttäneet hirmutekoon. On jäänyt mieleen, kuinka silloin eräs opettaja sanoi meille, että kyllä Nietzschen teoksia kannattaa lukea. Ja tyyliin jokaisen itse ajatella lukemaansa. Se oli minusta hyvin viisaasti ja yleissivistävästi sanottu.
En minäkään tosin ihan missä hyvänsä seurassa keskustele omista lukumieltymyksistäni, koska en tykkää, että kaikki ihmiset tietävät ylipäänsä henkilökohtaisia asioitani. Mutta en minä varsinaisesti pelkää, että joku paheksuisi lukemiani kirjoja. Toivottavasti ei tarvitse koskaan pelätä.
Aloin tuosta sitten muutaman mutkan kautta miettiä, voidaanko nykyisin (tai ehkä tulevaisuudessa?) pitää vääränä jonkun kirjailijan teosten tai jonkin tietyn teoksen lukemista tai ainakin siitä tykkäämistä. Kirjasensuuri on toki ollut Suomessa ja on monin paikoin maailmalla edelleen ihan totisinta totta. Mutta voiko käydä niin, että myös kirjoja kuluttavilta lukijoilta aletaan edellyttää omien kulutusvalintojensa eli lukutottumustensa eettisyyden ja vastuullisuuden pohdiskelua? Samalla tavoin kuin ei saa ostaa lapsityövoimalla teetettyä vaatetta, ei voisi paheksuntaa herättämättä tukea esimerkiksi arveluttavia kannanottoja esittävää kirjailijaa ostamalla tai lainaamalla hänen teoksiaan. (Lapsityövoiman käyttöä en kannata, tuli vain mieleen esimerkkinä kuluttajan vastuusta.)
Varmaan ihmiset nykyisinkin valitsevat luettavansa jonkinlaisin eettisin perustein. Voihan se olla esimerkiksi hyvin vastenmielistä lukea omaa arvomaailmaansa tai identiteettiään loukkaavaa tekstiä. Mutta voiko eteen tulla tilanteita, joissa jonkin teoksen lukemista pidettäisiin jotenkin vääränä ja paheksuttavana? Onko teille käynyt niin? Tai tiedättekö jonkun miettivän kirjallisuutta siltä kantilta?
Kirjoissakin on tietenkin montaa astetta mahdollista paheksuttavuutta. Tuli mieleen ainakin:
- Teoksen sisältö on joltain osin lainvastaista (esim. tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan tai yksityiselämää loukkaavien tietojen levittämiseksi).
- Teoksen sisältö on hyvän maun vastaista tai loukkaavaa.
- Teoksen sisältö on ok, mutta kirjailija on muutoin tuomittu rikoksesta.
- Teoksen sisältö on ok, mutta kirjailija on muutoin herättänyt pahennusta, esimerkiksi esittämillään mielipiteillä tai elämäntavoillaan.
- Teos ja kirjailija sinänsä ovat ok, mutta joku lainvastaisesti tai pahennusta herättävästi toimiva ryhmä tai yksilö on "ominut" teoksen esim. nimeämällä sen innoituksensa lähteeksi ja muutoin julkisesti tykkäämällä.
Voisin kuvitella, että monen entisaikojen kirjailijan "pelastuksena" on ollut, ettei ollut olemassa sosiaalista mediaa, jonne olisi päässyt postailemaan, eikä media ole muutoinkaan uutisoinut heidän elämästään. (Tai sitten on ollut ns. normaalia, että kirjailija on omalaatuinen persoona.) Minulla ei ole valtaosasta tykkäämiäni kirjailijoita aavistustakaan, mitä mieltä he ovat olleet asioista tai mitä muutoin ovat kirjan kirjoittamisen lisäksi touhuilleet. Tunnen heidän ajatusmaailmaansa vain sen verran, mitä ovat kirjoihinsa kirjoittaneet, eikä siitäkään tietenkään voi suoraan päätellä kirjailijan omia mielipiteitä tai henkilökohtaisia kokemuksia. En siis ole tullut koskaan varsinaisesti ajatelleeksi, millaisten hiippareiden kirjoja luen. Tai ainakaan niin, että se olisi vaikuttanut lukupäätökseeni. Jonkun rikollisen elämänkerran hankkiminen tuntuisi minusta väärältä, koska rikollinen saisi silloin rahallista hyötyä tekojensa esittelystä, mitä en itse halua tukea. Mutta ajattelen myös, että jokaisella on oikeus kertoa elämästään, enkä paheksu, jos joku muu sellaisen kirjan hankkii.
Itse olen aina ajatellut, että lukeminen on hyvästä. Ääriesimerkkinä kirjojen pahuuden pohdinnasta tulee mieleen, kun olin kouluampumisten aikoihin lukiossa, ja ampuja oli tuolloin jossain omassa kirjoitelmassaan viitannut filosofi Nietzscheen, ja mediassa ehkä sen tyylistä pohdintaa, että ne saksalaisen kirjoittamat kirjatko ne nyt sitten olivat yllyttäneet hirmutekoon. On jäänyt mieleen, kuinka silloin eräs opettaja sanoi meille, että kyllä Nietzschen teoksia kannattaa lukea. Ja tyyliin jokaisen itse ajatella lukemaansa. Se oli minusta hyvin viisaasti ja yleissivistävästi sanottu.
En minäkään tosin ihan missä hyvänsä seurassa keskustele omista lukumieltymyksistäni, koska en tykkää, että kaikki ihmiset tietävät ylipäänsä henkilökohtaisia asioitani. Mutta en minä varsinaisesti pelkää, että joku paheksuisi lukemiani kirjoja. Toivottavasti ei tarvitse koskaan pelätä.
Viime viikolla uutisoitiin, että [url=https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008100616.html]Tammi poisti menestyskirjailija J. K. Rowlingin kirjan kannen julkaisustaan Pride-yhteistyön vuoksi[/url], koska kustantamo oli ilmeisesti saanut palautetta kirjailijan tuotannon esittelemisestä Pride-viikolla. Rowlingin aiheuttamista some-kohuista on jo runsasta keskustelua [url=https://www.risingshadow.fi/forum/lukusali/782-j-k-rowling-spoilereita?start=100#60891]Rowling-ketjussa[/url].
 
Aloin tuosta sitten muutaman mutkan kautta miettiä, voidaanko nykyisin (tai ehkä tulevaisuudessa?) pitää vääränä jonkun kirjailijan teosten tai jonkin tietyn teoksen lukemista tai ainakin siitä tykkäämistä. [url=https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/19/nalkapeli-ja-raamattu-kirjastojen-musta-lista-yllattaa]Kirjasensuuri[/url] on toki ollut Suomessa ja on monin paikoin maailmalla edelleen ihan totisinta totta. Mutta voiko käydä niin, että myös kirjoja kuluttavilta lukijoilta aletaan edellyttää omien kulutusvalintojensa eli lukutottumustensa eettisyyden ja vastuullisuuden pohdiskelua? Samalla tavoin kuin ei saa ostaa lapsityövoimalla teetettyä vaatetta, ei voisi paheksuntaa herättämättä tukea esimerkiksi arveluttavia kannanottoja esittävää kirjailijaa ostamalla tai lainaamalla hänen teoksiaan. (Lapsityövoiman käyttöä en kannata, tuli vain mieleen esimerkkinä kuluttajan vastuusta.)
 
Varmaan ihmiset nykyisinkin valitsevat luettavansa jonkinlaisin eettisin perustein. Voihan se olla esimerkiksi hyvin vastenmielistä lukea omaa arvomaailmaansa tai identiteettiään loukkaavaa tekstiä. Mutta voiko eteen tulla tilanteita, joissa jonkin teoksen lukemista pidettäisiin jotenkin vääränä ja paheksuttavana? Onko teille käynyt niin? Tai tiedättekö jonkun miettivän kirjallisuutta siltä kantilta?
 
Kirjoissakin on tietenkin montaa astetta mahdollista paheksuttavuutta. Tuli mieleen ainakin:
- Teoksen sisältö on joltain osin lainvastaista (esim. tulkitaan kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan tai yksityiselämää loukkaavien tietojen levittämiseksi).
- Teoksen sisältö on hyvän maun vastaista tai loukkaavaa.
- Teoksen sisältö on ok, mutta kirjailija on muutoin tuomittu rikoksesta.
- Teoksen sisältö on ok, mutta kirjailija on muutoin herättänyt pahennusta, esimerkiksi esittämillään mielipiteillä tai elämäntavoillaan.
- Teos ja kirjailija sinänsä ovat ok, mutta joku lainvastaisesti tai pahennusta herättävästi toimiva ryhmä tai yksilö on "ominut" teoksen esim. nimeämällä sen innoituksensa lähteeksi ja muutoin julkisesti tykkäämällä.
 
Voisin kuvitella, että monen entisaikojen kirjailijan "pelastuksena" on ollut, ettei ollut olemassa sosiaalista mediaa, jonne olisi päässyt postailemaan, eikä media ole muutoinkaan uutisoinut heidän elämästään. (Tai sitten on ollut ns. normaalia, että kirjailija on omalaatuinen persoona.) Minulla ei ole valtaosasta tykkäämiäni kirjailijoita aavistustakaan, mitä mieltä he ovat olleet asioista tai mitä muutoin ovat kirjan kirjoittamisen lisäksi touhuilleet. Tunnen heidän ajatusmaailmaansa vain sen verran, mitä ovat kirjoihinsa kirjoittaneet, eikä siitäkään tietenkään voi suoraan päätellä kirjailijan omia mielipiteitä tai henkilökohtaisia kokemuksia. En siis ole tullut koskaan varsinaisesti ajatelleeksi, millaisten hiippareiden kirjoja luen. Tai ainakaan niin, että se olisi vaikuttanut lukupäätökseeni. Jonkun rikollisen elämänkerran hankkiminen tuntuisi minusta väärältä, koska rikollinen saisi silloin rahallista hyötyä tekojensa esittelystä, mitä en itse halua tukea. Mutta ajattelen myös, että jokaisella on oikeus kertoa elämästään, enkä paheksu, jos joku muu sellaisen kirjan hankkii.
 
Itse olen aina ajatellut, että lukeminen on hyvästä. Ääriesimerkkinä kirjojen pahuuden pohdinnasta tulee mieleen, kun olin kouluampumisten aikoihin lukiossa, ja ampuja oli tuolloin jossain omassa kirjoitelmassaan viitannut filosofi Nietzscheen, ja mediassa ehkä sen tyylistä pohdintaa, että ne saksalaisen kirjoittamat kirjatko ne nyt sitten olivat yllyttäneet hirmutekoon. On jäänyt mieleen, kuinka silloin eräs opettaja sanoi meille, että kyllä Nietzschen teoksia kannattaa lukea. Ja tyyliin jokaisen itse ajatella lukemaansa. Se oli minusta hyvin viisaasti ja yleissivistävästi sanottu.
 
En minäkään tosin ihan missä hyvänsä seurassa keskustele omista lukumieltymyksistäni, koska en tykkää, että kaikki ihmiset tietävät ylipäänsä henkilökohtaisia asioitani. Mutta en minä varsinaisesti pelkää, että joku [i]paheksuisi[/i] lukemiani kirjoja. Toivottavasti ei tarvitse koskaan pelätä.
06.07.2021
Morgan Blood
139 kirjaa, 9 kirja-arviota, 339 viestiä
Tämä nousi kaveripiirissänikin keskusteluun ja lyhyesti vastaus on “Ei”.
Pidemmin:
Ensinnäkin mielessä on hyvä pitää, että tämä Rowlingin rankaiseminen on kestänyt jo pidempään kuin pitkä vankeusrangaistus Suomessa.
Kirjallisuushan on aina herättänyt tunteita ja aina on ollut niitä, jotka halua bannata kirjailijoita ja kirjoja. Luulin tämän ajan jo menneen kun jo vuosikymmeniä on länsimaissa purettu kirjasensuuria. Tietenkään kaikki kirjat eivät ole “moraalisia”, sisällä hyvää tarkoittavaa materiaalia, tai ole olematta vallitsevan arvomaailman kanssa ristiriidassa. Sen enempää kirjan kuin kirjailijankaan kautta. Silti ne kirjat ovat tärkeitä. Kirjallisuus on ehkä paras tapa hahmottaa maailmaa ja turvallinen tapa kohdata asioita, jotka kokee negatiivisina tai vaarallisina. Jos ei halua koskea kirjaan, jonka on kirjoittanut “epäilyttävä henkilö”, niin sitten jättää koskematta.
Minä hermostuin siitä, että kustantaja pyytelee anteeksi kirjailijoitaan. Ihan kuin Rowlingista pitävät olisivat lukeneet jotain väärää ja kustantaja on pahoillaan siitä, mitä on saattanut kirjallisuuden ystävien silmien eteen. Tartun tässä Hiistun Nietzsche-esimerkkiin. Ihmisillä on keskimäärin älyä ymmärtää ihmisiä ja kirjallisuutta. Jos kirjassa on ns. epäeettistä sisältöä, niin siitä lukeminen auttaa myös käsittämään, että sellaista toimintaa on olemassa ja ehkä pystyy kohtaamaan sen paremmin. Asettaa uomiinsa niin, että sen voi kohdata.
Pidän hirveästi H. Milleristä, eikä hänkään kirjailijana ole todellakaan sellainen, että pääsisi puhtain paperein “hyvän ihmisen seulaa” läpi tällä vuosikymmenellä. Paljon raskaampaakin asiaa kirjallisuudessa on, ja Rowlingin ansa on vain hänen tunnettavuutensa. Hänen kirjansa tietävät nekin, jotka eivät Twittuilua pidempää tekstiä lue edes kerran vuodessa. Kaikilla on mielipide hänestä.
Asiat eivät kuitenkaan katoa maailmasta eristämällä ohi suun puhuneet kulttuurista.
On aina ihmisiä, jotka paheksuvat kirjallisuutta, jonka kirjoittajalla on tietty tausta tai jonka kirjat käsittelevät jotain arvostelijan näkökannalta kiellettyä asiaa. Tällainen paheksunta saa valtaa tosin vasta sitten, kun paheksujien tueksi tehdään tekoja, poistetaan kirjoja tai tehdään muita myönnytyksiä. Vaarallista on, jos näitä myönnytyksiä tehdään niin paljon, että lopulta kustantajat jättävät sellaisia kirjoja julkaisematta, jotka “ei edistä hyveellisyyttä”. Päästään sellaiseen mukavaan ja silkinpehmeään 1800-luvun kirjallisuuteen tai 1900-luvun alun elokuvaan, jossa kaikella on yhteiskunnan hyveellisyyttä edistävä pointti, sillä tavallinen ihminen on liian tyhmä ymmärtämään parastaan :P
Pohjanmalla sai seurata monia pieniä lähetysseurakuntia. Eräs, johon kaverini vanhemmat kuuluivat, kielsi perheestään Muumit, sillä muumit olivat selkeästi demoneita, eikä ihmisiä. Tällaisia kirjarovioita osataan varoa. Nykyisessä ilmapiirissä mielikuvitusolennot eivät ole pahoilaisesta ja ajatus muumeista saatanan kätyreinä lähinnä naurattaa. Historia silti toistaa itseään, sillä se ei toistu juuri samanlaisena ja ihmiset ovat liian laiskoja oppimaan historiasta. Muotti on muuttunut, ja sensuroinnin haitat unohtuneet. Uusi sukupolvi haluaa sensuroida uusia asioita, vaikka varmasti jokainen nauraa aikaisemmille kirjasensuurin aalloille. Siksikin on hyvä olla välittämättä liikaa pienen, mutta isosuisen porukan paheksunnasta.
Pidemmin:
Ensinnäkin mielessä on hyvä pitää, että tämä Rowlingin rankaiseminen on kestänyt jo pidempään kuin pitkä vankeusrangaistus Suomessa.
Kirjallisuushan on aina herättänyt tunteita ja aina on ollut niitä, jotka halua bannata kirjailijoita ja kirjoja. Luulin tämän ajan jo menneen kun jo vuosikymmeniä on länsimaissa purettu kirjasensuuria. Tietenkään kaikki kirjat eivät ole “moraalisia”, sisällä hyvää tarkoittavaa materiaalia, tai ole olematta vallitsevan arvomaailman kanssa ristiriidassa. Sen enempää kirjan kuin kirjailijankaan kautta. Silti ne kirjat ovat tärkeitä. Kirjallisuus on ehkä paras tapa hahmottaa maailmaa ja turvallinen tapa kohdata asioita, jotka kokee negatiivisina tai vaarallisina. Jos ei halua koskea kirjaan, jonka on kirjoittanut “epäilyttävä henkilö”, niin sitten jättää koskematta.
Minä hermostuin siitä, että kustantaja pyytelee anteeksi kirjailijoitaan. Ihan kuin Rowlingista pitävät olisivat lukeneet jotain väärää ja kustantaja on pahoillaan siitä, mitä on saattanut kirjallisuuden ystävien silmien eteen. Tartun tässä Hiistun Nietzsche-esimerkkiin. Ihmisillä on keskimäärin älyä ymmärtää ihmisiä ja kirjallisuutta. Jos kirjassa on ns. epäeettistä sisältöä, niin siitä lukeminen auttaa myös käsittämään, että sellaista toimintaa on olemassa ja ehkä pystyy kohtaamaan sen paremmin. Asettaa uomiinsa niin, että sen voi kohdata.
Pidän hirveästi H. Milleristä, eikä hänkään kirjailijana ole todellakaan sellainen, että pääsisi puhtain paperein “hyvän ihmisen seulaa” läpi tällä vuosikymmenellä. Paljon raskaampaakin asiaa kirjallisuudessa on, ja Rowlingin ansa on vain hänen tunnettavuutensa. Hänen kirjansa tietävät nekin, jotka eivät Twittuilua pidempää tekstiä lue edes kerran vuodessa. Kaikilla on mielipide hänestä.
Asiat eivät kuitenkaan katoa maailmasta eristämällä ohi suun puhuneet kulttuurista.
On aina ihmisiä, jotka paheksuvat kirjallisuutta, jonka kirjoittajalla on tietty tausta tai jonka kirjat käsittelevät jotain arvostelijan näkökannalta kiellettyä asiaa. Tällainen paheksunta saa valtaa tosin vasta sitten, kun paheksujien tueksi tehdään tekoja, poistetaan kirjoja tai tehdään muita myönnytyksiä. Vaarallista on, jos näitä myönnytyksiä tehdään niin paljon, että lopulta kustantajat jättävät sellaisia kirjoja julkaisematta, jotka “ei edistä hyveellisyyttä”. Päästään sellaiseen mukavaan ja silkinpehmeään 1800-luvun kirjallisuuteen tai 1900-luvun alun elokuvaan, jossa kaikella on yhteiskunnan hyveellisyyttä edistävä pointti, sillä tavallinen ihminen on liian tyhmä ymmärtämään parastaan :P
Pohjanmalla sai seurata monia pieniä lähetysseurakuntia. Eräs, johon kaverini vanhemmat kuuluivat, kielsi perheestään Muumit, sillä muumit olivat selkeästi demoneita, eikä ihmisiä. Tällaisia kirjarovioita osataan varoa. Nykyisessä ilmapiirissä mielikuvitusolennot eivät ole pahoilaisesta ja ajatus muumeista saatanan kätyreinä lähinnä naurattaa. Historia silti toistaa itseään, sillä se ei toistu juuri samanlaisena ja ihmiset ovat liian laiskoja oppimaan historiasta. Muotti on muuttunut, ja sensuroinnin haitat unohtuneet. Uusi sukupolvi haluaa sensuroida uusia asioita, vaikka varmasti jokainen nauraa aikaisemmille kirjasensuurin aalloille. Siksikin on hyvä olla välittämättä liikaa pienen, mutta isosuisen porukan paheksunnasta.
Tämä nousi kaveripiirissänikin keskusteluun ja lyhyesti vastaus on “Ei”.
 
Pidemmin:
 
Ensinnäkin mielessä on hyvä pitää, että tämä Rowlingin rankaiseminen on kestänyt jo pidempään kuin pitkä vankeusrangaistus Suomessa.
 
Kirjallisuushan on aina herättänyt tunteita ja aina on ollut niitä, jotka halua bannata kirjailijoita ja kirjoja. Luulin tämän ajan jo menneen kun jo vuosikymmeniä on länsimaissa purettu kirjasensuuria. Tietenkään kaikki kirjat eivät ole “moraalisia”, sisällä hyvää tarkoittavaa materiaalia, tai ole olematta vallitsevan arvomaailman kanssa ristiriidassa. Sen enempää kirjan kuin kirjailijankaan kautta. Silti ne kirjat ovat tärkeitä. Kirjallisuus on ehkä paras tapa hahmottaa maailmaa ja turvallinen tapa kohdata asioita, jotka kokee negatiivisina tai vaarallisina. Jos ei halua koskea kirjaan, jonka on kirjoittanut “epäilyttävä henkilö”, niin sitten jättää koskematta.
 
Minä hermostuin siitä, että kustantaja pyytelee anteeksi kirjailijoitaan. Ihan kuin Rowlingista pitävät olisivat lukeneet jotain väärää ja kustantaja on pahoillaan siitä, mitä on saattanut kirjallisuuden ystävien silmien eteen. Tartun tässä Hiistun Nietzsche-esimerkkiin. Ihmisillä on keskimäärin älyä ymmärtää ihmisiä ja kirjallisuutta. Jos kirjassa on ns. epäeettistä sisältöä, niin siitä lukeminen auttaa myös käsittämään, että sellaista toimintaa on olemassa ja ehkä pystyy kohtaamaan sen paremmin. Asettaa uomiinsa niin, että sen voi kohdata.
 
Pidän hirveästi H. Milleristä, eikä hänkään kirjailijana ole todellakaan sellainen, että pääsisi puhtain paperein “hyvän ihmisen seulaa” läpi tällä vuosikymmenellä. Paljon raskaampaakin asiaa kirjallisuudessa on, ja Rowlingin ansa on vain hänen tunnettavuutensa. Hänen kirjansa tietävät nekin, jotka eivät Twittuilua pidempää tekstiä lue edes kerran vuodessa. Kaikilla on mielipide hänestä.
 
Asiat eivät kuitenkaan katoa maailmasta eristämällä ohi suun puhuneet kulttuurista.
 
On aina ihmisiä, jotka paheksuvat kirjallisuutta, jonka kirjoittajalla on tietty tausta tai jonka kirjat käsittelevät jotain arvostelijan näkökannalta kiellettyä asiaa. Tällainen paheksunta saa valtaa tosin vasta sitten, kun paheksujien tueksi tehdään tekoja, poistetaan kirjoja tai tehdään muita myönnytyksiä. Vaarallista on, jos näitä myönnytyksiä tehdään niin paljon, että lopulta kustantajat jättävät sellaisia kirjoja julkaisematta, jotka “ei edistä hyveellisyyttä”. Päästään sellaiseen mukavaan ja silkinpehmeään 1800-luvun kirjallisuuteen tai 1900-luvun alun elokuvaan, jossa kaikella on yhteiskunnan hyveellisyyttä edistävä pointti, sillä tavallinen ihminen on liian tyhmä ymmärtämään parastaan :P
 
Pohjanmalla sai seurata monia pieniä lähetysseurakuntia. Eräs, johon kaverini vanhemmat kuuluivat, kielsi perheestään Muumit, sillä muumit olivat selkeästi demoneita, eikä ihmisiä. Tällaisia kirjarovioita osataan varoa. Nykyisessä ilmapiirissä mielikuvitusolennot eivät ole pahoilaisesta ja ajatus muumeista saatanan kätyreinä lähinnä naurattaa. Historia silti toistaa itseään, sillä se ei toistu juuri samanlaisena ja ihmiset ovat liian laiskoja oppimaan historiasta. Muotti on muuttunut, ja sensuroinnin haitat unohtuneet. Uusi sukupolvi haluaa sensuroida uusia asioita, vaikka varmasti jokainen nauraa aikaisemmille kirjasensuurin aalloille. Siksikin on hyvä olla välittämättä liikaa pienen, mutta isosuisen porukan paheksunnasta.
06.07.2021
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Kyllä ainakin sosiaalisessa mediassa ja ilmeisesti erityisesti nuorempien lukijoiden parissa näkyy jonkun verran sekä kirjojen boikotointia että niitä lukevien paheksumistakin. Rowling-keissi nyt tietysti on ihan omissa sfääreissään, mutta monelle lukijalle kirjan lukematta jättämiseen riittää pienempikin ongelma. Asiasta saatetaan myös tiedottaa muita että tätä kirjaa ei pidä lukea tästä ja tästä syystä, tai sitten jonkun paheksunta saa muut tiedostavat luopumaan kirjan lukemisesta tai sen suosittelemisesta eteenpäin. Tällaiseen törmäsin viimeksi T. J. Klunen kirjasta Talo taivaansinisellä merellä, ja koko paheksunta olisi ilmeisesti voitu välttää jos Klune ei olisi haastattelussa sanonut saaneensa ideaa niistä lastenkodeista. En tiedä miten suuri kohu siitä loppujen lopuksi tuli, mutta ilmeisesti törmäsin itse juuri sen kiihkeimpään vaiheeseen. Osa lukijoista myös vetää rajan siihen onko kirjailija elossa vai ei, eli hyötyykö hän rahallisesti siitä että hänen teoksiaan ostetaan.
Mutta tuskinpa ihmisten lukemisen avointa paheksumista tai jopa blokkaamista sen perusteella esiintyy loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Tietysti kannattaa miettiä missä ja minkälaisessa seurassa suunsa avaa, ja tilanne on myös eri jos menee englanninkieliseen maailmaan tai jos itse on somesta riippuvainen kirjailija. Tai jos ylipäätään pyörii sellaisissa piireissä, joissa näillä asioilla on paljon merkitystä. Varmasti suurin osa ihmisistä suhtautuu aika maltillisesti vaikka joku lukisi miten arveluttavia kirjoja tahansa, kunhan tämä suhtautuu lukemaansa täyspäisesti. Silläkin luulisi olevan merkitystä että mistä syystä kirjaa lukee. Ja sitten taas toisaalta ei siitä ole kauaa kun pelkkä fantasian lukeminen saattoi tiputtaa sosiaaliset pisteet nollaan, jos sen erehtyi kertomaan väärässä seurassa.
Itseltänikin voi kirja jäädä monesta syystä lukematta tai tutustumatta, ja joskus syynä on ollut myös kirjailijan persoona tai asenteet. Toisaalta taas kuulun (ehkä sukupolvenikin takia) niihin lukijoihin jotka eivät hätkähdä kovin helposti vaikka kirjassa olisikin joku kohta josta en ole itse samaa mieltä, tai joka on esimerkiksi nykymittapuulla arveluttavaa, kuten vaikka joku intiaanin leikkiminen tms. Aika laillahan se on tapauskohtaista. En esimerkiksi osaa paheksua Mämmilää, joka aiheutti taannoin jonkinmoisen kohun sarjakuvapiireissä. Jotkut kohdat sarjakuvasta eivät tietenkään ole ikääntyneet ihan yhtä hyvin kuin toiset eikä niitä tehtäisi ihan sellaisenaan enää nykyään, mutta on se silti hyvää ajankuvausta, enkä osannut itse nähdä sitä niin yksioikoisen rasistisenakaan. (Muoks: Joudun heti tarkentamaan että kohun syynä oli enemminkin Mämmilän visuaalinen tyyli ja erään albumin nimi, ei niinkään sarjakuvan sisältö koska juuri kukaan nuoremmista ei ole sitä edes lukenut.)
Mutta tuskinpa ihmisten lukemisen avointa paheksumista tai jopa blokkaamista sen perusteella esiintyy loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Tietysti kannattaa miettiä missä ja minkälaisessa seurassa suunsa avaa, ja tilanne on myös eri jos menee englanninkieliseen maailmaan tai jos itse on somesta riippuvainen kirjailija. Tai jos ylipäätään pyörii sellaisissa piireissä, joissa näillä asioilla on paljon merkitystä. Varmasti suurin osa ihmisistä suhtautuu aika maltillisesti vaikka joku lukisi miten arveluttavia kirjoja tahansa, kunhan tämä suhtautuu lukemaansa täyspäisesti. Silläkin luulisi olevan merkitystä että mistä syystä kirjaa lukee. Ja sitten taas toisaalta ei siitä ole kauaa kun pelkkä fantasian lukeminen saattoi tiputtaa sosiaaliset pisteet nollaan, jos sen erehtyi kertomaan väärässä seurassa.
Itseltänikin voi kirja jäädä monesta syystä lukematta tai tutustumatta, ja joskus syynä on ollut myös kirjailijan persoona tai asenteet. Toisaalta taas kuulun (ehkä sukupolvenikin takia) niihin lukijoihin jotka eivät hätkähdä kovin helposti vaikka kirjassa olisikin joku kohta josta en ole itse samaa mieltä, tai joka on esimerkiksi nykymittapuulla arveluttavaa, kuten vaikka joku intiaanin leikkiminen tms. Aika laillahan se on tapauskohtaista. En esimerkiksi osaa paheksua Mämmilää, joka aiheutti taannoin jonkinmoisen kohun sarjakuvapiireissä. Jotkut kohdat sarjakuvasta eivät tietenkään ole ikääntyneet ihan yhtä hyvin kuin toiset eikä niitä tehtäisi ihan sellaisenaan enää nykyään, mutta on se silti hyvää ajankuvausta, enkä osannut itse nähdä sitä niin yksioikoisen rasistisenakaan. (Muoks: Joudun heti tarkentamaan että kohun syynä oli enemminkin Mämmilän visuaalinen tyyli ja erään albumin nimi, ei niinkään sarjakuvan sisältö koska juuri kukaan nuoremmista ei ole sitä edes lukenut.)
Kyllä ainakin sosiaalisessa mediassa ja ilmeisesti erityisesti nuorempien lukijoiden parissa näkyy jonkun verran sekä kirjojen boikotointia että niitä lukevien paheksumistakin. Rowling-keissi nyt tietysti on ihan omissa sfääreissään, mutta monelle lukijalle kirjan lukematta jättämiseen riittää pienempikin ongelma. Asiasta saatetaan myös tiedottaa muita että tätä kirjaa ei pidä lukea tästä ja tästä syystä, tai sitten jonkun paheksunta saa muut tiedostavat luopumaan kirjan lukemisesta tai sen suosittelemisesta eteenpäin. Tällaiseen törmäsin viimeksi T. J. Klunen kirjasta [i]Talo taivaansinisellä merellä[/i], ja koko paheksunta olisi ilmeisesti voitu välttää jos Klune ei olisi haastattelussa sanonut saaneensa ideaa niistä lastenkodeista. En tiedä miten suuri kohu siitä loppujen lopuksi tuli, mutta ilmeisesti törmäsin itse juuri sen kiihkeimpään vaiheeseen. Osa lukijoista myös vetää rajan siihen onko kirjailija elossa vai ei, eli hyötyykö hän rahallisesti siitä että hänen teoksiaan ostetaan.
 
Mutta tuskinpa ihmisten lukemisen avointa paheksumista tai jopa blokkaamista sen perusteella esiintyy loppujen lopuksi kovinkaan paljoa. Tietysti kannattaa miettiä missä ja minkälaisessa seurassa suunsa avaa, ja tilanne on myös eri jos menee englanninkieliseen maailmaan tai jos itse on somesta riippuvainen kirjailija. Tai jos ylipäätään pyörii sellaisissa piireissä, joissa näillä asioilla on paljon merkitystä. Varmasti suurin osa ihmisistä suhtautuu aika maltillisesti vaikka joku lukisi miten arveluttavia kirjoja tahansa, kunhan tämä suhtautuu lukemaansa täyspäisesti. Silläkin luulisi olevan merkitystä että mistä syystä kirjaa lukee. Ja sitten taas toisaalta ei siitä ole kauaa kun pelkkä fantasian lukeminen saattoi tiputtaa sosiaaliset pisteet nollaan, jos sen erehtyi kertomaan väärässä seurassa.
 
Itseltänikin voi kirja jäädä monesta syystä lukematta tai tutustumatta, ja joskus syynä on ollut myös kirjailijan persoona tai asenteet. Toisaalta taas kuulun (ehkä sukupolvenikin takia) niihin lukijoihin jotka eivät hätkähdä kovin helposti vaikka kirjassa olisikin joku kohta josta en ole itse samaa mieltä, tai joka on esimerkiksi nykymittapuulla arveluttavaa, kuten vaikka joku intiaanin leikkiminen tms. Aika laillahan se on tapauskohtaista. En esimerkiksi osaa paheksua Mämmilää, joka aiheutti taannoin jonkinmoisen kohun sarjakuvapiireissä. Jotkut kohdat sarjakuvasta eivät tietenkään ole ikääntyneet ihan yhtä hyvin kuin toiset eikä niitä tehtäisi ihan sellaisenaan enää nykyään, mutta on se silti hyvää ajankuvausta, enkä osannut itse nähdä sitä niin yksioikoisen rasistisenakaan. (Muoks: Joudun heti tarkentamaan että kohun syynä oli enemminkin Mämmilän visuaalinen tyyli ja erään albumin nimi, ei niinkään sarjakuvan sisältö koska juuri kukaan nuoremmista ei ole sitä edes lukenut.)
08.07.2021
Kuunliekki
209 kirjaa, 1 kirja-arvio, 279 viestiä
Ei. En minä ainakaan valitse kirjaa sen perusteella mitä sen kirjoittaja on sanonut somessa. Luen kirjoja joita on mukava lukea eikä kirjailijan kirjan ulkopuoliset mielipiteet vaikuta lukukokemukseen. Se että luen jotain kirjaa ei myöskään tarkoita sitä että olisin kirjailijan kanssa kaikesta samaa mieltä.
Toivon että vapaus lukea mitä haluaa myös säilyy ilman paheksuntaa. Rakastan Potter-kirjoja. Ne on tuoneet elämäni todella paljon ihanan kirjasarjan lisäksi Potter-yhteisön kautta. Olen myös suvaitsevainen enkä pidä ketään toista huonompana sukupuolen, seksuaalisuuden tai ihonvärin perusteella.
Mielestäni kirjojen kieltäminen varsinkin kirjailijan kirjaan liittymättömien mielipiteiden vuoksi ei kuulu nykyaikaan. Jos jotain kirjoja pitäisi kieltää niin ne joissa kehotetaan syömään/ajattelemaan tietyllä tavalla ja luvataan että se pelastaa syövältä. Tai kerrotaan että rokotteiden mukana tulee mikrosiru eikä niitä kannata ottaa.
Toivon että vapaus lukea mitä haluaa myös säilyy ilman paheksuntaa. Rakastan Potter-kirjoja. Ne on tuoneet elämäni todella paljon ihanan kirjasarjan lisäksi Potter-yhteisön kautta. Olen myös suvaitsevainen enkä pidä ketään toista huonompana sukupuolen, seksuaalisuuden tai ihonvärin perusteella.
Mielestäni kirjojen kieltäminen varsinkin kirjailijan kirjaan liittymättömien mielipiteiden vuoksi ei kuulu nykyaikaan. Jos jotain kirjoja pitäisi kieltää niin ne joissa kehotetaan syömään/ajattelemaan tietyllä tavalla ja luvataan että se pelastaa syövältä. Tai kerrotaan että rokotteiden mukana tulee mikrosiru eikä niitä kannata ottaa.
Ei. En minä ainakaan valitse kirjaa sen perusteella mitä sen kirjoittaja on sanonut somessa. Luen kirjoja joita on mukava lukea eikä kirjailijan kirjan ulkopuoliset mielipiteet vaikuta lukukokemukseen. Se että luen jotain kirjaa ei myöskään tarkoita sitä että olisin kirjailijan kanssa kaikesta samaa mieltä.
 
Toivon että vapaus lukea mitä haluaa myös säilyy ilman paheksuntaa. Rakastan Potter-kirjoja. Ne on tuoneet elämäni todella paljon ihanan kirjasarjan lisäksi Potter-yhteisön kautta. Olen myös suvaitsevainen enkä pidä ketään toista huonompana sukupuolen, seksuaalisuuden tai ihonvärin perusteella.
 
Mielestäni kirjojen kieltäminen varsinkin kirjailijan kirjaan liittymättömien mielipiteiden vuoksi ei kuulu nykyaikaan. Jos jotain kirjoja pitäisi kieltää niin ne joissa kehotetaan syömään/ajattelemaan tietyllä tavalla ja luvataan että se pelastaa syövältä. Tai kerrotaan että rokotteiden mukana tulee mikrosiru eikä niitä kannata ottaa.
10.07.2021
punnort
2 kirjaa, 1 kirja-arvio, 917 viestiä
Minusta oman avarakatseisuuden kehittäminen vaatii sitä, että lukee laajalti erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia sisältävää kirjallisuutta. Omaa maailmankuvaa pönkittävää kirjallisuutta jokainen lukee joka tapauksessa, joten on tärkeää velvoittaa itsensä lukemaan myös niitä kirjoja ja kirjailijoita, jotka edustavat omasta mielestä tuomittavia mielipiteitä. Muuten jää samanmielisten kuplaan, mikä on nykyajan suurimpia vitsauksia. Eli tilanne on päin vastoin kuin otsikossa väitettiin: On epäeettistä vältellä "vääriä" mielipiteitä edustavia kirjoja ja kirjailijoita.
Minusta oman avarakatseisuuden kehittäminen vaatii sitä, että lukee laajalti erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia sisältävää kirjallisuutta. Omaa maailmankuvaa pönkittävää kirjallisuutta jokainen lukee joka tapauksessa, joten on tärkeää velvoittaa itsensä lukemaan myös niitä kirjoja ja kirjailijoita, jotka edustavat omasta mielestä tuomittavia mielipiteitä. Muuten jää samanmielisten kuplaan, mikä on nykyajan suurimpia vitsauksia. Eli tilanne on päin vastoin kuin otsikossa väitettiin: On epäeettistä vältellä "vääriä" mielipiteitä edustavia kirjoja ja kirjailijoita.
10.07.2021
En koe, että jonkun tietyn teoksen lukeminen olisi epäeettistä, sillä luenhan kirjat sisällön, en kirjoittajan maallisten mielipiteiden vuoksi.
Omaan mielipiteeseeni tuo tosin hieman ristiriitaa oma esimerkkini Anneli Auerin kirjasta Murhalesken muistelmat, jota tietoisesti kieltäydyn ostamasta, vaikka tavallaan asia olisi kiinnostanutkin, mutta koska oma uskomukseni on, että hän kyllä teilasi miehensä - ja pääsi kuin koira veräjästä ja sai vielä huikeat korvaukset siitä hyvästä, en halua antaa naiselle sitä kyseenalaista kunniaa, että kilauttaisin vielä muutaman lisäeuron vääryydellä saatujen varojen kirstuun.
Mutta siis, ei lukeminen ole epäeettistä (nämä sekopäät, jotka sanovat noudattavansa jonkun tietyn kirjan ohjeistuksia ovat muutenkin hataralla henkisellä pohjalla), ainakin sisältöön tutustumisen jälkeen voi pohtia omaa kantaansa asioihin, mikäli kirjan sellaista aihetta käsittelee, joka pistää miettimään.
Omaan mielipiteeseeni tuo tosin hieman ristiriitaa oma esimerkkini Anneli Auerin kirjasta Murhalesken muistelmat, jota tietoisesti kieltäydyn ostamasta, vaikka tavallaan asia olisi kiinnostanutkin, mutta koska oma uskomukseni on, että hän kyllä teilasi miehensä - ja pääsi kuin koira veräjästä ja sai vielä huikeat korvaukset siitä hyvästä, en halua antaa naiselle sitä kyseenalaista kunniaa, että kilauttaisin vielä muutaman lisäeuron vääryydellä saatujen varojen kirstuun.
Mutta siis, ei lukeminen ole epäeettistä (nämä sekopäät, jotka sanovat noudattavansa jonkun tietyn kirjan ohjeistuksia ovat muutenkin hataralla henkisellä pohjalla), ainakin sisältöön tutustumisen jälkeen voi pohtia omaa kantaansa asioihin, mikäli kirjan sellaista aihetta käsittelee, joka pistää miettimään.
En koe, että jonkun tietyn teoksen lukeminen olisi epäeettistä, sillä luenhan kirjat sisällön, en kirjoittajan maallisten mielipiteiden vuoksi.
Omaan mielipiteeseeni tuo tosin hieman ristiriitaa oma esimerkkini Anneli Auerin kirjasta Murhalesken muistelmat, jota tietoisesti kieltäydyn ostamasta, vaikka tavallaan asia olisi kiinnostanutkin, mutta koska oma uskomukseni on, että hän kyllä teilasi miehensä - ja pääsi kuin koira veräjästä ja sai vielä huikeat korvaukset siitä hyvästä, en halua antaa naiselle sitä kyseenalaista kunniaa, että kilauttaisin vielä muutaman lisäeuron vääryydellä saatujen varojen kirstuun.
Mutta siis, ei lukeminen ole epäeettistä (nämä sekopäät, jotka sanovat noudattavansa jonkun tietyn kirjan ohjeistuksia ovat muutenkin hataralla henkisellä pohjalla), ainakin sisältöön tutustumisen jälkeen voi pohtia omaa kantaansa asioihin, mikäli kirjan sellaista aihetta käsittelee, joka pistää miettimään.
10.07.2021
Jokaisen, joka vetää herneen nenäänsä jonkun kirjailijan tekemisistä ja alkaa sitten saarnata näiden tuotoksia vastaan, olisi hyvä kysyä joitain kysymyksiä: Miten näiden toiminta ja ei-toivotut ajatukset näkyvät heidän kirjoissaan? Turmelevatko nämä kirjat lukijoitaan jotenkin? Jos kirjat olisivat jonkun anoynyymin kirjoittamia, olisiko niiden sisältö ja merkitys erilainen vaikka yksikään kirjain ei muuttuisi?
Jos boikotilla voitaisiin todella pelastaa vaikka ihmishenkiä, niin hienoa, sitten kirjaroviot vain palamaan. Lovecraftiaanisissa mitoissa vaarallisia kirjoja ei onneksi ole pahemmin olemassa, joten minun on vaikea nähdä mitä maailma hyötyisi siitä että harrypotterit yllättäen katoaisivat maan päältä koska niiden kirjailija oli mitä oli. Kulttuuriperimää ei tulisi rankaista niiden tuottajien perseilystä.
Boikotti painostuskeinonakin on vähän kyseenalainen: Muuttuuko ihminen jos hänet pakotaan olemaan hiljaa julkisuudessa tai sanomaan todellisen ajattelunsa vastaisia asioita? Tekeekö se tapahtuneet asiat tapahtumattomiksi? Enintään pakottaa ajattelemaan, miksi muu maailma on eri mieltä. Mutta eiköhän jokainen keskustelupalstoilla roikkunut tiedä ettei se johda mihinkään ja bannaaminen tee muuta kuin siirrä ongelman muiden huoleksi. Toisinajattelijoita ei tarvitse sietää ja kuunnella, mutta jos ulosanti ei miellytä ja haluaa tehdä asialle jotain, rakentavampaa on argumentoida vastaan kuin sensuroida tai tuhota tai lähettää uudelleenkoulutusleireille aivopestäväksi.
Niin. Kun mainitsin keskustelualueiden moderoinnista, niin avaudutaan siitäkin vähäsen: Flamesota on se hetki, kun rakentava vastaanargumentointi ei ole enää optio. Sitä on toivon mukaan yritetty, mutta jompikumpi tai molemmat osapuolet haluavat toimia epärakentavasti. Jos se olisikin vain kahdenkeskistä riitelyä yksityisesti, niin se ei ole ongelma. Mutta julkisesti tapahtuessaan se tuhoaa kaikkien viihtyvyyden koko foorumilla ja silloin on parempi aiheuttaa mielipahaa sotijoille kuin antaa näiden jatkaa mielipahan aiheuttamista kaikille. Bännit ei siis tarkoita että flamesotaan osallistuneet vaimennetaan mielipiteidensä takia. Se tarkoittaa vain sitä, että heidät pakotetaan olemaan sotimatta muiden foorumilaisten viihtyvyyden vuoksi. Siinä on selvä ero, mutta usein jäähylle pistetyt riidanhaastajat haluavat nähdä sen toisin. Uhriutuminen ja herne nenässä tuppaavat kulkemaan käsi kädessä.
.
.

.
.
Väärät mielipiteet perusteluineen pitäisi saada tuoda esiin siinä missä oikeatkin, sillä muuten niiden objektiivinen käsittely tehdään mahdottomaksi. Jos väärät asiat perusteluineen kadotetaan tyystin, niin silloin niiden vasta-argumentitkin lopulta katoavat tarpeettomina. Sitten ennemmin tai myöhemmin joku keksii väärät asiat taas uudelleen ja käydään ihan samat debaatit (ja pahimmassa tapauksessa katastrofit) kuin alkuperäisten kanssa, sen sijaan että voitaisiin suoraan vedota jo aikaisemmin käytyihin ja yleisesti tunnettuihin argumentteihin. Ja kukaan tuskin haluaa että Mein Kampf kirjoitetaan ja otetaan kansakunnan ohjenuoraksi yhä vain uudestaan ja uudestaan. Sitä ja sen kaltaista tapahtuu tarpeeksi usein muutenkin, oli sensuuria tai ei.
Jos boikotilla voitaisiin todella pelastaa vaikka ihmishenkiä, niin hienoa, sitten kirjaroviot vain palamaan. Lovecraftiaanisissa mitoissa vaarallisia kirjoja ei onneksi ole pahemmin olemassa, joten minun on vaikea nähdä mitä maailma hyötyisi siitä että harrypotterit yllättäen katoaisivat maan päältä koska niiden kirjailija oli mitä oli. Kulttuuriperimää ei tulisi rankaista niiden tuottajien perseilystä.
Boikotti painostuskeinonakin on vähän kyseenalainen: Muuttuuko ihminen jos hänet pakotaan olemaan hiljaa julkisuudessa tai sanomaan todellisen ajattelunsa vastaisia asioita? Tekeekö se tapahtuneet asiat tapahtumattomiksi? Enintään pakottaa ajattelemaan, miksi muu maailma on eri mieltä. Mutta eiköhän jokainen keskustelupalstoilla roikkunut tiedä ettei se johda mihinkään ja bannaaminen tee muuta kuin siirrä ongelman muiden huoleksi. Toisinajattelijoita ei tarvitse sietää ja kuunnella, mutta jos ulosanti ei miellytä ja haluaa tehdä asialle jotain, rakentavampaa on argumentoida vastaan kuin sensuroida tai tuhota tai lähettää uudelleenkoulutusleireille aivopestäväksi.
Niin. Kun mainitsin keskustelualueiden moderoinnista, niin avaudutaan siitäkin vähäsen: Flamesota on se hetki, kun rakentava vastaanargumentointi ei ole enää optio. Sitä on toivon mukaan yritetty, mutta jompikumpi tai molemmat osapuolet haluavat toimia epärakentavasti. Jos se olisikin vain kahdenkeskistä riitelyä yksityisesti, niin se ei ole ongelma. Mutta julkisesti tapahtuessaan se tuhoaa kaikkien viihtyvyyden koko foorumilla ja silloin on parempi aiheuttaa mielipahaa sotijoille kuin antaa näiden jatkaa mielipahan aiheuttamista kaikille. Bännit ei siis tarkoita että flamesotaan osallistuneet vaimennetaan mielipiteidensä takia. Se tarkoittaa vain sitä, että heidät pakotetaan olemaan sotimatta muiden foorumilaisten viihtyvyyden vuoksi. Siinä on selvä ero, mutta usein jäähylle pistetyt riidanhaastajat haluavat nähdä sen toisin. Uhriutuminen ja herne nenässä tuppaavat kulkemaan käsi kädessä.
.
.
"Morgan Blood"Pohjanmalla sai seurata monia pieniä lähetysseurakuntia. Eräs, johon kaverini vanhemmat kuuluivat, kielsi perheestään Muumit, sillä muumit olivat selkeästi demoneita, eikä ihmisiä.Jotkut ihmiset tekevät väärän ajattelun hyväksynnästä ja väkivaltaisten mielitekojen välttelystä kauhean vaikeata...

.
.
"Hiistu"ampuja oli tuolloin jossain omassa kirjoitelmassaan viitannut filosofi Nietzscheen, ja mediassa ehkä sen tyylistä pohdintaa, että ne saksalaisen kirjoittamat kirjatko ne nyt sitten olivat yllyttäneet hirmutekoon. On jäänyt mieleen, kuinka silloin eräs opettaja sanoi meille, että kyllä Nietzschen teoksia kannattaa lukea. Ja tyyliin jokaisen itse ajatella lukemaansa.
"Morgan Blood"Kirjallisuus on ehkä paras tapa hahmottaa maailmaa ja turvallinen tapa kohdata asioita, jotka kokee negatiivisina tai vaarallisina. ... Jos kirjassa on ns. epäeettistä sisältöä, niin siitä lukeminen auttaa myös käsittämään, että sellaista toimintaa on olemassa ja ehkä pystyy kohtaamaan sen paremmin.
"Punnort"Minusta oman avarakatseisuuden kehittäminen vaatii sitä, että lukee laajalti erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia sisältävää kirjallisuutta. Omaa maailmankuvaa pönkittävää kirjallisuutta jokainen lukee joka tapauksessa, joten on tärkeää velvoittaa itsensä lukemaan myös niitä kirjoja ja kirjailijoita, jotka edustavat omasta mielestä tuomittavia mielipiteitä. Muuten jää samanmielisten kuplaan, mikä on nykyajan suurimpia vitsauksia. Eli tilanne on päin vastoin kuin otsikossa väitettiin: On epäeettistä vältellä "vääriä" mielipiteitä edustavia kirjoja ja kirjailijoita.Juuri näin. Jokaiselle ihmisille on eduksi tuntea mieluiten perinpohjin itselleen epämiellyttävät näkökannat. Sitä kutsutaan tiedoksi luulemisen sijaan, ja se johtaa parempaan ja kokonaisvaltaisempaan ajatteluun. Ties vaikka toisinajattelijoiden ajatuksissa olisikin tolkkua, kun heidän esittämiinsä faktoihin ja logiikkoihin tutustuu ja vertaa niitä omiin, mahdollisesti heikompiin faktoihin ja päättelyketjuihin.
Väärät mielipiteet perusteluineen pitäisi saada tuoda esiin siinä missä oikeatkin, sillä muuten niiden objektiivinen käsittely tehdään mahdottomaksi. Jos väärät asiat perusteluineen kadotetaan tyystin, niin silloin niiden vasta-argumentitkin lopulta katoavat tarpeettomina. Sitten ennemmin tai myöhemmin joku keksii väärät asiat taas uudelleen ja käydään ihan samat debaatit (ja pahimmassa tapauksessa katastrofit) kuin alkuperäisten kanssa, sen sijaan että voitaisiin suoraan vedota jo aikaisemmin käytyihin ja yleisesti tunnettuihin argumentteihin. Ja kukaan tuskin haluaa että Mein Kampf kirjoitetaan ja otetaan kansakunnan ohjenuoraksi yhä vain uudestaan ja uudestaan. Sitä ja sen kaltaista tapahtuu tarpeeksi usein muutenkin, oli sensuuria tai ei.
Jokaisen, joka vetää herneen nenäänsä jonkun kirjailijan tekemisistä ja alkaa sitten saarnata näiden tuotoksia vastaan, olisi hyvä kysyä joitain kysymyksiä: Miten näiden toiminta ja ei-toivotut ajatukset näkyvät heidän kirjoissaan? Turmelevatko nämä kirjat lukijoitaan jotenkin? Jos kirjat olisivat jonkun anoynyymin kirjoittamia, olisiko niiden sisältö ja merkitys erilainen vaikka yksikään kirjain ei muuttuisi?
 
Jos boikotilla voitaisiin todella pelastaa vaikka ihmishenkiä, niin hienoa, sitten kirjaroviot vain palamaan. Lovecraftiaanisissa mitoissa vaarallisia kirjoja ei onneksi ole pahemmin olemassa, joten minun on vaikea nähdä mitä maailma hyötyisi siitä että harrypotterit yllättäen katoaisivat maan päältä koska niiden kirjailija oli mitä oli. Kulttuuriperimää ei tulisi rankaista niiden tuottajien perseilystä.
 
Boikotti painostuskeinonakin on vähän kyseenalainen: Muuttuuko ihminen jos hänet pakotaan olemaan hiljaa julkisuudessa tai sanomaan todellisen ajattelunsa vastaisia asioita? Tekeekö se tapahtuneet asiat tapahtumattomiksi? Enintään pakottaa ajattelemaan, miksi muu maailma on eri mieltä. Mutta eiköhän jokainen keskustelupalstoilla roikkunut tiedä ettei se johda mihinkään ja bannaaminen tee muuta kuin siirrä ongelman muiden huoleksi. Toisinajattelijoita ei tarvitse sietää ja kuunnella, mutta jos ulosanti ei miellytä ja haluaa tehdä asialle jotain, rakentavampaa on argumentoida vastaan kuin sensuroida tai tuhota tai lähettää uudelleenkoulutusleireille aivopestäväksi.
 
 
 
[size=85]Niin. Kun mainitsin keskustelualueiden moderoinnista, niin avaudutaan siitäkin vähäsen: Flamesota on se hetki, kun rakentava vastaanargumentointi ei ole enää optio. Sitä on toivon mukaan yritetty, mutta jompikumpi tai molemmat osapuolet haluavat toimia epärakentavasti. Jos se olisikin vain kahdenkeskistä riitelyä yksityisesti, niin se ei ole ongelma. Mutta julkisesti tapahtuessaan se tuhoaa kaikkien viihtyvyyden koko foorumilla ja silloin on parempi aiheuttaa mielipahaa sotijoille kuin antaa näiden jatkaa mielipahan aiheuttamista kaikille. Bännit ei siis tarkoita että flamesotaan osallistuneet vaimennetaan mielipiteidensä takia. Se tarkoittaa vain sitä, että heidät pakotetaan olemaan sotimatta muiden foorumilaisten viihtyvyyden vuoksi. Siinä on selvä ero, mutta usein jäähylle pistetyt riidanhaastajat haluavat nähdä sen toisin. Uhriutuminen ja herne nenässä tuppaavat kulkemaan käsi kädessä.[/size]
.
.
[quote="Morgan Blood"]Pohjanmalla sai seurata monia pieniä lähetysseurakuntia. Eräs, johon kaverini vanhemmat kuuluivat, kielsi perheestään Muumit, sillä muumit olivat selkeästi demoneita, eikä ihmisiä.[/quote]
Jotkut ihmiset tekevät väärän ajattelun hyväksynnästä ja väkivaltaisten mielitekojen välttelystä kauhean vaikeata...[img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img]
.
.
[quote="Hiistu"]ampuja oli tuolloin jossain omassa kirjoitelmassaan viitannut filosofi Nietzscheen, ja mediassa ehkä sen tyylistä pohdintaa, että ne saksalaisen kirjoittamat kirjatko ne nyt sitten olivat yllyttäneet hirmutekoon. On jäänyt mieleen, kuinka silloin eräs opettaja sanoi meille, että kyllä Nietzschen teoksia kannattaa lukea. Ja tyyliin jokaisen itse ajatella lukemaansa.[/quote]
[quote="Morgan Blood"]Kirjallisuus on ehkä paras tapa hahmottaa maailmaa ja turvallinen tapa kohdata asioita, jotka kokee negatiivisina tai vaarallisina. ... Jos kirjassa on ns. epäeettistä sisältöä, niin siitä lukeminen auttaa myös käsittämään, että sellaista toimintaa on olemassa ja ehkä pystyy kohtaamaan sen paremmin.[/quote]
[quote="Punnort"]Minusta oman avarakatseisuuden kehittäminen vaatii sitä, että lukee laajalti erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia sisältävää kirjallisuutta. Omaa maailmankuvaa pönkittävää kirjallisuutta jokainen lukee joka tapauksessa, joten on tärkeää velvoittaa itsensä lukemaan myös niitä kirjoja ja kirjailijoita, jotka edustavat omasta mielestä tuomittavia mielipiteitä. Muuten jää samanmielisten kuplaan, mikä on nykyajan suurimpia vitsauksia. Eli tilanne on päin vastoin kuin otsikossa väitettiin: On epäeettistä vältellä "vääriä" mielipiteitä edustavia kirjoja ja kirjailijoita.[/quote]
Juuri näin. Jokaiselle ihmisille on eduksi tuntea mieluiten perinpohjin itselleen epämiellyttävät näkökannat. Sitä kutsutaan tiedoksi luulemisen sijaan, ja se johtaa parempaan ja kokonaisvaltaisempaan ajatteluun. Ties vaikka toisinajattelijoiden ajatuksissa olisikin tolkkua, kun heidän esittämiinsä faktoihin ja logiikkoihin tutustuu ja vertaa niitä omiin, mahdollisesti heikompiin faktoihin ja päättelyketjuihin.
 
Väärät mielipiteet perusteluineen pitäisi saada tuoda esiin siinä missä oikeatkin, sillä muuten niiden objektiivinen käsittely tehdään mahdottomaksi. Jos väärät asiat perusteluineen kadotetaan tyystin, niin silloin niiden vasta-argumentitkin lopulta katoavat tarpeettomina. Sitten ennemmin tai myöhemmin joku keksii väärät asiat taas uudelleen ja käydään ihan samat debaatit (ja pahimmassa tapauksessa katastrofit) kuin alkuperäisten kanssa, sen sijaan että voitaisiin suoraan vedota jo aikaisemmin käytyihin ja yleisesti tunnettuihin argumentteihin. Ja kukaan tuskin haluaa että Mein Kampf kirjoitetaan ja otetaan kansakunnan ohjenuoraksi yhä vain uudestaan ja uudestaan. Sitä ja sen kaltaista tapahtuu tarpeeksi usein muutenkin, oli sensuuria tai ei.
14.07.2021
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
"Rasimus post=63977"Boikotti painostuskeinonakin on vähän kyseenalainen: Muuttuuko ihminen jos hänet pakotaan olemaan hiljaa julkisuudessa tai sanomaan todellisen ajattelunsa vastaisia asioita? Tekeekö se tapahtuneet asiat tapahtumattomiksi?Tätä olen itse miettinyt, se ainakin on selvää ettei selän kääntäminen ja maalittaminen auta mitään. Joissain tapauksissa se jopa saattaa lisätä kyseisen ryhmän suosiota, kuten persujen kohdalla ilmeisesti kävi, ja mikä ilmeisesti käy nyt myös niille "terffeille". Rowlingin suosio ja näkyvyys on vaikuttanut tässä paljon. Ilman asiasta syntynyttä kohua suurin osa ihmisistä ei edes huomaisi että jotain terffejä on olemassa tai tietäisi riidoista joita vähemmistöjen sisällä on, ja nyt kun asian ympärillä pyörivät riidat ja ylilyönnit kärjistävät asioita, osa porukasta voi hyvinkin löytää hengenheimolaisuuden sitten sieltä terffien puolelta. Ja kuitenkin samaan aikaan Rowlingin Potter-kirjat eivät varmastikaan ole korruptoineet ketään, päin vastoin, siitä huolimatta että moni löytää niistä nykyään vaikka mitä ongelmallisuuksia.
Eihän ns. "toisinajattelijoilla" ole tietenkään kaikissa tapauksissa automaattisesti oikeutta levittää omaa propagandaansa, ainakaan niin ettei väitteitä saisi toiselta taholta korjata... Mutta onhan paljon eroa sillä että puolusteleeko esimerkiksi orjuutta tai juutalaisvainoja, vai sanooko jotain sellaista että omasta mielestä biologisella sukupuolellakin on väliä kun puhutaan ihmisten suuntauksista, kuten Rowling teki. Ei kuunteleminenkaan kaikissa tapauksissa tarkoita automaattisesti sitä että myötäiltäisiin kaikkea. Voi tietysti olla etten itse edes tunnista mitkä asiat ovat tuomittavia ja mitkä sellaisia joista pitäisi voida keskustella normaalisti. Ehkä olen moderni versio niistä oman nuoruuden ahdasmielisistä vanhuksista, jotka eivät nähneet ongelmia asioissa, jotka itselle olivat päivänselviä. Ainakin olen netissä oppinut sen, ettei minulla ole varsinaisesti oikeutta sanoa asioihin mitään.
Mutta nähdäkseni somessa on luotu ilmapiiri, joka käytännössä estää normaalin keskustelun myös sellaisista aiheista, joista sitä olisi ehkä syytä käydä. Eikä vaarana ole vain saada kimppuunsa äärioikeistotrolleja, vaan myös joutua hyljeksityksi omassa ryhmässään. Paitsi että ehkä tarpeellinenkin keskustelu tyrehtyy ihmisten joutuessa varomaan sanojaan, tilanne ei kuitenkaan estä äärioikeistoa pölisemästä omia juttujaan. Ihmisten massablokkaaminen jonkun erimielisyyden takia ei sekään tee mitään muuta kuin estää heitä näkemästä niitä oikeita mielipiteitä niiltä oikeilta ihmisiltä. Ja kaikkein ikävintä on se, että minusta on etenevässä määrin alkanut tuntua että suuri osa erityisesti oman väen maalittamisesta on jonkinlaista vallankäyttöä, jossa valitaan helppo uhri jonka kanssa saa helpommin aikaan näkyviä tuloksia.
Tämä vaikuttaa väistämättä myös kirjoihin, koska kirjalisuus- ja taideihmiset nojaavat tyypillisesti enemmän vasemmalle. Pienikin virhe voi tehdä ison kolauksen pienemmän tai aloittelevan tekijän uralle, jos suututtaa muutaman sopivan ihmisen joiden mielipiteellä on painoarvoa. Sitä sanotaan ettei huonoa julkisuutta ole, mutta se ei taida enää pitää paikkaansa. Se miten paljon tällä sitten loppujen lopuksi on merkitystä on sitten toinen juttu, somekohut kun usein tuppaavat olemaan sellaisia myrsky vesilasissa-juttuja. Rowling-kohu on ainoa, joka on omassa elämässäni konkreettisesti aiheuttanut sen että kaveripiirissä boikotoidaan kirjoja, sen sijaan että itse vain lukisin jostain Goodreadsista tai Twitteristä vihaisia arvosteluja ja blokkisuosituksia sen vaikuttamatta kuitenkaan käytännössä kenenkään kulutustottumuksiin. Mutta olen saattanut sanoa nämä asiat jo aiemmin, joten pahoittelut jos toistan itseäni...
Omassa tuttavapiirissä syy olla lukematta Rowlingin kirjoja ei ole se, että ne olisivat kirjoina pahoja tai että Rowlingin mielipiteet paistaisivat niistä läpi, vaan enemminkin se, etteivät ihmiset halua Rowlingin hyötyvän kuluttamisesta mitään. Tai no, ne Cormoran Strike-kirjat taidetaan kyllä nähdä pahoina ja korruptoivina. Eräs tuttuni ei halua lainata hänen uusinta kirjaansa edes kirjastosta. Ja tässä tapauksessa kyseessä ei ole ihminen, joka olisi aikanaan fanittanut Pottereita jonottaen elokuvateatteriin rohkelikkohuivi kaulassa ja olisi nyt pettynyt Rowlingiin. Itse taas en koskaan edes seurannut Rowlingia mitään kautta, joten minulla ei näin ollen ole onneksi ollut paineita laittaa häntä pois seurauksesta siinä pelossa että joutuisin itse blokkauslistalle hänen seuraamisensa takia. Mikä riski siihen lopulta olisi, en tiedä, mutta jos olisin seurannut Rowlingia, olisin laittanut hänet varmuuden vuoksi pois seurauksesta etten itse leimautuisi ihmisoikeuksia vastustavaksi hirviöksi ja joutuisi jonkun blokkaamaksi sen takia.
[quote="Rasimus post=63977"]Boikotti painostuskeinonakin on vähän kyseenalainen: Muuttuuko ihminen jos hänet pakotaan olemaan hiljaa julkisuudessa tai sanomaan todellisen ajattelunsa vastaisia asioita? Tekeekö se tapahtuneet asiat tapahtumattomiksi?
[/quote]
 
Tätä olen itse miettinyt, se ainakin on selvää ettei selän kääntäminen ja maalittaminen auta mitään. Joissain tapauksissa se jopa saattaa lisätä kyseisen ryhmän suosiota, kuten persujen kohdalla ilmeisesti kävi, ja mikä ilmeisesti käy nyt myös niille "terffeille". Rowlingin suosio ja näkyvyys on vaikuttanut tässä paljon. Ilman asiasta syntynyttä kohua suurin osa ihmisistä ei edes huomaisi että jotain terffejä on olemassa tai tietäisi riidoista joita vähemmistöjen sisällä on, ja nyt kun asian ympärillä pyörivät riidat ja ylilyönnit kärjistävät asioita, osa porukasta voi hyvinkin löytää hengenheimolaisuuden sitten sieltä terffien puolelta. Ja kuitenkin samaan aikaan Rowlingin Potter-kirjat eivät varmastikaan ole korruptoineet ketään, päin vastoin, siitä huolimatta että moni löytää niistä nykyään vaikka mitä ongelmallisuuksia.
 
Eihän ns. "toisinajattelijoilla" ole tietenkään kaikissa tapauksissa automaattisesti oikeutta levittää omaa propagandaansa, ainakaan niin ettei väitteitä saisi toiselta taholta korjata... Mutta onhan paljon eroa sillä että puolusteleeko esimerkiksi orjuutta tai juutalaisvainoja, vai sanooko jotain sellaista että omasta mielestä biologisella sukupuolellakin on väliä kun puhutaan ihmisten suuntauksista, kuten Rowling teki. Ei kuunteleminenkaan kaikissa tapauksissa tarkoita automaattisesti sitä että myötäiltäisiin kaikkea. Voi tietysti olla etten itse edes tunnista mitkä asiat ovat tuomittavia ja mitkä sellaisia joista pitäisi voida keskustella normaalisti. Ehkä olen moderni versio niistä oman nuoruuden ahdasmielisistä vanhuksista, jotka eivät nähneet ongelmia asioissa, jotka itselle olivat päivänselviä. Ainakin olen netissä oppinut sen, ettei minulla ole varsinaisesti oikeutta sanoa asioihin mitään.
 
Mutta nähdäkseni somessa on luotu ilmapiiri, joka käytännössä estää normaalin keskustelun myös sellaisista aiheista, joista sitä olisi ehkä syytä käydä. Eikä vaarana ole vain saada kimppuunsa äärioikeistotrolleja, vaan myös joutua hyljeksityksi omassa ryhmässään. Paitsi että ehkä tarpeellinenkin keskustelu tyrehtyy ihmisten joutuessa varomaan sanojaan, tilanne ei kuitenkaan estä äärioikeistoa pölisemästä omia juttujaan. Ihmisten massablokkaaminen jonkun erimielisyyden takia ei sekään tee mitään muuta kuin estää heitä näkemästä niitä oikeita mielipiteitä niiltä oikeilta ihmisiltä. Ja kaikkein ikävintä on se, että minusta on etenevässä määrin alkanut tuntua että suuri osa erityisesti oman väen maalittamisesta on jonkinlaista vallankäyttöä, jossa valitaan helppo uhri jonka kanssa saa helpommin aikaan näkyviä tuloksia.
 
Tämä vaikuttaa väistämättä myös kirjoihin, koska kirjalisuus- ja taideihmiset nojaavat tyypillisesti enemmän vasemmalle. Pienikin virhe voi tehdä ison kolauksen pienemmän tai aloittelevan tekijän uralle, jos suututtaa muutaman sopivan ihmisen joiden mielipiteellä on painoarvoa. Sitä sanotaan ettei huonoa julkisuutta ole, mutta se ei taida enää pitää paikkaansa. Se miten paljon tällä sitten loppujen lopuksi on merkitystä on sitten toinen juttu, somekohut kun usein tuppaavat olemaan sellaisia myrsky vesilasissa-juttuja. Rowling-kohu on ainoa, joka on omassa elämässäni konkreettisesti aiheuttanut sen että kaveripiirissä boikotoidaan kirjoja, sen sijaan että itse vain lukisin jostain Goodreadsista tai Twitteristä vihaisia arvosteluja ja blokkisuosituksia sen vaikuttamatta kuitenkaan käytännössä kenenkään kulutustottumuksiin. Mutta olen saattanut sanoa nämä asiat jo aiemmin, joten pahoittelut jos toistan itseäni...
 
Omassa tuttavapiirissä syy olla lukematta Rowlingin kirjoja ei ole se, että ne olisivat kirjoina pahoja tai että Rowlingin mielipiteet paistaisivat niistä läpi, vaan enemminkin se, etteivät ihmiset halua Rowlingin hyötyvän kuluttamisesta mitään. Tai no, ne Cormoran Strike-kirjat taidetaan kyllä nähdä pahoina ja korruptoivina. Eräs tuttuni ei halua lainata hänen uusinta kirjaansa edes kirjastosta. Ja tässä tapauksessa kyseessä ei ole ihminen, joka olisi aikanaan fanittanut Pottereita jonottaen elokuvateatteriin rohkelikkohuivi kaulassa ja olisi nyt pettynyt Rowlingiin. Itse taas en koskaan edes seurannut Rowlingia mitään kautta, joten minulla ei näin ollen ole onneksi ollut paineita laittaa häntä pois seurauksesta siinä pelossa että joutuisin itse blokkauslistalle hänen seuraamisensa takia. Mikä riski siihen lopulta olisi, en tiedä, mutta jos olisin seurannut Rowlingia, olisin laittanut hänet varmuuden vuoksi pois seurauksesta etten itse leimautuisi ihmisoikeuksia vastustavaksi hirviöksi ja joutuisi jonkun blokkaamaksi sen takia.
17.07.2021
Onraj
18 kirjaa, 11 kirja-arviota, 17 viestiä
Hienoja kommentteja, Tammen päätös pyytää anteeksi kannen julkaisupäivää ja siirtää sitä todellisuuspakoisten some-tilien ahdistamana on melkoisen hirveä episodi liberaalissa maassa joka tapauksessa. Ei kirjailijasta tai hänen mielipiteistään tarvitse pitää arvostaakseen tai nauttiakseen hänen teoksistaan. En itse tiedä suurimmasta osasta suosikkikirjailijoistani yhtään mitään, eikä tarvitsekaan.
Hienoja kommentteja, Tammen päätös pyytää anteeksi kannen julkaisupäivää ja siirtää sitä todellisuuspakoisten some-tilien ahdistamana on melkoisen hirveä episodi liberaalissa maassa joka tapauksessa. Ei kirjailijasta tai hänen mielipiteistään tarvitse pitää arvostaakseen tai nauttiakseen hänen teoksistaan. En itse tiedä suurimmasta osasta suosikkikirjailijoistani yhtään mitään, eikä tarvitsekaan.
20.07.2021
"Rasimus post=63977"Jokaisen, joka vetää herneen nenäänsä jonkun kirjailijan tekemisistä ja alkaa sitten saarnata näiden tuotoksia vastaan, olisi hyvä kysyä joitain kysymyksiä: Miten näiden toiminta ja ei-toivotut ajatukset näkyvät heidän kirjoissaan? Turmelevatko nämä kirjat lukijoitaan jotenkin? Jos kirjat olisivat jonkun anoynyymin kirjoittamia, olisiko niiden sisältö ja merkitys erilainen vaikka yksikään kirjain ei muuttuisi?Kuten kaikeksi onneksi muutkin ketjuun osallistuneet, olen itsekin sitä mieltä, että taiteentekijän henkilökohtainen elämä ja hänen hengentuotteensa tulisi pitää julkisessa keskustelussa erillään. Ymmärrän sen, että jonkin teoksen sisältö voi loukata tai ärsyttää, mutta silloin kyse on ainakin teoksesta itsestään, ei sen tekijän persoonallisuudesta, ruokavaliosta, kulutustottumuksista tai muusta epäolennaisesta. Muutenhan tässä saisi olla jatkuvasti varomassa, ettei anna tukeaan kyseenalaisille asioille tai asenteille. Stephen Kingiä lukemalla voisi hyvinkin leimautua huumemyönteiseksi, koska mieshän kirjoitti useammankin kirjan melko hyvissä höyryissä. Puhumattakaan siitä, että vanha kunnon alkoholi on aina ollut huomattava innoituksen lähde kirjailijoiden keskuudessa. Eli jos lukee jotain, saattaa tietämättään edistää alkoholismin leviämistä maailmassa.
Tietysti myös teokset itsessään voivat olla kyseenalaisia. Oliko Lovecraft rasisti kuvaillessaan maahanmuuttajia usein aika värikkäin sanamuodoin? Oliko Tolkien misogynisti, koska ei kelpuuttanut sormuksen saattueeseen yhtäkään naishahmoa? En ehkä uskaltaisi myöntää somessa, että pidän kummankin kirjailijan tuotannosta varsin paljon.
[quote="Rasimus post=63977"]Jokaisen, joka vetää herneen nenäänsä jonkun kirjailijan tekemisistä ja alkaa sitten saarnata näiden tuotoksia vastaan, olisi hyvä kysyä joitain kysymyksiä: Miten näiden toiminta ja ei-toivotut ajatukset näkyvät heidän kirjoissaan? Turmelevatko nämä kirjat lukijoitaan jotenkin? Jos kirjat olisivat jonkun anoynyymin kirjoittamia, olisiko niiden sisältö ja merkitys erilainen vaikka yksikään kirjain ei muuttuisi?
[/quote]
Kuten kaikeksi onneksi muutkin ketjuun osallistuneet, olen itsekin sitä mieltä, että taiteentekijän henkilökohtainen elämä ja hänen hengentuotteensa tulisi pitää julkisessa keskustelussa erillään. Ymmärrän sen, että jonkin teoksen sisältö voi loukata tai ärsyttää, mutta silloin kyse on ainakin teoksesta itsestään, ei sen tekijän persoonallisuudesta, ruokavaliosta, kulutustottumuksista tai muusta epäolennaisesta. Muutenhan tässä saisi olla jatkuvasti varomassa, ettei anna tukeaan kyseenalaisille asioille tai asenteille. Stephen Kingiä lukemalla voisi hyvinkin leimautua huumemyönteiseksi, koska mieshän kirjoitti useammankin kirjan melko hyvissä höyryissä. Puhumattakaan siitä, että vanha kunnon alkoholi on aina ollut huomattava innoituksen lähde kirjailijoiden keskuudessa. Eli jos lukee jotain, saattaa tietämättään edistää alkoholismin leviämistä maailmassa.
 
Tietysti myös teokset itsessään voivat olla kyseenalaisia. Oliko Lovecraft rasisti kuvaillessaan maahanmuuttajia usein aika värikkäin sanamuodoin? Oliko Tolkien misogynisti, koska ei kelpuuttanut sormuksen saattueeseen yhtäkään naishahmoa? En ehkä uskaltaisi myöntää somessa, että pidän kummankin kirjailijan tuotannosta varsin paljon.
22.07.2021
Fiktiivi
335 viestiä
Tähän aiheeseen liittyy monta eri kysymystä. Jos nyt aloittaa boikotoinnista, minusta se on ihan käypä vaikuttamistapa enkä itsekään olisi varmaan innolla ostamassa jonkun riittävän törkeitä asioita tehneen kirjailijan kirjoja. Jossain kohtaa voisi mennä sekin raja, ettei huvittaisi lukea edes ilmaiseksi. Ja tietysti jos kirjan sisältö on pelkkää monomaanista ideologista julistamista, taiteelliset tai viihteelliset arvotkin yleensä siitä kärsivät.
Tämä nykyinen cancel-ilmiö on kuitenkin sikäli erilainen kuin em. tapaukset, että se ei liity välttämättä kirjan sisältöön eikä myöskään kirjailijan rötöstelyyn, vaan kirjailijan täysin kirjaan liittymättömät ja lailliset, jopa melko valtavirtaiset mielipiteet herättävät vaatimuksia pyyhkiä kirjailija kokonaan pois kirjallisuudesta. Eikä se riitä, että itse boikotoi, vaan pitää saada muutkin boikotoimaan ja boikotoida niitä jotka eivät boikotoi. Englanniksi puhutaan deplatformingista, eli paitsi ettei itse kuunnella ideologista vastustajaa, myös pyritään estämään tämän kaikki mahdollisuudet viestiä muillekaan ihmisille. Eli häiritään julkisia esiintymisiä tai vaaditaan tapahtumien järjestäjiä perumaan esiintymiset, vaaditaan kustantajaa vetämään kirjat pois markkinoilta, vihataan somessa jne.
Minusta boikotointi ja deplatforming ovat kaksi hyvin erilaista asiaa ja siinä missä boikotointi kuuluu avoimeen yhteiskuntaan, deplatforming vie yhteiskuntaa melko ikävään suuntaan, jossa pitää olla rikas ja/tai paksunahkainen jos aikoo lausua mielipiteitä, joita joku äänekäs porukka ei kannata. Joku Rowling on niin rikas ja kuuluisa, etten ole valtavan huolissani hänen mielipiteenvapaudestaan. Sen sijaan moni vähemmän nimekäs kirjailija voi miettiä, mitä uskaltaa kirjoittaa ja voiko jonkun satunnaisen somekommentin takia mennä kustannussopimus, työpaikka, kaveripiiri jne. alta.
Tämä nykyinen anteeksipyyntökulttuurikin tuntuu vähän kummalliselta. Vuonna 2009 esimerkiksi Jarkko Tontti julisti Vihreän langan sivuilla Tolkienin pysähtyneistön ja laitaoikeiston fantasiaksi, mutta en muista että tällainen kritiikki (joka sentään liittyy Tolkienin kirjojen sisältöön eikä esim. johonkin mitä Tolkien sanoi huonona päivänä Oxfordin yliopiston kahvihuoneessa) olisi saanut WSOY:n pyytämään anteeksi, että julkaisevat tämän kirjoja. Nyt sitten Tammi pyytää anteeksi että julkaisi kansikuvan väärällä viikolla heti, kun joku siitä loukkaantuu. Mutta itse kirjan julkaisua ei lie olla perumassa, eli ei Rowling kuitenkaan niin paha transfoobi ole, etteikö hänen kirjoillaan tienattu raha kelpaisi. Kyynisesti tulee mieleen, että Twitter-aktivistit saivat symbolisen voiton, kustantamo kerää rahalliset voitot ja molemmat ovat salaa tyytyväisiä.
Tämä nykyinen cancel-ilmiö on kuitenkin sikäli erilainen kuin em. tapaukset, että se ei liity välttämättä kirjan sisältöön eikä myöskään kirjailijan rötöstelyyn, vaan kirjailijan täysin kirjaan liittymättömät ja lailliset, jopa melko valtavirtaiset mielipiteet herättävät vaatimuksia pyyhkiä kirjailija kokonaan pois kirjallisuudesta. Eikä se riitä, että itse boikotoi, vaan pitää saada muutkin boikotoimaan ja boikotoida niitä jotka eivät boikotoi. Englanniksi puhutaan deplatformingista, eli paitsi ettei itse kuunnella ideologista vastustajaa, myös pyritään estämään tämän kaikki mahdollisuudet viestiä muillekaan ihmisille. Eli häiritään julkisia esiintymisiä tai vaaditaan tapahtumien järjestäjiä perumaan esiintymiset, vaaditaan kustantajaa vetämään kirjat pois markkinoilta, vihataan somessa jne.
Minusta boikotointi ja deplatforming ovat kaksi hyvin erilaista asiaa ja siinä missä boikotointi kuuluu avoimeen yhteiskuntaan, deplatforming vie yhteiskuntaa melko ikävään suuntaan, jossa pitää olla rikas ja/tai paksunahkainen jos aikoo lausua mielipiteitä, joita joku äänekäs porukka ei kannata. Joku Rowling on niin rikas ja kuuluisa, etten ole valtavan huolissani hänen mielipiteenvapaudestaan. Sen sijaan moni vähemmän nimekäs kirjailija voi miettiä, mitä uskaltaa kirjoittaa ja voiko jonkun satunnaisen somekommentin takia mennä kustannussopimus, työpaikka, kaveripiiri jne. alta.
Tämä nykyinen anteeksipyyntökulttuurikin tuntuu vähän kummalliselta. Vuonna 2009 esimerkiksi Jarkko Tontti julisti Vihreän langan sivuilla Tolkienin pysähtyneistön ja laitaoikeiston fantasiaksi, mutta en muista että tällainen kritiikki (joka sentään liittyy Tolkienin kirjojen sisältöön eikä esim. johonkin mitä Tolkien sanoi huonona päivänä Oxfordin yliopiston kahvihuoneessa) olisi saanut WSOY:n pyytämään anteeksi, että julkaisevat tämän kirjoja. Nyt sitten Tammi pyytää anteeksi että julkaisi kansikuvan väärällä viikolla heti, kun joku siitä loukkaantuu. Mutta itse kirjan julkaisua ei lie olla perumassa, eli ei Rowling kuitenkaan niin paha transfoobi ole, etteikö hänen kirjoillaan tienattu raha kelpaisi. Kyynisesti tulee mieleen, että Twitter-aktivistit saivat symbolisen voiton, kustantamo kerää rahalliset voitot ja molemmat ovat salaa tyytyväisiä.
Tähän aiheeseen liittyy monta eri kysymystä. Jos nyt aloittaa boikotoinnista, minusta se on ihan käypä vaikuttamistapa enkä itsekään olisi varmaan innolla ostamassa jonkun riittävän törkeitä asioita tehneen kirjailijan kirjoja. Jossain kohtaa voisi mennä sekin raja, ettei huvittaisi lukea edes ilmaiseksi. Ja tietysti jos kirjan sisältö on pelkkää monomaanista ideologista julistamista, taiteelliset tai viihteelliset arvotkin yleensä siitä kärsivät.
 
Tämä nykyinen cancel-ilmiö on kuitenkin sikäli erilainen kuin em. tapaukset, että se ei liity välttämättä kirjan sisältöön eikä myöskään kirjailijan rötöstelyyn, vaan kirjailijan täysin kirjaan liittymättömät ja lailliset, jopa melko valtavirtaiset mielipiteet herättävät vaatimuksia pyyhkiä kirjailija kokonaan pois kirjallisuudesta. Eikä se riitä, että itse boikotoi, vaan pitää saada muutkin boikotoimaan ja boikotoida niitä jotka eivät boikotoi. Englanniksi puhutaan deplatformingista, eli paitsi ettei itse kuunnella ideologista vastustajaa, myös pyritään estämään tämän kaikki mahdollisuudet viestiä muillekaan ihmisille. Eli häiritään julkisia esiintymisiä tai vaaditaan tapahtumien järjestäjiä perumaan esiintymiset, vaaditaan kustantajaa vetämään kirjat pois markkinoilta, vihataan somessa jne.
Minusta boikotointi ja deplatforming ovat kaksi hyvin erilaista asiaa ja siinä missä boikotointi kuuluu avoimeen yhteiskuntaan, deplatforming vie yhteiskuntaa melko ikävään suuntaan, jossa pitää olla rikas ja/tai paksunahkainen jos aikoo lausua mielipiteitä, joita joku äänekäs porukka ei kannata. Joku Rowling on niin rikas ja kuuluisa, etten ole valtavan huolissani hänen mielipiteenvapaudestaan. Sen sijaan moni vähemmän nimekäs kirjailija voi miettiä, mitä uskaltaa kirjoittaa ja voiko jonkun satunnaisen somekommentin takia mennä kustannussopimus, työpaikka, kaveripiiri jne. alta.
 
Tämä nykyinen anteeksipyyntökulttuurikin tuntuu vähän kummalliselta. Vuonna 2009 esimerkiksi [url=https://www.vihrealanka.fi/blogit/tolkien-ja-pysahtyneiston-fantasiat]Jarkko Tontti julisti Vihreän langan sivuilla Tolkienin pysähtyneistön ja laitaoikeiston fantasiaksi[/url], mutta en muista että tällainen kritiikki (joka sentään liittyy Tolkienin kirjojen sisältöön eikä esim. johonkin mitä Tolkien sanoi huonona päivänä Oxfordin yliopiston kahvihuoneessa) olisi saanut WSOY:n pyytämään anteeksi, että julkaisevat tämän kirjoja. Nyt sitten Tammi pyytää anteeksi että julkaisi kansikuvan väärällä viikolla heti, kun joku siitä loukkaantuu. Mutta itse kirjan julkaisua ei lie olla perumassa, eli ei Rowling kuitenkaan niin paha transfoobi ole, etteikö hänen kirjoillaan tienattu raha kelpaisi. Kyynisesti tulee mieleen, että Twitter-aktivistit saivat symbolisen voiton, kustantamo kerää rahalliset voitot ja molemmat ovat salaa tyytyväisiä.
23.07.2021
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Olisikohan Tammen varovaisuuden takana ollut se aiempi niin ikään Rowlingiin liittyvä kohu, joka sai alkunsa Sangatsu Mangan toimitusjohtajan facebook-kirjoittelusta?
Olisikohan Tammen varovaisuuden takana ollut se aiempi niin ikään Rowlingiin liittyvä kohu, joka sai alkunsa Sangatsu Mangan toimitusjohtajan facebook-kirjoittelusta?
23.07.2021
"kyty"Omassa tuttavapiirissä syy olla lukematta Rowlingin kirjoja ei ole se, että ne olisivat kirjoina pahoja tai että Rowlingin mielipiteet paistaisivat niistä läpi, vaan enemminkin se, etteivät ihmiset halua Rowlingin hyötyvän kuluttamisesta mitään.
"Fiktiivi"Jos nyt aloittaa boikotoinnista, minusta se on ihan käypä vaikuttamistapa enkä itsekään olisi varmaan innolla ostamassa jonkun riittävän törkeitä asioita tehneen kirjailijan kirjoja
"Fiktiivi"Tämä nykyinen cancel-ilmiö on kuitenkin sikäli erilainen kuin em. tapauksetJoo, olisi pitänyt varmaan erotella toisistaan hyödytön ja aiheeton boikotointi, sekä hyödyllinen ja aiheellinen boikotointi. Ensin mainitussa tarkoitan, että kohde on jo manan majoilla, tai ei muuten ole enää riippuvainen boikotoiduista tuotteista, tai boikotin syyt ovat muuten kyseenalaiset. Toiseksi mainitussa kohde voidaan painostaa tekemään maailmasta oikeasti parempi paikka iskemällä sinne mihin sattuu, eli tämän tuotteisiin - vaikka ne olisivatkin sijaiskärsijöitä prosessissa. Olisi todella mahtavaa jos joku rättivalmistaja laskee menettävänsä enemmän rahaa alentuneella myynnillä kuin tienaavansa alentuneilla valmistuskustannuksilla jossain orjatyövoimatehtaassa. Vähän tähän yritin viitata kun sanoin että jos ihmishenkiä voi pelastaa niin roviot vain palamaan.
Mutta kuten kaikki toimet, syy saa olla kanssa hyvä ja suhteessa "rikokseen". Se, että joku on vain kusipää ja ärsyttää, on aika huono syy vahingoittaa paitsi kyseenomaista kusipäätä, niin myös boikotoinnin kohteen sidosryhmiä. Juuri jossain kirjallisuuden alalla voi esimerkiksi kustantaja ostaa velkarahalla sopimuksen, ja olla käytännössä kyseisen sopparin ja tuotteen varassa, ja laskea sen varaan, että myynti vetää (tai no... harvemmin ravintoketjun yläpään kirjatalo, mutta esimerkiksi pikkupulju joka yrittää rantauttaa suuren maailman kirjailijan omaan maahan ja maksaa omasta pussista käännöstyön, markkinoinnin ja julkaisuoikeudet). Sitten joku keksii boikotoida ja siinä lähtee paitsi kirjailija niin myös tämän täysin syytön välikäsi. Tai todennäköisemmin vain tämä välikäsi.
.
.
"Fiktiivi"deplatforming vie yhteiskuntaa melko ikävään suuntaan, jossa pitää olla rikas ja/tai paksunahkainen jos aikoo lausua mielipiteitä, joita joku äänekäs porukka ei kannata.Näen muitakin ongelmia. Oli kyse sitten rowlingkohuista tai starwarsnaisvihoista, niissä on yhteistä demonisointi ja tappouhkaukset. Jos alkaa olla normi, että tällainen ajattelu ja käytös on ok, niin siinä ei välttämättä enää rikkaus ja paksunahkaisuus auta kun joku kokee velvollisuudekseen esimerkiksi tappaa ja saa vain kiitosta ja tukea osakseen.
[quote="kyty"]Omassa tuttavapiirissä syy olla lukematta Rowlingin kirjoja ei ole se, että ne olisivat kirjoina pahoja tai että Rowlingin mielipiteet paistaisivat niistä läpi, vaan enemminkin se, etteivät ihmiset halua Rowlingin hyötyvän kuluttamisesta mitään.[/quote]
[quote="Fiktiivi"]Jos nyt aloittaa boikotoinnista, minusta se on ihan käypä vaikuttamistapa enkä itsekään olisi varmaan innolla ostamassa jonkun riittävän törkeitä asioita tehneen kirjailijan kirjoja[/quote]
[quote="Fiktiivi"]Tämä nykyinen cancel-ilmiö on kuitenkin sikäli erilainen kuin em. tapaukset[/quote]
Joo, olisi pitänyt varmaan erotella toisistaan hyödytön ja aiheeton boikotointi, sekä hyödyllinen ja aiheellinen boikotointi. Ensin mainitussa tarkoitan, että kohde on jo manan majoilla, tai ei muuten ole enää riippuvainen boikotoiduista tuotteista, tai boikotin syyt ovat muuten kyseenalaiset. Toiseksi mainitussa kohde voidaan painostaa tekemään maailmasta oikeasti parempi paikka iskemällä sinne mihin sattuu, eli tämän tuotteisiin - vaikka ne olisivatkin sijaiskärsijöitä prosessissa. Olisi todella mahtavaa jos joku rättivalmistaja laskee menettävänsä enemmän rahaa alentuneella myynnillä kuin tienaavansa alentuneilla valmistuskustannuksilla jossain orjatyövoimatehtaassa. Vähän tähän yritin viitata kun sanoin että jos ihmishenkiä voi pelastaa niin roviot vain palamaan.
 
Mutta kuten kaikki toimet, syy saa olla kanssa hyvä ja suhteessa "rikokseen". Se, että joku on vain kusipää ja ärsyttää, on aika huono syy vahingoittaa paitsi kyseenomaista kusipäätä, niin myös boikotoinnin kohteen sidosryhmiä. Juuri jossain kirjallisuuden alalla voi esimerkiksi kustantaja ostaa velkarahalla sopimuksen, ja olla käytännössä kyseisen sopparin ja tuotteen varassa, ja laskea sen varaan, että myynti vetää (tai no... harvemmin ravintoketjun yläpään kirjatalo, mutta esimerkiksi pikkupulju joka yrittää rantauttaa suuren maailman kirjailijan omaan maahan ja maksaa omasta pussista käännöstyön, markkinoinnin ja julkaisuoikeudet). Sitten joku keksii boikotoida ja siinä lähtee paitsi kirjailija niin myös tämän täysin syytön välikäsi. Tai todennäköisemmin vain tämä välikäsi.
.
.
[quote="Fiktiivi"]deplatforming vie yhteiskuntaa melko ikävään suuntaan, jossa pitää olla rikas ja/tai paksunahkainen jos aikoo lausua mielipiteitä, joita joku äänekäs porukka ei kannata.[/quote]
Näen muitakin ongelmia. Oli kyse sitten rowlingkohuista tai starwarsnaisvihoista, niissä on yhteistä demonisointi ja tappouhkaukset. Jos alkaa olla normi, että tällainen ajattelu ja käytös on ok, niin siinä ei välttämättä enää rikkaus ja paksunahkaisuus auta kun joku kokee velvollisuudekseen esimerkiksi tappaa ja saa vain kiitosta ja tukea osakseen.
24.07.2021
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
"Rasimus post=64034"Näen muitakin ongelmia. Oli kyse sitten rowlingkohuista tai starwarsnaisvihoista, niissä on yhteistä demonisointi ja tappouhkaukset. Jos alkaa olla normi, että tällainen ajattelu ja käytös on ok, niin siinä ei välttämättä enää rikkaus ja paksunahkaisuus auta kun joku kokee velvollisuudekseen esimerkiksi tappaa ja saa vain kiitosta ja tukea osakseen.Olettaisin että rowlingkohun tyyppisissä kohuissa on huomattavasti pienempi riski väkivallalle kuin starwars ym kohuissa, mutta toisaalta mistäpä sitä tietää. Onhan kaikenlaisesta uhkailusta ja maalittamisesta perinteisesti sanottu erinäisltä tahoilta että "ei ne sitä oikeasti tarkoita" tai "älä vaan lue niitä kommentteja, oma vika", tai sitten että "kova kielenkäyttö on ihan ok koska se on vitsi" tai "kyseinen ryhmä joutuu kestämään paljon pahempaa joten he vain antavat takaisin". Suhtautuminen uhkausten tai häirinnän vakaavuuteen vaihtelee ilmeisesti paljolti sen mukaan että kokeeko kyseisen ryhmän itselleen uhaksi vai ei. Luulisi että jokainen ymmärtäisi keskustelukulttuurin kovenemisen ja erityisesti vihapuheen ongelmaksi, oli se sitten vain "aiheellista kritiikkiä", "vitsi" tai jonkinlaista oman ryhmän voimaannuttamista. En näe että se loppupeleissä hyödyttäisi ketään ja voi myös osua omaan nilkkaan. Tämä Rowling-kohu esimerkiksi on tuntunut vain lisäävän kyräilyä eri ryhmien välillä, vaikkei suurin osa ole osallistunut ainakaan suoraan maalittamiseen tai varsinkaan lähetellyt uhkailuja ja häirintää. Mitä aggressiivisempaa aktivismia, sitä todennäköisemmin suuren yleisön mielipiteet muuttuvat negatiivisempaan suuntaan - jos se ylipäätään huomaa koko kohua.
[quote="Rasimus post=64034"]Näen muitakin ongelmia. Oli kyse sitten rowlingkohuista tai starwarsnaisvihoista, niissä on yhteistä demonisointi ja tappouhkaukset. Jos alkaa olla normi, että tällainen ajattelu ja käytös on ok, niin siinä ei välttämättä enää rikkaus ja paksunahkaisuus auta kun joku kokee velvollisuudekseen esimerkiksi tappaa ja saa vain kiitosta ja tukea osakseen.
[/quote]
 
Olettaisin että rowlingkohun tyyppisissä kohuissa on huomattavasti pienempi riski väkivallalle kuin starwars ym kohuissa, mutta toisaalta mistäpä sitä tietää. Onhan kaikenlaisesta uhkailusta ja maalittamisesta perinteisesti sanottu erinäisltä tahoilta että "ei ne sitä oikeasti tarkoita" tai "älä vaan lue niitä kommentteja, oma vika", tai sitten että "kova kielenkäyttö on ihan ok koska se on vitsi" tai "kyseinen ryhmä joutuu kestämään paljon pahempaa joten he vain antavat takaisin". Suhtautuminen uhkausten tai häirinnän vakaavuuteen vaihtelee ilmeisesti paljolti sen mukaan että kokeeko kyseisen ryhmän itselleen uhaksi vai ei. Luulisi että jokainen ymmärtäisi keskustelukulttuurin kovenemisen ja erityisesti vihapuheen ongelmaksi, oli se sitten vain "aiheellista kritiikkiä", "vitsi" tai jonkinlaista oman ryhmän voimaannuttamista. En näe että se loppupeleissä hyödyttäisi ketään ja voi myös osua omaan nilkkaan. Tämä Rowling-kohu esimerkiksi on tuntunut vain lisäävän kyräilyä eri ryhmien välillä, vaikkei suurin osa ole osallistunut ainakaan suoraan maalittamiseen tai varsinkaan lähetellyt uhkailuja ja häirintää. Mitä aggressiivisempaa aktivismia, sitä todennäköisemmin suuren yleisön mielipiteet muuttuvat negatiivisempaan suuntaan - jos se ylipäätään huomaa koko kohua.
20.08.2021
Fiktiivi
335 viestiä
"Rasimus post=64034"Tuo on toki totta, että (osto)boikotointi osuu etupäässä muihin kuin itse kirjailijaan. Jos boikotoijat ostavat boikotoitujen sijasta jotain muita kirjoja, kirja-ala kokonaisuutena ei kärsi, mutta toki pienille kustantajille boikotti voisi olla paha isku. Kirjastosta lainaamisen boikotointi itse asiassa voisi osua kirjailijaan (ainakin kotimaisiin) tarkimmin.
Mutta kuten kaikki toimet, syy saa olla kanssa hyvä ja suhteessa "rikokseen". Se, että joku on vain kusipää ja ärsyttää, on aika huono syy vahingoittaa paitsi kyseenomaista kusipäätä, niin myös boikotoinnin kohteen sidosryhmiä. Juuri jossain kirjallisuuden alalla voi esimerkiksi kustantaja ostaa velkarahalla sopimuksen, ja olla käytännössä kyseisen sopparin ja tuotteen varassa, ja laskea sen varaan, että myynti vetää (tai no... harvemmin ravintoketjun yläpään kirjatalo, mutta esimerkiksi pikkupulju joka yrittää rantauttaa suuren maailman kirjailijan omaan maahan ja maksaa omasta pussista käännöstyön, markkinoinnin ja julkaisuoikeudet). Sitten joku keksii boikotoida ja siinä lähtee paitsi kirjailija niin myös tämän täysin syytön välikäsi. Tai todennäköisemmin vain tämä välikäsi.
En nyt muutenkaan tarkoita, että yhteiskunta olisi välttämättä sitä parempi, mitä enemmän kaikkea boikotoidaan, vaan että sikäli kun ihmiset saavat vapaasti valita mitä kirjoja ostavat tai jättävät ostamatta, boikotoinnin mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Ihmiset myös ostavat tai jättävät ostamatta kirjoja kaikenlaisista syistä, vaikka siksi että kiinnostava kirja oli loppunut hyllystä mutta siellä olikin jokin toinen tarjouksessa, joten boikotoinnin merkitystä hyvässä tai pahassa ei pidä liioitella.
Näen muitakin ongelmia. Oli kyse sitten rowlingkohuista tai starwarsnaisvihoista, niissä on yhteistä demonisointi ja tappouhkaukset. Jos alkaa olla normi, että tällainen ajattelu ja käytös on ok, niin siinä ei välttämättä enää rikkaus ja paksunahkaisuus auta kun joku kokee velvollisuudekseen esimerkiksi tappaa ja saa vain kiitosta ja tukea osakseen.Rikkaudella voi jossain määrin ostaa turvallisuutta, mutta joo, eipä kenenkään pitäisi joutua ottamaan vastaan tappouhkauksia, oli rahaa tai ei. Ajoin takaa sitä, että Rowlingin suosio tekee epätodennäköiseksi, että hänen kustannussopimuksensa irtisanottaisiin nettipainostuksen takia ja tilillä oleva täpäkkä tarkoittaa, että hän voi vaikka laittaa oman kustantamon pystyyn, jos niikseen tulee. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaista mahdollisuutta ja siksi deplatformingin uhka voi oikeasti saada vähemmän riippumattomassa asemassa olevat kirjailijat sensuroimaan itseään sellaisten aiheiden osalta, jotka saattaisivat saada someraivon aikaan nyt tai lähitulevaisuudessa (eli aika monien aiheiden).
[quote="Rasimus post=64034"]
Mutta kuten kaikki toimet, syy saa olla kanssa hyvä ja suhteessa "rikokseen". Se, että joku on vain kusipää ja ärsyttää, on aika huono syy vahingoittaa paitsi kyseenomaista kusipäätä, niin myös boikotoinnin kohteen sidosryhmiä. Juuri jossain kirjallisuuden alalla voi esimerkiksi kustantaja ostaa velkarahalla sopimuksen, ja olla käytännössä kyseisen sopparin ja tuotteen varassa, ja laskea sen varaan, että myynti vetää (tai no... harvemmin ravintoketjun yläpään kirjatalo, mutta esimerkiksi pikkupulju joka yrittää rantauttaa suuren maailman kirjailijan omaan maahan ja maksaa omasta pussista käännöstyön, markkinoinnin ja julkaisuoikeudet). Sitten joku keksii boikotoida ja siinä lähtee paitsi kirjailija niin myös tämän täysin syytön välikäsi. Tai todennäköisemmin vain tämä välikäsi.[/quote]
 
Tuo on toki totta, että (osto)boikotointi osuu etupäässä muihin kuin itse kirjailijaan. Jos boikotoijat ostavat boikotoitujen sijasta jotain muita kirjoja, kirja-ala kokonaisuutena ei kärsi, mutta toki pienille kustantajille boikotti voisi olla paha isku. Kirjastosta lainaamisen boikotointi itse asiassa voisi osua kirjailijaan (ainakin kotimaisiin) tarkimmin.
 
En nyt muutenkaan tarkoita, että yhteiskunta olisi välttämättä sitä parempi, mitä enemmän kaikkea boikotoidaan, vaan että sikäli kun ihmiset saavat vapaasti valita mitä kirjoja ostavat tai jättävät ostamatta, boikotoinnin mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Ihmiset myös ostavat tai jättävät ostamatta kirjoja kaikenlaisista syistä, vaikka siksi että kiinnostava kirja oli loppunut hyllystä mutta siellä olikin jokin toinen tarjouksessa, joten boikotoinnin merkitystä hyvässä tai pahassa ei pidä liioitella.
[quote]Näen muitakin ongelmia. Oli kyse sitten rowlingkohuista tai starwarsnaisvihoista, niissä on yhteistä demonisointi ja tappouhkaukset. Jos alkaa olla normi, että tällainen ajattelu ja käytös on ok, niin siinä ei välttämättä enää rikkaus ja paksunahkaisuus auta kun joku kokee velvollisuudekseen esimerkiksi tappaa ja saa vain kiitosta ja tukea osakseen.[/quote]
Rikkaudella voi jossain määrin ostaa turvallisuutta, mutta joo, eipä kenenkään pitäisi joutua ottamaan vastaan tappouhkauksia, oli rahaa tai ei. Ajoin takaa sitä, että Rowlingin suosio tekee epätodennäköiseksi, että hänen kustannussopimuksensa irtisanottaisiin nettipainostuksen takia ja tilillä oleva täpäkkä tarkoittaa, että hän voi vaikka laittaa oman kustantamon pystyyn, jos niikseen tulee. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaista mahdollisuutta ja siksi deplatformingin uhka voi oikeasti saada vähemmän riippumattomassa asemassa olevat kirjailijat sensuroimaan itseään sellaisten aiheiden osalta, jotka saattaisivat saada someraivon aikaan nyt tai lähitulevaisuudessa (eli aika monien aiheiden).
20.08.2021
Fiktiivi
335 viestiä
"kyty post=64036"Sehän tässä vähän naurattaa/itkettää, että nämä ovat täsmälleen samoja perusteluja, millä äärioikeisto puolustellut oman leirinsä nettimeuhkaamisesta. Sielläkin ollaan sitä mieltä, että kyllä nyt kaikelle globalistisen valtavirtamedian harjoittamalle mokutukselle ja homotukselle ja Mestarin maalittamiselle saa antaa takaisin vaikka rapa vähän roiskuisikin. Tappouhkauksissa äärioikeisto pitänee edelleenkin kärkisijaa, mutta se ei ole vielä kovin korkea rima, että ollaan sentään hieman mukavampia kuin natsit.
Olettaisin että rowlingkohun tyyppisissä kohuissa on huomattavasti pienempi riski väkivallalle kuin starwars ym kohuissa, mutta toisaalta mistäpä sitä tietää. Onhan kaikenlaisesta uhkailusta ja maalittamisesta perinteisesti sanottu erinäisltä tahoilta että "ei ne sitä oikeasti tarkoita" tai "älä vaan lue niitä kommentteja, oma vika", tai sitten että "kova kielenkäyttö on ihan ok koska se on vitsi" tai "kyseinen ryhmä joutuu kestämään paljon pahempaa joten he vain antavat takaisin". Suhtautuminen uhkausten tai häirinnän vakaavuuteen vaihtelee ilmeisesti paljolti sen mukaan että kokeeko kyseisen ryhmän itselleen uhaksi vai ei. Luulisi että jokainen ymmärtäisi keskustelukulttuurin kovenemisen ja erityisesti vihapuheen ongelmaksi, oli se sitten vain "aiheellista kritiikkiä", "vitsi" tai jonkinlaista oman ryhmän voimaannuttamista. En näe että se loppupeleissä hyödyttäisi ketään ja voi myös osua omaan nilkkaan. Tämä Rowling-kohu esimerkiksi on tuntunut vain lisäävän kyräilyä eri ryhmien välillä, vaikkei suurin osa ole osallistunut ainakaan suoraan maalittamiseen tai varsinkaan lähetellyt uhkailuja ja häirintää. Mitä aggressiivisempaa aktivismia, sitä todennäköisemmin suuren yleisön mielipiteet muuttuvat negatiivisempaan suuntaan - jos se ylipäätään huomaa koko kohua.
Toivoisin, että suuri yleisö kyllästyisi jossain vaiheessa tähän nykyiseen "keskustelu"kulttuuriin, mutta pelkäämpä, että poliittisen kentän laitoja nykymeno vain vahvistaa ja niillä on yhteinen intressi olla sitoutumatta mihinkään asiallisen keskustelun normeihin. Ratkaisuideoita otetaan vastaan!
[quote="kyty post=64036"]
Olettaisin että rowlingkohun tyyppisissä kohuissa on huomattavasti pienempi riski väkivallalle kuin starwars ym kohuissa, mutta toisaalta mistäpä sitä tietää. Onhan kaikenlaisesta uhkailusta ja maalittamisesta perinteisesti sanottu erinäisltä tahoilta että "ei ne sitä oikeasti tarkoita" tai "älä vaan lue niitä kommentteja, oma vika", tai sitten että "kova kielenkäyttö on ihan ok koska se on vitsi" tai "kyseinen ryhmä joutuu kestämään paljon pahempaa joten he vain antavat takaisin". Suhtautuminen uhkausten tai häirinnän vakaavuuteen vaihtelee ilmeisesti paljolti sen mukaan että kokeeko kyseisen ryhmän itselleen uhaksi vai ei. Luulisi että jokainen ymmärtäisi keskustelukulttuurin kovenemisen ja erityisesti vihapuheen ongelmaksi, oli se sitten vain "aiheellista kritiikkiä", "vitsi" tai jonkinlaista oman ryhmän voimaannuttamista. En näe että se loppupeleissä hyödyttäisi ketään ja voi myös osua omaan nilkkaan. Tämä Rowling-kohu esimerkiksi on tuntunut vain lisäävän kyräilyä eri ryhmien välillä, vaikkei suurin osa ole osallistunut ainakaan suoraan maalittamiseen tai varsinkaan lähetellyt uhkailuja ja häirintää. Mitä aggressiivisempaa aktivismia, sitä todennäköisemmin suuren yleisön mielipiteet muuttuvat negatiivisempaan suuntaan - jos se ylipäätään huomaa koko kohua.
 
[/quote]
Sehän tässä vähän naurattaa/itkettää, että nämä ovat täsmälleen samoja perusteluja, millä äärioikeisto puolustellut oman leirinsä nettimeuhkaamisesta. Sielläkin ollaan sitä mieltä, että kyllä nyt kaikelle globalistisen valtavirtamedian harjoittamalle mokutukselle ja homotukselle ja Mestarin maalittamiselle saa antaa takaisin vaikka rapa vähän roiskuisikin. Tappouhkauksissa äärioikeisto pitänee edelleenkin kärkisijaa, mutta se ei ole vielä kovin korkea rima, että ollaan sentään hieman mukavampia kuin natsit.
 
Toivoisin, että suuri yleisö kyllästyisi jossain vaiheessa tähän nykyiseen "keskustelu"kulttuuriin, mutta pelkäämpä, että poliittisen kentän laitoja nykymeno vain vahvistaa ja niillä on yhteinen intressi olla sitoutumatta mihinkään asiallisen keskustelun normeihin. Ratkaisuideoita otetaan vastaan!
25.08.2021
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Yksi ratkaisu olisi ehkä se, etteivät somealustat enää palkitsisi huonoa käytöstä. Sehän on ainoa luotettava tapa päästä esiin. Sitä en sitten tiedä että miten tämä toteutettaisiin käytännössä, sillä ihmiset reagoivat yleensä herkemmin provoihin ja asioihin jotka ärsyttävät heitä. Ja somealustoille näkyvyys on niin ikään hyvä asia. Muistaakseni juuri tästä syystä Twitterillä oli taannoin vaikeuksia bännätä erästä oranssia herrasmiestä vaikka tämä rikkoi toistuvasti käyttäjäsääntöjä. Toki presidenttiyskin saattoi vaikuttaa asiaan, mutta lienee kiistaton fakta että näkyvyys = rahaa. Algoritmitkin tietenkin toimivat jo niin itsenäisesti ettei kellään kuulemma ole enää kontrollia siihen mitä ne tarkalleen tekevät.
Tietysti kohuissa ja raivoamisissakin on eroja, Rowling-kohua lukuun ottamatta vasemmalla ei useinkaan saa tappouhkauksia tai uhkaavaa maalittamista samaan tapaan kuin oikealta päin. Mutta sitten taas toisaalta sosiaalinen paine voi olla hyvinkin kova ja johtaa itsesensuuriin siinä pelossa että mokaa ja menettää oman ryhmänsä tuen. Toisaalta saatan itse pelätä vähän turhaankin, eikä riski ole välttämättä niin iso kuin mitä välillä tuntuu. Kirjoittaahan moni kirjoja vaikka mistä aiheesta, vaikka ei ehkä joidenkin mielestä ole oikeutettu kirjoittamaan aiheesta, tai lisää tietämättömyyttään tekstiin esim stereotyyppejä, joista tulee ehkä sanomista yksittäisiltä lukijoilta mutta jotka eivät kaada heidän uraansa tai tee heistä kaikkien silmissä ihmishirviöitä. Mitä taas lukemiseen tulee, siinähän on tehty jo päätöksiä nykylukijoiden puolesta kun esimerkiksi Peppi Pitkätossusta vaihdettiin muutama sana ja Amerikassa on vedetty muutama Dr. Seussin kuvakirja pois printistä koska niissä oli sinänsä hyväntahtoisia mutta silti niin haitallisia stereotyyppejä. Aikuisten klassikoita ei kai sentään vielä ole päädytty sensuroimaan, vaikka tietyt kirjat kuten Tuulen Viemää ovatkin nykyään vähän enemmänkin epäilyttäviä ja Anne-kirjoista tehtyyn TV-sarjaan piti muuttaa osa juonesta ja lisätä diversiteettiä ja aiheita mitä kirjoissa ei kuulemma ollut. (Siitä en osaa sanoa mitään kun en koskaan niitä kirjoja lukenut, mutta suvun vanhempi osasto oli vähän närkästynyt kun juonta oli muutettu liikaa ja heidän mielestään uudet elementit olivat myös epäuskottavia ottaen huomioon aikakauden mihin tarina sijoittuu.)
Tietysti kohuissa ja raivoamisissakin on eroja, Rowling-kohua lukuun ottamatta vasemmalla ei useinkaan saa tappouhkauksia tai uhkaavaa maalittamista samaan tapaan kuin oikealta päin. Mutta sitten taas toisaalta sosiaalinen paine voi olla hyvinkin kova ja johtaa itsesensuuriin siinä pelossa että mokaa ja menettää oman ryhmänsä tuen. Toisaalta saatan itse pelätä vähän turhaankin, eikä riski ole välttämättä niin iso kuin mitä välillä tuntuu. Kirjoittaahan moni kirjoja vaikka mistä aiheesta, vaikka ei ehkä joidenkin mielestä ole oikeutettu kirjoittamaan aiheesta, tai lisää tietämättömyyttään tekstiin esim stereotyyppejä, joista tulee ehkä sanomista yksittäisiltä lukijoilta mutta jotka eivät kaada heidän uraansa tai tee heistä kaikkien silmissä ihmishirviöitä. Mitä taas lukemiseen tulee, siinähän on tehty jo päätöksiä nykylukijoiden puolesta kun esimerkiksi Peppi Pitkätossusta vaihdettiin muutama sana ja Amerikassa on vedetty muutama Dr. Seussin kuvakirja pois printistä koska niissä oli sinänsä hyväntahtoisia mutta silti niin haitallisia stereotyyppejä. Aikuisten klassikoita ei kai sentään vielä ole päädytty sensuroimaan, vaikka tietyt kirjat kuten Tuulen Viemää ovatkin nykyään vähän enemmänkin epäilyttäviä ja Anne-kirjoista tehtyyn TV-sarjaan piti muuttaa osa juonesta ja lisätä diversiteettiä ja aiheita mitä kirjoissa ei kuulemma ollut. (Siitä en osaa sanoa mitään kun en koskaan niitä kirjoja lukenut, mutta suvun vanhempi osasto oli vähän närkästynyt kun juonta oli muutettu liikaa ja heidän mielestään uudet elementit olivat myös epäuskottavia ottaen huomioon aikakauden mihin tarina sijoittuu.)
Yksi ratkaisu olisi ehkä se, etteivät somealustat enää palkitsisi huonoa käytöstä. Sehän on ainoa luotettava tapa päästä esiin. Sitä en sitten tiedä että miten tämä toteutettaisiin käytännössä, sillä ihmiset reagoivat yleensä herkemmin provoihin ja asioihin jotka ärsyttävät heitä. Ja somealustoille näkyvyys on niin ikään hyvä asia. Muistaakseni juuri tästä syystä Twitterillä oli taannoin vaikeuksia bännätä erästä oranssia herrasmiestä vaikka tämä rikkoi toistuvasti käyttäjäsääntöjä. Toki presidenttiyskin saattoi vaikuttaa asiaan, mutta lienee kiistaton fakta että näkyvyys = rahaa. Algoritmitkin tietenkin toimivat jo niin itsenäisesti ettei kellään kuulemma ole enää kontrollia siihen mitä ne tarkalleen tekevät.
 
Tietysti kohuissa ja raivoamisissakin on eroja, Rowling-kohua lukuun ottamatta vasemmalla ei useinkaan saa tappouhkauksia tai uhkaavaa maalittamista samaan tapaan kuin oikealta päin. Mutta sitten taas toisaalta sosiaalinen paine voi olla hyvinkin kova ja johtaa itsesensuuriin siinä pelossa että mokaa ja menettää oman ryhmänsä tuen. Toisaalta saatan itse pelätä vähän turhaankin, eikä riski ole välttämättä niin iso kuin mitä välillä tuntuu. Kirjoittaahan moni kirjoja vaikka mistä aiheesta, vaikka ei ehkä joidenkin mielestä ole oikeutettu kirjoittamaan aiheesta, tai lisää tietämättömyyttään tekstiin esim stereotyyppejä, joista tulee ehkä sanomista yksittäisiltä lukijoilta mutta jotka eivät kaada heidän uraansa tai tee heistä kaikkien silmissä ihmishirviöitä. Mitä taas lukemiseen tulee, siinähän on tehty jo päätöksiä nykylukijoiden puolesta kun esimerkiksi Peppi Pitkätossusta vaihdettiin muutama sana ja Amerikassa on vedetty muutama Dr. Seussin kuvakirja pois printistä koska niissä oli sinänsä hyväntahtoisia mutta silti niin haitallisia stereotyyppejä. Aikuisten klassikoita ei kai sentään vielä ole päädytty sensuroimaan, vaikka tietyt kirjat kuten Tuulen Viemää ovatkin nykyään vähän enemmänkin epäilyttäviä ja Anne-kirjoista tehtyyn TV-sarjaan piti muuttaa osa juonesta ja lisätä diversiteettiä ja aiheita mitä kirjoissa ei kuulemma ollut. (Siitä en osaa sanoa mitään kun en koskaan niitä kirjoja lukenut, mutta suvun vanhempi osasto oli vähän närkästynyt kun juonta oli muutettu liikaa ja heidän mielestään uudet elementit olivat myös epäuskottavia ottaen huomioon aikakauden mihin tarina sijoittuu.)
05.09.2021
Fiktiivi
335 viestiä
Hesarista bongattua:
Toki ennen tekijä pysyi sikälikin helpommin kuolleena, että iso osa tekijöistä oli varmaan oikeastikin kuolleita, mutta sitä ei tiennyt mistään. Ajalla ennen nettiä tekijä oli nimi kirjan kannessa, joistakin saattoi olla kuva ja muutaman rivin esittely. Oikein kuuluisista kirjailijoista saattoi olla juttuja lehdissä, mutta siinäpä pitkälti se. Kirjailijoiden ulkokirjallisia mielipiteitä oli aika mahdotonta vihata, koska niistä ei oikein voinut tietää mitään.
Uusi ja vanha tekijäkäsitys törmäilevät muutenkin kiinnostavilla tavoilla. Muutaman vuoden takaisessa Oneiron-kohussahan kirjailijaa käytännössä syytettiin itsestään poikkeavien kuvitteellisten hahmojen keksimisestä. Joku voisi väittää että se on vähän niin kuin kaunokirjallisuuden tarkoituskin, mutta ehkä tämä on väistyvä näkemys ja tulevaisuus on autofiktion. Tämä tietenkin olisi menetys spefille, koska harva meistä on oikeasti avaruuslentäjä. haltianeito tai jaconialainen homobarbaari. Huumekauppias, hakkeri tai megakorporaation renki voi moni kyllä ollakin, joten ehkä kyberpunk on ainoa käypä spefigenre tästä eteenpäin. Tosin olen sikäli varovaisen optimistinen, että ideologisen oikeaoppisuuden vaatimus tuppaa tyhmentämään kirjallisuutta ja avaa markkinaraon vähintäänkin nimimerkillä kirjoitetulle, tiskin alta myytävälle Äärimmäisen Ongelmalliselle viihdekirjalllisuudelle.
TAIDETEORIAT ovat hassuja. Mitään totuutta ei tavoiteta koskaan, vaan yksi oppisuuntaus korvautuu aina ennemmin tai myöhemmin vastavoimallaan. Samaan tapaan kuin muoti: kapeat lahkeet väistyvät leveiden tieltä, jotka muuttuvat koomisiksi, kun huutoon tulee jonnekin puoleen sääreen päättyvä niin sanottu tulvamalli.Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään tuntuu että kirjallisuuspiirejä ei muu kiinnostakaan kuin millaisten identiteettien intersektiosta käsin mikäkin teos on kirjoitettu. Populaarijulkisuutta puolestaan kiinnostaa kirjailijan rouhea elämäntarina ja miten hän kotinsa sisustaa. En tiedä onko nykyään edes mahdollista saada kustannussopimusta, jos ei halua osallistua oman henkilöbrändinsä rakentamiseen muuten kuin kirjoja kirjoittamalla.
Opiskellessani yleistä kirjallisuustiedettä 1980-luvulla lehtereiltä pukkasi uuskritiikkiä (new criticism), strukturalismia, dekoodausta ja ties mitä puheaktiteoriaa, kuka luennoitsija nyt mistäkin suuntauksesta oli syttynyt.
Voiman ja vastavoiman aallokossa räpiköiviä oppisuuntauksia yhdisti se, että kaikkien mukaan tekijä oli kuollut. Siis siten, että teoksia tutkittaessa pitää visusti jättää huomiotta, kuka sen on kirjoittanut. Kuten luonnollisesti myös se, mitä kirjoittaja on mahdollisesti kokenut ja missä määrin mistäkin vaiheestaan luomukseensa ammentanut.
Teos oli kiinnostava, ei tekijä.
Toki ennen tekijä pysyi sikälikin helpommin kuolleena, että iso osa tekijöistä oli varmaan oikeastikin kuolleita, mutta sitä ei tiennyt mistään. Ajalla ennen nettiä tekijä oli nimi kirjan kannessa, joistakin saattoi olla kuva ja muutaman rivin esittely. Oikein kuuluisista kirjailijoista saattoi olla juttuja lehdissä, mutta siinäpä pitkälti se. Kirjailijoiden ulkokirjallisia mielipiteitä oli aika mahdotonta vihata, koska niistä ei oikein voinut tietää mitään.
Uusi ja vanha tekijäkäsitys törmäilevät muutenkin kiinnostavilla tavoilla. Muutaman vuoden takaisessa Oneiron-kohussahan kirjailijaa käytännössä syytettiin itsestään poikkeavien kuvitteellisten hahmojen keksimisestä. Joku voisi väittää että se on vähän niin kuin kaunokirjallisuuden tarkoituskin, mutta ehkä tämä on väistyvä näkemys ja tulevaisuus on autofiktion. Tämä tietenkin olisi menetys spefille, koska harva meistä on oikeasti avaruuslentäjä. haltianeito tai jaconialainen homobarbaari. Huumekauppias, hakkeri tai megakorporaation renki voi moni kyllä ollakin, joten ehkä kyberpunk on ainoa käypä spefigenre tästä eteenpäin. Tosin olen sikäli varovaisen optimistinen, että ideologisen oikeaoppisuuden vaatimus tuppaa tyhmentämään kirjallisuutta ja avaa markkinaraon vähintäänkin nimimerkillä kirjoitetulle, tiskin alta myytävälle Äärimmäisen Ongelmalliselle viihdekirjalllisuudelle.
[url=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008228494.html]Hesarista[/url] bongattua:
[quote]TAIDETEORIAT ovat hassuja. Mitään totuutta ei tavoiteta koskaan, vaan yksi oppisuuntaus korvautuu aina ennemmin tai myöhemmin vastavoimallaan. Samaan tapaan kuin muoti: kapeat lahkeet väistyvät leveiden tieltä, jotka muuttuvat koomisiksi, kun huutoon tulee jonnekin puoleen sääreen päättyvä niin sanottu tulvamalli.
 
Opiskellessani yleistä kirjallisuustiedettä 1980-luvulla lehtereiltä pukkasi uuskritiikkiä (new criticism), strukturalismia, dekoodausta ja ties mitä puheaktiteoriaa, kuka luennoitsija nyt mistäkin suuntauksesta oli syttynyt.
 
Voiman ja vastavoiman aallokossa räpiköiviä oppisuuntauksia yhdisti se, että kaikkien mukaan tekijä oli kuollut. Siis siten, että teoksia tutkittaessa pitää visusti jättää huomiotta, kuka sen on kirjoittanut. Kuten luonnollisesti myös se, mitä kirjoittaja on mahdollisesti kokenut ja missä määrin mistäkin vaiheestaan luomukseensa ammentanut.
 
Teos oli kiinnostava, ei tekijä.[/quote]
Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään tuntuu että kirjallisuuspiirejä ei muu kiinnostakaan kuin millaisten identiteettien intersektiosta käsin mikäkin teos on kirjoitettu. Populaarijulkisuutta puolestaan kiinnostaa kirjailijan rouhea elämäntarina ja miten hän kotinsa sisustaa. En tiedä onko nykyään edes mahdollista saada kustannussopimusta, jos ei halua osallistua oman henkilöbrändinsä rakentamiseen muuten kuin kirjoja kirjoittamalla.
 
Toki ennen tekijä pysyi sikälikin helpommin kuolleena, että iso osa tekijöistä oli varmaan oikeastikin kuolleita, mutta sitä ei tiennyt mistään. Ajalla ennen nettiä tekijä oli nimi kirjan kannessa, joistakin saattoi olla kuva ja muutaman rivin esittely. Oikein kuuluisista kirjailijoista saattoi olla juttuja lehdissä, mutta siinäpä pitkälti se. Kirjailijoiden ulkokirjallisia mielipiteitä oli aika mahdotonta vihata, koska niistä ei oikein voinut tietää mitään.
 
Uusi ja vanha tekijäkäsitys törmäilevät muutenkin kiinnostavilla tavoilla. Muutaman vuoden takaisessa Oneiron-kohussahan kirjailijaa käytännössä syytettiin itsestään poikkeavien kuvitteellisten hahmojen keksimisestä. Joku voisi väittää että se on vähän niin kuin kaunokirjallisuuden tarkoituskin, mutta ehkä tämä on väistyvä näkemys ja tulevaisuus on autofiktion. Tämä tietenkin olisi menetys spefille, koska harva meistä on oikeasti avaruuslentäjä. haltianeito tai jaconialainen homobarbaari. Huumekauppias, hakkeri tai megakorporaation renki voi moni kyllä ollakin, joten ehkä kyberpunk on ainoa käypä spefigenre tästä eteenpäin. Tosin olen sikäli varovaisen optimistinen, että ideologisen oikeaoppisuuden vaatimus tuppaa tyhmentämään kirjallisuutta ja avaa markkinaraon vähintäänkin nimimerkillä kirjoitetulle, tiskin alta myytävälle Äärimmäisen Ongelmalliselle viihdekirjalllisuudelle.
08.09.2021
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän tuntuu että ehdottomimmat mielipiteet ovat hyvin pienen vähemmistön ajatuksia, ja ne vain saavat paljon näkyvyyttä. Emme oikeastaan voi edes tietää kuinka moni on oikeasti mustavalkoisella sensuurilinjalla.
Mutta mitä epämoraalisiin kirjoihin tulee, Kanadassa on päädytty niinkin radikaaliin ratkaisuun kuin tuhoamaan haitallisiksi määriteltyjä sarjakuvia koulujen kirjastoista. Artikkeli on valitettavasti ranskaksi, mutta Google translate auttoi ainakin vähän. Tuhottujen sarjakuvien joukossa oli mm Tinttiä, Lucky Lukea ja Asterixia. Erityisesti Tintin kohdalla ratkaisu tuntuu oudolta, jos nyt unohdetaan ensimmäiset "raakiletintit" jotka eivät kuulu varsinaisesti kaanoniin. Vaikka tuossa Tintti Amerikassa-albumissa onkin nykynäkökulmasta epäilyttävää kuvausta, pääpahis on kuitenkin valkoinen ja "Amerikan alkuperäisasukkaiden" jahtaamaksi jouduttuaankin Tintti toteaa että löytynyt öljylähde kuuluu Mustajaloille, sillä se on heidän maallaan. Myös kritiikkiä alkuperäiskansojen kohtelusta on mahdutettu mukaan. Mutta jos kirja on liian haitallista luettavaa lapsille, kai se sitten on uskottava.
En usko, että Euroopassa mennään kirjojenpolttolinjalle edes kouluissa, vaikka täälläkin osaa teoksista on siistitty (ja sensuroitu tietysti muista, esimerkiksi alkoholinkäyttöön liittyvistä syistä jo aiemminkin.) Tottahan vanhoissa kirjoissa on aina vanhanaikaisia asenteita, mutta välillä tuntuu että sensuurin kohteeksi joutuu myös ajankuvaus. Myös hölmö tai kyseenalainen käytös tai huumorin kohteeksi joutuminen on valkoiselle hahmolle ok, mutta ei-valkoisen hahmon kohdalla heti vähän epäilyttävää, silloinkin kun hahmoja kohdellaan muuten tasapuolisesti. (Enkä suinkaan väitä että kaikissa vanhoissa sarjakuvissa tai kirjoissa olisi tasapuolista kohtelua.)
Mutta mitä epämoraalisiin kirjoihin tulee, Kanadassa on päädytty niinkin radikaaliin ratkaisuun kuin tuhoamaan haitallisiksi määriteltyjä sarjakuvia koulujen kirjastoista. Artikkeli on valitettavasti ranskaksi, mutta Google translate auttoi ainakin vähän. Tuhottujen sarjakuvien joukossa oli mm Tinttiä, Lucky Lukea ja Asterixia. Erityisesti Tintin kohdalla ratkaisu tuntuu oudolta, jos nyt unohdetaan ensimmäiset "raakiletintit" jotka eivät kuulu varsinaisesti kaanoniin. Vaikka tuossa Tintti Amerikassa-albumissa onkin nykynäkökulmasta epäilyttävää kuvausta, pääpahis on kuitenkin valkoinen ja "Amerikan alkuperäisasukkaiden" jahtaamaksi jouduttuaankin Tintti toteaa että löytynyt öljylähde kuuluu Mustajaloille, sillä se on heidän maallaan. Myös kritiikkiä alkuperäiskansojen kohtelusta on mahdutettu mukaan. Mutta jos kirja on liian haitallista luettavaa lapsille, kai se sitten on uskottava.
En usko, että Euroopassa mennään kirjojenpolttolinjalle edes kouluissa, vaikka täälläkin osaa teoksista on siistitty (ja sensuroitu tietysti muista, esimerkiksi alkoholinkäyttöön liittyvistä syistä jo aiemminkin.) Tottahan vanhoissa kirjoissa on aina vanhanaikaisia asenteita, mutta välillä tuntuu että sensuurin kohteeksi joutuu myös ajankuvaus. Myös hölmö tai kyseenalainen käytös tai huumorin kohteeksi joutuminen on valkoiselle hahmolle ok, mutta ei-valkoisen hahmon kohdalla heti vähän epäilyttävää, silloinkin kun hahmoja kohdellaan muuten tasapuolisesti. (Enkä suinkaan väitä että kaikissa vanhoissa sarjakuvissa tai kirjoissa olisi tasapuolista kohtelua.)
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän tuntuu että ehdottomimmat mielipiteet ovat hyvin pienen vähemmistön ajatuksia, ja ne vain saavat paljon näkyvyyttä. Emme oikeastaan voi edes tietää kuinka moni on oikeasti mustavalkoisella sensuurilinjalla.
 
Mutta mitä epämoraalisiin kirjoihin tulee, Kanadassa on päädytty niinkin radikaaliin ratkaisuun kuin tuhoamaan haitallisiksi määriteltyjä sarjakuvia koulujen kirjastoista. [url=https://ici.radio-canada.ca/nouvelle/1817537/livres-autochtones-bibliotheques-ecoles-tintin-asterix-ontario-canada?fbclid=IwAR1rLAJ62lcKmFVj5o_62oKASMp5GoGMJBzXU2Z5CkGOpfs-INz-o4_LI1o]Artikkeli on valitettavasti ranskaksi[/url], mutta Google translate auttoi ainakin vähän. Tuhottujen sarjakuvien joukossa oli mm Tinttiä, Lucky Lukea ja Asterixia. Erityisesti Tintin kohdalla ratkaisu tuntuu oudolta, jos nyt unohdetaan ensimmäiset "raakiletintit" jotka eivät kuulu varsinaisesti kaanoniin. Vaikka tuossa Tintti Amerikassa-albumissa onkin nykynäkökulmasta epäilyttävää kuvausta, pääpahis on kuitenkin valkoinen ja "Amerikan alkuperäisasukkaiden" jahtaamaksi jouduttuaankin Tintti toteaa että löytynyt öljylähde kuuluu Mustajaloille, sillä se on heidän maallaan. Myös kritiikkiä alkuperäiskansojen kohtelusta on mahdutettu mukaan. Mutta jos kirja on liian haitallista luettavaa lapsille, kai se sitten on uskottava.
 
En usko, että Euroopassa mennään kirjojenpolttolinjalle edes kouluissa, vaikka täälläkin osaa teoksista on siistitty (ja sensuroitu tietysti muista, esimerkiksi alkoholinkäyttöön liittyvistä syistä jo aiemminkin.) Tottahan vanhoissa kirjoissa on aina vanhanaikaisia asenteita, mutta välillä tuntuu että sensuurin kohteeksi joutuu myös ajankuvaus. Myös hölmö tai kyseenalainen käytös tai huumorin kohteeksi joutuminen on valkoiselle hahmolle ok, mutta ei-valkoisen hahmon kohdalla heti vähän epäilyttävää, silloinkin kun hahmoja kohdellaan muuten tasapuolisesti. (Enkä suinkaan väitä että kaikissa vanhoissa sarjakuvissa tai kirjoissa olisi tasapuolista kohtelua.)
20.09.2021
Fiktiivi
335 viestiä
Tällainenkin kohu oli Hollanissa alkuvuonna. Eli jos tiettyjä aktivisteja kuuntelemme, myös kirjan kääntäminen (ja oletettavasti sitä myötä myös käännöksen lukeminen) voi olla epäeettistä, jos kääntäjä on vääränrotuinen. Ironista kyllä valkoinen kääntäjä olisi tässä tapauksessa kelvannut itse mustalle runoilijalle, mutta ei päivystävälle aktivistille.
Minunkin nähdäkseni ehdottomin porukka on ehdottomasti (heh) pieni vähemmistö, mutta joskus pienelläkin porukalla on suuri vaikutus. Tällainen toki on aika normaalia internetkulttuuria. Mutta sitä en osaa sanoa, onko kyseessä ohimenevä trendi vai uuden normaalin edeltäjä. Jos nollaria muistelee, silloin suomenkielisessä internetissä oli sekä äänekäs tekijänoikeuskriittinen että maahanmuuttokriittinen liike. Ensin mainittu on nykyään hiipunut mutta jälkimmäisestä on tullut politiikan vakiokalustoa. Vielä hiljattain woke-ajattelun nousu näytti minusta pysäyttämättömältä, mutta tällä hetkellä näyttäisi että muutkin kuin laitaoikeisto ovat alkaneet suuremmassa määrin katsoa aktivistien bluffia ja kysyä onko nyt esim. sarjakuvien polttaminen todellakin hienoa, edistyksellistä ja välttämätöntä ihmisoikeuksien toteutumiselle? Jännäksi menee.
Minunkin nähdäkseni ehdottomin porukka on ehdottomasti (heh) pieni vähemmistö, mutta joskus pienelläkin porukalla on suuri vaikutus. Tällainen toki on aika normaalia internetkulttuuria. Mutta sitä en osaa sanoa, onko kyseessä ohimenevä trendi vai uuden normaalin edeltäjä. Jos nollaria muistelee, silloin suomenkielisessä internetissä oli sekä äänekäs tekijänoikeuskriittinen että maahanmuuttokriittinen liike. Ensin mainittu on nykyään hiipunut mutta jälkimmäisestä on tullut politiikan vakiokalustoa. Vielä hiljattain woke-ajattelun nousu näytti minusta pysäyttämättömältä, mutta tällä hetkellä näyttäisi että muutkin kuin laitaoikeisto ovat alkaneet suuremmassa määrin katsoa aktivistien bluffia ja kysyä onko nyt esim. sarjakuvien polttaminen todellakin hienoa, edistyksellistä ja välttämätöntä ihmisoikeuksien toteutumiselle? Jännäksi menee.
[url=https://yle.fi/uutiset/3-11818220]Tällainenkin kohu[/url] oli Hollanissa alkuvuonna. Eli jos tiettyjä aktivisteja kuuntelemme, myös kirjan kääntäminen (ja oletettavasti sitä myötä myös käännöksen lukeminen) voi olla epäeettistä, jos kääntäjä on vääränrotuinen. Ironista kyllä valkoinen kääntäjä olisi tässä tapauksessa kelvannut itse mustalle runoilijalle, mutta ei päivystävälle aktivistille.
 
Minunkin nähdäkseni ehdottomin porukka on ehdottomasti (heh) pieni vähemmistö, mutta joskus pienelläkin porukalla on suuri vaikutus. Tällainen toki on aika [url=https://en.wikipedia.org/wiki/1%25_rule_(Internet_culture)]normaalia internetkulttuuria[/url]. Mutta sitä en osaa sanoa, onko kyseessä ohimenevä trendi vai uuden normaalin edeltäjä. Jos nollaria muistelee, silloin suomenkielisessä internetissä oli sekä äänekäs tekijänoikeuskriittinen että maahanmuuttokriittinen liike. Ensin mainittu on nykyään hiipunut mutta jälkimmäisestä on tullut politiikan vakiokalustoa. Vielä hiljattain woke-ajattelun nousu näytti minusta pysäyttämättömältä, mutta tällä hetkellä näyttäisi että muutkin kuin laitaoikeisto ovat alkaneet suuremmassa määrin katsoa aktivistien bluffia ja kysyä onko nyt esim. sarjakuvien polttaminen todellakin hienoa, edistyksellistä ja välttämätöntä ihmisoikeuksien toteutumiselle? Jännäksi menee.
21.09.2021
Morgan Blood
139 kirjaa, 9 kirja-arviota, 339 viestiä
Gormanin runosta kohuttiin Suomessakin ja ammattikääntäjien sijaan valikoitui puuhaan mm. aktivisti. Toinen oli sentään hyvä ammattilainen. Minusta tuntuu, että tämä tilanne yhdistettynä kesän Rowling-caseen ylitti jonkinlaisen saturaatiopisteen. Noita temppuja masinoivat tyypit ovat kuitenkin saaneet ihan valtakunnan medioissa kritiikkiä ja lunta tupaan viime aikoina poissulkevina ja taidetta haittaavina. Tempun myötä menetin koko mielenkiintoni Gormanin suomennokseen, jota ensin odotin kovastikin. Ironisin ongelma oli Baskinkielinen käännös, joka sai kritiikkiä siitä, että miksi kääntäjä oli valkoinen mies, eikä Yhdysvaltain suunnasta käsitetty, että kyseessä on yhtälailla vähemmistön edustaja kulttuurissa, josta ei välttämättä saada profiloitua oikeanlaista ammattilaiskääntäjää, vaikka käännettäisiin kivet ja kannot. Tyyppi oli kuitenkin kääntänyt merkittävästi runoutta baskiksi.
Ylipäätään olen miettinyt, että lukeminen saattaa olla epäeettistä silloin, jos on rakentanut itselleen valmiiksi maailmankuvan ja suostuu lukemaan vain sitä maailmankuvaa tukevasti. Samalla osallistuu asiantuntijana esiintyen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eli käytännössä voi soveltaa sananlaskua "älä ikinä luota kehenkään, joka on lukenut vain yhden kirjan", jolla usein viitataan äärimmäisen uskonnollisiin näkemyksiin. Mutta olen yhä sitä mieltä, että jos lukee itselleen, ei lukeminen ole koskaan epäeettistä.
Ylipäätään olen miettinyt, että lukeminen saattaa olla epäeettistä silloin, jos on rakentanut itselleen valmiiksi maailmankuvan ja suostuu lukemaan vain sitä maailmankuvaa tukevasti. Samalla osallistuu asiantuntijana esiintyen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eli käytännössä voi soveltaa sananlaskua "älä ikinä luota kehenkään, joka on lukenut vain yhden kirjan", jolla usein viitataan äärimmäisen uskonnollisiin näkemyksiin. Mutta olen yhä sitä mieltä, että jos lukee itselleen, ei lukeminen ole koskaan epäeettistä.
Gormanin runosta kohuttiin Suomessakin ja ammattikääntäjien sijaan valikoitui puuhaan mm. aktivisti. Toinen oli sentään hyvä ammattilainen. Minusta tuntuu, että tämä tilanne yhdistettynä kesän Rowling-caseen ylitti jonkinlaisen saturaatiopisteen. Noita temppuja masinoivat tyypit ovat kuitenkin saaneet ihan valtakunnan medioissa kritiikkiä ja lunta tupaan viime aikoina poissulkevina ja taidetta haittaavina. Tempun myötä menetin koko mielenkiintoni Gormanin suomennokseen, jota ensin odotin kovastikin. Ironisin ongelma oli Baskinkielinen käännös, joka sai kritiikkiä siitä, että miksi kääntäjä oli valkoinen mies, eikä Yhdysvaltain suunnasta käsitetty, että kyseessä on yhtälailla vähemmistön edustaja kulttuurissa, josta ei välttämättä saada profiloitua oikeanlaista ammattilaiskääntäjää, vaikka käännettäisiin kivet ja kannot. Tyyppi oli kuitenkin kääntänyt merkittävästi runoutta baskiksi.
 
Ylipäätään olen miettinyt, että lukeminen saattaa olla epäeettistä silloin, jos on rakentanut itselleen valmiiksi maailmankuvan ja suostuu lukemaan vain sitä maailmankuvaa tukevasti. Samalla osallistuu asiantuntijana esiintyen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eli käytännössä voi soveltaa sananlaskua "älä ikinä luota kehenkään, joka on lukenut vain yhden kirjan", jolla usein viitataan äärimmäisen uskonnollisiin näkemyksiin. Mutta olen yhä sitä mieltä, että jos lukee itselleen, ei lukeminen ole koskaan epäeettistä.
08.11.2021
Fiktiivi
335 viestiä
Lukemisen ja kirjoittamisen ongelmallisuus laajenee! Hesarin kolumnin otsikko muistuttaa aiheellisesti: Muista! Romaani on fiktiota! Mutta sitten kolumnisti alkaa kuitenkin pohtia sitä, miten ongelmallista biofiktio eli oikeasti eläneistä ihmisisitä kirjoittaminen on.
No, lopuksi kolumnisti heittää kuitenkin pallon lukijalle:
Kolumnistin ansioksi täytyy toki todeta, ettei hän sinänsä syytä biofiktiotakaan epäeettisyydestä. Mutta minusta näyttää että tässä on samantapainen ajatuskulku kuin Oneiron-kohussa: asioita, joita olisi kenties ennen arvosteltu huonona kirjallisuutena, arvostellaankin nykyään niiden oletetun laajemman yhteiskunnallisen vaikutuksen kannalta. Riippumatta siitä, onko tällaisesta vaikutuksesta mitään näyttöä. Toki kaunokirjallisuudella on ennenkin pyritty vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Tuntuu kuitenkin, että nykyään kirjallisuutta usein arvostellaan ikään kuin sen ensijiainen tai jopa ainoa tavoite olisi vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja "representoida" jotain tosimaailmasta kumpuavaa. Mistä tällainen ilmiö on syntynyt?
On varmasti myös houkuttelevaa löytää historiasta pieni, ehkä huomiotta jäänyt tasku, johon voi kehittää tapahtumia omasta mielikuvituksestaan. Näin olisi voinut tapahtua, kirjailijat usein perustelevat.Kirjailija! Houkutteleeko sinua kehittää tapahtumia omasta mielikuvituksestasi! Muista vastuusi, älä kuvittele epäeettisesti!
No, lopuksi kolumnisti heittää kuitenkin pallon lukijalle:
VIIME KÄDESSÄ vastuu jää kuitenkin – tietysti – lukijalle.Hänen on tajuttava, että romaania lukiessaan hän todellakin lukee fiktiota, ei tutkimusta tai tietokirjaa. Se voi välillä olla vaikeaa, kun todelliset henkilönimet ja vuosiluvut kietoutuvat keksittyihin.En nyt kuitenkaan tiedä onko oikeasti ihan valtava ilmiö, etteivät romaaneja lukevat ihmiset tajuaisi lukevansa romaaneja. Toki ihmiset omaksuvat viihteestä kaikeinlaisia historiaa koskevia virheellisiä käsityksiä. Mutta en oikein näe miten asian estäisikään ilman kirjasensuuria, joka taas toisi tragediaa tai farssia tosielämän puolelle. Parhaiten asiaa nähdäkseni auttaa, että tutkittua tietoa on mahdollisimman helposti saatavilla.
Kolumnistin ansioksi täytyy toki todeta, ettei hän sinänsä syytä biofiktiotakaan epäeettisyydestä. Mutta minusta näyttää että tässä on samantapainen ajatuskulku kuin Oneiron-kohussa: asioita, joita olisi kenties ennen arvosteltu huonona kirjallisuutena, arvostellaankin nykyään niiden oletetun laajemman yhteiskunnallisen vaikutuksen kannalta. Riippumatta siitä, onko tällaisesta vaikutuksesta mitään näyttöä. Toki kaunokirjallisuudella on ennenkin pyritty vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Tuntuu kuitenkin, että nykyään kirjallisuutta usein arvostellaan ikään kuin sen ensijiainen tai jopa ainoa tavoite olisi vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja "representoida" jotain tosimaailmasta kumpuavaa. Mistä tällainen ilmiö on syntynyt?
Lukemisen ja kirjoittamisen ongelmallisuus laajenee! Hesarin kolumnin otsikko muistuttaa aiheellisesti: [url=https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008333099.html]Muista! Romaani on fiktiota![/url] Mutta sitten kolumnisti alkaa kuitenkin pohtia sitä, miten ongelmallista biofiktio eli oikeasti eläneistä ihmisisitä kirjoittaminen on.
[quote]On varmasti myös houkuttelevaa löytää historiasta pieni, ehkä huomiotta jäänyt tasku, johon voi kehittää tapahtumia omasta mielikuvituksestaan. Näin olisi voinut tapahtua, kirjailijat usein perustelevat.[/quote]
Kirjailija! Houkutteleeko sinua kehittää tapahtumia omasta mielikuvituksestasi! Muista vastuusi, älä kuvittele epäeettisesti!
 
No, lopuksi kolumnisti heittää kuitenkin pallon lukijalle:
[quote]VIIME KÄDESSÄ vastuu jää kuitenkin – tietysti – lukijalle.Hänen on tajuttava, että romaania lukiessaan hän todellakin lukee fiktiota, ei tutkimusta tai tietokirjaa. Se voi välillä olla vaikeaa, kun todelliset henkilönimet ja vuosiluvut kietoutuvat keksittyihin.[/quote]
En nyt kuitenkaan tiedä onko oikeasti ihan valtava ilmiö, etteivät romaaneja lukevat ihmiset tajuaisi lukevansa romaaneja. Toki ihmiset omaksuvat viihteestä kaikeinlaisia historiaa koskevia virheellisiä käsityksiä. Mutta en oikein näe miten asian estäisikään ilman kirjasensuuria, joka taas toisi tragediaa tai farssia tosielämän puolelle. Parhaiten asiaa nähdäkseni auttaa, että tutkittua tietoa on mahdollisimman helposti saatavilla.
 
Kolumnistin ansioksi täytyy toki todeta, ettei hän sinänsä syytä biofiktiotakaan epäeettisyydestä. Mutta minusta näyttää että tässä on samantapainen ajatuskulku kuin Oneiron-kohussa: asioita, joita olisi kenties ennen arvosteltu huonona kirjallisuutena, arvostellaankin nykyään niiden oletetun laajemman yhteiskunnallisen vaikutuksen kannalta. Riippumatta siitä, onko tällaisesta vaikutuksesta mitään näyttöä. Toki kaunokirjallisuudella on ennenkin pyritty vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Tuntuu kuitenkin, että nykyään kirjallisuutta usein arvostellaan ikään kuin sen ensijiainen tai jopa ainoa tavoite olisi vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja "representoida" jotain tosimaailmasta kumpuavaa. Mistä tällainen ilmiö on syntynyt?
08.11.2021
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Yksi syy on varmasti siinä että nykyään pitää olla varovaisempi sen kanssa miten ja mistä kirjoittaa, mutta voisiko siihen vaikuttaa se jos luetun ymmärtäminen ja tapa kuluttaa fiktiota on jollain lailla muuttunut? Tämäkin tuntuu olevan ulkomaiden tuontitavaraa, mutta vaikuttaa helposti keskusteluun täälläkin. Minulla ei ole tarjota tutkimuksia aiheesta enkä tiedä miten yleinen ilmiö on, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana olen kiinnittänyt huomiota kommentteihin miten varsinkin nettisarjakuvien tekijät ovat saaneet kritiikkiä siitä että "hyväksyvät haitallisia asioita" ja että lukijoille tulee tarinasta ikävä olo, aivan kuin ei aina erotettaisi asian hyväksymistä ja sen käsittelemistä fiktiossa. Olisi mielenkiintoista kuulla ovatko muut huomanneet samaa ja ulottuuko se sarjakuvien ja tv-sarjojen lisäksi kirjallisuuteen? Nämä kaksi asiaa yhdistettynä luovat ehkä tilanteen että fiktiolla koetaan olevan enemmän vastuuta kuin ennen.
Tietysti viihde muokkaa aina ihmisten käsityksiä maailmasta eikä sitä voi oikein estää. Välillä tietysti harmittaa että varsinkin tv-sarjojen ja elokuvien kohdalla todellisistakin tapahtumista kerrottaessa asioita usein muutellaan jotta niistä tulisi jotenkin kiinnostavampia. Biofiktionkin kohdalla aukkoja on pakko täyttää ja lisäksi voi olla houkutus muokata menneisyyttä hohdokkaammaksi. Fiktiivisen kirjan muokkaus elokuvaksi ei samalla tavalla haittaa tai vaikuta käsityksiin siitä mitä oikeassa historiassa tapahtui. Jotkut vain edelleen luulevat että "alkuperäisessä" Jalissa ja suklaatehtaassa oli se kanatunnelikohtaus tai mikä lienee, mutta se että he eivät tiedä elokuvien perustuvan kirjaan ei varsinaisesti haittaa mitään. Mutta kuten jo todettua, asiaa ei voisi estää ilman sensuuria, josta tulisi omat ongelmansa. Kyse on kuitenkin viihteestä, ei dokumenttielokuvasta tai historiantunnista. Ja suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan osaa tarkistaa tai hakea luotettavaa tietoa tai välttämättä edes omaksuisi tai huomaisi asiaa vaikka se olisi kerrottu jo alkuteksteissä. Veikkaisin kuitenkin että romaaneja lukevat olisivat hieman paremmin kärryillä.
Tietysti viihde muokkaa aina ihmisten käsityksiä maailmasta eikä sitä voi oikein estää. Välillä tietysti harmittaa että varsinkin tv-sarjojen ja elokuvien kohdalla todellisistakin tapahtumista kerrottaessa asioita usein muutellaan jotta niistä tulisi jotenkin kiinnostavampia. Biofiktionkin kohdalla aukkoja on pakko täyttää ja lisäksi voi olla houkutus muokata menneisyyttä hohdokkaammaksi. Fiktiivisen kirjan muokkaus elokuvaksi ei samalla tavalla haittaa tai vaikuta käsityksiin siitä mitä oikeassa historiassa tapahtui. Jotkut vain edelleen luulevat että "alkuperäisessä" Jalissa ja suklaatehtaassa oli se kanatunnelikohtaus tai mikä lienee, mutta se että he eivät tiedä elokuvien perustuvan kirjaan ei varsinaisesti haittaa mitään. Mutta kuten jo todettua, asiaa ei voisi estää ilman sensuuria, josta tulisi omat ongelmansa. Kyse on kuitenkin viihteestä, ei dokumenttielokuvasta tai historiantunnista. Ja suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan osaa tarkistaa tai hakea luotettavaa tietoa tai välttämättä edes omaksuisi tai huomaisi asiaa vaikka se olisi kerrottu jo alkuteksteissä. Veikkaisin kuitenkin että romaaneja lukevat olisivat hieman paremmin kärryillä.
Yksi syy on varmasti siinä että nykyään pitää olla varovaisempi sen kanssa miten ja mistä kirjoittaa, mutta voisiko siihen vaikuttaa se jos luetun ymmärtäminen ja tapa kuluttaa fiktiota on jollain lailla muuttunut? Tämäkin tuntuu olevan ulkomaiden tuontitavaraa, mutta vaikuttaa helposti keskusteluun täälläkin. Minulla ei ole tarjota tutkimuksia aiheesta enkä tiedä miten yleinen ilmiö on, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana olen kiinnittänyt huomiota kommentteihin miten varsinkin nettisarjakuvien tekijät ovat saaneet kritiikkiä siitä että "hyväksyvät haitallisia asioita" ja että lukijoille tulee tarinasta ikävä olo, aivan kuin ei aina erotettaisi asian hyväksymistä ja sen käsittelemistä fiktiossa. Olisi mielenkiintoista kuulla ovatko muut huomanneet samaa ja ulottuuko se sarjakuvien ja tv-sarjojen lisäksi kirjallisuuteen? Nämä kaksi asiaa yhdistettynä luovat ehkä tilanteen että fiktiolla koetaan olevan enemmän vastuuta kuin ennen.
 
Tietysti viihde muokkaa aina ihmisten käsityksiä maailmasta eikä sitä voi oikein estää. Välillä tietysti harmittaa että varsinkin tv-sarjojen ja elokuvien kohdalla todellisistakin tapahtumista kerrottaessa asioita usein muutellaan jotta niistä tulisi jotenkin kiinnostavampia. Biofiktionkin kohdalla aukkoja on pakko täyttää ja lisäksi voi olla houkutus muokata menneisyyttä hohdokkaammaksi. Fiktiivisen kirjan muokkaus elokuvaksi ei samalla tavalla haittaa tai vaikuta käsityksiin siitä mitä oikeassa historiassa tapahtui. Jotkut vain edelleen luulevat että "alkuperäisessä" Jalissa ja suklaatehtaassa oli se kanatunnelikohtaus tai mikä lienee, mutta se että he eivät tiedä elokuvien perustuvan kirjaan ei varsinaisesti haittaa mitään. Mutta kuten jo todettua, asiaa ei voisi estää ilman sensuuria, josta tulisi omat ongelmansa. Kyse on kuitenkin viihteestä, ei dokumenttielokuvasta tai historiantunnista. Ja suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan osaa tarkistaa tai hakea luotettavaa tietoa tai välttämättä edes omaksuisi tai huomaisi asiaa vaikka se olisi kerrottu jo alkuteksteissä. Veikkaisin kuitenkin että romaaneja lukevat olisivat hieman paremmin kärryillä.
26.01.2022
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Luulin että oli jo selvää että fantasiakääpiöt ovat eri asia kuin lyhytkasvuiset ihmiset. Tämä uutinen ei liity kirjoihin vaan Disneyn tulevaan Lumikki-elokuvaan, mutta veikkaisin että tämä on oikea ketju... Maailman kuuluisin lyhytkasvuinen näyttelijä kritisoi kovin sanoin Disneyn aikeita Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvalle: ”Ollaan olevinaan edistyksellisiä”
Varmaan taas ns turha kohu vesilasissa. Jää nähtäväksi tuleeko tästäkin jonkinlainen uusi suuntaus vai onko kyseessä vain se yksi vesilasikohu jolla saadaan huomiota. Mutta Disneyn on ollut pakko reagoida ja somessa moni puolustaa Dinklakea ja on sitä mieltä että kääpiöt ovat ongelmallisia... Suuri osa käyttää silti edelleen fantasiäkääpiöitä, eikä tätä ennen ole tullut vastaavaa kohua yhdestäkään kääpiöitä sisältävästä kirjasta, elokuvasta tai TV-sarjasta. Ei kukaan valittanut siitäkään että hobitteja näyttelevät normaalikokoiset ihmiset. On tietysti totta että moni kansanperinteen hahmo liittyy tai vähintään saattaa liittyä jollain lailla todellisuuteen, mistä ne ovat siirtyneet fantasiaan. Silti, olen kummissani. Ja en tiedä tästä uudesta elokuvasta, mutta aiemmissa versioissa kääpiöt asuivat kyllä ihan oikeassa talossa.
Varmaan taas ns turha kohu vesilasissa. Jää nähtäväksi tuleeko tästäkin jonkinlainen uusi suuntaus vai onko kyseessä vain se yksi vesilasikohu jolla saadaan huomiota. Mutta Disneyn on ollut pakko reagoida ja somessa moni puolustaa Dinklakea ja on sitä mieltä että kääpiöt ovat ongelmallisia... Suuri osa käyttää silti edelleen fantasiäkääpiöitä, eikä tätä ennen ole tullut vastaavaa kohua yhdestäkään kääpiöitä sisältävästä kirjasta, elokuvasta tai TV-sarjasta. Ei kukaan valittanut siitäkään että hobitteja näyttelevät normaalikokoiset ihmiset. On tietysti totta että moni kansanperinteen hahmo liittyy tai vähintään saattaa liittyä jollain lailla todellisuuteen, mistä ne ovat siirtyneet fantasiaan. Silti, olen kummissani. Ja en tiedä tästä uudesta elokuvasta, mutta aiemmissa versioissa kääpiöt asuivat kyllä ihan oikeassa talossa.
Luulin että oli jo selvää että fantasiakääpiöt ovat eri asia kuin lyhytkasvuiset ihmiset. Tämä uutinen ei liity kirjoihin vaan Disneyn tulevaan Lumikki-elokuvaan, mutta veikkaisin että tämä on oikea ketju... [url=https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008567602.html]Maailman kuuluisin lyhytkasvuinen näyttelijä kritisoi kovin sanoin Disneyn aikeita Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvalle: ”Ollaan olevinaan edistyksellisiä”[/url]
 
Varmaan taas ns turha kohu vesilasissa. Jää nähtäväksi tuleeko tästäkin jonkinlainen uusi suuntaus vai onko kyseessä vain se yksi vesilasikohu jolla saadaan huomiota. Mutta Disneyn on ollut pakko reagoida ja somessa moni puolustaa Dinklakea ja on sitä mieltä että kääpiöt ovat ongelmallisia... Suuri osa käyttää silti edelleen fantasiäkääpiöitä, eikä tätä ennen ole tullut vastaavaa kohua yhdestäkään kääpiöitä sisältävästä kirjasta, elokuvasta tai TV-sarjasta. Ei kukaan valittanut siitäkään että hobitteja näyttelevät normaalikokoiset ihmiset. On tietysti totta että moni kansanperinteen hahmo liittyy tai vähintään saattaa liittyä jollain lailla todellisuuteen, mistä ne ovat siirtyneet fantasiaan. Silti, olen kummissani. Ja en tiedä tästä uudesta elokuvasta, mutta aiemmissa versioissa kääpiöt asuivat kyllä ihan oikeassa talossa.
27.01.2022
Tulevista elokuvista voisi puhua vaikka Tulevia elokuvia-ketjussa.
En ymmärtänyt tuon jutun perusteella, mikä Peter Dinklagen ongelma varsinaisesti on. Lyhytkasvuiset eivät saisi esittää fantasiakääpiöitä, koska se on taantumuksellista tai jotain? Ehkä Dinklage ei itsekään tiedä, mitä hän tarkalleen ottaen kritisoi.
En ymmärtänyt tuon jutun perusteella, mikä Peter Dinklagen ongelma varsinaisesti on. Lyhytkasvuiset eivät saisi esittää fantasiakääpiöitä, koska se on taantumuksellista tai jotain? Ehkä Dinklage ei itsekään tiedä, mitä hän tarkalleen ottaen kritisoi.
Tulevista elokuvista voisi puhua vaikka Tulevia elokuvia-ketjussa.
 
En ymmärtänyt tuon jutun perusteella, mikä Peter Dinklagen ongelma varsinaisesti on. Lyhytkasvuiset eivät saisi esittää fantasiakääpiöitä, koska se on taantumuksellista tai jotain? Ehkä Dinklage ei itsekään tiedä, mitä hän tarkalleen ottaen kritisoi.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Voiko kirjan lukeminen olla epäeettistä?