Darkki | Velhojen ilmoitustaulu | 1 viesti | klo 09:26
Viimeisin HourglassEyes | 06.02.2025
HourglassEyes | Lukupiiri | 53 viestiä | 18.12.2024
Viimeisin Pisania | 05.02.2025
Voiko kirjan lukeminen olla epäeettistä?
28.04.2023
Fiktiivi
335 viestiä
Ylipäätään tuntuu olevan vallalla vähän sellainen käsitys että kaikki kulttuuri-ihmiset kuuluvat jonkinlaiseen "eliittiin" joka toimii vastavoimana "tavallisille" ihmisille. Se kai heijastelee sitä miten vähän Suomessa ylipäätään arvostetaan taidealoja. Jopa tekoälykuvista on runsaasti kommentteja tyyliin "viimeinkin kuka tahansa voi tehdä taidetta eikä se ole enää taiteilijoiden yksinoikeus". (Se, onko se sitten taiteen tekemistä jos pyytää jotakuta muuta tekemään kuvan puolestaan onkin sitten taas toinen juttu.)Siinäpä kysymys, jota on varmasti mietitty taholla sun toisella viime vuosina... Kiinnostavimpia selityksiä, mitä minulle on tullut vastaan, on bloggaaja Michael O. Churchin hahmotelma Amerikan luokkajärjestelmästä. Lyhyesti Church jakaa yhteiskunnan kolmeen tikapuuhun, jolla ihmiset tavoittelevat sosiaalista nousua. Työväen tikapuulla nousee, kun painaa ahkerasti duunia. Menestystä mitataan rahalla, ei esim. "hyvällä maulla" tai "sivistyksellä". Lukeneiston (gentry) tikapuulla noustaan koulutuksella ja itsensä kehittämisellä ja menestys tarkoittaa esimerkiksi mielenkiintoisia projekteja töissä tai kulttuurillista vaikutusvaltaa. Eliitille puolestaan merkitsee omistaminen eikä sitä erityisemmin kiinnosta tehdä numeroa itsestään. Tikapuiden ulkopuolella näköalaton alaluokka koettaa pärjäillä. Analyysi on erityisen kiinnostavaa luokkien suhteiden kuvailussa:
Mutta mitä sitten tapahtuu jos se perusjamppa kirjoittaa kirjan "tavallisille" ihmisille ja saa sen ison kustantajan kautta julki? Muuttuuko hän sitten kulttuurieliitiksi? Miksi esimerkiksi joku Trump ei oikeistolaisten mielestä ole eliittiä mutta joku lastenkirjailija on?
The relationship between the Gentry and Elite is one of open rivalry, and that between the Gentry and Labor is one of distrust. What about Labor and the Elite? That one is not symmetric. The Elite exploit and despise Labor as a class comprised mostly of “useful idiots”. How does Labor see the Elite? They don’t. The Elite has managed to convince Labor that the Gentry (who are open about their cultural elitism, while the Elite hides its social and economic elitism) is the actual “liberal elite” responsible for Labor’s misery over the past 30 years. In effect, the Elite has constructed an “infinity pool” where the Elite appears to be a hyper-successful extension of Labor, lumping these two disparate ladders into an “us” and placing the Gentry and Underclass into “them”.Eli vaikkapa Trump on tietenkin rahan ja vallan suhteen ehdottomasti eliittiä, mutta koska hän halveksii avoimesti lukeneiston arvoja ja tapoja, hän näyttää monen työväen maailmassa elävän silmissä "meikäläiseltä". Osa lukeneistosta, kuten vaikka taiteilijat, puolestaan tienaavat huonommin kuin työväki, mutta voivat näyttää "eliitiltä", koska liputtavat avoimesti työväestä poikkeavien arvojen puolesta.
Suomeen soveltaisin tätä analyysia niin, että Suomessa on perinteisesti ollut pienempi eliitti ja tasaisempi varallisuuden jakautuminen, mitä hyvinvointivaltio tietysti vielä tasasi, joten luokkien ristiriidat eivät ole niin jyrkkiä ja niiden välillä on helpompi siirtyä. Näkisin kuitenkin samantapaisen perusdynamiikan täälläkin.
Kirjallisuuteen soveltaen joku perusjamppa voi kirjoittaa vaikka menestyneitä viihdedekkareita, romantiikkaa tai juoppohullun päiväkirjoja, mutta niillä voi tehdä kuinka paljon rahaa tahansa pääsemättä silti "oikeiden kirjallisuuspiirien" viini&juusto-iltamiin tai taideapurahaa nauttimaan. Kirjallisuuspiireissä ansioituminen ei puolestaan liity juurikaan kansansuosioon. Sitten lukevan yleisön perusjamppa tai -jampatar esim. tarttuu johonkin palkittuun runoteokseen, ei ymmärrä siitä mitään ja toteaa että runous on todellisuudesta vieraantuneen eliitin juttu, tietämättä ollenkaan että runoilija luultavasti tienaa huomattavasti vähemmän kuin hän itse sorvin ääressä. Sama jamppa/tar voi nähdä jonkun punavihertävän kulttuuri/somevaikuttajan tai poliitikon mediassa useinkin mutta Antti Herlinin ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan, joten on vaikea hahmottaa että Herlinin miljardeilla on oikeasti enemmän vaikutusvaltaa kuin jollain influensserilla tai rivikansanedustajalla.
No, meni ehkä vähän kirjallisuuden ulkopuolelle...
[quote]Ylipäätään tuntuu olevan vallalla vähän sellainen käsitys että kaikki kulttuuri-ihmiset kuuluvat jonkinlaiseen "eliittiin" joka toimii vastavoimana "tavallisille" ihmisille. Se kai heijastelee sitä miten vähän Suomessa ylipäätään arvostetaan taidealoja. Jopa tekoälykuvista on runsaasti kommentteja tyyliin "viimeinkin kuka tahansa voi tehdä taidetta eikä se ole enää taiteilijoiden yksinoikeus". (Se, onko se sitten taiteen tekemistä jos pyytää jotakuta muuta tekemään kuvan puolestaan onkin sitten taas toinen juttu.)
 
Mutta mitä sitten tapahtuu jos se perusjamppa kirjoittaa kirjan "tavallisille" ihmisille ja saa sen ison kustantajan kautta julki? Muuttuuko hän sitten kulttuurieliitiksi? Miksi esimerkiksi joku Trump ei oikeistolaisten mielestä ole eliittiä mutta joku lastenkirjailija on?[/quote]
 
Siinäpä kysymys, jota on varmasti mietitty taholla sun toisella viime vuosina... Kiinnostavimpia selityksiä, mitä minulle on tullut vastaan, on bloggaaja [url=https://web.archive.org/web/20151006183427/https:/michaelochurch.wordpress.com/2012/09/09/the-3-ladder-system-of-social-class-in-the-u-s/]Michael O. Churchin hahmotelma Amerikan luokkajärjestelmästä[/url]. Lyhyesti Church jakaa yhteiskunnan kolmeen tikapuuhun, jolla ihmiset tavoittelevat sosiaalista nousua. Työväen tikapuulla nousee, kun painaa ahkerasti duunia. Menestystä mitataan rahalla, ei esim. "hyvällä maulla" tai "sivistyksellä". Lukeneiston (gentry) tikapuulla noustaan koulutuksella ja itsensä kehittämisellä ja menestys tarkoittaa esimerkiksi mielenkiintoisia projekteja töissä tai kulttuurillista vaikutusvaltaa. Eliitille puolestaan merkitsee omistaminen eikä sitä erityisemmin kiinnosta tehdä numeroa itsestään. Tikapuiden ulkopuolella näköalaton alaluokka koettaa pärjäillä. Analyysi on erityisen kiinnostavaa luokkien suhteiden kuvailussa:
[quote]The relationship between the Gentry and Elite is one of open rivalry, and that between the Gentry and Labor is one of distrust. What about Labor and the Elite? That one is not symmetric. The Elite exploit and despise Labor as a class comprised mostly of “useful idiots”. How does Labor see the Elite? They don’t. The Elite has managed to convince Labor that the Gentry (who are open about their cultural elitism, while the Elite hides its social and economic elitism) is the actual “liberal elite” responsible for Labor’s misery over the past 30 years. In effect, the Elite has constructed an “infinity pool” where the Elite appears to be a hyper-successful extension of Labor, lumping these two disparate ladders into an “us” and placing the Gentry and Underclass into “them”.[/quote]
Eli vaikkapa Trump on tietenkin rahan ja vallan suhteen ehdottomasti eliittiä, mutta koska hän halveksii avoimesti lukeneiston arvoja ja tapoja, hän näyttää monen työväen maailmassa elävän silmissä "meikäläiseltä". Osa lukeneistosta, kuten vaikka taiteilijat, puolestaan tienaavat huonommin kuin työväki, mutta voivat näyttää "eliitiltä", koska liputtavat avoimesti työväestä poikkeavien arvojen puolesta.
 
Suomeen soveltaisin tätä analyysia niin, että Suomessa on perinteisesti ollut pienempi eliitti ja tasaisempi varallisuuden jakautuminen, mitä hyvinvointivaltio tietysti vielä tasasi, joten luokkien ristiriidat eivät ole niin jyrkkiä ja niiden välillä on helpompi siirtyä. Näkisin kuitenkin samantapaisen perusdynamiikan täälläkin.
 
Kirjallisuuteen soveltaen joku perusjamppa voi kirjoittaa vaikka menestyneitä viihdedekkareita, romantiikkaa tai juoppohullun päiväkirjoja, mutta niillä voi tehdä kuinka paljon rahaa tahansa pääsemättä silti "oikeiden kirjallisuuspiirien" viini&juusto-iltamiin tai taideapurahaa nauttimaan. Kirjallisuuspiireissä ansioituminen ei puolestaan liity juurikaan kansansuosioon. Sitten lukevan yleisön perusjamppa tai -jampatar esim. tarttuu johonkin palkittuun runoteokseen, ei ymmärrä siitä mitään ja toteaa että runous on todellisuudesta vieraantuneen eliitin juttu, tietämättä ollenkaan että runoilija luultavasti tienaa huomattavasti vähemmän kuin hän itse sorvin ääressä. Sama jamppa/tar voi nähdä jonkun punavihertävän kulttuuri/somevaikuttajan tai poliitikon mediassa useinkin mutta Antti Herlinin ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan, joten on vaikea hahmottaa että Herlinin miljardeilla on oikeasti enemmän vaikutusvaltaa kuin jollain influensserilla tai rivikansanedustajalla.
 
No, meni ehkä vähän kirjallisuuden ulkopuolelle...
02.05.2023
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Tuo kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, eli "eliitti" on enemminkin sivistyneistöä ja kouluttautunutta väkeä, ei niitä joilla on eniten rahaa ja sitä kautta valtaa. Se menee kyllä hyvin yksiin sen kanssa miten Suomessakin on perinteisesti inhottu lukeneita ja kulttuuria kuluttavia ihmisiä. Olisikohan kyse myös siitä etteivät ihmiset tykkää jostakusta, joka tietää jostain asiasta heitä enemmän, tai jonka ainakin kuvitellaan kuvittelevan että hän tietää asioista paremmin...
Eihän siitä ole kauaa kun kirjallisuuden kuluttaminenkin nähtiin täällä ajanhukkana. Sehän on näkynyt persujenkin ulosannissa, jossain vaiheessa vain klassista, "suomalaista" taidetta olisi pitänyt arvostaa - huolimatta siitä, että joku Akseli Gallen-Kallelakin oli omana aikanaan nuori uudistaja ja taidemuseot perinteisine taidekokoelmineen on perinteisesti käsitetty juuri niiksi kulttuurieliitin paikoiksi. Sellaisksi missä käyvät vanhat turkkeihin pukeutuvat rouvat jotka juovat illalla shampanjaa oopperan väliajalla. Museot eivät ole sitä enää, mutta eipä kaikki nykytaidekaan ole huonoa apurahataidetta tai kulttuuri pelkkää oopperaa ja taidemaalauksia.
Mitään kovin yksinkertaista vastausta tuohon tuskin on, koska kulttuuri mielletään silti yhä niin usein nimenomaan raharikkaiden oopperoiksi sun muiksi eikä tajuta että vaikka kännykkäpeli tai lehden sarjakuvastippi kuuluvat samaan kulttuurin kenttään. Sitten taas toisaalta toinen porukka mieltää kulttuurin köyhien taiteilijoiden apuraha- ja galleriajutuksi, jolla ei ole arvoa, jossa ei liiku rahaa, tai vähintään pitäisi kannattaa vain sitä omasta mielestä oikeaa kulttuuria. No, olen kyllä samaa mieltä siitä että Suomessa ei harmittavasti osata arvostaa mitään ns. liian kaupallista, mutta se liittyy sitten muuhun eivätkä kulttuurieliitin apurahat ja kaupallinen viihde sulje toisiaan pois. Pikemminkin molemmat kärsivät samasta kulttuurivihamielisyydestä ja vähättelystä.
Eihän siitä ole kauaa kun kirjallisuuden kuluttaminenkin nähtiin täällä ajanhukkana. Sehän on näkynyt persujenkin ulosannissa, jossain vaiheessa vain klassista, "suomalaista" taidetta olisi pitänyt arvostaa - huolimatta siitä, että joku Akseli Gallen-Kallelakin oli omana aikanaan nuori uudistaja ja taidemuseot perinteisine taidekokoelmineen on perinteisesti käsitetty juuri niiksi kulttuurieliitin paikoiksi. Sellaisksi missä käyvät vanhat turkkeihin pukeutuvat rouvat jotka juovat illalla shampanjaa oopperan väliajalla. Museot eivät ole sitä enää, mutta eipä kaikki nykytaidekaan ole huonoa apurahataidetta tai kulttuuri pelkkää oopperaa ja taidemaalauksia.
Mitään kovin yksinkertaista vastausta tuohon tuskin on, koska kulttuuri mielletään silti yhä niin usein nimenomaan raharikkaiden oopperoiksi sun muiksi eikä tajuta että vaikka kännykkäpeli tai lehden sarjakuvastippi kuuluvat samaan kulttuurin kenttään. Sitten taas toisaalta toinen porukka mieltää kulttuurin köyhien taiteilijoiden apuraha- ja galleriajutuksi, jolla ei ole arvoa, jossa ei liiku rahaa, tai vähintään pitäisi kannattaa vain sitä omasta mielestä oikeaa kulttuuria. No, olen kyllä samaa mieltä siitä että Suomessa ei harmittavasti osata arvostaa mitään ns. liian kaupallista, mutta se liittyy sitten muuhun eivätkä kulttuurieliitin apurahat ja kaupallinen viihde sulje toisiaan pois. Pikemminkin molemmat kärsivät samasta kulttuurivihamielisyydestä ja vähättelystä.
Tuo kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, eli "eliitti" on enemminkin sivistyneistöä ja kouluttautunutta väkeä, ei niitä joilla on eniten rahaa ja sitä kautta valtaa. Se menee kyllä hyvin yksiin sen kanssa miten Suomessakin on perinteisesti inhottu lukeneita ja kulttuuria kuluttavia ihmisiä. Olisikohan kyse myös siitä etteivät ihmiset tykkää jostakusta, joka tietää jostain asiasta heitä enemmän, tai jonka ainakin kuvitellaan kuvittelevan että hän tietää asioista paremmin...
 
Eihän siitä ole kauaa kun kirjallisuuden kuluttaminenkin nähtiin täällä ajanhukkana. Sehän on näkynyt persujenkin ulosannissa, jossain vaiheessa vain klassista, "suomalaista" taidetta olisi pitänyt arvostaa - huolimatta siitä, että joku Akseli Gallen-Kallelakin oli omana aikanaan nuori uudistaja ja taidemuseot perinteisine taidekokoelmineen on perinteisesti käsitetty juuri niiksi kulttuurieliitin paikoiksi. Sellaisksi missä käyvät vanhat turkkeihin pukeutuvat rouvat jotka juovat illalla shampanjaa oopperan väliajalla. Museot eivät ole sitä enää, mutta eipä kaikki nykytaidekaan ole huonoa apurahataidetta tai kulttuuri pelkkää oopperaa ja taidemaalauksia.
 
Mitään kovin yksinkertaista vastausta tuohon tuskin on, koska kulttuuri mielletään silti yhä niin usein nimenomaan raharikkaiden oopperoiksi sun muiksi eikä tajuta että vaikka kännykkäpeli tai lehden sarjakuvastippi kuuluvat samaan kulttuurin kenttään. Sitten taas toisaalta toinen porukka mieltää kulttuurin köyhien taiteilijoiden apuraha- ja galleriajutuksi, jolla ei ole arvoa, jossa ei liiku rahaa, tai vähintään pitäisi kannattaa vain sitä omasta mielestä oikeaa kulttuuria. No, olen kyllä samaa mieltä siitä että Suomessa ei harmittavasti osata arvostaa mitään ns. liian kaupallista, mutta se liittyy sitten muuhun eivätkä kulttuurieliitin apurahat ja kaupallinen viihde sulje toisiaan pois. Pikemminkin molemmat kärsivät samasta kulttuurivihamielisyydestä ja vähättelystä.
02.05.2023
"kyty post=66911"Tuo kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, eli "eliitti" on enemminkin sivistyneistöä ja kouluttautunutta väkeä, ei niitä joilla on eniten rahaa ja sitä kautta valtaa. Se menee kyllä hyvin yksiin sen kanssa miten Suomessakin on perinteisesti inhottu lukeneita ja kulttuuria kuluttavia ihmisiä. Olisikohan kyse myös siitä etteivät ihmiset tykkää jostakusta, joka tietää jostain asiasta heitä enemmän, tai jonka ainakin kuvitellaan kuvittelevan että hän tietää asioista paremmin...Itse olisin kyllä ihan mutulla voinut heittää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut hyvinkin yhteisesti jaettu käsitys siitä, että kirjojen lukeminen on hyvä asia. Tämä kuvitelmani tosin pohjaa lähinnä (tai täysin?) omiin kokemuksiini. Isovanhemmat olivat ihan tavallisia maanviljelijöitä, mutta kyllä heidän (ja osin isoisovanhempien) kotonaan oli/on kirjoja ja pitivät lukemista hyödyllisenä. Vanhempani ovat tehneet työuransa ihan ns. tavanomaisissa ammateissa, ilman mitään yliopisto-opintoja tai ihmeempiä kulttuuririentoja, mutta ovat aina tukeneet lukuharrastusta. Ala- ja yläasteella (90-luvulla ja 2000-luvun alussa) eivät tietenkään kaikki luokkalaiset olleet aivan yhtä innokkaita lukijoita, mutta en muista, että kukaan oppilaista olisi sanonut mitään nurjaa lukemisesta, siis etteikö se sinänsä olisi ihan ok juttu, jos joku jaksaa ja tykkää sitä harrastaa. (Voihan se tietenkin olla, että jossain naapuripitäjässä on samaan aikaan poltettu tyyliin Kalevalan ensipainoksia jonkin tehtaan masuunissa, ja minä olen vain elänyt jossain onnellisessa kirjakuplassa...
Eihän siitä ole kauaa kun kirjallisuuden kuluttaminenkin nähtiin täällä ajanhukkana.

Olisiko kahtiajakoisuus kirjallisuuden kuluttamisessa ja siihen suhtautumisessa enemmän tämän vuosituhannen ilmiö kuin jokin perinteinen suomalainen juttu? Ainakin koululaisten PISA-tutkimusten yhteydessä on uutisoitu tuloksia, joiden mukaan oppilaiden sosioekonomisen taustan yhteys lukutaitoon on vahvistunut. Esim. YLE uutisoi vuoden 2018 tuloksiin liittyen: "Matalampiin sosioekonomisiin luokkiin kuuluvien nuorten lukutaito oli heikentynyt aiempiin vuosiin verrattuna, minkä takia osaamiserot kasvoivat. Nämä nuoret myös lukevat kirjoja harvemmin, jos ollenkaan: jos lukutaidossa on puutteita, kirjallisuus tuskin houkuttelee."
[quote="kyty post=66911"]Tuo kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, eli "eliitti" on enemminkin sivistyneistöä ja kouluttautunutta väkeä, ei niitä joilla on eniten rahaa ja sitä kautta valtaa. Se menee kyllä hyvin yksiin sen kanssa miten Suomessakin on perinteisesti inhottu lukeneita ja kulttuuria kuluttavia ihmisiä. Olisikohan kyse myös siitä etteivät ihmiset tykkää jostakusta, joka tietää jostain asiasta heitä enemmän, tai jonka ainakin kuvitellaan kuvittelevan että hän tietää asioista paremmin...
 
Eihän siitä ole kauaa kun kirjallisuuden kuluttaminenkin nähtiin täällä ajanhukkana.
 
[/quote]
Itse olisin kyllä ihan mutulla voinut heittää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut hyvinkin yhteisesti jaettu käsitys siitä, että kirjojen lukeminen on hyvä asia. Tämä kuvitelmani tosin pohjaa lähinnä (tai täysin?) omiin kokemuksiini. Isovanhemmat olivat ihan tavallisia maanviljelijöitä, mutta kyllä heidän (ja osin isoisovanhempien) kotonaan oli/on kirjoja ja pitivät lukemista hyödyllisenä. Vanhempani ovat tehneet työuransa ihan ns. tavanomaisissa ammateissa, ilman mitään yliopisto-opintoja tai ihmeempiä kulttuuririentoja, mutta ovat aina tukeneet lukuharrastusta. Ala- ja yläasteella (90-luvulla ja 2000-luvun alussa) eivät tietenkään kaikki luokkalaiset olleet aivan yhtä innokkaita lukijoita, mutta en muista, että kukaan oppilaista olisi sanonut mitään nurjaa lukemisesta, siis etteikö se sinänsä olisi ihan ok juttu, jos joku jaksaa ja tykkää sitä harrastaa. (Voihan se tietenkin olla, että jossain naapuripitäjässä on samaan aikaan poltettu tyyliin Kalevalan ensipainoksia jonkin tehtaan masuunissa, ja minä olen vain elänyt jossain onnellisessa kirjakuplassa... [img]/media/kunena/emoticons/rs_smirk.png[/img])
 
Olisiko kahtiajakoisuus kirjallisuuden kuluttamisessa ja siihen suhtautumisessa enemmän tämän vuosituhannen ilmiö kuin jokin perinteinen suomalainen juttu? Ainakin koululaisten PISA-tutkimusten yhteydessä on uutisoitu tuloksia, joiden mukaan oppilaiden sosioekonomisen taustan yhteys lukutaitoon on vahvistunut. Esim. [url=https://yle.fi/a/3-12532800]YLE uutisoi vuoden 2018 tuloksiin liittyen[/url]: "Matalampiin sosioekonomisiin luokkiin kuuluvien nuorten lukutaito oli heikentynyt aiempiin vuosiin verrattuna, minkä takia osaamiserot kasvoivat. Nämä nuoret myös lukevat kirjoja harvemmin, jos ollenkaan: jos lukutaidossa on puutteita, kirjallisuus tuskin houkuttelee."
02.05.2023
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Niin, voi myös olla että oma näkemykseni on liiankin pessimistinen. Vaikka olivatkin maalta kotoisin, omat isovanhemmat olivat juuri sitä oopperoissa käyvää sivistyneistöä, joka luki paljon kirjoja. Mutta jostain syystä samaan aikaan lukeminen nähtiin silti ajanhukkana. Kai se oli sitten eri asia lukea fantasiaa kuin Finlandiapalkittua teosta tai maailmanhistorian klassikkoa.
Maaseudullahan kirjojen lukeminen ei aikanaan ollut yhtä hyväksyttyä kuin kaupungissa. Nämä asenteet taitavat vaikuttaa edelleen, ja näiden sivistyneistöä vihaavien pienten ihmisten keskuudessa on ollut suorastaan ylpeyden aihe jos ei ole lukenut mitään. Jenkeissä tämäkin on toki korostetumpaa kuin Suomessa. Maallakin lapset laitettiin vähintään jonnekin kiertokouluun ja lukutaitoa pidettiin kai yleisesti hyvänä asiana, vaikka ainoa hyväksytty kirja olisikin ollut Raamattu. Mutta kaikilla ei tainnut olla varaa tai mahdollisuutta käydä koulua, ainakaan tarpeeksi, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa siihen että sivistyneistöön suhtauduttiin nurjasti.
Tietysti sitä eli itse varmaankin jonkinlaista kirjallisuuden kulta-aikaa. Nuoremmista taas huomaa jo ettei luetun ymmärtäminen ole aina kovin hyvällä tolalla ja sanavarastokin on suppea. Siis jopa sellaisten ihmisten kohdalla jotka kuuluvat siihen kaupunkien "sivistyneistöön" ja jotka melko varmasti omassa lapsuudessa olisivat otsa rutussa tavanneet puoli sivua ensimmäistä lastenromaaniaan ja joutuneet luovuttamaan vain yrittääkseen hetken kuluttua uudestaan.
Maaseudullahan kirjojen lukeminen ei aikanaan ollut yhtä hyväksyttyä kuin kaupungissa. Nämä asenteet taitavat vaikuttaa edelleen, ja näiden sivistyneistöä vihaavien pienten ihmisten keskuudessa on ollut suorastaan ylpeyden aihe jos ei ole lukenut mitään. Jenkeissä tämäkin on toki korostetumpaa kuin Suomessa. Maallakin lapset laitettiin vähintään jonnekin kiertokouluun ja lukutaitoa pidettiin kai yleisesti hyvänä asiana, vaikka ainoa hyväksytty kirja olisikin ollut Raamattu. Mutta kaikilla ei tainnut olla varaa tai mahdollisuutta käydä koulua, ainakaan tarpeeksi, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa siihen että sivistyneistöön suhtauduttiin nurjasti.
Tietysti sitä eli itse varmaankin jonkinlaista kirjallisuuden kulta-aikaa. Nuoremmista taas huomaa jo ettei luetun ymmärtäminen ole aina kovin hyvällä tolalla ja sanavarastokin on suppea. Siis jopa sellaisten ihmisten kohdalla jotka kuuluvat siihen kaupunkien "sivistyneistöön" ja jotka melko varmasti omassa lapsuudessa olisivat otsa rutussa tavanneet puoli sivua ensimmäistä lastenromaaniaan ja joutuneet luovuttamaan vain yrittääkseen hetken kuluttua uudestaan.
Niin, voi myös olla että oma näkemykseni on liiankin pessimistinen. Vaikka olivatkin maalta kotoisin, omat isovanhemmat olivat juuri sitä oopperoissa käyvää sivistyneistöä, joka luki paljon kirjoja. Mutta jostain syystä samaan aikaan lukeminen nähtiin silti ajanhukkana. Kai se oli sitten eri asia lukea fantasiaa kuin Finlandiapalkittua teosta tai maailmanhistorian klassikkoa.
 
Maaseudullahan kirjojen lukeminen ei aikanaan ollut yhtä hyväksyttyä kuin kaupungissa. Nämä asenteet taitavat vaikuttaa edelleen, ja näiden sivistyneistöä vihaavien pienten ihmisten keskuudessa on ollut suorastaan ylpeyden aihe jos ei ole lukenut mitään. Jenkeissä tämäkin on toki korostetumpaa kuin Suomessa. Maallakin lapset laitettiin vähintään jonnekin kiertokouluun ja lukutaitoa pidettiin kai yleisesti hyvänä asiana, vaikka ainoa hyväksytty kirja olisikin ollut Raamattu. Mutta kaikilla ei tainnut olla varaa tai mahdollisuutta käydä koulua, ainakaan tarpeeksi, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa siihen että sivistyneistöön suhtauduttiin nurjasti.
 
Tietysti sitä eli itse varmaankin jonkinlaista kirjallisuuden kulta-aikaa. Nuoremmista taas huomaa jo ettei luetun ymmärtäminen ole aina kovin hyvällä tolalla ja sanavarastokin on suppea. Siis jopa sellaisten ihmisten kohdalla jotka kuuluvat siihen kaupunkien "sivistyneistöön" ja jotka melko varmasti omassa lapsuudessa olisivat otsa rutussa tavanneet puoli sivua ensimmäistä lastenromaaniaan ja joutuneet luovuttamaan vain yrittääkseen hetken kuluttua uudestaan.
12.05.2023
Fiktiivi
335 viestiä
Minäkin olen kyllä siinä käsityksessä, että kirjojen lukemista on yleisesti ottaen pidetty hyvänä juttuna Suomessa jo hyvän aikaa. Spefipiireissä tosin on joskus valiteltu sitä, että Suomen kirjallisuusperinne ainakin viime vuosisadan osalta on hyvin realismipainotteinen. Eli romaani on hyvä, jos se kuvaa todellisuutta jollain tavalla, mutta täysin tuulesta temmatut mielikuvitustarinat ovat aikuisten lukemistona aavistuksen paheksuttavia.
Oopperamaaksihan Suomea tuskin nyt voi erityisesti sanoa, mutta toisaalta esim. kesäteatteri ei välttämättä ole monessa muussa maassa yhtä iso juttu? Siinäkin tosin varmasti budjettirajoitteistakin johtuen ohjelmisto taitaa painottua jonkin sortin realismiin.
Voi tietysti olla, että suomalaisten suhtautuminen kulttuuriin on aavistuksen välineellinen, siinä missä jossain sivilisaation sydänmailla se on ehkä enemmän itseisarvo. Jotkut väittävät että siellä ei puolestaan nähdä luonnolla samanlaista arvoa kuin Suomessa.
Mutta epäeettisyydestä puhuaksemme, Ylkkäri näyttää käsittelevän kirjallisuuden epäeettisyyttä useammankin artikkelin voimalla tänä keväänä. Ensinnäkin kolumnisti pohtii, onko eettistä vaihtaa historiallisessa draamassa valkoisia aristokraatteja mustiksi.
LIsäksi käsitellään true crimea.
Oopperamaaksihan Suomea tuskin nyt voi erityisesti sanoa, mutta toisaalta esim. kesäteatteri ei välttämättä ole monessa muussa maassa yhtä iso juttu? Siinäkin tosin varmasti budjettirajoitteistakin johtuen ohjelmisto taitaa painottua jonkin sortin realismiin.
Voi tietysti olla, että suomalaisten suhtautuminen kulttuuriin on aavistuksen välineellinen, siinä missä jossain sivilisaation sydänmailla se on ehkä enemmän itseisarvo. Jotkut väittävät että siellä ei puolestaan nähdä luonnolla samanlaista arvoa kuin Suomessa.
Mutta epäeettisyydestä puhuaksemme, Ylkkäri näyttää käsittelevän kirjallisuuden epäeettisyyttä useammankin artikkelin voimalla tänä keväänä. Ensinnäkin kolumnisti pohtii, onko eettistä vaihtaa historiallisessa draamassa valkoisia aristokraatteja mustiksi.
Representaatio ei ole itseisarvo. Diversiteettiä ei voi liimata edes fiktiossa värisokeasti tarinan päälle ilman, että se herättää poliittisia ja eettisiä kysymyksiä: Millaista vähemmistöhistoriaa Bridgertonin musta aristokratia peittää samettiin ja timantteihin, ja millaista kiiltokuvaversiota se tarjoaa tilalle? Miksi emme halua kertoa todenmukaisia tarinoita, joissa muutkin kuin valkoiset ovat keskiössä? Netflix on perustellut sarjan roolitusta inkluusiolla. Jos syy todella on monimuotoisuuden iloinen lisääminen, on syytä pohtia, miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt loistavat sarjassa poissaolollaan. Homorakkautta tuon ajan Briteissä oli varmasti.Toukokuussa 2023 luimme siis Ylkkäristä, että representaatio ei ole itseisarvo, joten ehkä jokin tuuli on kääntymässä...
LIsäksi käsitellään true crimea.
Rikolliset keskiöön nostavia kertomuksia kritisoidaan, sillä ne ovat täynnä eettisiä ongelmia: pääsevätkö rikolliset selittämään tekojaan yleisölle kritiikittä? Tarinat myydään Ranta-ahon kaltaisilla ”pahoilla pojilla”, ja poliisi pelkää true crimen tekevän rikollisen elämäntavan ihannoimisesta hyväksyttyä.Tästä voisi tietysti laajentaa myös "voiko ganstaräpin kuunteleminen olla epäeettistä" -tyyppisiin kysymyksiin, ja kyllähän murha myy tietysti kansan rakastamissa dekkareissakin ja mitenkäs sitten pelit...? Mutta kyllähän ainakin minun mielestäni eettiset kysymykset ovat relevantimpia silloin, kun kyse on oikeista ihmisistä joko uhrien tarinoiden kaivelun kautta tai sitten siten, että liivijengiläinen kertoo tarinansa kirjassa ja tienaa sillä. Tietysti voi ajatella niin, että jos rosmo on lusinut tuomionsa, asia on yhteiskunnan puolesta selvä ja hän voi kirjoittaa kirjoja kokemuksistaan siinä missä kuka tahansa muukin. Mutta... jotenkin tällainen kritiikitön tai jopa ihaileva suhtautuminen alamaailman kuninkaisiin nostaa minulla vähän karvat pystyyn, nousi tämä reaktio sitten etiikasta tai estetiikasta.
Minäkin olen kyllä siinä käsityksessä, että kirjojen lukemista on yleisesti ottaen pidetty hyvänä juttuna Suomessa jo hyvän aikaa. Spefipiireissä tosin on joskus valiteltu sitä, että Suomen kirjallisuusperinne ainakin viime vuosisadan osalta on hyvin realismipainotteinen. Eli romaani on hyvä, jos se kuvaa todellisuutta jollain tavalla, mutta täysin tuulesta temmatut mielikuvitustarinat ovat aikuisten lukemistona aavistuksen paheksuttavia.
 
Oopperamaaksihan Suomea tuskin nyt voi erityisesti sanoa, mutta toisaalta esim. kesäteatteri ei välttämättä ole monessa muussa maassa yhtä iso juttu? Siinäkin tosin varmasti budjettirajoitteistakin johtuen ohjelmisto taitaa painottua jonkin sortin realismiin.
 
Voi tietysti olla, että suomalaisten suhtautuminen kulttuuriin on aavistuksen välineellinen, siinä missä jossain sivilisaation sydänmailla se on ehkä enemmän itseisarvo. Jotkut väittävät että siellä ei puolestaan nähdä luonnolla samanlaista arvoa kuin Suomessa.
 
Mutta epäeettisyydestä puhuaksemme, Ylkkäri näyttää käsittelevän kirjallisuuden epäeettisyyttä useammankin artikkelin voimalla tänä keväänä. [url=https://ylioppilaslehti.fi/2023/05/vahemmistojen-nakyminen-missa-tahansa-ei-ole-itseisarvo/]Ensinnäkin kolumnisti pohtii, onko eettistä vaihtaa historiallisessa draamassa valkoisia aristokraatteja mustiksi.[/url]
[quote]Representaatio ei ole itseisarvo. Diversiteettiä ei voi liimata edes fiktiossa värisokeasti tarinan päälle ilman, että se herättää poliittisia ja eettisiä kysymyksiä: Millaista vähemmistöhistoriaa [i]Bridgertonin [/i]musta aristokratia peittää samettiin ja timantteihin, ja millaista kiiltokuvaversiota se tarjoaa tilalle? Miksi emme halua kertoa todenmukaisia tarinoita, joissa muutkin kuin valkoiset ovat keskiössä? Netflix on perustellut sarjan roolitusta inkluusiolla. Jos syy todella on monimuotoisuuden iloinen lisääminen, on syytä pohtia, miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt loistavat sarjassa poissaolollaan. Homorakkautta tuon ajan Briteissä oli varmasti. [/quote]
Toukokuussa 2023 luimme siis Ylkkäristä, että representaatio ei ole itseisarvo, joten ehkä jokin tuuli on kääntymässä...
 
[url=https://ylioppilaslehti.fi/2023/05/joka-vanhoja-muistelee/]LIsäksi käsitellään true crimea.[/url]
[quote]Rikolliset keskiöön nostavia kertomuksia kritisoidaan, sillä ne ovat täynnä eettisiä ongelmia: pääsevätkö rikolliset selittämään tekojaan yleisölle kritiikittä? Tarinat myydään Ranta-ahon kaltaisilla ”pahoilla pojilla”, ja poliisi pelkää true crimen tekevän rikollisen elämäntavan ihannoimisesta hyväksyttyä. [/quote]
Tästä voisi tietysti laajentaa myös "voiko ganstaräpin kuunteleminen olla epäeettistä" -tyyppisiin kysymyksiin, ja kyllähän murha myy tietysti kansan rakastamissa dekkareissakin ja mitenkäs sitten pelit...? Mutta kyllähän ainakin minun mielestäni eettiset kysymykset ovat relevantimpia silloin, kun kyse on oikeista ihmisistä joko uhrien tarinoiden kaivelun kautta tai sitten siten, että liivijengiläinen kertoo tarinansa kirjassa ja tienaa sillä. Tietysti voi ajatella niin, että jos rosmo on lusinut tuomionsa, asia on yhteiskunnan puolesta selvä ja hän voi kirjoittaa kirjoja kokemuksistaan siinä missä kuka tahansa muukin. Mutta... jotenkin tällainen kritiikitön tai jopa ihaileva suhtautuminen alamaailman kuninkaisiin nostaa minulla vähän karvat pystyyn, nousi tämä reaktio sitten etiikasta tai estetiikasta.
13.05.2023
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Juu, periaatteessa olen sitä mieltä ettei fiktion tarvitse aina olla täysin realistista, mutta ei voi täysin sivuuttaa sitä miten paljon historiallinen fiktio muokkaa ihmisten käsityksiä siitä mitä on oikeasti tapahtunut. Toki kaikenlaiset vaihtoehtotodellisuudet ovat aina kuuluneet esimerkiksi spefiin, mutta yleensä niissä lukijalle on selvää että kyse on nyt vaihtoehtohistoriasta tai täysin eri maailmasta jossa kaikki ei ole samalla tavalla kuin oikeasti. On eri asia jos tehdään historiallinen draamasarja joka on muuten realistinen mutta yksityiskohdissa onkin eroja todelliseen historiaan. Katsojan pitäisi siinä tapauksessa vain itse tietää mikä kaikki on muutettu joko siksi ettei todellisuus ollut tarpeeksi elokuvallista tai siksi että on haluttu muuten muutella tai lisäillä juttuja. Ja tokihan aina voi tehdä tarinan jostain epätodennäköisestäkin asiasta joka olisi voinut tapahtua jos osa ihmisistä ajatteli ajalleen edistyksellisesti, mutta silloinkin ympäröivän maailman on hyvä olla asian suhteen realistinen jos tarina sijoittuu oikeaan aikaan ja paikkaan. Esimerkkinä tulee nyt vaikka mieleen Jessie Burtonin kirjat.
Toisaalta taas tuntuu sekin pahalta, jos vähemmistöasiat käsitellään aina negatiivisen kautta. Jossain vaiheessahan ei olisi saanut tehdä mitään positiivista tarinaa koska aina piti tuoda esiin kärsityt vääryydet. Sinänsä on ihan virkistävää jos vähemmistöistä voidaan kertoa myös positiivisia tarinoita ilman sitä että muistutetaan aina valta-asemasta ja siitä miten mikäkin ryhmä ei siihen kuulu, mutta eikö sitä voisi tehdä muuten kuin vääntelemällä historiaa niin että ihmisille tulee väärä käsitys tai hahmot laitetaan outoon rooliin. Kuten nyt vaikka tuossa kolumnissa mainittu riistäjän asemaan asettaminen.
Mitä true crimeen tulee, rikollisen elämäntavan tai vaikka sarjamurhaajien suoranainen fanittaminen fiktiossa on minunkin mielestäni ongelma. Itse asiassa ärsyynnyin moisista jo vuosikymmeniä sitten. On tietysti luonnollista että ihmisiä kiehtovat kauhujutut ja yleensähän pahikset ovat hahmoina mielenkiintoisempia, mutta välillä raja kauhun ja fanittamisen välillä hämärtyy ja rikollinen elämäntapa joko esitetään tosi siistinä tai murhaajat muita parempina ja älykkäinä superihmisinä. Muistan itse asiassa jo teininä lukeneeni väitteen, että Yhdysvalloissa sarjamurhat olisivat lisääntyneet sen jälkeen kun sarjamurhaajia alettiin fanittaa fiktiossa. Liekö väitteessä perää, en tiedä. Mutta positiiviseen pahisten esittämiseen (vaikkapa Gregory Maguiren kirja Noita, tai leffa Megamind tai mitä näitä nyt on) liittyy se että ko. henkilö tekee parannuksen tai ei ole läpeensä paha. Tai kerrotaan miten hänestä tuli paha, esittämättä asiaa mitenkään tavoiteltavana olotilana. Ja pahiksilla tarkoitan tässä tosiaan niitä ilkeitä noitia tai rikollisia, en harmaalla alueella liikkuvia antisankareita.
Toisaalta taas tuntuu sekin pahalta, jos vähemmistöasiat käsitellään aina negatiivisen kautta. Jossain vaiheessahan ei olisi saanut tehdä mitään positiivista tarinaa koska aina piti tuoda esiin kärsityt vääryydet. Sinänsä on ihan virkistävää jos vähemmistöistä voidaan kertoa myös positiivisia tarinoita ilman sitä että muistutetaan aina valta-asemasta ja siitä miten mikäkin ryhmä ei siihen kuulu, mutta eikö sitä voisi tehdä muuten kuin vääntelemällä historiaa niin että ihmisille tulee väärä käsitys tai hahmot laitetaan outoon rooliin. Kuten nyt vaikka tuossa kolumnissa mainittu riistäjän asemaan asettaminen.
Mitä true crimeen tulee, rikollisen elämäntavan tai vaikka sarjamurhaajien suoranainen fanittaminen fiktiossa on minunkin mielestäni ongelma. Itse asiassa ärsyynnyin moisista jo vuosikymmeniä sitten. On tietysti luonnollista että ihmisiä kiehtovat kauhujutut ja yleensähän pahikset ovat hahmoina mielenkiintoisempia, mutta välillä raja kauhun ja fanittamisen välillä hämärtyy ja rikollinen elämäntapa joko esitetään tosi siistinä tai murhaajat muita parempina ja älykkäinä superihmisinä. Muistan itse asiassa jo teininä lukeneeni väitteen, että Yhdysvalloissa sarjamurhat olisivat lisääntyneet sen jälkeen kun sarjamurhaajia alettiin fanittaa fiktiossa. Liekö väitteessä perää, en tiedä. Mutta positiiviseen pahisten esittämiseen (vaikkapa Gregory Maguiren kirja Noita, tai leffa Megamind tai mitä näitä nyt on) liittyy se että ko. henkilö tekee parannuksen tai ei ole läpeensä paha. Tai kerrotaan miten hänestä tuli paha, esittämättä asiaa mitenkään tavoiteltavana olotilana. Ja pahiksilla tarkoitan tässä tosiaan niitä ilkeitä noitia tai rikollisia, en harmaalla alueella liikkuvia antisankareita.
Juu, periaatteessa olen sitä mieltä ettei fiktion tarvitse aina olla täysin realistista, mutta ei voi täysin sivuuttaa sitä miten paljon historiallinen fiktio muokkaa ihmisten käsityksiä siitä mitä on oikeasti tapahtunut. Toki kaikenlaiset vaihtoehtotodellisuudet ovat aina kuuluneet esimerkiksi spefiin, mutta yleensä niissä lukijalle on selvää että kyse on nyt vaihtoehtohistoriasta tai täysin eri maailmasta jossa kaikki ei ole samalla tavalla kuin oikeasti. On eri asia jos tehdään historiallinen draamasarja joka on muuten realistinen mutta yksityiskohdissa onkin eroja todelliseen historiaan. Katsojan pitäisi siinä tapauksessa vain itse tietää mikä kaikki on muutettu joko siksi ettei todellisuus ollut tarpeeksi elokuvallista tai siksi että on haluttu muuten muutella tai lisäillä juttuja. Ja tokihan aina voi tehdä tarinan jostain epätodennäköisestäkin asiasta joka olisi voinut tapahtua jos osa ihmisistä ajatteli ajalleen edistyksellisesti, mutta silloinkin ympäröivän maailman on hyvä olla asian suhteen realistinen jos tarina sijoittuu oikeaan aikaan ja paikkaan. Esimerkkinä tulee nyt vaikka mieleen Jessie Burtonin kirjat.
 
Toisaalta taas tuntuu sekin pahalta, jos vähemmistöasiat käsitellään aina negatiivisen kautta. Jossain vaiheessahan ei olisi saanut tehdä mitään positiivista tarinaa koska aina piti tuoda esiin kärsityt vääryydet. Sinänsä on ihan virkistävää jos vähemmistöistä voidaan kertoa myös positiivisia tarinoita ilman sitä että muistutetaan aina valta-asemasta ja siitä miten mikäkin ryhmä ei siihen kuulu, mutta eikö sitä voisi tehdä muuten kuin vääntelemällä historiaa niin että ihmisille tulee väärä käsitys tai hahmot laitetaan outoon rooliin. Kuten nyt vaikka tuossa kolumnissa mainittu riistäjän asemaan asettaminen.
 
Mitä true crimeen tulee, rikollisen elämäntavan tai vaikka sarjamurhaajien suoranainen fanittaminen fiktiossa on minunkin mielestäni ongelma. Itse asiassa ärsyynnyin moisista jo vuosikymmeniä sitten. On tietysti luonnollista että ihmisiä kiehtovat kauhujutut ja yleensähän pahikset ovat hahmoina mielenkiintoisempia, mutta välillä raja kauhun ja fanittamisen välillä hämärtyy ja rikollinen elämäntapa joko esitetään tosi siistinä tai murhaajat muita parempina ja älykkäinä superihmisinä. Muistan itse asiassa jo teininä lukeneeni väitteen, että Yhdysvalloissa sarjamurhat olisivat lisääntyneet sen jälkeen kun sarjamurhaajia alettiin fanittaa fiktiossa. Liekö väitteessä perää, en tiedä. Mutta positiiviseen pahisten esittämiseen (vaikkapa Gregory Maguiren kirja Noita, tai leffa Megamind tai mitä näitä nyt on) liittyy se että ko. henkilö tekee parannuksen tai ei ole läpeensä paha. Tai kerrotaan miten hänestä tuli paha, esittämättä asiaa mitenkään tavoiteltavana olotilana. Ja pahiksilla tarkoitan tässä tosiaan niitä ilkeitä noitia tai rikollisia, en harmaalla alueella liikkuvia antisankareita.
20.05.2023
Fiktiivi
335 viestiä
"kyty post=66948"Juu, periaatteessa olen sitä mieltä ettei fiktion tarvitse aina olla täysin realistista, mutta ei voi täysin sivuuttaa sitä miten paljon historiallinen fiktio muokkaa ihmisten käsityksiä siitä mitä on oikeasti tapahtunut. Toki kaikenlaiset vaihtoehtotodellisuudet ovat aina kuuluneet esimerkiksi spefiin, mutta yleensä niissä lukijalle on selvää että kyse on nyt vaihtoehtohistoriasta tai täysin eri maailmasta jossa kaikki ei ole samalla tavalla kuin oikeasti. On eri asia jos tehdään historiallinen draamasarja joka on muuten realistinen mutta yksityiskohdissa onkin eroja todelliseen historiaan. Katsojan pitäisi siinä tapauksessa vain itse tietää mikä kaikki on muutettu joko siksi ettei todellisuus ollut tarpeeksi elokuvallista tai siksi että on haluttu muuten muutella tai lisäillä juttuja. Ja tokihan aina voi tehdä tarinan jostain epätodennäköisestäkin asiasta joka olisi voinut tapahtua jos osa ihmisistä ajatteli ajalleen edistyksellisesti, mutta silloinkin ympäröivän maailman on hyvä olla asian suhteen realistinen jos tarina sijoittuu oikeaan aikaan ja paikkaan. Esimerkkinä tulee nyt vaikka mieleen Jessie Burtonin kirjat.Arvostan kyllä itse autenttisuuteen pyrkivää historiallista fiktiota ja mielestäni historiallisista tapahtumista poikkeavat dramatisoinnin vievät yleensä esim. elokuvia huonompaan suuntaan. Mutta toisaalta katson historiadokkareitakin enkä varmaankaan edusta elokuvayleisön keskiarvoa. Jos katsojien enemmistölle asia ei ole kynnyskysymys, mitä pitäisi tehdä? Ajatusleikkinä voisi tietysti pohtia elokuvatarkastuksen yhteydessä tehtävää historiallisuustarkastusta tyyliin: K16, sisältää historian vääristelyä, ohjelma saattaa järkyttää historian harrastajia ja aiheuttaa perusteettomia uskomuksia historian tunneilla nukkuneissa :)
Toisaalta taas tuntuu sekin pahalta, jos vähemmistöasiat käsitellään aina negatiivisen kautta. Jossain vaiheessahan ei olisi saanut tehdä mitään positiivista tarinaa koska aina piti tuoda esiin kärsityt vääryydet. Sinänsä on ihan virkistävää jos vähemmistöistä voidaan kertoa myös positiivisia tarinoita ilman sitä että muistutetaan aina valta-asemasta ja siitä miten mikäkin ryhmä ei siihen kuulu, mutta eikö sitä voisi tehdä muuten kuin vääntelemällä historiaa niin että ihmisille tulee väärä käsitys tai hahmot laitetaan outoon rooliin. Kuten nyt vaikka tuossa kolumnissa mainittu riistäjän asemaan asettaminen.Tässähän toki voisi olla mahdollisuus spefille, koska selkeästi oikeasta historiasta erottuvaan steampunk-Britanniaan voisi toki sijoittaa esim. niin paljon mustia ilmalaivaruhtinaita kuin haluaa.
True crimestä Ylen uutispodcastissa: True crime tekee murhista ja rikoksista viihdettä, ja se hyödyttää rikollisia. Tämän mukaan jotkut konnat ovat tienanneet melkoisesti omaelämäkerroillaan. Tämähän on tavallaan (eli tuskin juridisesti, mutta moraalisesti) rikoksilla hankittua hyötyä, koska ilman menestyksekästä kriminaaliuraa näiden tyyppien elämäntarina tuskin kiinnostaisi kovin monia. Lisäksi mainitaan, että true crimessä voidaan jopa opettaa tietyntyyppisten rikosten tekemistä.
Cancelloinnista kiinostuneille suosittelisinkin ensin palkkamurhia, velanperintää ja ryöstöjä tehneiden kirjailijoiden cancelloimista. Sen jälkeen voi katsoa, ovatko ongelmallisiksi tulkitut twiitit hyvä syy yrittää savustaa kirjailija ulos kustantamostaan tmv.
[quote="kyty post=66948"]Juu, periaatteessa olen sitä mieltä ettei fiktion tarvitse aina olla täysin realistista, mutta ei voi täysin sivuuttaa sitä miten paljon historiallinen fiktio muokkaa ihmisten käsityksiä siitä mitä on oikeasti tapahtunut. Toki kaikenlaiset vaihtoehtotodellisuudet ovat aina kuuluneet esimerkiksi spefiin, mutta yleensä niissä lukijalle on selvää että kyse on nyt vaihtoehtohistoriasta tai täysin eri maailmasta jossa kaikki ei ole samalla tavalla kuin oikeasti. On eri asia jos tehdään historiallinen draamasarja joka on muuten realistinen mutta yksityiskohdissa onkin eroja todelliseen historiaan. Katsojan pitäisi siinä tapauksessa vain itse tietää mikä kaikki on muutettu joko siksi ettei todellisuus ollut tarpeeksi elokuvallista tai siksi että on haluttu muuten muutella tai lisäillä juttuja. Ja tokihan aina voi tehdä tarinan jostain epätodennäköisestäkin asiasta joka olisi voinut tapahtua jos osa ihmisistä ajatteli ajalleen edistyksellisesti, mutta silloinkin ympäröivän maailman on hyvä olla asian suhteen realistinen jos tarina sijoittuu oikeaan aikaan ja paikkaan. Esimerkkinä tulee nyt vaikka mieleen Jessie Burtonin kirjat.[/quote]
Arvostan kyllä itse autenttisuuteen pyrkivää historiallista fiktiota ja mielestäni historiallisista tapahtumista poikkeavat dramatisoinnin vievät yleensä esim. elokuvia huonompaan suuntaan. Mutta toisaalta katson historiadokkareitakin enkä varmaankaan edusta elokuvayleisön keskiarvoa. Jos katsojien enemmistölle asia ei ole kynnyskysymys, mitä pitäisi tehdä? Ajatusleikkinä voisi tietysti pohtia elokuvatarkastuksen yhteydessä tehtävää historiallisuustarkastusta tyyliin: K16, sisältää historian vääristelyä, ohjelma saattaa järkyttää historian harrastajia ja aiheuttaa perusteettomia uskomuksia historian tunneilla nukkuneissa :)
[quote]Toisaalta taas tuntuu sekin pahalta, jos vähemmistöasiat käsitellään aina negatiivisen kautta. Jossain vaiheessahan ei olisi saanut tehdä mitään positiivista tarinaa koska aina piti tuoda esiin kärsityt vääryydet. Sinänsä on ihan virkistävää jos vähemmistöistä voidaan kertoa myös positiivisia tarinoita ilman sitä että muistutetaan aina valta-asemasta ja siitä miten mikäkin ryhmä ei siihen kuulu, mutta eikö sitä voisi tehdä muuten kuin vääntelemällä historiaa niin että ihmisille tulee väärä käsitys tai hahmot laitetaan outoon rooliin. Kuten nyt vaikka tuossa kolumnissa mainittu riistäjän asemaan asettaminen.[/quote]
Tässähän toki voisi olla mahdollisuus spefille, koska selkeästi oikeasta historiasta erottuvaan steampunk-Britanniaan voisi toki sijoittaa esim. niin paljon mustia ilmalaivaruhtinaita kuin haluaa.
 
 
True crimestä Ylen uutispodcastissa: [url=https://areena.yle.fi/podcastit/1-65464061]True crime tekee murhista ja rikoksista viihdettä, ja se hyödyttää rikollisia[/url]. Tämän mukaan jotkut konnat ovat tienanneet melkoisesti omaelämäkerroillaan. Tämähän on tavallaan (eli tuskin juridisesti, mutta moraalisesti) rikoksilla hankittua hyötyä, koska ilman menestyksekästä kriminaaliuraa näiden tyyppien elämäntarina tuskin kiinnostaisi kovin monia. Lisäksi mainitaan, että true crimessä voidaan jopa opettaa tietyntyyppisten rikosten tekemistä.
 
Cancelloinnista kiinostuneille suosittelisinkin ensin palkkamurhia, velanperintää ja ryöstöjä tehneiden kirjailijoiden cancelloimista. Sen jälkeen voi katsoa, ovatko ongelmallisiksi tulkitut twiitit hyvä syy yrittää savustaa kirjailija ulos kustantamostaan tmv.
19.11.2023
Fiktiivi
335 viestiä
Mediassa on keskusteltu suomalaisen journalismin jännästä naisesta Maria Pettersonista ja hänen kirjastaan Suomen historian jännät naiset, jonka tekijänoikeusneuvosto totesi rikkovan tutkijoiden moraalisia oikeuksia.
Epäeettisyyttä on siis tapahtunut, paitsi ehkä Pettersonin ja hänen kustantajansa mielestä. Rajoittuukohan tässä epäeettisyys tekijään ja kustantajaan, vai onko lukijakin osasyyllinen? Itse en plagiointia sisältävää kirjaa ostaisi - tosin päätös on tässä tapauksessa helppo, koska tätä kirjaa olisin tuskin ostanut muutenkaan. Ja toisaalta - onko lukijan velvollisuus seurata kirjakohuja, jotta tietää missä kirjassa on mahdollisesti plagioitua sisältöä?
Vaikka tietokirjan käsite on ehkäpä kokenut nykyaikana inflaation, kyllä niissä pitäisi minusta jokin roti olla, ainakin sen suhteen että lähteet merkitään oikein. Tekijänoikeusneuvoston lausunnostahan ei ymmärtääkseni tule mitään suoranaisia seurauksia, vaan aika näyttää miten tietokirja-ala toimii jatkossa lähdeviitteiden suhteen.
Epäeettisyyttä on siis tapahtunut, paitsi ehkä Pettersonin ja hänen kustantajansa mielestä. Rajoittuukohan tässä epäeettisyys tekijään ja kustantajaan, vai onko lukijakin osasyyllinen? Itse en plagiointia sisältävää kirjaa ostaisi - tosin päätös on tässä tapauksessa helppo, koska tätä kirjaa olisin tuskin ostanut muutenkaan. Ja toisaalta - onko lukijan velvollisuus seurata kirjakohuja, jotta tietää missä kirjassa on mahdollisesti plagioitua sisältöä?
Vaikka tietokirjan käsite on ehkäpä kokenut nykyaikana inflaation, kyllä niissä pitäisi minusta jokin roti olla, ainakin sen suhteen että lähteet merkitään oikein. Tekijänoikeusneuvoston lausunnostahan ei ymmärtääkseni tule mitään suoranaisia seurauksia, vaan aika näyttää miten tietokirja-ala toimii jatkossa lähdeviitteiden suhteen.
Mediassa on keskusteltu suomalaisen journalismin jännästä naisesta Maria Pettersonista ja hänen kirjastaan [i]Suomen historian jännät naiset,[/i] [url=https://yle.fi/a/74-20058539]jonka tekijänoikeusneuvosto totesi rikkovan tutkijoiden moraalisia oikeuksia.[/url]
 
Epäeettisyyttä on siis tapahtunut, paitsi ehkä Pettersonin ja hänen kustantajansa mielestä. Rajoittuukohan tässä epäeettisyys tekijään ja kustantajaan, vai onko lukijakin osasyyllinen? Itse en plagiointia sisältävää kirjaa ostaisi - tosin päätös on tässä tapauksessa helppo, koska tätä kirjaa olisin tuskin ostanut muutenkaan. Ja toisaalta - onko lukijan velvollisuus seurata kirjakohuja, jotta tietää missä kirjassa on mahdollisesti plagioitua sisältöä?
 
Vaikka tietokirjan käsite on ehkäpä kokenut nykyaikana inflaation, kyllä niissä pitäisi minusta jokin roti olla, ainakin sen suhteen että lähteet merkitään oikein. Tekijänoikeusneuvoston lausunnostahan ei ymmärtääkseni tule mitään suoranaisia seurauksia, vaan aika näyttää miten tietokirja-ala toimii jatkossa lähdeviitteiden suhteen.
17.01.2025
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Muistin tämän ketjun kun keskustelu Peppi Pitkätossusta leimahti taas käyntiin. En kiinnittänyt huomiota niinkään siihen mistä asioista keskusteltiin, vaan miten niistä keskusteltiin. Sekä Pepin puolustajat että vastustajat tuntuvat näkevän kirjoissa vain omaa näkökulmaansa pönkittäviä asioita. Hesarin kolumnin luettuani kaivoin esiin vanhan lapsuuden Peppi-kirjani ja tarkistin siitä tekstissä mainitut kohtaukset. En tiedä millaista alkuperäinen teksti on kun en ole sitä ruotsiksi lukenut, enkä sitä oliko vanha n-sanoja vilisevä käännös jo jollain lailla muuteltu versio. Mutta aloin pohtia, oliko kirjoissa vanhanaikaisista asenteista huolimatta myös nykyajan mittapuulla kömpelöitä yrityksiä kasvattaa lapsista suvaitsevaisempia, mutta niitä on nyt vain vaikea tulkita.
En ikinä uskaltaisi postata tätä minnekään muualle, mutta minua jäi vaivaamaan muutama asia joita halusin kommentoida, ja ehkä täällä ei heti tulkita että yrittäisin puolustella Peppi-kirjojen rasismia koska sitä en yritä tehdä.
Kolumnissa mainittiin esimerkkinä kirjojen rasismista mm. kohtaus missä tummaihoiset saarelaislapset (en nyt muista saaren nimeä) kumartelevat Pepille koska tämä on "oike hieno valkoinen prinsessa" ja koska lapset ovat "jostain käsittämättömästä syystä saaneet päähänsä" että valkoinen iho on paljon hienompi kuin musta. Itse ymmärsin että kertojan ääni oli nimenomaan sitä mieltä että lapset ovat käsittäneet väärin, enkä kuten suurin osa asian tulkitsee eli niin että Astrid Lingren olisi ollut lasten kanssa samaa mieltä. Huomiotta jätetään myös se miten kohtaus jatkuu: ensin Peppi ei ymmärrä mitä lapset tekevät, ja kun se selitetään hänelle, hän pomppaa ylös valtaistuimelta ja julistaa ettei hän missään tapauksessa ole "oikke hieno valkoinen prinsessa" vaan Peppi Pitkätossu, ja hän viis veisaa koko valtaistuimesta. Heti seuraavassa luvussa Peppi, Tommi ja Annikka vieläpä ovat sitä mieltä että "musta iho olisi ollut paljon parempi koska valkoinen hiekka näytti mukavalta sitä vasten", tai jotain siihen suuntaan. Tämäkin on nykynäkökulmasta tietenkin väärin, mutta en itse osaa tulkita sitä ainakaan pelkästään orientalismina ja taivasteluna, vaan enemminkin jonkinlaisena yrityksenä tuoda esiin ettei saarelaisten ihonvärissä mitään vikaa ole, viitaten edellisen luvun kumartelijoihin. Pohdin sitä ymmärränkö tekstin todella niin eri tavalla kuin muut.
Pepin isä ja ihmisiä syövät kliseiset saarelaiset oli ongelmallisempi tapaus, vaikka isä ilmeisesti perustuu johonkin oikeaan henkilöön. Tekstistä on myös vaikea tulkita kritisoitiinko siinä sitä että valkoista pidettiin automaattisesti parempana, saiko Pepin isä kuninkaan pestin ainakin osittain siksi että sai kiskottua palmun paljain käsin maasta vai vain siksi että oli valkoinen, vai oliko koko pointti vain se että "hih hii nyt päästään jännittävälle seikkailulle, jännää että Pepin isä on niin jännä ja sitten leikitään muiden lasten kanssa auringossa ja kaikki on kivaa". Mistä päästään tietenkin saman tien takaisin siihen orientalismikysymykseen.
Olipa kirjassa sekin nykyään myös terveyden kannalta kyseenalainen huomio, että vaaleat päähenkilöt olivat paahtuneet auringossa terveen ruskeiksi ja olivat nyt melkein yhtä mustia kuin saarelaiset. Eli kuten terveellisen ulkoilmaelämän odotettiin lapsille noihin aikoihin tekevän. Ei silloin kukaan tiennyt tai välittänyt ihosyövästä, ja lapset lähetettiin kesäksi maalle jos vain mahdollista. Kun kuviteltiin etteivät he rusketu kaupungissa, ja ruskettuminen oli merkki siitä että kesällä oli terveellisesti reippailtu ulkona. Omilla isovanhemmillanikin oli edelleen käsitys että lasten kuuluu viettää kesä ulkona ja mieluiten avojaloin, hattu meille sentään annettiin päähän.
Pitäisikö Peppi-kirjoja sitten vielä lukea lapsille sellaisenaan, vai pitäisikö niitä sensuroida joko osittain tai kokonaan? Tekeekö n-sana Peppi-kirjassa lapsesta kolonialistihenkisen rasistin, ja paraneeko tilanne yhtään sillä että se sana korvataan jollain toisella kun muu juoni on silti sama?
Vaikea itse sanoa mikä on oikein, termistöä ja räikeimpiä kohtia olisi vähintään hyvä avata että "tää aika nyt oli sellaista". Mutta koska uusia lastenkirjoja julkaistaan koko ajan lisää, tuntuu hassulta että lapsille pitäisi lukea samoja klassikoita vuosikymmenestä toiseen, varsinkin kun vanhat kirjat ovat sisällöltään väistämättä erilaisia kuin nykymaailman tapa ajatella. Niissä on aina vanhanaikaisia asenteita, nykyään kiellettyjä sanoja, ja jos ei mitään muuta niin joku leikkii intiaania. Nalle Puh lienee lähes ainoita "turvallisia" klassikoita, ja mikäli muistan oikein, sekään ei ole välttämättä täysin ongelmaton.
Ehkä klassikot pitäisikin antaa luettavaksi vasta sitten, kun lapsi/nuori osaa tulkita niiden sisältöä itse? Vai ymmärtääkö moni nykyihminen enää vanhaa tekstiä niin hyvin että sitä osaisi edes tulkita? Eihän hyväkään lukija välttämättä osaa tulkita vaikkapa 1800-luvun teksteistä edes sitä milloin yritettiin olla hauskoja. Saati että lapset ja nuoret osaisivat tulkita sata vuotta vanhaa, vanhoja asenteita pullollaan olevaa tekstiä kun heillä ylipäätään on usein vaikeuksia lukea ja ymmärtää uusiakaan kirjoja.
En ikinä uskaltaisi postata tätä minnekään muualle, mutta minua jäi vaivaamaan muutama asia joita halusin kommentoida, ja ehkä täällä ei heti tulkita että yrittäisin puolustella Peppi-kirjojen rasismia koska sitä en yritä tehdä.
Kolumnissa mainittiin esimerkkinä kirjojen rasismista mm. kohtaus missä tummaihoiset saarelaislapset (en nyt muista saaren nimeä) kumartelevat Pepille koska tämä on "oike hieno valkoinen prinsessa" ja koska lapset ovat "jostain käsittämättömästä syystä saaneet päähänsä" että valkoinen iho on paljon hienompi kuin musta. Itse ymmärsin että kertojan ääni oli nimenomaan sitä mieltä että lapset ovat käsittäneet väärin, enkä kuten suurin osa asian tulkitsee eli niin että Astrid Lingren olisi ollut lasten kanssa samaa mieltä. Huomiotta jätetään myös se miten kohtaus jatkuu: ensin Peppi ei ymmärrä mitä lapset tekevät, ja kun se selitetään hänelle, hän pomppaa ylös valtaistuimelta ja julistaa ettei hän missään tapauksessa ole "oikke hieno valkoinen prinsessa" vaan Peppi Pitkätossu, ja hän viis veisaa koko valtaistuimesta. Heti seuraavassa luvussa Peppi, Tommi ja Annikka vieläpä ovat sitä mieltä että "musta iho olisi ollut paljon parempi koska valkoinen hiekka näytti mukavalta sitä vasten", tai jotain siihen suuntaan. Tämäkin on nykynäkökulmasta tietenkin väärin, mutta en itse osaa tulkita sitä ainakaan pelkästään orientalismina ja taivasteluna, vaan enemminkin jonkinlaisena yrityksenä tuoda esiin ettei saarelaisten ihonvärissä mitään vikaa ole, viitaten edellisen luvun kumartelijoihin. Pohdin sitä ymmärränkö tekstin todella niin eri tavalla kuin muut.
Pepin isä ja ihmisiä syövät kliseiset saarelaiset oli ongelmallisempi tapaus, vaikka isä ilmeisesti perustuu johonkin oikeaan henkilöön. Tekstistä on myös vaikea tulkita kritisoitiinko siinä sitä että valkoista pidettiin automaattisesti parempana, saiko Pepin isä kuninkaan pestin ainakin osittain siksi että sai kiskottua palmun paljain käsin maasta vai vain siksi että oli valkoinen, vai oliko koko pointti vain se että "hih hii nyt päästään jännittävälle seikkailulle, jännää että Pepin isä on niin jännä ja sitten leikitään muiden lasten kanssa auringossa ja kaikki on kivaa". Mistä päästään tietenkin saman tien takaisin siihen orientalismikysymykseen.
Olipa kirjassa sekin nykyään myös terveyden kannalta kyseenalainen huomio, että vaaleat päähenkilöt olivat paahtuneet auringossa terveen ruskeiksi ja olivat nyt melkein yhtä mustia kuin saarelaiset. Eli kuten terveellisen ulkoilmaelämän odotettiin lapsille noihin aikoihin tekevän. Ei silloin kukaan tiennyt tai välittänyt ihosyövästä, ja lapset lähetettiin kesäksi maalle jos vain mahdollista. Kun kuviteltiin etteivät he rusketu kaupungissa, ja ruskettuminen oli merkki siitä että kesällä oli terveellisesti reippailtu ulkona. Omilla isovanhemmillanikin oli edelleen käsitys että lasten kuuluu viettää kesä ulkona ja mieluiten avojaloin, hattu meille sentään annettiin päähän.
Pitäisikö Peppi-kirjoja sitten vielä lukea lapsille sellaisenaan, vai pitäisikö niitä sensuroida joko osittain tai kokonaan? Tekeekö n-sana Peppi-kirjassa lapsesta kolonialistihenkisen rasistin, ja paraneeko tilanne yhtään sillä että se sana korvataan jollain toisella kun muu juoni on silti sama?
Vaikea itse sanoa mikä on oikein, termistöä ja räikeimpiä kohtia olisi vähintään hyvä avata että "tää aika nyt oli sellaista". Mutta koska uusia lastenkirjoja julkaistaan koko ajan lisää, tuntuu hassulta että lapsille pitäisi lukea samoja klassikoita vuosikymmenestä toiseen, varsinkin kun vanhat kirjat ovat sisällöltään väistämättä erilaisia kuin nykymaailman tapa ajatella. Niissä on aina vanhanaikaisia asenteita, nykyään kiellettyjä sanoja, ja jos ei mitään muuta niin joku leikkii intiaania. Nalle Puh lienee lähes ainoita "turvallisia" klassikoita, ja mikäli muistan oikein, sekään ei ole välttämättä täysin ongelmaton.
Ehkä klassikot pitäisikin antaa luettavaksi vasta sitten, kun lapsi/nuori osaa tulkita niiden sisältöä itse? Vai ymmärtääkö moni nykyihminen enää vanhaa tekstiä niin hyvin että sitä osaisi edes tulkita? Eihän hyväkään lukija välttämättä osaa tulkita vaikkapa 1800-luvun teksteistä edes sitä milloin yritettiin olla hauskoja. Saati että lapset ja nuoret osaisivat tulkita sata vuotta vanhaa, vanhoja asenteita pullollaan olevaa tekstiä kun heillä ylipäätään on usein vaikeuksia lukea ja ymmärtää uusiakaan kirjoja.
Muistin tämän ketjun kun keskustelu Peppi Pitkätossusta leimahti taas käyntiin. En kiinnittänyt huomiota niinkään siihen mistä asioista keskusteltiin, vaan [i]miten[/i] niistä keskusteltiin. Sekä Pepin puolustajat että vastustajat tuntuvat näkevän kirjoissa vain omaa näkökulmaansa pönkittäviä asioita. Hesarin kolumnin luettuani kaivoin esiin vanhan lapsuuden Peppi-kirjani ja tarkistin siitä tekstissä mainitut kohtaukset. En tiedä millaista alkuperäinen teksti on kun en ole sitä ruotsiksi lukenut, enkä sitä oliko vanha n-sanoja vilisevä käännös jo jollain lailla muuteltu versio. Mutta aloin pohtia, oliko kirjoissa vanhanaikaisista asenteista huolimatta myös nykyajan mittapuulla kömpelöitä yrityksiä kasvattaa lapsista suvaitsevaisempia, mutta niitä on nyt vain vaikea tulkita.
 
En ikinä uskaltaisi postata tätä minnekään muualle, mutta minua jäi vaivaamaan muutama asia joita halusin kommentoida, ja ehkä täällä ei heti tulkita että yrittäisin puolustella Peppi-kirjojen rasismia koska sitä en yritä tehdä.
 
Kolumnissa mainittiin esimerkkinä kirjojen rasismista mm. kohtaus missä tummaihoiset saarelaislapset (en nyt muista saaren nimeä) kumartelevat Pepille koska tämä on "oike hieno valkoinen prinsessa" ja koska lapset ovat "jostain käsittämättömästä syystä saaneet päähänsä" että valkoinen iho on paljon hienompi kuin musta. Itse ymmärsin että kertojan ääni oli nimenomaan sitä mieltä että lapset ovat käsittäneet väärin, enkä kuten suurin osa asian tulkitsee eli niin että Astrid Lingren olisi ollut lasten kanssa samaa mieltä. Huomiotta jätetään myös se miten kohtaus jatkuu: ensin Peppi ei ymmärrä mitä lapset tekevät, ja kun se selitetään hänelle, hän pomppaa ylös valtaistuimelta ja julistaa ettei hän missään tapauksessa ole "oikke hieno valkoinen prinsessa" vaan Peppi Pitkätossu, ja hän viis veisaa koko valtaistuimesta. Heti seuraavassa luvussa Peppi, Tommi ja Annikka vieläpä ovat sitä mieltä että "musta iho olisi ollut paljon parempi koska valkoinen hiekka näytti mukavalta sitä vasten", tai jotain siihen suuntaan. Tämäkin on nykynäkökulmasta tietenkin väärin, mutta en itse osaa tulkita sitä ainakaan pelkästään orientalismina ja taivasteluna, vaan enemminkin jonkinlaisena yrityksenä tuoda esiin ettei saarelaisten ihonvärissä mitään vikaa ole, viitaten edellisen luvun kumartelijoihin. Pohdin sitä ymmärränkö tekstin todella niin eri tavalla kuin muut.
 
Pepin isä ja ihmisiä syövät kliseiset saarelaiset oli ongelmallisempi tapaus, vaikka isä ilmeisesti perustuu johonkin oikeaan henkilöön. Tekstistä on myös vaikea tulkita kritisoitiinko siinä sitä että valkoista pidettiin automaattisesti parempana, saiko Pepin isä kuninkaan pestin ainakin osittain siksi että sai kiskottua palmun paljain käsin maasta vai vain siksi että oli valkoinen, vai oliko koko pointti vain se että "hih hii nyt päästään jännittävälle seikkailulle, jännää että Pepin isä on niin jännä ja sitten leikitään muiden lasten kanssa auringossa ja kaikki on kivaa". Mistä päästään tietenkin saman tien takaisin siihen orientalismikysymykseen.
 
Olipa kirjassa sekin nykyään myös terveyden kannalta kyseenalainen huomio, että vaaleat päähenkilöt olivat paahtuneet auringossa terveen ruskeiksi ja olivat nyt melkein yhtä mustia kuin saarelaiset. Eli kuten terveellisen ulkoilmaelämän odotettiin lapsille noihin aikoihin tekevän. Ei silloin kukaan tiennyt tai välittänyt ihosyövästä, ja lapset lähetettiin kesäksi maalle jos vain mahdollista. Kun kuviteltiin etteivät he rusketu kaupungissa, ja ruskettuminen oli merkki siitä että kesällä oli terveellisesti reippailtu ulkona. Omilla isovanhemmillanikin oli edelleen käsitys että lasten kuuluu viettää kesä ulkona ja mieluiten avojaloin, hattu meille sentään annettiin päähän.
 
Pitäisikö Peppi-kirjoja sitten vielä lukea lapsille sellaisenaan, vai pitäisikö niitä sensuroida joko osittain tai kokonaan? Tekeekö n-sana Peppi-kirjassa lapsesta kolonialistihenkisen rasistin, ja paraneeko tilanne yhtään sillä että se sana korvataan jollain toisella kun muu juoni on silti sama?
 
Vaikea itse sanoa mikä on oikein, termistöä ja räikeimpiä kohtia olisi vähintään hyvä avata että "tää aika nyt oli sellaista". Mutta koska uusia lastenkirjoja julkaistaan koko ajan lisää, tuntuu hassulta että lapsille pitäisi lukea samoja klassikoita vuosikymmenestä toiseen, varsinkin kun vanhat kirjat ovat sisällöltään väistämättä erilaisia kuin nykymaailman tapa ajatella. Niissä on aina vanhanaikaisia asenteita, nykyään kiellettyjä sanoja, ja jos ei mitään muuta niin joku leikkii intiaania. Nalle Puh lienee lähes ainoita "turvallisia" klassikoita, ja mikäli muistan oikein, sekään ei ole välttämättä täysin ongelmaton.
 
Ehkä klassikot pitäisikin antaa luettavaksi vasta sitten, kun lapsi/nuori osaa tulkita niiden sisältöä itse? Vai ymmärtääkö moni nykyihminen enää vanhaa tekstiä niin hyvin että sitä [i]osaisi[/i] edes tulkita? Eihän hyväkään lukija välttämättä osaa tulkita vaikkapa 1800-luvun teksteistä edes sitä milloin yritettiin olla hauskoja. Saati että lapset ja nuoret osaisivat tulkita sata vuotta vanhaa, vanhoja asenteita pullollaan olevaa tekstiä kun heillä ylipäätään on usein vaikeuksia lukea ja ymmärtää uusiakaan kirjoja.
Tykkäykset (1): Aulis
18.01.2025

Vierailija-Q26ZZV
3 viestiä
En tunne tätä Peppi-casea niin hyvin, että osaisin siihen ottaa sen kummemmin kantaa.
Lähtökohtaisesti minusta kaikkia asioita, oli ne sitten kulttuuria, taidetta, tiedettä tai mitä tahansa, pitäisi osata ajatella aikansa tuotteena. Nykyihmisiltä tuntuu usein puuttuvan se taito ja hakemalla haetaan loukkaantumisen aihetta mitä pienimmistäkin asioista. Ei niitä tarvitse tai pidä tulkita tämän päivän standardeilla. Vanhojen teosten sensurointi sun muu peukalointi ei ole oikein.
Taide on minusta muutenkin sellainen aihealue, jossa voi liikkua vähän harmaallakin alueella ja käsitellä tämän päivän normeissa "kiellettyjä" tai "sopimattomia" aiheita. Pääasia, ettei näitä asioita tuo oikeaan elämään ja kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Yksinkertainen esimerkki: Ei se minusta tee kirjailijasta automaattisesti rasistia, vaikka hänen romaanissaan joku valkoihoinen hakkaisi tummaihoisen ihmisen.
Lähtökohtaisesti minusta kaikkia asioita, oli ne sitten kulttuuria, taidetta, tiedettä tai mitä tahansa, pitäisi osata ajatella aikansa tuotteena. Nykyihmisiltä tuntuu usein puuttuvan se taito ja hakemalla haetaan loukkaantumisen aihetta mitä pienimmistäkin asioista. Ei niitä tarvitse tai pidä tulkita tämän päivän standardeilla. Vanhojen teosten sensurointi sun muu peukalointi ei ole oikein.
Taide on minusta muutenkin sellainen aihealue, jossa voi liikkua vähän harmaallakin alueella ja käsitellä tämän päivän normeissa "kiellettyjä" tai "sopimattomia" aiheita. Pääasia, ettei näitä asioita tuo oikeaan elämään ja kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Yksinkertainen esimerkki: Ei se minusta tee kirjailijasta automaattisesti rasistia, vaikka hänen romaanissaan joku valkoihoinen hakkaisi tummaihoisen ihmisen.
En tunne tätä Peppi-casea niin hyvin, että osaisin siihen ottaa sen kummemmin kantaa.
 
Lähtökohtaisesti minusta kaikkia asioita, oli ne sitten kulttuuria, taidetta, tiedettä tai mitä tahansa, pitäisi osata ajatella aikansa tuotteena. Nykyihmisiltä tuntuu usein puuttuvan se taito ja hakemalla haetaan loukkaantumisen aihetta mitä pienimmistäkin asioista. Ei niitä tarvitse tai pidä tulkita tämän päivän standardeilla. Vanhojen teosten sensurointi sun muu peukalointi ei ole oikein.
 
Taide on minusta muutenkin sellainen aihealue, jossa voi liikkua vähän harmaallakin alueella ja käsitellä tämän päivän normeissa "kiellettyjä" tai "sopimattomia" aiheita. Pääasia, ettei näitä asioita tuo oikeaan elämään ja kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
 
Yksinkertainen esimerkki: Ei se minusta tee kirjailijasta automaattisesti rasistia, vaikka hänen romaanissaan joku valkoihoinen hakkaisi tummaihoisen ihmisen.
18.01.2025
Aulis
66 kirjaa, 13 kirja-arviota, 53 viestiä
Vierailija-Q26ZZV (18. tammikuuta 2025)En tunne tätä Peppi-casea niin hyvin, että osaisin siihen ottaa sen kummemmin kantaa.
Lähtökohtaisesti minusta kaikkia asioita, oli ne sitten kulttuuria, taidetta, tiedettä tai mitä tahansa, pitäisi osata ajatella aikansa tuotteena. Nykyihmisiltä tuntuu usein puuttuvan se taito ja hakemalla haetaan loukkaantumisen aihetta mitä pienimmistäkin asioista. Ei niitä tarvitse tai pidä tulkita tämän päivän standardeilla. Vanhojen teosten sensurointi sun muu peukalointi ei ole oikein.
Taide on minusta muutenkin sellainen aihealue, jossa voi liikkua vähän harmaallakin alueella ja käsitellä tämän päivän normeissa "kiellettyjä" tai "sopimattomia" aiheita. Pääasia, ettei näitä asioita tuo oikeaan elämään ja kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Yksinkertainen esimerkki: Ei se minusta tee kirjailijasta automaattisesti rasistia, vaikka hänen romaanissaan joku valkoihoinen hakkaisi tummaihoisen ihmisen.
Oho, tämä vuodatus tulikin vahingossa tehtyä kirjautumatta, joten meni vierailijan piikkiin.
Eli otetaanpa vastuu ihan nimimerkin kanssa. :D
Ja lisäyksenä ehkä se, että jos lasten kanssa näitä "arveluttavia" teoksia lukee tai katsoo niin eikö niitä voisi käyttää vähän vaikka opetusmateriaalina menneestä maailmasta?
[quote=Vierailija-Q26ZZV (18. tammikuuta 2025)]En tunne tätä Peppi-casea niin hyvin, että osaisin siihen ottaa sen kummemmin kantaa.
Lähtökohtaisesti minusta kaikkia asioita, oli ne sitten kulttuuria, taidetta, tiedettä tai mitä tahansa, pitäisi osata ajatella aikansa tuotteena. Nykyihmisiltä tuntuu usein puuttuvan se taito ja hakemalla haetaan loukkaantumisen aihetta mitä pienimmistäkin asioista. Ei niitä tarvitse tai pidä tulkita tämän päivän standardeilla. Vanhojen teosten sensurointi sun muu peukalointi ei ole oikein.
Taide on minusta muutenkin sellainen aihealue, jossa voi liikkua vähän harmaallakin alueella ja käsitellä tämän päivän normeissa "kiellettyjä" tai "sopimattomia" aiheita. Pääasia, ettei näitä asioita tuo oikeaan elämään ja kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Yksinkertainen esimerkki: Ei se minusta tee kirjailijasta automaattisesti rasistia, vaikka hänen romaanissaan joku valkoihoinen hakkaisi tummaihoisen ihmisen.[/quote]
Oho, tämä vuodatus tulikin vahingossa tehtyä kirjautumatta, joten meni vierailijan piikkiin.
Eli otetaanpa vastuu ihan nimimerkin kanssa. :D
 
Ja lisäyksenä ehkä se, että jos lasten kanssa näitä "arveluttavia" teoksia lukee tai katsoo niin eikö niitä voisi käyttää vähän vaikka opetusmateriaalina menneestä maailmasta?
18.01.2025
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Niin, ehkä suuri kysymys onkin että "onko epäeettistä lukea nykystandardein arveluttavaa kirjaa lapselle?" Ovatko lapset alttiita vaikutuksille vaikka asenteet yrittäisi selittää heille, vai tajuavatko he niitä lainkaan?
En muista olenko jo maininnut samassa ketjussa, mutta muistan kun koulussa leikittiin mustaa miestä, ja hämmennyin kun eräänä päivänä tajusin joidenkin oppilaiden yhdistävän sen tummaihoisiin ihmisiin. Nykyään leikki mielletään rasistisena juuri tuosta syystä, mutta itse ajattelin aina jonkinlaista varjo-olentoa, ja mitä nyt olen kommentteja nähnyt, en ole suinkaan ainoa.
Olen tosin itse huono arvioimaan tätä koska olen sukupolvea joka kulutti pääosin 50-90-luvun materiaalia, eli myös sellaista mitä oli julkaistu kauan ennen syntymääni. Seassa oli vielä sitäkin vanhempaa, jopa sieltä 1800-luvulta. Olen voinut jo kasvaa ns. pahaksi ihmiseksi täysin tietämättäni. Tämä kävi ilmi kun suuresti arvostamani Esko Valtaoja meni sanomaan n-sanan ääneen kun hän sanoi että pelkkien yksittäisten sanojen vahtimisen sijaan on tärkeää erottaa mitkä motiivit niiden käyttäjällä on: on eri asia että Peppi-kirjoissa käytetään n-sanaa kuin se että joku persujen Hakkarainen hokee sitä. Edit: Ja unohtui mainita se tärkein: hän ei suostunut perääntymään mielipiteessään eikä pyytänyt anteeksi.
Tämän takia hänet julistettiin jonkinlaiseksi ongelmalliseksi ja ahdasmieliseksi setämieheksi, lähes äärioikeistolaiseksi, ja sain tietää että 90-luvulla vaalimamme maailmankuva siitä miten kaikki ihmiset pitäisi kohdata yksilöinä onkin värisokeaa rasismia, josta en ollut aikaisemmin edes kuullut. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin pudonneeni kelkasta, koska Esko Valtaoja oli viimeinen henkilö jonka olisin osannut arvata päätyvän ongelmallisten listalle. Ja koska 90-luku oli ylevistä ajatuksista huolimatta samaan aikaan myös rasistista aikaa... niin no. Miten voin olla varma osaanko enää itse arvioida tekstiä ja sitä mikä vanhassa tekstissä on harmitonta ja mikä ei?
Nykyään on myös varsin tavallista että monet lukijat sekoittavat hahmojen äänet kertojan ääneen. Tämä tapahtunee helpommin vanhojen kirjojen kohdalla, mutta myös uusien. Luulen että se on osin jonkinlainen sukupolvijuttu. Ihmiset lukevat vähemmän, jolloin nyanssit, sarkasmi, vitsit ja ylipäätään tekstin sisältö on monelle vaikeampaa tulkita, sanavarasto on heikompi yms. Siihen kun lisää sen miten esimerkiksi huumori oli ysärillä paljon rajumpaa kuin nyt, enkä tarkoita niitä rasistisia juttuja vaan ihan yleisesti sitä miten se oli jotenkin mustempaa.
Sitten taas toisaalta nuorison keskuudessa äärioikeistolainen ajattelu on nyt muutenkin voimakkaassa kasvussa. Se ei voi johtua ainakaan siitä että he lukisivat liian vanhoja kirjoja, koska siinä porukassa kirjojen lukeminen ei liene kovin suosittua muutenkaan.
Mutta: jos lapsi kuluttaa paljon vanhaa kirjallisuutta ja muuta viihdettä, onko vaarana että hän omaksuu samoja asenteita kuin me vanhempien polvien ongelmasukupolvet? Jos lapsi haluaa lukea vanhoja kirjoja, ei voi loputtomiin vahtia mitä hän lukee ja olla selittämässä vieressä kun tekstissä on jotain haitallista.
En muista olenko jo maininnut samassa ketjussa, mutta muistan kun koulussa leikittiin mustaa miestä, ja hämmennyin kun eräänä päivänä tajusin joidenkin oppilaiden yhdistävän sen tummaihoisiin ihmisiin. Nykyään leikki mielletään rasistisena juuri tuosta syystä, mutta itse ajattelin aina jonkinlaista varjo-olentoa, ja mitä nyt olen kommentteja nähnyt, en ole suinkaan ainoa.
Olen tosin itse huono arvioimaan tätä koska olen sukupolvea joka kulutti pääosin 50-90-luvun materiaalia, eli myös sellaista mitä oli julkaistu kauan ennen syntymääni. Seassa oli vielä sitäkin vanhempaa, jopa sieltä 1800-luvulta. Olen voinut jo kasvaa ns. pahaksi ihmiseksi täysin tietämättäni. Tämä kävi ilmi kun suuresti arvostamani Esko Valtaoja meni sanomaan n-sanan ääneen kun hän sanoi että pelkkien yksittäisten sanojen vahtimisen sijaan on tärkeää erottaa mitkä motiivit niiden käyttäjällä on: on eri asia että Peppi-kirjoissa käytetään n-sanaa kuin se että joku persujen Hakkarainen hokee sitä. Edit: Ja unohtui mainita se tärkein: hän ei suostunut perääntymään mielipiteessään eikä pyytänyt anteeksi.
Tämän takia hänet julistettiin jonkinlaiseksi ongelmalliseksi ja ahdasmieliseksi setämieheksi, lähes äärioikeistolaiseksi, ja sain tietää että 90-luvulla vaalimamme maailmankuva siitä miten kaikki ihmiset pitäisi kohdata yksilöinä onkin värisokeaa rasismia, josta en ollut aikaisemmin edes kuullut. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin pudonneeni kelkasta, koska Esko Valtaoja oli viimeinen henkilö jonka olisin osannut arvata päätyvän ongelmallisten listalle. Ja koska 90-luku oli ylevistä ajatuksista huolimatta samaan aikaan myös rasistista aikaa... niin no. Miten voin olla varma osaanko enää itse arvioida tekstiä ja sitä mikä vanhassa tekstissä on harmitonta ja mikä ei?
Nykyään on myös varsin tavallista että monet lukijat sekoittavat hahmojen äänet kertojan ääneen. Tämä tapahtunee helpommin vanhojen kirjojen kohdalla, mutta myös uusien. Luulen että se on osin jonkinlainen sukupolvijuttu. Ihmiset lukevat vähemmän, jolloin nyanssit, sarkasmi, vitsit ja ylipäätään tekstin sisältö on monelle vaikeampaa tulkita, sanavarasto on heikompi yms. Siihen kun lisää sen miten esimerkiksi huumori oli ysärillä paljon rajumpaa kuin nyt, enkä tarkoita niitä rasistisia juttuja vaan ihan yleisesti sitä miten se oli jotenkin mustempaa.
Sitten taas toisaalta nuorison keskuudessa äärioikeistolainen ajattelu on nyt muutenkin voimakkaassa kasvussa. Se ei voi johtua ainakaan siitä että he lukisivat liian vanhoja kirjoja, koska siinä porukassa kirjojen lukeminen ei liene kovin suosittua muutenkaan.
Mutta: jos lapsi kuluttaa paljon vanhaa kirjallisuutta ja muuta viihdettä, onko vaarana että hän omaksuu samoja asenteita kuin me vanhempien polvien ongelmasukupolvet? Jos lapsi haluaa lukea vanhoja kirjoja, ei voi loputtomiin vahtia mitä hän lukee ja olla selittämässä vieressä kun tekstissä on jotain haitallista.
Niin, ehkä suuri kysymys onkin että "onko epäeettistä lukea nykystandardein arveluttavaa kirjaa lapselle?" Ovatko lapset alttiita vaikutuksille vaikka asenteet yrittäisi selittää heille, vai tajuavatko he niitä lainkaan?
En muista olenko jo maininnut samassa ketjussa, mutta muistan kun koulussa leikittiin mustaa miestä, ja hämmennyin kun eräänä päivänä tajusin joidenkin oppilaiden yhdistävän sen tummaihoisiin ihmisiin. Nykyään leikki mielletään rasistisena juuri tuosta syystä, mutta itse ajattelin aina jonkinlaista varjo-olentoa, ja mitä nyt olen kommentteja nähnyt, en ole suinkaan ainoa.
Olen tosin itse huono arvioimaan tätä koska olen sukupolvea joka kulutti pääosin 50-90-luvun materiaalia, eli myös sellaista mitä oli julkaistu kauan ennen syntymääni. Seassa oli vielä sitäkin vanhempaa, jopa sieltä 1800-luvulta. Olen voinut jo kasvaa ns. pahaksi ihmiseksi täysin tietämättäni. Tämä kävi ilmi kun suuresti arvostamani Esko Valtaoja meni sanomaan n-sanan ääneen kun hän sanoi että pelkkien yksittäisten sanojen vahtimisen sijaan on tärkeää erottaa mitkä motiivit niiden käyttäjällä on: on eri asia että Peppi-kirjoissa käytetään n-sanaa kuin se että joku persujen Hakkarainen hokee sitä. Edit: Ja unohtui mainita se tärkein: hän ei suostunut perääntymään mielipiteessään eikä pyytänyt anteeksi.
Tämän takia hänet julistettiin jonkinlaiseksi ongelmalliseksi ja ahdasmieliseksi setämieheksi, lähes äärioikeistolaiseksi, ja sain tietää että 90-luvulla vaalimamme maailmankuva siitä miten kaikki ihmiset pitäisi kohdata yksilöinä onkin värisokeaa rasismia, josta en ollut aikaisemmin edes kuullut. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin pudonneeni kelkasta, koska Esko Valtaoja oli viimeinen henkilö jonka olisin osannut arvata päätyvän ongelmallisten listalle. Ja koska 90-luku oli ylevistä ajatuksista huolimatta samaan aikaan myös rasistista aikaa... niin no. Miten voin olla varma osaanko enää itse arvioida tekstiä ja sitä mikä vanhassa tekstissä on harmitonta ja mikä ei?
Nykyään on myös varsin tavallista että monet lukijat sekoittavat hahmojen äänet kertojan ääneen. Tämä tapahtunee helpommin vanhojen kirjojen kohdalla, mutta myös uusien. Luulen että se on osin jonkinlainen sukupolvijuttu. Ihmiset lukevat vähemmän, jolloin nyanssit, sarkasmi, vitsit ja ylipäätään tekstin sisältö on monelle vaikeampaa tulkita, sanavarasto on heikompi yms. Siihen kun lisää sen miten esimerkiksi huumori oli ysärillä paljon rajumpaa kuin nyt, enkä tarkoita niitä rasistisia juttuja vaan ihan yleisesti sitä miten se oli jotenkin mustempaa.
Sitten taas toisaalta nuorison keskuudessa äärioikeistolainen ajattelu on nyt muutenkin voimakkaassa kasvussa. Se ei voi johtua ainakaan siitä että he lukisivat liian vanhoja kirjoja, koska siinä porukassa kirjojen lukeminen ei liene kovin suosittua muutenkaan.
Mutta: jos lapsi kuluttaa paljon vanhaa kirjallisuutta ja muuta viihdettä, onko vaarana että hän omaksuu samoja asenteita kuin me vanhempien polvien ongelmasukupolvet? Jos lapsi [i]haluaa[/i] lukea vanhoja kirjoja, ei voi loputtomiin vahtia mitä hän lukee ja olla selittämässä vieressä kun tekstissä on jotain haitallista.
Tykkäykset (1): Aulis
18.01.2025
Sensuuri helvettiin kirjoista ja kaikesta muustakin, kiitos. Koko sensuurin käsite on niin tunkkainen tuulahdus jostain Natsi-Saksasta tai Neuvostoliitosta, ettei sillä pitäisi olla enää mitään sijaa länsimaalaisessa kulttuurissa. Jos joku kokee tietyn teoksen ahdistavaksi ja pelottavaksi, sen voi simppelisti vain jättää lukematta. Samalla voi pitää kauhistelut omana tietona ja jättää vastaavan valinnan ihmisten itsensä tehtäväksi. Vanhemmat voivat myös itse valvoa, millaiselle kirjallisuudelle lapsensa altistuvat, mutta mitään sensuuriviranomaista siihen ei tarvita.
Sensuuri helvettiin kirjoista ja kaikesta muustakin, kiitos. Koko sensuurin käsite on niin tunkkainen tuulahdus jostain Natsi-Saksasta tai Neuvostoliitosta, ettei sillä pitäisi olla enää mitään sijaa länsimaalaisessa kulttuurissa. Jos joku kokee tietyn teoksen ahdistavaksi ja pelottavaksi, sen voi simppelisti vain jättää lukematta. Samalla voi pitää kauhistelut omana tietona ja jättää vastaavan valinnan ihmisten itsensä tehtäväksi. Vanhemmat voivat myös itse valvoa, millaiselle kirjallisuudelle lapsensa altistuvat, mutta mitään sensuuriviranomaista siihen ei tarvita.
Tykkäykset (2): FreakyMike, Aulis
19.01.2025
Fiktiivi
335 viestiä
kyty (18. tammikuuta 2025)Niin, ehkä suuri kysymys onkin että "onko epäeettistä lukea nykystandardein arveluttavaa kirjaa lapselle?" Ovatko lapset alttiita vaikutuksille vaikka asenteet yrittäisi selittää heille, vai tajuavatko he niitä lainkaan?Yleisesti ottaen lapset (ja niin kyllä aikuisetkin) ovat alttiita vaikutuksille, mutta olennainen kysymys on, onko jonkin tietyn arveluttavia kohtia sisältävän kirjan lukeminen jotenkin niin tajunnanräjäyttävä juttu, että se menee kaikkien muiden vaikutteiden edelle? Vaikka lapsi lukisi kotona pelkkiä 1950-luvun kirjoja, hän käy kuitenkin 2020-luvun koulua, todennäköisesti selaa somea moninkertaisesti lukemiseen käyttämänsä ajan ja elää muutenkin hyvässä ja pahassa tämän päivän yhteiskunnassa.
Woke-piireissä "ongelmalliseen" sisältöön tunnutaan suhtautuvan kuin se olisi jokin tarttuva virus, joka vie heti koko käden, jos sille antaa pikkusormen. Kullannuppujen koko kokemusmaailman pitäisi olla turvallinen tila, joka on suojattu kaikelta ideologiselta saastumiselta. (Aiemminhan tämä oli lähinnä tiukemman linjan uskonnollisten liikkeiden juttu.) Radikalisoituminen on toki todellinen ilmiö, mutta en nyt näe mitään laajempaa kannatusta minkään natsipropagandan jakamisesta lapsille tmv. ja radikalisoitumiseenkin näkisin paremmaksi lääkkeeksi laajasti erilaisiin ihmisiin ja ajatuksiin tutustumisen.
[quote=kyty (18. tammikuuta 2025)]Niin, ehkä suuri kysymys onkin että "onko epäeettistä lukea nykystandardein arveluttavaa kirjaa lapselle?" Ovatko lapset alttiita vaikutuksille vaikka asenteet yrittäisi selittää heille, vai tajuavatko he niitä lainkaan?[/quote]
Yleisesti ottaen lapset (ja niin kyllä aikuisetkin) ovat alttiita vaikutuksille, mutta olennainen kysymys on, onko jonkin tietyn arveluttavia kohtia sisältävän kirjan lukeminen jotenkin niin tajunnanräjäyttävä juttu, että se menee kaikkien muiden vaikutteiden edelle? Vaikka lapsi lukisi kotona pelkkiä 1950-luvun kirjoja, hän käy kuitenkin 2020-luvun koulua, todennäköisesti selaa somea moninkertaisesti lukemiseen käyttämänsä ajan ja elää muutenkin hyvässä ja pahassa tämän päivän yhteiskunnassa.
 
Woke-piireissä "ongelmalliseen" sisältöön tunnutaan suhtautuvan kuin se olisi jokin tarttuva virus, joka vie heti koko käden, jos sille antaa pikkusormen. Kullannuppujen koko kokemusmaailman pitäisi olla turvallinen tila, joka on suojattu kaikelta ideologiselta saastumiselta. (Aiemminhan tämä oli lähinnä tiukemman linjan uskonnollisten liikkeiden juttu.) Radikalisoituminen on toki todellinen ilmiö, mutta en nyt näe mitään laajempaa kannatusta minkään natsipropagandan jakamisesta lapsille tmv. ja radikalisoitumiseenkin näkisin paremmaksi lääkkeeksi laajasti erilaisiin ihmisiin ja ajatuksiin tutustumisen.
19.01.2025
Fiktiivi
335 viestiä
kyty (18. tammikuuta 2025)Olen tosin itse huono arvioimaan tätä koska olen sukupolvea joka kulutti pääosin 50-90-luvun materiaalia, eli myös sellaista mitä oli julkaistu kauan ennen syntymääni. Seassa oli vielä sitäkin vanhempaa, jopa sieltä 1800-luvulta. Olen voinut jo kasvaa ns. pahaksi ihmiseksi täysin tietämättäni. Tämä kävi ilmi kun suuresti arvostamani Esko Valtaoja meni sanomaan n-sanan ääneen kun hän sanoi että pelkkien yksittäisten sanojen vahtimisen sijaan on tärkeää erottaa mitkä motiivit niiden käyttäjällä on: on eri asia että Peppi-kirjoissa käytetään n-sanaa kuin se että joku persujen Hakkarainen hokee sitä. Edit: Ja unohtui mainita se tärkein: hän ei suostunut perääntymään mielipiteessään eikä pyytänyt anteeksi.Valtaojahan toimii täysin aiemmin vallalla olleiden pelisääntöjen mukaan, eli jotain sanaa tai ajatusta voi käsitellä allekirjoittamatta sitä itse. Woke-väen säännöissä sen sijaan sanoilla on taikavoimaa ja jotkut sanat ovat niin pahoja ettei niitä voi lausua yhtään missään kontekstissa. Ei mitenkään uusi juttu ihmiskunnan historiassa (muistamme ettei muinoin näillä seuduilla karhun nimeä saanut lausua jne.), mutta aiemmin tällaiset ilmiöt liittyivät enemmän kansanuskomuksiin, kun nyt taas akateeminen väki on niiden keihäänkärkenä.
Tämän takia hänet julistettiin jonkinlaiseksi ongelmalliseksi ja ahdasmieliseksi setämieheksi, lähes äärioikeistolaiseksi, ja sain tietää että 90-luvulla vaalimamme maailmankuva siitä miten kaikki ihmiset pitäisi kohdata yksilöinä onkin värisokeaa rasismia, josta en ollut aikaisemmin edes kuullut. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin pudonneeni kelkasta, koska Esko Valtaoja oli viimeinen henkilö jonka olisin osannut arvata päätyvän ongelmallisten listalle. Ja koska 90-luku oli ylevistä ajatuksista huolimatta samaan aikaan myös rasistista aikaa... niin no. Miten voin olla varma osaanko enää itse arvioida tekstiä ja sitä mikä vanhassa tekstissä on harmitonta ja mikä ei?
Mitä rasismin muuttuneisiin määritelmiin tulee, on kieltämättä mielenkiintoista miten se tuntuu pyörähtäneen 180 astetta noin parissakymmenessä vuodessa. Nähdäkseni woke-leiri on yrittänyt niin siinä retorista temppua, jossa uuden käsitteen lanseeraamisen sijaan muutetaan vanhan sisältöä. Eli koska olet sitoutunut vastustamaan rasismia ysärillä ysärin määritelmän mukaan, sinun täytyy sitoutua siihen mitä antirasistiset aktivistit nykyään vaativat, vaikka se olisi sisällöllisesti melkoisesti erilaista, jopa päinvastaista esim. "värisokeuden" suhteen. Ja asia esitetään siten, että tämä nyt on tätä päivää ja fait accompli, on vuosi 2025, kannattaisiko pysyä ajassaan mukana jos et halua näyttää juntilta ja jos esität kritiikkiä, olet osa ongelmaa.
Oikeasti asiahan ei ole ollenkaan niin lukkoon lyöty kuin voisi kuvitella (ja kuten jokunen vuosi sitten itsekin kuvittelin), vaan jopa punavihertävissä akateemisissa piireissä on nähty hieman itsekritiikin ituja cancel-kulttuurin suhteen ja jotkut ovat jopa julistaneet woken kuolleeksi demokraattien kannalta penkin alle menneiden Yhdysvaltain vaalien jälkeen. Saa nyt nähdä, mutta sanoisin, että vapaamielisemmän älyllisen ilmapiirin hautajaisia ei kannata vielä viettää, vaan koetetaan nyt ensin puhaltaa siihen uutta elämää.
[quote=kyty (18. tammikuuta 2025)]Olen tosin itse huono arvioimaan tätä koska olen sukupolvea joka kulutti pääosin 50-90-luvun materiaalia, eli myös sellaista mitä oli julkaistu kauan ennen syntymääni. Seassa oli vielä sitäkin vanhempaa, jopa sieltä 1800-luvulta. Olen voinut jo kasvaa ns. pahaksi ihmiseksi täysin tietämättäni. Tämä kävi ilmi kun suuresti arvostamani Esko Valtaoja meni sanomaan n-sanan ääneen kun hän sanoi että pelkkien yksittäisten sanojen vahtimisen sijaan on tärkeää erottaa mitkä motiivit niiden käyttäjällä on: on eri asia että Peppi-kirjoissa käytetään n-sanaa kuin se että joku persujen Hakkarainen hokee sitä. Edit: Ja unohtui mainita se tärkein: hän ei suostunut perääntymään mielipiteessään eikä pyytänyt anteeksi.
Tämän takia hänet julistettiin jonkinlaiseksi ongelmalliseksi ja ahdasmieliseksi setämieheksi, lähes äärioikeistolaiseksi, ja sain tietää että 90-luvulla vaalimamme maailmankuva siitä miten kaikki ihmiset pitäisi kohdata yksilöinä onkin värisokeaa rasismia, josta en ollut aikaisemmin edes kuullut. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin pudonneeni kelkasta, koska Esko Valtaoja oli viimeinen henkilö jonka olisin osannut arvata päätyvän ongelmallisten listalle. Ja koska 90-luku oli ylevistä ajatuksista huolimatta samaan aikaan myös rasistista aikaa... niin no. Miten voin olla varma osaanko enää itse arvioida tekstiä ja sitä mikä vanhassa tekstissä on harmitonta ja mikä ei?[/quote]
Valtaojahan toimii täysin aiemmin vallalla olleiden pelisääntöjen mukaan, eli jotain sanaa tai ajatusta voi käsitellä allekirjoittamatta sitä itse. Woke-väen säännöissä sen sijaan sanoilla on taikavoimaa ja jotkut sanat ovat niin pahoja ettei niitä voi lausua yhtään missään kontekstissa. Ei mitenkään uusi juttu ihmiskunnan historiassa (muistamme ettei muinoin näillä seuduilla karhun nimeä saanut lausua jne.), mutta aiemmin tällaiset ilmiöt liittyivät enemmän kansanuskomuksiin, kun nyt taas akateeminen väki on niiden keihäänkärkenä.
 
Mitä rasismin muuttuneisiin määritelmiin tulee, on kieltämättä mielenkiintoista miten se tuntuu pyörähtäneen 180 astetta noin parissakymmenessä vuodessa. Nähdäkseni woke-leiri on yrittänyt niin siinä retorista temppua, jossa uuden käsitteen lanseeraamisen sijaan muutetaan vanhan sisältöä. Eli koska olet sitoutunut vastustamaan rasismia ysärillä ysärin määritelmän mukaan, sinun täytyy sitoutua siihen mitä antirasistiset aktivistit nykyään vaativat, vaikka se olisi sisällöllisesti melkoisesti erilaista, jopa päinvastaista esim. "värisokeuden" suhteen. Ja asia esitetään siten, että tämä nyt on tätä päivää ja [i]fait accompli, [/i]on vuosi 2025, kannattaisiko pysyä ajassaan mukana jos et halua näyttää juntilta ja jos esität kritiikkiä, olet osa ongelmaa.
 
Oikeasti asiahan ei ole ollenkaan niin lukkoon lyöty kuin voisi kuvitella (ja kuten jokunen vuosi sitten itsekin kuvittelin), vaan jopa punavihertävissä akateemisissa piireissä on nähty hieman itsekritiikin ituja cancel-kulttuurin suhteen ja jotkut ovat jopa julistaneet woken kuolleeksi demokraattien kannalta penkin alle menneiden Yhdysvaltain vaalien jälkeen. Saa nyt nähdä, mutta sanoisin, että vapaamielisemmän älyllisen ilmapiirin hautajaisia ei kannata vielä viettää, vaan koetetaan nyt ensin puhaltaa siihen uutta elämää.
22.01.2025
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Kuulemma myöskään sanaa "woke" ei saa käyttää, koska sitä käyttävät lähinnä äärioikeistolaiset haukkumasanana. Luulen että "woke" on monille vasemmistolaisille/ihmisoikeusihmisille sama asia kuin yleinen länsimainen ihmisoikeuskäsitys, ja sitten taas oikeisto lähtee siitä että kaikki ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun tms liittyvä on "woke" ja näin ollen paha asia. Veikkaan myös että suurelle osalle se tarkoittaa lähinnä pahimpia ylilyöntejä. Luulen myös että ylilyönnit ja varovaisuus ovat jopa osaltaan edesauttaneet äärioikeiston nousua, mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän ketjuun.
En ole varma onko sanojen sensuroiminen lastenkirjoista ylilyönti vai ei, koska onhan siinä sekin puoli että lastenkirjojen pitäisi olla ns. lapsille sopivia. "N-sanaa" kun esimerkiksi ei saa enää nykyään käyttää missään yhteydessä, ja vasta sanavarastoa kartuttavat lapset voivat ainakin teoriassa omaksua sen kielenkäyttöönsä. Varsinkin jos kirjaa lukee heille joku joka ajattelee että n-sana on neutraali ilmaisu ja ei tähdennä että "muista sitten ettet huutele tätä päiväkodissa, kun entisajan ihmiset ajattelivat vähän eri tavalla kuin nykyään". Jos kirjassa vilisee n-sanoja, syyttävä sormi kääntyy tietenkin kustantajaan, vaikka toki kuka tahansa voi kaivaa omasta hyllystään mitä tahansa ja lukea sen lapsille.
Ja tietenkin kaikki kokevat oman ajatusmaailman olevan se oikea, mikä tekee asian arvioimisesta hankalaa.
Lapset ja nuoret myös kasvavat niin kiinni somessa, että en periaatteessa ihmettele ollenkaan että nuoriso tuntuu entistä vahvemmin jakautuvan cancel-kulttuurin kannattajiin ja äärioikeistolaisiin. Toisaalta liekö sillä mitään merkitystä, maailma on menossa nyt niin hurjaan suuntaan että kohta kaikilla on suurempiakin ongelmia kuin Peppi Pitkätossu.
En ole varma onko sanojen sensuroiminen lastenkirjoista ylilyönti vai ei, koska onhan siinä sekin puoli että lastenkirjojen pitäisi olla ns. lapsille sopivia. "N-sanaa" kun esimerkiksi ei saa enää nykyään käyttää missään yhteydessä, ja vasta sanavarastoa kartuttavat lapset voivat ainakin teoriassa omaksua sen kielenkäyttöönsä. Varsinkin jos kirjaa lukee heille joku joka ajattelee että n-sana on neutraali ilmaisu ja ei tähdennä että "muista sitten ettet huutele tätä päiväkodissa, kun entisajan ihmiset ajattelivat vähän eri tavalla kuin nykyään". Jos kirjassa vilisee n-sanoja, syyttävä sormi kääntyy tietenkin kustantajaan, vaikka toki kuka tahansa voi kaivaa omasta hyllystään mitä tahansa ja lukea sen lapsille.
Ja tietenkin kaikki kokevat oman ajatusmaailman olevan se oikea, mikä tekee asian arvioimisesta hankalaa.
Lapset ja nuoret myös kasvavat niin kiinni somessa, että en periaatteessa ihmettele ollenkaan että nuoriso tuntuu entistä vahvemmin jakautuvan cancel-kulttuurin kannattajiin ja äärioikeistolaisiin. Toisaalta liekö sillä mitään merkitystä, maailma on menossa nyt niin hurjaan suuntaan että kohta kaikilla on suurempiakin ongelmia kuin Peppi Pitkätossu.
Kuulemma myöskään sanaa "woke" ei saa käyttää, koska sitä käyttävät lähinnä äärioikeistolaiset haukkumasanana. Luulen että "woke" on monille vasemmistolaisille/ihmisoikeusihmisille sama asia kuin yleinen länsimainen ihmisoikeuskäsitys, ja sitten taas oikeisto lähtee siitä että kaikki ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun tms liittyvä on "woke" ja näin ollen paha asia. Veikkaan myös että suurelle osalle se tarkoittaa lähinnä pahimpia ylilyöntejä. Luulen myös että ylilyönnit ja varovaisuus ovat jopa osaltaan edesauttaneet äärioikeiston nousua, mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän ketjuun.
 
En ole varma onko sanojen sensuroiminen lastenkirjoista ylilyönti vai ei, koska onhan siinä sekin puoli että lastenkirjojen pitäisi olla ns. lapsille sopivia. "N-sanaa" kun esimerkiksi ei saa enää nykyään käyttää missään yhteydessä, ja vasta sanavarastoa kartuttavat lapset voivat ainakin teoriassa omaksua sen kielenkäyttöönsä. Varsinkin jos kirjaa lukee heille joku joka ajattelee että n-sana on neutraali ilmaisu ja ei tähdennä että "muista sitten ettet huutele tätä päiväkodissa, kun entisajan ihmiset ajattelivat vähän eri tavalla kuin nykyään". Jos kirjassa vilisee n-sanoja, syyttävä sormi kääntyy tietenkin kustantajaan, vaikka toki kuka tahansa voi kaivaa omasta hyllystään mitä tahansa ja lukea sen lapsille.
 
Ja tietenkin kaikki kokevat oman ajatusmaailman olevan se oikea, mikä tekee asian arvioimisesta hankalaa.
 
Lapset ja nuoret myös kasvavat niin kiinni somessa, että en periaatteessa ihmettele ollenkaan että nuoriso tuntuu entistä vahvemmin jakautuvan cancel-kulttuurin kannattajiin ja äärioikeistolaisiin. Toisaalta liekö sillä mitään merkitystä, maailma on menossa nyt niin hurjaan suuntaan että kohta kaikilla on suurempiakin ongelmia kuin Peppi Pitkätossu.
23.01.2025
Fiktiivi
335 viestiä
kyty (22. tammikuuta 2025)Kuulemma myöskään sanaa "woke" ei saa käyttää, koska sitä käyttävät lähinnä äärioikeistolaiset haukkumasanana. Luulen että "woke" on monille vasemmistolaisille/ihmisoikeusihmisille sama asia kuin yleinen länsimainen ihmisoikeuskäsitys, ja sitten taas oikeisto lähtee siitä että kaikki ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun tms liittyvä on "woke" ja näin ollen paha asia. Veikkaan myös että suurelle osalle se tarkoittaa lähinnä pahimpia ylilyöntejä. Luulen myös että ylilyönnit ja varovaisuus ovat jopa osaltaan edesauttaneet äärioikeiston nousua, mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän ketjuun.Kieltämättä äärioikeistolaiset käyttävät sitä haukkumasanana, mutta w-sana ei ole pelkkä haukkumasana (toisin kuin vaikka "suvakki"), vaan se on afroamerikkalaisten parista lähtöisin ja monet vasemmalle kallellaan olevat aktivistit ovat käyttäneet sitä ylpeästi itsestään vielä jokunen vuosi sitten. Siksi tämä nykyinen w-väen trendi irtisanoutua koko sanasta ja väittää, että se on pelkkä haukkumasana, on vähän kummallinen. Vertauksen vuoksi, jos vasemmistonuori sanoo "porvari", siinä on todennäköisesti enemmän tai vähemmän halveksivaa asennetta mukana, mutta Suomessa on oikeasti ihmisiä jotka kutsuvat itseään ylpeästi porvareiksi ja sanalla on pitkät juuret neutraalinakin ilmaisuna, joten olisi hieman outoa, jos oikeisto alkaisi väittää etteivät he voi ottaa mitään kritiikkiä vakavasti niin kauan kuin vasemmisto käyttää tällaista järkyttävää ja sisällötöntä haukkumasanaa.
Itse voisin käyttää jotain muutakin sanaa kuin w-sanaa, jos w-henkilöt kertoisivat, mitä sanaa saa käyttää. Mutta ehkä tarkoitus onkin, että mitään sanaa ei saisi käyttää, jotta kritiikkiä ei voisi esittää? Vasemmistojenkki Freddie DeBoer kiteyttää hyvin:
As I have said many times, I don’t like using the term “woke” myself, not without qualification or quotation marks. It’s too much of a culture war pinball and now deemed too pejorative to be useful. I much, much prefer the term “social justice politics” to refer to the school of politics that is typically referred to as woke, out of a desire to be neutral in terminology. However: there is such a school of politics, it’s absurd that so many people pretend not to know what woke means, and the problem could be easily solved if people who support woke politics would adopt a name for others to use. No to woke, no to identity politics, no to political correctness, fine: PICK SOMETHING. The fact that they steadfastly refuse to do so is a function of their feeling that they shouldn’t have to do politics like everyone else. But they do. And their resistance to doing politics is why, three years after a supposed “reckoning,” nothing has really changed. (If there’s no such thing as the social justice politics movement, who made the protests and unrest of 2020 happen? The fucking Democrats?)Kannattaa lukea loputkin kirjoituksesta, koska siinä on hyvä määritelmä ja kritiikki w-ilmiöstä vasemmistolaisesta näkökulmasta. Mutta joo, menee jo hieman syrjään kirjoista...
The conceit is that “woke” has even shaggier or vaguer boundaries than “liberal,” “fascist,” “conservative,” or “moderate.” And I just don’t think that’s true.
En ole varma onko sanojen sensuroiminen lastenkirjoista ylilyönti vai ei, koska onhan siinä sekin puoli että lastenkirjojen pitäisi olla ns. lapsille sopivia. "N-sanaa" kun esimerkiksi ei saa enää nykyään käyttää missään yhteydessä, ja vasta sanavarastoa kartuttavat lapset voivat ainakin teoriassa omaksua sen kielenkäyttöönsä. Varsinkin jos kirjaa lukee heille joku joka ajattelee että n-sana on neutraali ilmaisu ja ei tähdennä että "muista sitten ettet huutele tätä päiväkodissa, kun entisajan ihmiset ajattelivat vähän eri tavalla kuin nykyään". Jos kirjassa vilisee n-sanoja, syyttävä sormi kääntyy tietenkin kustantajaan, vaikka toki kuka tahansa voi kaivaa omasta hyllystään mitä tahansa ja lukea sen lapsille.Lastenkirjojen on tosiaan tarkoitus olla kasvattavia, ja lapsia kasvatetaan aina kunkin ajan yhteiskuntaan, joten en minäkään ihmettele tai pane pahakseni sitä, että ne muuttuvat ajan myötä. Eikä pieniltä lapsilta tosiaan voi edellyttää kielenkäytön ja yhteiskunnan muutosten hahmottamista. Mutta sanoisin, että sensurointi-sanan kanssa kannattaa olla tarkkana.
Jos vanhemmat valikoivat pienelle lapselleen mielestään sopivaa ja kasvattavaa lukemista, se on minusta lähinnä normaalia vanhemmuutta. Jos lastenkirjailija päättää, että tietynlaisia sanoja, asenteita, sukupuolirooleja jne. osv. etc. ei hänen kirjoihinsa tule, ei siinäkään nähdäkseni sensuurista ole kyse. Jos w-aktivisti (tai wokesta järkyttynyt persu, tai tiukan linjan kristitty/muslimi/ym.) vaatii, että hänen näkemyksensä sopivasta lastenlukemistosta pitää toteuttaa koko yhteiskunnan tasolla, ja joka muuta väittää on pahuuden kätyri, voidaan jo alkaa puhua sensuuripyrkimyksistä.
Ymmärrän siis kyllä, että sensuuri-sanaa käytetään usein arkikielessä melko laveasti, mutta sananvapauden kannalta on varsin olennaista, kuka tekee päätöksen jättää sanoja pois ja kenen silmiltä ne ollaan piilottamassa.
[quote=kyty (22. tammikuuta 2025)]Kuulemma myöskään sanaa "woke" ei saa käyttää, koska sitä käyttävät lähinnä äärioikeistolaiset haukkumasanana. Luulen että "woke" on monille vasemmistolaisille/ihmisoikeusihmisille sama asia kuin yleinen länsimainen ihmisoikeuskäsitys, ja sitten taas oikeisto lähtee siitä että kaikki ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun tms liittyvä on "woke" ja näin ollen paha asia. Veikkaan myös että suurelle osalle se tarkoittaa lähinnä pahimpia ylilyöntejä. Luulen myös että ylilyönnit ja varovaisuus ovat jopa osaltaan edesauttaneet äärioikeiston nousua, mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän ketjuun.[/quote]
 
Kieltämättä äärioikeistolaiset käyttävät sitä haukkumasanana, mutta w-sana ei ole pelkkä haukkumasana (toisin kuin vaikka "suvakki"), vaan se on [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Woke]afroamerikkalaisten parista lähtöisin[/url] ja monet vasemmalle kallellaan olevat aktivistit ovat käyttäneet sitä ylpeästi itsestään vielä jokunen vuosi sitten. Siksi tämä nykyinen w-väen trendi irtisanoutua koko sanasta ja väittää, että se on pelkkä haukkumasana, on vähän kummallinen. Vertauksen vuoksi, jos vasemmistonuori sanoo "porvari", siinä on todennäköisesti enemmän tai vähemmän halveksivaa asennetta mukana, mutta Suomessa on oikeasti ihmisiä jotka kutsuvat itseään ylpeästi porvareiksi ja sanalla on pitkät juuret neutraalinakin ilmaisuna, joten olisi hieman outoa, jos oikeisto alkaisi väittää etteivät he voi ottaa mitään kritiikkiä vakavasti niin kauan kuin vasemmisto käyttää tällaista järkyttävää ja sisällötöntä haukkumasanaa.
 
Itse voisin käyttää jotain muutakin sanaa kuin w-sanaa, jos w-henkilöt kertoisivat, mitä sanaa saa käyttää. Mutta ehkä tarkoitus onkin, että mitään sanaa ei saisi käyttää, jotta kritiikkiä ei voisi esittää? Vasemmistojenkki Freddie DeBoer [url=https://web.archive.org/web/20230404013504/https://freddiedeboer.substack.com/p/of-course-you-know-what-woke-means]kiteyttää hyvin[/url]:
 
[quote]As I have said many times, I don’t like using the term “woke” myself, not without qualification or quotation marks. It’s too much of a culture war pinball and now deemed too pejorative to be useful. I much, much prefer the term “social justice politics” to refer to the school of politics that is typically referred to as woke, out of a desire to be neutral in terminology. However: there is such a school of politics, it’s absurd that so many people pretend not to know what woke means, and the problem could be easily solved if people who support woke politics would adopt a name for others to use. No to woke, no to identity politics, no to political correctness, fine: PICK SOMETHING. The fact that they steadfastly refuse to do so is a function of their feeling that they shouldn’t have to do politics like everyone else. But they do. And their resistance to doing politics is why, three years after a supposed “reckoning,” nothing has really changed. (If there’s no such thing as the social justice politics movement, who made the protests and unrest of 2020 happen? The fucking Democrats?)
 
The conceit is that “woke” has even shaggier or vaguer boundaries than “liberal,” “fascist,” “conservative,” or “moderate.” And I just don’t think that’s true.[/quote]
 
Kannattaa lukea loputkin kirjoituksesta, koska siinä on hyvä määritelmä ja kritiikki w-ilmiöstä vasemmistolaisesta näkökulmasta. Mutta joo, menee jo hieman syrjään kirjoista...
 
[quote]En ole varma onko sanojen sensuroiminen lastenkirjoista ylilyönti vai ei, koska onhan siinä sekin puoli että lastenkirjojen pitäisi olla ns. lapsille sopivia. "N-sanaa" kun esimerkiksi ei saa enää nykyään käyttää missään yhteydessä, ja vasta sanavarastoa kartuttavat lapset voivat ainakin teoriassa omaksua sen kielenkäyttöönsä. Varsinkin jos kirjaa lukee heille joku joka ajattelee että n-sana on neutraali ilmaisu ja ei tähdennä että "muista sitten ettet huutele tätä päiväkodissa, kun entisajan ihmiset ajattelivat vähän eri tavalla kuin nykyään". Jos kirjassa vilisee n-sanoja, syyttävä sormi kääntyy tietenkin kustantajaan, vaikka toki kuka tahansa voi kaivaa omasta hyllystään mitä tahansa ja lukea sen lapsille.[/quote]
 
Lastenkirjojen on tosiaan tarkoitus olla kasvattavia, ja lapsia kasvatetaan aina kunkin ajan yhteiskuntaan, joten en minäkään ihmettele tai pane pahakseni sitä, että ne muuttuvat ajan myötä. Eikä pieniltä lapsilta tosiaan voi edellyttää kielenkäytön ja yhteiskunnan muutosten hahmottamista. Mutta sanoisin, että sensurointi-sanan kanssa kannattaa olla tarkkana.
 
Jos vanhemmat valikoivat pienelle lapselleen mielestään sopivaa ja kasvattavaa lukemista, se on minusta lähinnä normaalia vanhemmuutta. Jos lastenkirjailija päättää, että tietynlaisia sanoja, asenteita, sukupuolirooleja jne. osv. etc. ei hänen kirjoihinsa tule, ei siinäkään nähdäkseni sensuurista ole kyse. Jos w-aktivisti (tai wokesta järkyttynyt persu, tai tiukan linjan kristitty/muslimi/ym.) vaatii, että hänen näkemyksensä sopivasta lastenlukemistosta pitää toteuttaa koko yhteiskunnan tasolla, ja joka muuta väittää on pahuuden kätyri, voidaan jo alkaa puhua sensuuripyrkimyksistä.
  Ymmärrän siis kyllä, että sensuuri-sanaa käytetään usein arkikielessä melko laveasti, mutta sananvapauden kannalta on varsin olennaista, kuka tekee päätöksen jättää sanoja pois ja kenen silmiltä ne ollaan piilottamassa.
02.02.2025
Fiktiivi
335 viestiä
Ylellä: Yhdysvalloissa kirjasto asetti K18-ikärajan – asiantuntija näkee kirjasensuurin piirteitä myös Suomen kirjakohussa
(Jäljelle jää tietysti keskustelu siitä, miksi Trump voitti ja oliko wokea ja cancelia liikaa vai liian vähän, vai olivatko ne lopulta toissijaisia asioita äänestäjille. Ja jos niillä ei lopulta ollut niin väliä, mikä sen kaiken Twitteriin 2014-2024 vuodatetun raivon pointti lopulta oli... Thoughts and prayers vaan sinne Amerikkaan, mutta valitettavasti jenkkien ongelmat ovat meidänkin ongelmiamme.)
Yhdysvalloissa sensuurivaatimukset ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi viime kesänä Idahossa sijaitseva kirjasto sulki ovensa alle 18-vuotiailta.Veikkaisin, että kunkin osavaltion poliittisista voimasuhteista riippuen vauhti kiihtyy jatkossa, koska Trump on käärinyt hihansa ja aloittanut jo ideologiset puhdistukset liittovaltion hallinnossa. Musk puolestaan on osoittanut jo X:n omistajana, että sensuuri on ihan jees, kunhan hän itse on sensuroimassa. Ehkäpä pian jenkeissä muistellaan kaiholla vanhoja kunnon woke- ja cancel-aikoja ennen keskushallinnon voimalla juntattavaa "antiwoke"-ideologiaa...
Syynä oli osavaltiossa voimaan tullut laki, joka edellyttää julkisia ja koulujen kirjastoja estämään lasten pääsyn haitalliseksi koettuun materiaaliin oikeustoimien uhalla.
Kolehmaisen mukaan uusi laki on muiden kirjakieltoihin tähtäävien lakien tavoin tarkoituksella epämääräinen.
Sanktioiden pelko selittää koko kirjaston muuttamisen K18-alueeksi.
Idahon tapaus on yksi esimerkki siitä, miten kirjojen sensuurivaatimukset ovat vain kiihtyneet viime vuosina Yhdysvalloissa ja onnistuneet vaikuttamaan jopa lainsäädäntöön.
(Jäljelle jää tietysti keskustelu siitä, miksi Trump voitti ja oliko wokea ja cancelia liikaa vai liian vähän, vai olivatko ne lopulta toissijaisia asioita äänestäjille. Ja jos niillä ei lopulta ollut niin väliä, mikä sen kaiken Twitteriin 2014-2024 vuodatetun raivon pointti lopulta oli... Thoughts and prayers vaan sinne Amerikkaan, mutta valitettavasti jenkkien ongelmat ovat meidänkin ongelmiamme.)
Ylellä: [url=https://yle.fi/a/74-20138632]Yhdysvalloissa kirjasto asetti K18-ikärajan – asiantuntija näkee kirjasensuurin piirteitä myös Suomen kirjakohussa[/url]
 
[quote]Yhdysvalloissa sensuurivaatimukset ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi viime kesänä Idahossa sijaitseva kirjasto sulki ovensa alle 18-vuotiailta.
 
Syynä oli osavaltiossa voimaan tullut laki, joka edellyttää julkisia ja koulujen kirjastoja estämään lasten pääsyn haitalliseksi koettuun materiaaliin oikeustoimien uhalla.
 
Kolehmaisen mukaan uusi laki on muiden kirjakieltoihin tähtäävien lakien tavoin tarkoituksella epämääräinen.
 
Sanktioiden pelko selittää koko kirjaston muuttamisen K18-alueeksi.
 
Idahon tapaus on yksi esimerkki siitä, miten kirjojen sensuurivaatimukset ovat vain kiihtyneet viime vuosina Yhdysvalloissa ja onnistuneet vaikuttamaan jopa lainsäädäntöön.
[/quote]
 
Veikkaisin, että kunkin osavaltion poliittisista voimasuhteista riippuen vauhti kiihtyy jatkossa, koska Trump on käärinyt hihansa ja aloittanut jo ideologiset puhdistukset liittovaltion hallinnossa. Musk puolestaan on osoittanut jo X:n omistajana, että sensuuri on ihan jees, kunhan hän itse on sensuroimassa. Ehkäpä pian jenkeissä muistellaan kaiholla vanhoja kunnon woke- ja cancel-aikoja ennen keskushallinnon voimalla juntattavaa "antiwoke"-ideologiaa...
 
(Jäljelle jää tietysti keskustelu siitä, miksi Trump voitti ja oliko wokea ja cancelia liikaa vai liian vähän, vai olivatko ne lopulta toissijaisia asioita äänestäjille. Ja jos niillä ei lopulta ollut niin väliä, mikä sen kaiken Twitteriin 2014-2024 vuodatetun raivon pointti lopulta oli... Thoughts and prayers vaan sinne Amerikkaan, mutta valitettavasti jenkkien ongelmat ovat meidänkin ongelmiamme.)
03.02.2025
kyty
32 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1035 viestiä
Jää myös kysymys että miksi ilmeisesti jo hieman höperö vanha ukko ja 10-vuotiaan ongelmalapsen tasolla oleva trolli saavat niin paljon valtaa. Esimerkiksi jossain Venäjällä asialle ei enää juuri mitään voi, mutta USA:ssa luulisi löytyvän vielä sekä mahdollisuuksia että tahtoa estää pahimmat katastrofit. Ovatko kirjastoissa olevat "woke-kirjat" republikaaneille niin pelottava asia että niiden takia ollaan valmiita riskeeraamaan USA:n muuttuminen dystopiaksi? Ja kun kaikki kiinnittävät huomionsa Trumpin ja Muskin sekoiluun, mitä tekee Vance, joka on unohdettu keskustelusta melkein kokonaan?
Äänestäjille varmaan yksi ja sama mistä lopulta on ollut kyse, jenkeissä ihmiset ovat kouluttamattomia ja usein liian helposti vedätettävissä. Lisäksi moni luuli Trumpin nostavan talouden nousuun ja lopettavan sodan päivässä, joten he olivat valmiita äänestämään Trumpia vaikka muu politiikka ei nappaisikaan. Jos Trump kakkii talouden, siitä voidaan aina syyttää Bidenin hallintoa, Obamaa, laittomia siirtolaisia tai reptiliaaneja. Ja ihmiset uskovat. Rikkaat taas ovat valmiita tukemaan Trumpia koska tietävät että pohjimmiltaan hän ajaa vain rikkaiden etua. Jenkkien politiikka on niin tulehtunutta ettei siinä lie enää mahdollisuutta järkevään toimintaan. Muuten ajattelisin synkästi että kiehukoot omassa liemessään, mutta valitettavasti kaikki läikkyy sieltä aina tänne, niin taloudellisesti, poliittisesti, turvallisuuspoliittisesti että kulttuurisestikin. Tuntuu että koko maailma on menossa todella huolestuttavaan suuntaan ja sitä ollaan voimattomia estämään. Tekoälyn myötä nettikeskustelusta tulee etenevässä määrin mahdottomia kun trollibotit täyttävät kaikki somealustat.
Itse ajattelisin että Eurooppa pärjäisi kulttuurinkin kanssa omillaan jos jenkit haluavat keskittyä sensuroimaan "woke-ideologiaa", tuottamaan hömppää ja riitelemään siitä oliko jollain kirjailijalla X oikeus kirjoittaa kirja geeniperimänsä takia, mutta sekin kaikki tulee tänne. Tai ehkä se kaikki oli jo täällä valmiiksi. Diktatuurien ihannointikin tuntuu nyt olevan pop niin monessa suunnassa. Kun asiat menevät huonosti, ihmiset äänestävät aina omia intressejään vastaan koska haluavat "vahvoja johtajia".
Äänestäjille varmaan yksi ja sama mistä lopulta on ollut kyse, jenkeissä ihmiset ovat kouluttamattomia ja usein liian helposti vedätettävissä. Lisäksi moni luuli Trumpin nostavan talouden nousuun ja lopettavan sodan päivässä, joten he olivat valmiita äänestämään Trumpia vaikka muu politiikka ei nappaisikaan. Jos Trump kakkii talouden, siitä voidaan aina syyttää Bidenin hallintoa, Obamaa, laittomia siirtolaisia tai reptiliaaneja. Ja ihmiset uskovat. Rikkaat taas ovat valmiita tukemaan Trumpia koska tietävät että pohjimmiltaan hän ajaa vain rikkaiden etua. Jenkkien politiikka on niin tulehtunutta ettei siinä lie enää mahdollisuutta järkevään toimintaan. Muuten ajattelisin synkästi että kiehukoot omassa liemessään, mutta valitettavasti kaikki läikkyy sieltä aina tänne, niin taloudellisesti, poliittisesti, turvallisuuspoliittisesti että kulttuurisestikin. Tuntuu että koko maailma on menossa todella huolestuttavaan suuntaan ja sitä ollaan voimattomia estämään. Tekoälyn myötä nettikeskustelusta tulee etenevässä määrin mahdottomia kun trollibotit täyttävät kaikki somealustat.
Itse ajattelisin että Eurooppa pärjäisi kulttuurinkin kanssa omillaan jos jenkit haluavat keskittyä sensuroimaan "woke-ideologiaa", tuottamaan hömppää ja riitelemään siitä oliko jollain kirjailijalla X oikeus kirjoittaa kirja geeniperimänsä takia, mutta sekin kaikki tulee tänne. Tai ehkä se kaikki oli jo täällä valmiiksi. Diktatuurien ihannointikin tuntuu nyt olevan pop niin monessa suunnassa. Kun asiat menevät huonosti, ihmiset äänestävät aina omia intressejään vastaan koska haluavat "vahvoja johtajia".
Jää myös kysymys että miksi ilmeisesti jo hieman höperö vanha ukko ja 10-vuotiaan ongelmalapsen tasolla oleva trolli saavat niin paljon valtaa. Esimerkiksi jossain Venäjällä asialle ei enää juuri mitään voi, mutta USA:ssa luulisi löytyvän vielä sekä mahdollisuuksia että tahtoa estää pahimmat katastrofit. Ovatko kirjastoissa olevat "woke-kirjat" republikaaneille niin pelottava asia että niiden takia ollaan valmiita riskeeraamaan USA:n muuttuminen dystopiaksi? Ja kun kaikki kiinnittävät huomionsa Trumpin ja Muskin sekoiluun, mitä tekee Vance, joka on unohdettu keskustelusta melkein kokonaan?
Äänestäjille varmaan yksi ja sama mistä lopulta on ollut kyse, jenkeissä ihmiset ovat kouluttamattomia ja usein liian helposti vedätettävissä. Lisäksi moni luuli Trumpin nostavan talouden nousuun ja lopettavan sodan päivässä, joten he olivat valmiita äänestämään Trumpia vaikka muu politiikka ei nappaisikaan. Jos Trump kakkii talouden, siitä voidaan aina syyttää Bidenin hallintoa, Obamaa, laittomia siirtolaisia tai reptiliaaneja. Ja ihmiset uskovat. Rikkaat taas ovat valmiita tukemaan Trumpia koska tietävät että pohjimmiltaan hän ajaa vain rikkaiden etua. Jenkkien politiikka on niin tulehtunutta ettei siinä lie enää mahdollisuutta järkevään toimintaan. Muuten ajattelisin synkästi että kiehukoot omassa liemessään, mutta valitettavasti kaikki läikkyy sieltä aina tänne, niin taloudellisesti, poliittisesti, turvallisuuspoliittisesti että kulttuurisestikin. Tuntuu että koko maailma on menossa todella huolestuttavaan suuntaan ja sitä ollaan voimattomia estämään. Tekoälyn myötä nettikeskustelusta tulee etenevässä määrin mahdottomia kun trollibotit täyttävät kaikki somealustat.
Itse ajattelisin että Eurooppa pärjäisi kulttuurinkin kanssa omillaan jos jenkit haluavat keskittyä sensuroimaan "woke-ideologiaa", tuottamaan hömppää ja riitelemään siitä oliko jollain kirjailijalla X oikeus kirjoittaa kirja geeniperimänsä takia, mutta sekin kaikki tulee tänne. Tai ehkä se kaikki oli jo täällä valmiiksi. Diktatuurien ihannointikin tuntuu nyt olevan pop niin monessa suunnassa. Kun asiat menevät huonosti, ihmiset äänestävät aina omia intressejään vastaan koska haluavat "vahvoja johtajia".
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- Voiko kirjan lukeminen olla epäeettistä?