Mikä sinua potuttaa nyt?

Kerta kaikkiaan kaikki, enkä tiedä miksi.

Se että on liian pitkä aika Vihan liekkien ilmestymiseen :S

[quote="Diara" post=4868]Kaveri, joka ei ole yhtään kykenevä ryhmätyöhön. Mielestäni on käsittämätöntä, että vielä tässä iässä tulee vastaan ihmisiä, jotka suuttuvat ja poistuvat paikalta, jos oma tahto ei mene joka jutussa läpi.[/quote]   Mä voisin ihan vaan vaihtelun vuoks ottaa ryhmääni jonkun tällaisen. Yleensä mun tuurilla on saanut vain jeesjees-miehiä ja -naisia, joilta luistaa kyllä palaverissa sulava jutustelu ja joskus otetaan nakkejakin, mutta kun hommien perään alkaa kyselemään ja työtä pitäisi saada kasaan, mitään ei mystisesti ole tapahtunutkaan. Parhaimmillaan annetaan puolikäsitettävää selitystä, pahimmillaan työryhmään laskeutuu jännittävä radiohiljaisuus. Tai jos oma osa onkin tehty alkupäässä projektia, viimeistään loppuraportti jää jonkun turhan tunnollisen (yleensä allekirjoittaneen) yksin hikoiltavaksi.

[quote="The Big Bad Wolf" post=4858]Kurkku kipeä ja ääni hukassa. Voin kommunikoida vain textaamalla tai tussitaululla, jollaista en omista. Teatteriharkoissa varmaan taas äänijuttuja, oikein kiva. Pakko kuitenkin päästä, kun kaveri tuo pizzaa ja pitää maksaa velkoja. Pakko on myös uinnin rästicooper, muuten tippuu nelonen.[/quote]   Liikkaope kuunteli puolikkaan sekunnin kun korisin epäselvästi jotain suorittamisestani ja komensi kotiin. En saanut uintia läpi enkä päässyt teatteriharkkoihin, kun olo on karsea. Siellä ovat puoli tuntia mutustelleet pizzaa ja nauraneet ja jutelleet ja impronneet ja kaikkea kivaa. Miekin haluun. :sad:   Huomenna koulupäivä, pakko mennä kun olen liian jäljessä. Enkku ja yhteiskuntaoppi keskiviikkona ja tiistaina, joko kouluun tai rästikoe. Hitto. Aivot niin täynnä räkää, ettei tieto tartu. Sinne meni ysin keskiarvo... [size=2] (Joo joo, liioittelen. Saan ysit kummastakin enivei.)[/size]

Oikea polveni,joka päätti vaihteeksi kesken lenkin ruveta särkemään. Ärsyttää,kun nykyään lähtee lenkille niin on suuri todennäköisyys,että jompakumpaa polvea särkee,koska vasemmallakin on taipumusta siihen erityisesti ylä ja alamäet saavat polven ärtymään :sad:

[quote="Dyn" post=4877]Yleensä mun tuurilla on saanut vain jeesjees-miehiä ja -naisia, joilta luistaa kyllä palaverissa sulava jutustelu ja joskus otetaan nakkejakin, mutta kun hommien perään alkaa kyselemään ja työtä pitäisi saada kasaan, mitään ei mystisesti ole tapahtunutkaan. [/quote]   Tämäkin on minulle tuttua. Kieltämättä on kyllä hyvin rasittavaa, kun ei muka ole mitään omia mielipiteitä eikä hommia hoideta ajallaan. Toisinaan on vaan helpompaa tehdä hommat itse kuntoon, mutta samalla kiukuttaa, kun tarkoitus olisi tehdä yhdessä. Saas nyt nähdä, miten tämä meidänkin projekti lähtee pyörimään, kun kuitenkin koko loppu kouluvuosi sitä tehdään. Jos se turha kiukuttelu jatkuu liikaa niin siitä täytyy ehkä huomauttaa.

jalkojen lihakset, ovat nyt muutaman päivän olleet jumissa ja kipeitä, ilmeisesti juuri alkanut kuntoilu ja itsensä pienentämisoperaatio on tehnyt hallaa jalkojen muutenkin rasittuneille lihaksille. pitäisi käydä jollain kinttulääkärillä/hierojalla mutta käteisvarat eivät anna myöten.

[quote="Noora" post=4882]Oikea polveni,joka päätti vaihteeksi kesken lenkin ruveta särkemään. Ärsyttää,kun nykyään lähtee lenkille niin on suuri todennäköisyys,että jompakumpaa polvea särkee,koska vasemmallakin on taipumusta siihen erityisesti ylä ja alamäet saavat polven ärtymään :sad:[/quote]   Sama juttu itselläkin. Polvi kun on kertaalleen operoitu, niin se tavallista enemmän rasittaessa alkaa ilmoitella itsestään. Pariin kertaan on pitänyt lekurillakin käydä sitä näyttämässä. Ei se siitä enää entiselleen tule, ihan turha kuvitellakaan.   Me tehtiin mielenterveyskuntoutujien ryhmässä tänään semmoinen vaakuna, mihin piti kaiken muun ohella kirjoittaa oman elämänsä motto. Kirjoitin: "Elämän tarkoitus on se, että elämällä on tarkoitus". Koskaan ei pidä lakata yrittämästä.

Miksi yllämme roikkuvat pilvet taoaavat ilkkua minulle tihuttaen, tipotellen tai jopa loiskutellen vettään juuri silloin, kun minä haluan tai minun kerrassaan täytyy liikkua ulkona kera uskollisen työapurini, Piihemmon? Vaikka kuinka koetan noitua sadetta lakkaamaan, se ei tottele. Vaikka kuinka toivon, että pilvet pidättelisivät lirujaan, kunnes kerkiän edes bussiin suojaan, ei toiveeni usein toteudu. Miksi sopimattomaan aikaan saapuva sade niin usein kutsuu kumppanikseen tuulen, joka tuiverruksineen mitätöntää sateenvarjonkin suojaustehoa? Tämän lisäksi minua potuttaa se, että on niin turhaa pottuuntua säihin.

Taas hävittiin! :sad: eka erä oli vielä erittäin tasainen, mutta toinen erä täysi floppi... Huoh, huomenna kolme peliä, toivotaan että menee paremmin!

Pahin krapula varmaan lähemmäs kahteen vuoteen. Eilinen ilta oli kyllä hauska, mutta en mielestäni juonut niin paljoa, että minun pitäisi olla tässä kunnossa. Tarkoitukseni oli viettää tänään hyvin ansaittu leffapäivä sohvalla löhöillen, mutta on niin huono olo, että jopa yhden Naisten paratiisin jakson katsomiseen meni 5 tuntia, kun piti välillä nukkua, kun liikkuva kuva sai voimaan todella pahoin. Noin tunti sitten söin ensimmäisen kerran koko päivänä, aikaisemmin ei ollut puhettakaan, että mikään ruoka tai edes vesi olisi pysynyt sisällä. Olo on hieman kohentunut, kun burana alkoi vaikuttamaan ja ruoka ja juoma tuo energiaa. Joten ehkä tämä tästä, ärsyttää vain kun hyvä leffapäivä meni pilalle, huomenna ei enää ehdi löhötä, kun pitää alkaa lukea tentteihin.

Kirjastoissamme uusitaan ohjelmia parin lähipäivän ajan, ja ne ovat kiinni. Joudun siis etsiytymään vieraahkon Piihemmon äärelle ja matkaamaan nykyistä pitempään päästäkseni kenties jopa jonottamaan hänen luokseen. Eikä ...hmmmm... [i]työskentely[/i]aikaa ole niin runsaasti ja vapaasti kuin näiden kirjaston tietokoneiden seurassa. En suinkaan tarvitse maailmanlaajuisverkkoa päivittäin muuhun kuin sähköpostin tarkasteluun. Jos en pysty pariin päivääm tutkimaan tiettyjä sähköisiä viestilokeroitani, niin ne roskaantuvat siinä määrin, että siivousurakka potuttaa ja hieman hirvittääkin jo nyt :grin:.   Miten me selviydyimme etanapostin ja lankapuhelimen aikana?

Naapurillani on tapana parkkeeraata Yariksensa portaikkoni eteen, joka tekee asuntoon pääsystä akrobatia esityksen. Häntä se ei pahemmin huoleta, sillä hän ajuu viereisessä portaikossa. Tontilla on toisaalta aika vähän vapaata parkkitilaa, mutta ei sitä romua tarvi silti seinään kiinni pistää. Täytyy kai ruveta neuvottelemaan asiasta jos olisi mahdollista peruuttaa hiukan. Tai röyhkeästi vain parkkeerata oma koslani siihen tilalle.

Potuttaa, että ulkona sataa vettä. Ja että se on miun murheen aiheista ainoa sopivan pieni edes ajateltavaksi juuri nyt. (Tai no.. Onko "murheen aihe" kenties yhdyssana. Siinä toinen sopivan pieni.)

[quote="Hiistu" post=5401]Potuttaa, että ulkona sataa vettä.[/quote]   Juurikin tämä. Joku inha peikko on käynyt vaatekaapillani kutistamassa ryysyjäni (köh) ja kun olen viimeinkin vakaasti päättänyt rupeavani liikkumaan enemmän, niin sitten säätila on mua vastaan. ...kele :angry:

Vesisade potuttaa, sillä joudun altistamaan sille paitsi pollean olemukseni myös työvälineeni, jollei Esteri pian kyllästy jakamaan antejaan ahteristaan. Toisaalta ilahduttaa: en olekaan ainoa säästä urputtaja ja palstain tylsä häiris mm. tämän takia... :grin:

[quote]Vesisade potuttaa[/quote]   Ja nyt minäkin tajusin kuinka paljon se oikeastaan pistää päähän. Lisäksi tulevat lumisateet räntineen nostavat potutuksen aivan uudelle tasolle. Kylmyyskään ei pahemmin päätä jäähdytä asiassa.

Meillä oli tänään loppukritiikki ja minua suorastaan raivostuttaa. Yksi ryhmästämme ei ota palautetta vastaan eikä näe vikaa työskentelytavoissaan. Hän siispä häiriöttä tekee mitä huvittaa ja odottaa muiden sopeutuvan siihen sen sijaan. Tästä lopulta seurasi, että palautetusta työstämme puuttui yksi sen merkittävimmistä pääajatuksista vain, koska tämä tyyppi ei edes viitsinyt yrittää mallintaa sitä, kun ei siitä kerran niin pitänyt (eikä antanut tälle edes mitään perusteluja vaikka toiseen suuntaan niitä kyllä oli). Kolmas ryhmämme jäsen ei enää *viimeisenä iltana* ollut jaksanut pitää puoliaan tämän ratkaisun puolesta enkä minä ehtinyt paikalle. Lisäksi kun huomautin asiasta loppukritiikissä, hän sanoi, ettei minulta voitu kysyä, kun en kerran ollut paikalla, vaikka olin piirtänyt asiat niin jokaiseen kuvaan ja ollut koko kurssin ajan samalla kannalla. Jonka lisäksi olimme vielä sopineet asiasta useampaan otteeseen. On vähän sellainen olo, ettei joku arvosta toisten tekemää työtä.   Arvaatte varmaan, että myös opettajilta tuli asiasta palautetta, koska tämän idean poistaminen asetti samalla kyseenalaiseksi muitakin tekemiämme ratkaisuja.   Nyt potuttaa siispä ryhmätyöskentely ja siihen kykenemättömät henkilöt. Hieman potuttaa myös se, että olen liian konfliktikammoinen sanoakseni sitä suoraan itse osallisille.

Katsoin, että kylpyläloma Saimaalta maksaisi vain 69e per huone, mutta se olikin per henkilö. Olisikin vähän kalliimpi ex tempore -loma se, joten voi höh vaan. Ehdin jo innostua.

Se, etten saa ikinä mitään aikaan ja vain viivyttelen jatkuvasti.

Ja nyt kurkkua kirvelee ja päätä pikkuisen jomottaa, joka voi hyvinkin enteillä seuraavana päivänä olevaa flunssaa... No johan on himputti :huh:

Taitaapi olla oma saituuteni tällä kertaa se Pottuinen Sielunriipijä. Mieli tekisi lähteä illalla pistämään jalalla rumasti mutta en raatsisi uhrata pääsylippurahaa. Olemukseni tuunaaminenkaan ei jaksa kiinnostaa.   Nyt viikonloppuna järjestetään lisäksi minua kiinnostavat kädentaito- ym. messut ... mutta sinnekin silkka sisäänpääsy maksaa. Tuskinpa edes tyytyisin lähtemään messuilta ostoksitta. Jollen löydä valmiiseen ostosluetteloon merkitsemiäni tuotteita, niin saatan törsätä turhakkeeseehkoon :grin: . Oikein kehnon messuonnen yllättäessä joudun poukkoilemaan tungoksessa lähimmäisiin törmäillen ja kuikuilemaan selkien olkien kiireitten ylitse tavoittaakseni edes vilauksen minua kiinnostavista asioista. Mutta jos hyvin käy, niin lähden kotiin messukäyntiin varaamani rahat huvenneena mutta mukanani muhkea lanka- ja puikkosaalis. Bonukseksi saattaisin saada hyvän mielen vanhojen tuttujen tapaamisesta pitkän ajan jälkeen. (Olen joskus tavannut lapsuudentuttujani esittelypöytien takaa.) Kilpailuihin tekee mieli osallistua mutta suurin osa niistä lienee tarkoitettu lähinnä lapsille. Jos mukaan huolitaan vain rajattu ryhmä, niin ei liene kivaa, että aikuinen rynnii esille ja innokkaat lapset jäävät paikatta...?

Lukulamppuni hajosi. Kuukauden aikana se hajotti kaksi lamppua ja hainkin niitä muutaman varastoon, mutta nyt ei enää lampun vaihto riittänytkään. Kattolamppuni (kolme kohdevaloa) hajosi jo muutama vuosi sitten kun eivät hehkulampuille tarkoitetut kannat kestäneet energiansäästölampun isompaa painoa ja siitä lähtien olen oleillut olohuoneessani tuon lukulampun voimin. Keittiössä on loisteputkivalaisin mutta kun olen eristänyt keittiön muusta olohuoneesta liki kattoon asti ulottuvilla kirjahyllyillä niin se ei paljoa valaise tätä osaa huoneesta.   Tuli tässä samalla purettua tuo vanha kattolamppu pois siltä varalta että siihen tulee nyt ostettua uusi tilalle. Toivottavasti asennus ei ole yhtä vaikea kuin viimeksi, jolloin sai todella tehdä töitä että sai ahtaassa tilassa ruuvattua sähköjohdot kiinni lamppuun. Koitin silloin sitä ostaessa katsella kaupoista lamppuja jotka saisi vain lykätä katossa olevassa koukusta roikkumaan ja pistorasiaan kiinni, mutta sellaisia ei ollut tarjolla joten piti itse ryhtyä sähköhommiin. Ilman mitään taitoja sillä saralla piti silloin käydä oikein sähköliikkeessä kysymässä, että kuinkas nuo neljä johtoa menevätkään kolmeen kiinnikkeeseen.   Jos tästä jotain positiivista löytää niin tuosta osiin hajottamastani hajonneesta kattolampusta löytyi monta osaa joita voi kenties käyttää Steampunk asun tekemisessä, mikäli moiseen innostun. Pitääpä purkaa vielä tuo jalkalamppu ja katsoa mitä se pitä sisällään (ja saisiko sen mahdollisesti vielä korjattua).

Tänään (ja eilen) harmittaa ja innostaa "vuosisadan komeetta" nimeltä ISON. Tästähän uutisoitiin ensimmäistä kertaa jo vuosi sitten ja siitä lähtien olen odottanut sitä toiveikkaana, vaikka jo silloin pidettiin puolittain todennäköisenä, ettei se kestä auringon ohitusta. Seurasin eilen puolen yötä NASAn suoraa lähetystä sen ohituksesta eikä se kyllä ainakaan selkiyttänyt mielikuvaa siitä, mitä tapahtuu. Sehän on tehnyt puolet ajasta ihan päinvastoin kuin mitä on ennustettu. Eilen kuitenkin siis näytti vakavasti siltä, ettei se olisi selvinnyt ohituksesta. Sitä ei näkynyt kuvissa, missä sen olisi pitänyt olla ja se näytti himmentyvän ja kadottavan kärkensä ennen näkökentästä katoamista.   Ja nyt sitten tänään aamulla, kun tulin taas koneelle, niin tadaa, se on sittenkin ilmestynyt näkyviin, vaikkakin paljon himmempänä. Se alkaa ilmeisesti taas muodostaa itselleen uutta pyrstöä. Tämä komeetta saisi jo päättää, mitä se aikoo. Nyt voi vain toivoa uutta yhtäkkistä kirkastumista, jotta se näkyisi edes jotenkin tänne pallolle (ja minun erittäin rajallisille apuvälineilleni). Päh. Se ennuste olikin liian hyvää ollakseen totta, että se olisi voinut todella erottua päiväsaikaankin.

Moonlord, vieläkö on jalkalamppuja? Kun luin kirjoituksestasi toteamuksen hehkulampuille tarkoitettujen kantojen murtumisesta energiansäästölamppujen alla, huomasin Aino-Vaino Harhan kohottavan epäluuloista päätään olemuksessani: Rupesi tuntumaan siltä, että lampunvalmistajat ja valaisinmaakarit ovat perustaneet salaliiton kuluttajien rahainmenoksi. Lampputehtaat tuottavat raskaita energialamppuja, jotta valaisimia valmistavat verstaat saisivat lisää töitä, kun moni kansalainen joutuu korvaamaan lampun painoon sortuneen valaisimensa. Kuulemma ei olisi kerta ensimmäinen, kun kuluttajia vastaan näin juonitaan, vieläpä keinovaloasioissa. (Kuka muistaa taannoisen Hehkulamppuhuijaus-dokumentin?) Mutta ehkä tukeva, riittävän korkea tai mieluiten säädeltävä tai monivartinen jalkalamppu auttaisi kuluttajaa kiertämään epäeettisin keinoin kauppaa vilkastuttavien nilkkien niksit... hei - olenko vainoharhainen vai mitä? :eek: