Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Edellinen elokuvateatterissa katsomani leffa oli [i]Big Hero 6[/i]. Juoneltaan ihan vetävä Disney-piirretty, loppupäässä supersankarirymistelyksi äityvä elokuva vähän hukkasi mielenkiintoisuuden mutta alkupuolella kiinnyin jossain määrin päähenkilöön.   Elokuvan maailma, jättisuurkaupunki jossa yhdistettiin San Francisco ja Tokio, oli erittäin miellyttävän näköinen. Sankarin omakotitalo oli paikka jossa teki itsenikin mieli asua ja puuhastella kellarissa: värit olivat lämpimät ja kaupunki tuntui elävältä ja seikkailuja tarjoavalta.   Viime vuoden lopulla kävin leffassa isojen rymistelyjen (Hobitti, Matkijanärhi, Interstellar) lisäksi katsomassa myös [i]Boyhood[/i]in ja [i]Maps to the Stars[/i]in. [i]Boyhood[/i]ia suosittelen lämpimästi, se oli kenties realistisin fiktioelokuva jota olen koskaan nähnyt ja toi vahvat nostalgiat mieleen omaan lapsuuteen ja nuoruuteen liittyen. Elokuvaa on moitittu tylsäksi, mutta minulla ei ollut tylsää missään kohdassa, pikemminkin kuvaisin kokemusta erittäin intensiiviseksi ja otteessapitäväksi. Näin kokonaista kuvaa ihmisen muodostumisesta harvoin näkee valkokankaalla.   [i]Maps to the Stars[/i] oli David Cronenbergin uusin elokuva. [i]Kärpäs[/i]- tai [i]Videodrome[/i]-tyyppistä ruumiinsulatusmässäilyä ei ole luvassa, vaan sen sijaan kyseessä on herkkua niille, joita kiinnostaa mitä tapahtuu Hollywood-tähtien suljettujen ovien takana: naurettavia roolituksia, typeriä studiopomoja, hemmoteltuja teinitähtiä, kaiken yliseksualisointia ja mielialalääkkeitä. Leffa oli erittäin synkkä mutta yliampuvalla, ironisoivalla tavalla, mikä teki siitä ainakin minun mielestäni todella hauskan. Hyvä yhdistelmä mustaa huumoria ja painajaismaista hallusinointia, ja modernien Hollywood-starojen nimienpudottelua.

Muutama päivä sitten katsoin elokuvat: [b]The Dark Knight Rises[/b] ja [b]Sydämen kuiskaus.[/b]   Ensimmäisen kävin aikoinaan katsomassa leffassa, enkä tykännyt muusta kuin Gordonin ympärille rakennetusta toiminnasta. Nyt löysin leffan Anttilan alelaarista ja ajattelin katsoa uudestaan. Pidin kokonaisuutena todella paljon! Olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että muita kuin animaatioelokuvia en mene elokuvateatteriin katsomaan. Toimintaleffoissa leikkaukset ovat niin nopeita, että puolet menee vilinällä ohitse isolla kankaalla. Äänentoisto on yleensä myös aivan kauhea. Esim. tästä Batman leffasta muistan sen, että Banen ääni hyppäsi liikaa esille. Tuntui kuin Sean Connery olisi korvan juuressa huutanut pahvimukiin.:neutral: Mutta siis näin kotona kun leffan nyt katsoin, niin oli todella hyvä, eikä mikään häirinnyt. Löytyi uusia ulottuvuuksia ja uutta pohdittavaa, hyvässä mielessä.   Kaikki muut Studio Ghiblin leffat olin nähnyt Sydämen kuiskausta lukuunottamatta. En tiedä, miksi näin. En ollut vain saanut sopivaa tilaisuutta? Löysin senkin alesta, tyttö halusi ostaa. Kissojen valtakunnan ohella parhaita animeleffoja! Kerrassaan suloinen ja herkkä rakkaustarina, joka loppui ns. oikein, eli ei mitään moniselitteistä avointa loppua, vaan rehellisesti ja suoraan tuotiin esille se asia, jota sydän oli koko leffan ajan kuiskaillut. Ja hyvät naurut sai monta kertaa. :smile:   [size=2]Olit varmaan vahingossa lihavoinut koko tekstin, joten muokkasin hieman T: Astorethein[/size]

[b]Fifty Shades of Grey[/b] katsastettu!   Ensimmäinen kirja nosti itselle punan poskille melko tehokkaasti, mutta pian itseä alkoi suunnattomasti ärsyttää Christianin ylimanipuloiva luonne. Kaksi viimeistä osaa luin melkeinpä hammasta purren. Sanomattakin selvää, että olin aika skeptinen elokuvan suhteen, mutta samalla paloin halusta tietää millaisen elokuvan kirjasta mahtaakaan saada. Tämän genren elokuvia ei kauheasti ole leffateattereissa pyöritetty joten olihan tämä siltäkin kantilta mielenkiintoinen tapaus.   Voinpa sanoa, että yllätyin todella positiivisesti! Kirjasta tuttu vähän ehkä paikallaan jankkaava osuus oli jätetty pois ja elokuvaan oli mielestäni kiteytetty hyvin ensimmäisen kirjan ydin ilman kaikkea ylimääräistä ja turhaa. Olin melkein yllättynyt kun lopputekstit alkoivat pyöriä. Mietin vain, että "mitä ihmettä, näinkö nopeaan kaksituntinen vierähtikin?!"   Positiivista oli se, että rooleissa oli pääosin itselle tuntemattomia henkilöitä. Anastasian näyttelijä (Dakota Johnson) oli todella symppis ja samalla todella rohkea. Jamie Dornan Greyn roolissa oli myös täysin uusi tuttavuus, mutta täytyypä sanoa tämän elokuvan jälkeen Jorma Uotilaa lainaten: EI HUONO! Taidan sittenkin haluta itselleni yhden Christian Greyn!   Ja kyllä, seksiä oli. Oli paljasta peppua ja tissiä ja vähän siltä väliltä. Näyttelijät näyttivät kyllä todella luontevilta kohtauksissa vaikka tällaista tavallista tallaajaa hiukan punastutti alkuun melko kaiken paljastavat kohtaukset. Joskin kohtaukset olivat oikeasti todella hyviä olematta silti ääretöntä pornoa ja mautonta tai vaivaantunutta säätämistä. Kaiken kiihkoilun lisäksi elokuvaan oli ujutettu huumoria sinne tänne ja nämä hetket saivat koko leffateatterin hirnumaan yhteen ääneen.   Kuten sanoin, tämä oli todella positiivinen yllätys ja aion ehdottomasti katsastaa tämän uudelleen sekä hommata DVD:n omaan hyllyyn! Suosittelen lämpimästi kaikille joita vähääkään kiinnostaa katsastaa elokuva, ja ehkä niillekin jotka eivät välttämättä halua.

[b]Elvira - Mistress of Dark[/b]   80-luku on läsnä tässä elokuvassa hyvin voimakkaana. Sellaisella hyvällä tavalla. B-elokuvan tavalla.   Cassandra Peterson, eli Elvira, juonsi jenkkilän tv:ssä ilmeisestikin huonojen kauhu- ja scifielokuvien showta niin hyvin, että sai lopulta oman elokuvan. Mikä on vieläpä nykyäänkin ihan mukiinmenevä kauhukomedia. Elviran ansioksi on sanottava sekin, että toisin kuin nykypäivän tissitähdet, Cassandra osaa jopa näytellä (suhteellisesti ottaen) ja omaa oikeata karismaa (ihan absoluuttisesti ottaen).   Tarinassa ö-luokan kauhuelokuvia esittävä juontaja Elvira (kuinkas muutenkaan...) ottaa paitsi loparit, niin myös toteaa joutuneensa työttömäksi (no shit?) kun Las Vegasin keikkashowkin alkaa osoittamaan epäonnistumisen merkkejä (pitäisi löytää rahaa, jolla rahoittaa show. Nykypäivänä tätä pidettäisiin ennemerkkinä nigerialaishuijauksesta). Onneksi omalaatuinen täti sattuu juuri kuukahtamaan ja nimeämään Elviran talonsa ja keittokirjansa perijäksi. Näin käy räväkän goottimuijan matka ahdasmieliseen pikkukaupunkiin, jossa pistetään pian moraalisäädökset nurin ja houkutellaan teinit paheiden teille (eli turmiollisten elokuvien, kuten Tappajatomaattien, faneiksi). Keittokirja on tietenkin voimakkaita loitsuja sisältävä opus, jota jahtaa myös Elviran vähemmän mukava setä. Pian kattiloista ryömiikin wanhan hyvän ajan käsinukketekniikalla tehtyjä hirviöitä, ja kaupungin asukkaat muistelevat kultaisen 1600-luvun Salemin oikeuskäytäntöjä noitien polttamisineen.   Aivan loistava elokuva, näin Troma- ja John Waters -fanin kannalta (vaikka leffa ei edustakaan totaalisen huonoa makua ja ällöilyä, vaan on itseasiassa aika konservatiivinen ja main stream).   "Hey, I have seen People's Court. I'm entitled to a one phone call and a strip search."     [b]John Wick[/b]   Keanu Reevesiltä ei ole tainnut tulla vuosikymmeneen mitään erityisen mieleenpainuvaa ja merkittävää, joten John Wick oli siinä mielessä piristävä leffa. Hyvin alkanut tunnelmallinen trilleri valitettavasti muuttui ekan tunnin jälkeen perustoiminnaksi ja samaa tahtia latistui mun mielenkiintokin. Olisivat tehneet toiminnan edes Mel Gibsonin Paybackin hengessä, nyt hämmästytti miten tämä jätkä otti leffan alkupuolella noin helposti turpaansa kun kuitenkin muuttui pysäyttämättömäksi tappokoneeksi hetkeä myöhemmin.

[b][url=http://www.imdb.com/title/tt2322441/?ref_=nv_sr_1]Fifty Shades of Gray (2015) K16[/url][/b]   Tulin juuri leffateatterista enkä olisi ikinä uskonut, että tämän leffan jälkeen olisi tällainen fiilis: en muista milloin olisin ollut näin pitkästynyt jotain elokuvaa katsellessa! Ensimmäistä kertaa aikoihin tuntui, kuin kaksituntinen olisi ollut hukkaan heitettyä aikaa. :huh:   Vaikka kirja oli ihan viihdyttävä lukukokemus, niin tässä leffassa vaan tökki ihan kaikki. Jamie Dornan ei missään vaiheessa muotoutunut kunnolla Christian Grayksi ja jotain oleellista (kemiaa?) puuttui pääparin väliltä. Jotenkin ohkaista menoa ilman sisältöä. Etukäteen kohutut eroottiset kohtaukset olivat aika sisäsiistejä. Ainoastaan yksi kohtaus [spoiler]kun Christian hakkaa vyöllä tms. Anastasiaa, joka itkee samalla sydän särkyneenä[/spoiler] teki todella pahaa katsoa ja sai minut tuntemaan yhtään mitään koko leffan aikana ja sekin tunne oli ahdistusta ja vastenmielisyyttä. En yhtään nauti katsoa toisen ihmisen kärsimystä.   En nyt oikein osaa sanoa tästä yhtään enempää muuta kuin että en voi suositella. Keksitte kahdelle tunnille varmasti parempaakin käyttöä! :cool:   Tähdet: *

[Fifty shades of Greystä...] Olen jo törmännyt internetissä ensimmäisiin "Still better love story than Twilight" -meemin väännöksiin tyyliin "Still better love story than... Oh... Never mind".     No joo. Pari vuokraamouutuusleffaa on ollut vaarassa mennä vähän tutkan alta, kunnes näin Episodi-lehdessä kohtuu hyvän arvostelun...     [b]A Walk among the Tombstones[/b]   Liam Neeson ei ole tässä ihan Taken-tyylinen kovanaama, mutta paljoa ei puutu. Huumekauppias värvää virkaheiton ja alkoholista vieroittuvan entisen poliisin selvittämään kuka kidnappasi, murhasi ja paloitteli huumekauppiaan vaimon. Pienellä penkomisella paljastuu, että ruumiita on kertynyt enemmänkin.   Sarjamurhaajagenre on normaalisti minulle iso "ei kiinnosta" -tekijä, mutta kun tämän leffan sanottiin olevan pääasiassa psykologinen trilleri Neesonin omasta hahmosta, niin ajattelin että mikä ettei. Sanotaan näin, että ihan kiva mutta unohdettava sekä lajityyppinsä edustajana, että tuolla psykologisella otteella. Mutta olenko vähän liian hampurilaisleffan ystävä, jos sanon että leffaa ei voi mitenkään verrata Nicolas Cagen hienoon 8mm:iin, joka jostain syystä pyöri mulla koko ajan mielessä elokuvaa katsoessa?

Star Wars Episodi III. Hankala valita tämän ja Episodi II:n välillä kumpi on suosikkini. Ewan McGregor on Obi-Wanina aika täydellinen. Kunniamaininta myös loistavan Palpatinen näyttelijälle. Toiminta-kohtauksien ohella elokuvassa on rauhallisia kohtauksia, jotka tasapainoittavat juonta.

[b]Aguirre – jumalan viha[/b]   Kinskin suorituksesta tykkäsin ja vaatteet olivat ihailtavia. Viidakko elää ja fyysisyys on läsnä.

Nouseva Jupiter 3D:nä, näyttävä leffa, hyvä juoni. Plussaa myöskin siitä, ettei välttämättä tarvitse jatko-osia, olen jokseenkin tympääntynyt siihen, että nykybuumi tuntuu vaativan spefileffoilta koko ajan trilogioita ja/tai kaksiosaista päätösosaa.   Kaiken Teoria.Pidin todella paljon ja tirautin kyyneleenkin (tai kaksi)näytännön aikana. Hawkingsin elämä on mielenkiintoinen. Nostan myös roolisuorituksesta hattua Eddie Redmaynelle, oscar meni oikeaan osoitteeseen, loistava suoritus!   Fifty Shades of Grey. Kirjat lukeneena olin varovaisen toiveikas, että leffa toimisi paremmin - ja niin se onneksi tekikin. Kässäriä nyt oli vähän "siloteltu" paikoin, mutta ehkä se oli vain hyvä asia... E.L. Jamesin teksti itsessään oli melkoista kuraa, joten oli ilahduttavaa nähdä tarinan todella toimivan oikeissa käsissä!   - Oh, James! Ja ystävänpäiväviikonloppuna vietin pari antoisaa tuntia brittiagentti Bondin parissa. Bondeja on tullut katsastettua nyt aikajärjestyksessä aina silloin tällöin nostalgia nälkään, tällä kertaa vuorossa oli Rakastettuni. :cool:

Viimeksi näin teatterissa Kaiken teoria -elokuvan. Aihe kiinnosti ja ajattelutti: miten niin erityinen ihminen kuin Stephen Hawking voidaan siirtää kuvitteelliseksi hahmoksi valkokankaalle niin, että tulos vaikuttaa aidolta. Tässä elokuvassa oli mielestäni onnistuttu vähintään kohtuullisesti. Erityisesti ihailin ja ihmettelin pääosan esittäjää, joka pystyi aika uskottavasti esittämään vaikeasta motoneuronisairaudesra kärsivää Hawkingia. Missähän muissa meillä laajalti näkyvissä elokuvissa hän on näytellyt suurta osaa?

Red Riding Hood   Täytyy sanoa, että ihana leffa! :heart: Loppuun asti koukuttava ja välillä epäilin toista ja välillä toista, mutta loppujen lopuksi en ollut kertaakaan oikeassa... Juonessa pysyin hyvin mukana! :smile: (ei vitsi nää hymiöt on oudot ja noi nimet ku ne tulee tohonn... :blush: ) Tästä ei tullu tän pitempi, mutta, mutta... :cool: :grin:

[b]The Lone Ranger[/b]   Odotin isolla rahalla tuotettua keskinkertaisuutta ja sitä myös sain. Tekijäporukka on sama kuin Pirates of the Caribbean-leffoissa (jotka nekin ovat mielestäni melko keskinkertaisia) ja fiilis onkin hyvin samankaltainen. Johnny Deppin roolisuoritus omalaatuisena Tonto-intiaanina tuo välittömästi mieleen Jack Sparrow'n ja visuaalinen puolikin tuntuu hyvin tutulta, vaikka eri maisemissa liikutaankin. Megaluokan budjetti näkkyykin tässä selkeästi, sillä leffa näyttää paikoin todella hyvältä ja toimintakohtauksissa on kunnolla menoa ja meininkiä. Harmillisesti parhaimmat action-hetket koetaan alun ja lopun junakohtauksissa, väliin jäävän mäiskeen jäädessä hieman tylsemmäksi. Mutta ne veturikohdat olivat kyllä huikeita, siitä ei pääse mihinkään.   Juonen osalta leffa onkin sitten paha petttymys. Virallinen päähenkilö eli Yksinäinen ratsastaja on pahimman luokan nössö, joka ei meinaa saada oikein mitään aikaan, ennen kuin on aivan pakko. Hahmoa näyttelevä Armie Hammer ei vakuuttanut missään vaiheessa, joten vetovastuu jää käytännössä kokonaan Deppin harteille. Hän on roolissaan ihan hyvä ja Depp-fanit varmasti antavat tarinapuolen heikkoudet helposti anteeksi. Mitenkään erityisen loistava Deppin suoritus ei missään nimessä ole, vuorosanojakin hänellä on yli kaksituntisessa leffassa varsin vähän. Heikkouksiin kuuluu ehdottomasti tarinan rasittava takaumarakenne, jossa vanha Tonto kertoo seikkailuistaan jollekin random-pikkupojalle. Tunnelma särkyi ainakin minun kohdallani aina, kun se kurttuinen intiaani ilmestyi ruutuun. Hyvistyyppien tylsyyttä korvaa sentään erinomainen pahis, joka nosti elokuvan tasoa yllättävänkin paljon.   [b]The Wolf of Wall Street[/b]   Melkoinen rautaisannos huumehöyryistä sekoilua, hervotonta irstailua ja yleistä hulluutta. Sekä tietysti myös talouskeinottelua, josta elokuva ainakin pohjimmiltaan kertoo. Leonardo DiCaprio esittää tunteella pörssimeklaria, joka myy tyhmille ihmisille paskafirmojen osakkeita ja kerää toiminnasta massoittain rahaa. Lain rajoja jaksetaan kunnioittaa vain aluksi ja pian huijauksista tulee arkipäivää. Rahaa onneksi virtaa jatkuvalla syötöllä, joten jos FBI vähän ahdistelee, hermoja voi lepuuttaa nauttimalla kasapäin huumeita ja harrastamalla irtoseksiä niin paljon kuin ruumis sietää.   Tässä leffassa sekä ruumis että mieli sietääkin vaikka mitä, mutta lopulta ahneus ja elostelu vievät tietenkin turmion tielle ja sieltä ei olekaan paluuta. Kolmituntinen sekoiluspektaakkeli esittelee paikoin todella eeppistä örvellystä, mutta juoni ei valitettavasti aiheuta samanlaisia pärinöitä kuin huoran pakaravaosta imaistu kokkeliannos. Merkittäviä käänteitä on aika vähän, eikä kiinnostavia hahmoja ole juurikaan päähenkilön itsensä lisäksi. DiCaprio vetää kuitenkin erinomaisen roolin ja hänen hahmoaan haluaa kannustaa, vaikka hänen ammattinsa onkin ihmisten kusetus. Hahmoon pystyy suuntaamaan myös ihailevia katseita, sillä olisihan se hienoa olla itsekäs paskiainen ja silti elämä luistaisi kuin unelma.

Kehtaakohan sitä... [b]50 Shades of Grey[/b]   Mä vähän puolivahingossa lupauduin parin kaveritytön kanssa katsomaan tota leffaa ja ajattelin vähän kirjoitella miehisemmän sukupuolen mielipidettä.   Mä en tykännyt siitä yhtään. Alkupuolella tylsistyin ihan täysin, keskivaiheilla mulla oli vain kova nälkä ja loppupuolella meinasin nukahtaa :cheesy: En ihan tainnut kuulua kohderyhmään, tosin toinen kavereistani oli ihan samalla linjalla itseni kanssa. Meni vähän hukkaan lippuun käytetyt rahat.   Jotenkin se tarina ei saanut minkäänlaista otetta minusta, juoni oli mitäänsanomaton ja etukäteen kohutut seksikohtauksetkin olivat loppupeleissä aika laimeita. Niinkuin aiemmin on todettu, ei näyttelijöiden välillä tuntunut olevan mitään kemiaa, kunhan vain lämpimikseen touhusivat. Jotenkin koko asetelma tuntui muutenkin vähän oudolta...   En kyllä voi suositella elokuvaa juuri kenellekään, aika lailla ylihypetetty tapaus tällä kertaa. Tosin mainoksillahan sitä rahaa saa, joten varmaankin tuottajat pääsevät omaan tavoitteeseensa elokuvan kanssa.   Näin muuten jossain vertailun, että suomalainen uutuuskomedia Luokkakokous on paljon likaisempi tms. kuin 50 shades.

LOTR- trilogian.

Jokunen kuukausi meni ilman mitään mielenkiintoista vuokraamoon, vain pitkin vuotta ilmestyneitä mielenkiintoisia teatterielokuvia. Nyt sitten yht'äkkiä niitä tulee ryöppymällä.     [b]Fury[/b]   Ihan kiva ja inhorealistisuuteen asti raadollinen sotakuvaus. Pääosissa Brad Pitt, joka on tullut pitkän matkan nuoruutensa siloposkirooleista.     [b]Nightcrawler[/b]   Jumatsuikka. Jake Gyllenhaal tekee todella mainion roolityön yksinkertaisestikin kusipäisenä psykopaattina. Hahmossa on kaksi loistavaa piirrettä: Se ei ole sarjamurhaaja vaikka onkin ilmiselvä psyko, eikä siinä ole jälkeäkään jonkun Dexterin sympaattisuudesta tai "on sittenkin hyvä ihminen" -syndroomasta. Päälle vielä öisen katuvalojen valaiseman kaupungin väsyttävä ilme, niin ollaan monella tasolla hienon elokuvan parissa.     [b]Equalizer[/b]   Itsellä ei ole mitään mielikuvaa kasari-tv-sarjasta Kutsukaa McCall, mutta tämän leffan myötä kiinnostus heräsi.   Denzel Washington pyrkii hakeutumaan taiteellisesti korkeatasoisiin leffoihin, jotka eivät ole pelkkää toimintaa, mutta päätyvät siitä huolimatta olemaan vain vähän keskinkertaista parempia esityksiä. Sama pätee tähänkin pätkään, vaikka ollaankin Denzelin tuotannon selkeästi paremmassa päässä. Leffa on siis hyvä, mutta se voisi olla parempi ja syvällisempi, jos päähenkilölle olisi kehitetty enemmän henkilökohtaisia luonteen ongelmia, joita tämä voisi hoitaa nousemalla auttamaan venäläismafian sairaalakuntoon pahoinpitelemää ilotyttöä...   Lisäpisteitä leffa ansaitsee olemalla hissukseen käynnistyvä toimiva draamajännäri, joka alkaa puuduttamaan vasta kun lyhyet ja napakat väkivaltapurskaukset muuttuvat lopputaistelussa ylipitkäksi ramboiluksi, jossa työkaluille keksitään jo ihan kauhuelokuvamaisia tapposovelluksia.   Mutta Vladimir Pushkin -niminen venäläismafioso pahiksena? Ihan oikeasti?     [b]Automata[/b]   On se kiva, että mielenkiintoisimmat ja juonellisesti kunnianhimoisimmat leffat tuppaavat olemaan pienellä budjetilla tehtyjä. Pieni budjetti kun tarkoittaa taiteellista vapautta tekijöilleen, ja enemmän innostusta kuin "mä oon vaan duunissa"-asennetta. Vaikka ison rahan Hollywood-tuotantokoneistosta voidaan olla montaa eri mieltä, sen puutteesta seuraa usein myös se, että elokuvat ovat mainioita sillä yhdellä osa-alueella, mutta haisevat toisella.   Tässä elokuvassa tehosteet eivät erityisemmin loista, robotit ovat aika kankeita. Tarina on varmasti hyvä ja monisyinen, mutta en tiedä varmasti koska nukahtelin elokuvaa katsoessa ja odotellessani, että jotain tapahtuu. Tajun lähteminen pelkästään elokuvan katsomisen takia on aina paha juttu.

[b]Klassikko[/b] (2001)   Kaurismäkeläisin leffa ilman Kaurismäkeä. Nopeita autoja, suomalaisia miehiä ja Arvi Lind sekoitettuna keitokseen jonka rinnalla Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ei tunnu miltään. Kauhua ja epätoivoa lama-ajan Suomessa.   [b]Sinä elävä[/b]   Tuli muistin virkistämiseksi katsottua uudestaan. kun Andersonia on teatteriin tullut.

Käytiin katsomassa Alan Turingista kertova Imitation Game. Oli kyllä loistava elokuva. Pelättiin aluksi, että elokuva keskittyisi liiaksi Turingin homoseksualisuuteen, koska aihe on ollut niin paljon pinnalla, mutta näin ei ollut asia vaan kyseessä oli hyvin tehty henkilökuvaus Turingista, joka nyt vain sattui olemaan homo. Elokuva oli nimenomaan keskittynyt Enigmaan ja sen tutkimiseen ja ratkaisuun mennyttä aikaa. Elokuva eteni jouhevasti ja Cumberbatch oli roolissaan uskottava. Tämän aion aion hankkia kotihyllyynkin. Suosittelen lämpimästi, Turing oli mies, jonka työtä emme saisi unohtaa.

[url=http://www.imdb.com/title/tt2183034/]Earth to Echo (2014)[/url]   Nuorten elokuva muutamasta pojasta jotka viettävät viimeisen illan yhdessä ennen muuttoa. Heidän kännykkäänsä ilmestyy kartta jota he lähtevät seuraamaan ja löytävät maapallolle tippuneen robotti-alienin, jota sitten auttavat lähtemään maapallolta. Uhkana ovat "rakennusmiehet", eli valtion agentit jotka ovat saman asian jäljillä.   Elokuva oli kuvattu aivan kuin koko filmi olisi lasten itse kuvaamia pätkiä, heillä kun oli videokamerat, google-lasit ja kännykät koko ajan kuvaamassa. Tyyli joka oli melkoisen rasittavaa katsottavaa. Lapsitähdet olivat siedettäviä katsoa. Elokuvan juonihan oli kuin suoraan E.T.stä kopioitu paitsi että tässä alien oli sentään söpömpi. Loppupuolella oli sentään yksi hieno sense of wonder-kohtaus kun alienin avaruusalus näkyi kokonaan. (4/10)   Itsekin katsoin Rasimuksen mainitseman [url=http://www.imdb.com/title/tt2713180/]Fury[/url]n hiljattain. Jäi melko ristiriitaiseksi tapaukseksi. Oli hienoa katsoa tankkisotaa, aihe josta harvemmin on tehty elokuvia ja joitain hyviä kohtauksia löytyi, mutta ISO miinus tuli epärealistisuudesta. Varsinkin lopun eeppinen taistelu missä saksan eliittijoukkojen toiminta oli lähinnä sitä, että hyökkäämisen sijaan hypitään pusikosta pusikkoon niin että sankareillemme tarjoutui hyvä tilaisuus heidän ampumisekseen. (4/10)

[url=http://www.imdb.com/title/tt2363213/]Gåten Ragnarok (2013)[/url]   Norjalainen seikkailuelokuva kahdesta arkeologista jotka ovat vanhan viikinkisalaisuuden jäljillä. He lähtevät sen perään Norjan pohjoisosaan ja ottavat lapsetkin mukaan "lomaretkelle". Retkestä muodostuu kamppailu elämästä ja kuolemasta. Simppeli tarina mutta riittävän uskottava omassa viitekehyksessään. Pahin ärsytyksen aihe jota itselle tuli vastaan oli, että viikinkikypärä ei säilyisi vedessä tuhatta vuotta ruosteen tuhoamatta sitä kokonaan, eli ei kovin paha. Nuorille varmaan jännittäväkin katsottava. (6/10).

Grand Budapest Hotel. Alku vaikutti pitkäveteiseltä, mutta sittenhän tämä pääsi vasta vauhtiin. Paljon naurua ja paljon hyviä näyttelijöitä. Lopulta jäi kuitenkin päällimmäiseksi aika outo fiilis. Tarinaa olisi voinut vielä viilata hieman.

The Ligue of Extraordinary Gentlemen.   Eh eh eh. Ihan kaunista steampunkhenkisyyttä, ja kivoja kirjallisuusviitteitä, mutta tarina olikin sitten kahden pennin seikkailu.

Star Wars I ja II Katsottiin joku viikko sitten episodit IV - VI muksun kanssa. Näiden leffojen katsominen yhdessä on ollut jo pitkään to-do- listalla, koska mikäpä parempi tapa opettaa elämän tosiasioista kuin katsomalla eeppistä hyvän ja pahan taistelua. Oltiin kumpikin hypenä kaikista kolmesta. Tyttö tahtoi nähdä sitten myös episodit I - III...   No, kuten sanotaan, totuus kuullaan lasten suusta. Episodi I:ssä Qui-Gon Jinn oli tytön ehdoton suosikki robottien lisäksi. Obi-Wan kiilasi myös kärkeen. Noh, huvittavinta oli se, että kun Jar-Jar tuli ensi kerran ruutuun ja alkoi mökeltää, niin tyttö alkoi puhallella raivosta ja teki sitä joka kerta, kun otus avasi suunsa. :D Ja kuvio, jossa Padme oli välillä kuningatar ja välillä esitti hovineitoa oli liian sekavaa säätöä tytölle. "Kuka toi nyt on?" "Ai onko se palvelija oikeasti se kuningatar?" "Miksei se voi vain koko ajan olla se kuningatar?" Sinänsä huvittavia reaktioita, koska en ollut ennakkoon kertonut leffasta mitään muuta kuin että se kertoo ajasta ennen episodeja IV - VI.   Episodi II haukotutti. "Joko tämä loppuu?" "Mikä aikuisten rakkausfilmi tämä on?" Ja jälleen turhautunutta puhaltelua kun Jar-Jar ruudussa (onneksi vain pienenä annoksena). Itse olen nähnyt tämän leffa vain kerran aikaisemmin ja ei se nyt toisella kertaa parantunut paljoakaan. Liikaa painovoiman kumoavaa mäiskettä ja itsellä hiljaista pohdintaa, että miksi uusissa leffoissa jokainen galaksin kolkka on ihmeen teknohelvetti, kun niissä vanhoissa (ja siis ajallisesti uudemmissa) kaikki oli rupuista ja takaperoista (mutta ihanaa). Esimerkiksi se kohtaus, jossa Obi-Wan (joka oli tässä hahmona parempi kuin ykkösessä -> kypsempi jne.) hengaa jossakin futuristisessa dinerissä á la New York, on ihan hirvittävä. Jotenkin ne miljööt eivät vain mahdu SW universumiin, ainakaan minulla. Mielenkiintoista oli myös miettiä, että miten Vaderin menneisyys/Anakinin elämä on leffoihin rakennettu episodien IV - VI jälkeen. Kiltistä pikkupallerosta kasvoi täysi psyko- ja sosiopaatti/massamurhaaja. Kun sitä täyttä siirtymää täydestä viattomuudesta pahan puolelle alkaa miettiä, niin huh hei. Jokin synnynnäinen vikahan tuolla "jumalaisella lapsella" täytyi olla, että noin kävi. Ei tuota siirtymää voi pelkällä mielen korruptiolla selittää tai sillä, että aloitti liian myöhään jediopintonsa ja oli siksi epävakaa Voiman suhteen.   Episodi III on vuorossa joku päivä pian...

Hehhee! Minkäs ikäinen tyttö on? Kiva kuulla että meikäläisen ykkösinhokkeihin kuuluja Jar-Jar herättää vatsanväänteitä niissäkin, joita Lucas kait kuvitteli sen ihastuttavan.   Pitääpä itsekin katsoa nuo uusiksi pikapuoliin. Netistä kun löytyi fanivoimin tehty Blue-Ray versio missä ei ollut noita Lucasin myöhempiin versioihin tekemiä muutoksia. Tehty vanhasta laserdiscistä ja 35mm filmistä. Minulla oli ne vanhat versiotkin tallessa VHS->DVD->AVI muunnoksena, mutta aina kiva saada parempi versio tilalle.   Muuten eivät pikku muutokset haitanneet mutta Han Solon ja Greedon kohtauksen muuttaminen niin typeräksi, sai näkemään punaista. [hide]Ammattitappaja, Greedo, ampuu ohitse metrin päästä. Se, että Han Solo ampui ekana vanhassa versiossa, sopii hyvin Solon streetwise imagoon eikä kaivannut korjausta.[/hide]

[quote="Moonlord" post=30175]Hehhee! Minkäs ikäinen tyttö on? Kiva kuulla että meikäläisen ykkösinhokkeihin kuuluja Jar-Jar herättää vatsanväänteitä niissäkin, joita Lucas kait kuvitteli sen ihastuttavan.   Pitääpä itsekin katsoa nuo uusiksi pikapuoliin. Netistä kun löytyi fanivoimin tehty Blue-Ray versio missä ei ollut noita Lucasin myöhempiin versioihin tekemiä muutoksia. Tehty vanhasta laserdiscistä ja 35mm filmistä. Minulla oli ne vanhat versiotkin tallessa VHS->DVD->AVI muunnoksena, mutta aina kiva saada parempi versio tilalle.   Muuten eivät pikku muutokset haitanneet mutta Han Solon ja Greedon kohtauksen muuttaminen niin typeräksi, sai näkemään punaista. [hide]Ammattitappaja, Greedo, ampuu ohitse metrin päästä. Se, että Han Solo ampui ekana vanhassa versiossa, sopii hyvin Solon streetwise imagoon eikä kaivannut korjausta.[/hide][/quote]   10- vuotias.   Sinänsä erikoista, että Lucas valitti episodi IV:n kohdalla tehneensä typerän lastenfilmin, mutta sitten kun päätti ottaa SW:n uudestaan työtön alle, niin teki sellaisen leffan kuin millainen episodi I on. Kumpihan noistakin on se lapsellisempi? Vähän noita taustoja lukeneena sanoisin, että siinä vaiheessa kun vaimo lähti (siis joka oli ollut koko homman taustapiru: hoitanut leffojen leikkauksen, vaatinut pitämään ne parhaimmat "pikkuosaset" mukana leffoissa jne.), niin Lucasilla muutama ruuvi löystyi. Kun lukee, mistä pisteestä episodi I:sen scriptiä on lähdetty työstämään, millaisia ideoita on hylätty ja otettu tilalle, niin ei ole ihme, että alkuperäisten leffojen suoraviivaisuus ja söpö naiivius/moraalinen yksioikoisuus ovat kadonneet. Liian monta kokkia hämmentämässä, eikä kukaan puhumassa järkeä. Alunperinhän episodi I oli ns. Obi-Wanin tarina ja melko yksioikoinen idealtaan, mutta sitten siihen otettiin lisää ja lisää tavaraa mukaan.   Joo, tuo Creedo- juttuhan on puhuttanut paljon. Miksi sörkkiä jotain, mikä toimii? No idea. Kuten toit esille, niin ns. pieni muokkaus oli hahmon olemuksen ja uskottavuuden kannalta iso juttu.   Monet muutoksen vanhoihin leffoihin on omasta näkökulmastani tehty ihan siitä syystä, että ne sitoisivat esim. miljööt paremmin episodien I - III maisemiin. On lisätty yksittäisiä robotteja ja otuksia taustalle, jotka pomppaavat inhottavasti silmään, koska ne eivät vain sovi niihin alkuperäisiin mitenkään.   Typerintä oli varmasti lisätä se kohtaus episodi IV:seen, jossa Jabba käy lyhyen keskustelun Hanin kanssa ennen kuin Obi-Wan, Luke ja robot rientävät hangariin. Jabba on täysin hirvittävän näköinen, surkealla animaatiolla toteutettu läntti, jonka ympärillä Han pyörii. Lucasin vaimo alunperin sanoi, että kohtaus olisi hyvä olla mukana, koska se avaa Hanin ja Jabban dynamiikkaa ja menneisyyttä, mutta jos se olisi toteutettu tuolloin kauan sitten, niin Jabba olisi ollut se nukke-Jabba ja se olisi näyttänyt varmaan ihan hienolle. Nyt se oli vain turha lisä.   Jos siis valintana olisi se, että näenkö Jabban ensimmäisen kerran siellä hänen kotihoodeillaan, kun kaverit yrittävät pelastaa jäädytetyn Hanin, vai näenkö hänet ensimmäisen kerran tuollaisena surkeana läiskänä jauhamassa Hanin veloista, niin valitsen ensimmäisen. Jabban koko "viehätys" oli juuri siinä, että kun ensimmäisen kerran näki hänet, niin ajatteli, että "huh huh, mikä kuvotus!"   Itsehän petyin episodi VI lopussa olevan juhlakohtauksen muutoksiin. Alunperinhän se kuvasi hienosti sitä, kuinka pieni tekijä kapinallisten joukot olivat olleet: porukka juhli Endorissa ewokien kanssa ja se Yub Nub- biisi kuvasi hyvin sitä suurta iloa, joka pienet valtasi kun he rökitivät iiiiiiison pahan Imperumin.   Siinä Lucasin uudestaan hiomassa versiossa Yub Nub on vaihtunut joskiksin universaaliksi panhuilu piiputukseksi ja sitten näytetään niiden teknoplaneettojen juhlintaa. Se on vain jotenkin hirveän falskia. Lisäksi siinä vain heräsi se kysymys, että okei, jos tuolla edelleen on noita paikkoja, joissa teknologia on yhtä kehittynyttä kuin episodien I -III aikaan, niin miksi kapinallisilla on niin pieni ja surkea "laivasto" käytössä? Että eivätkö ne kehittyneiden mestojen tyypit vain tahtoneet auttaa niitä? Hämmentävää. Nyt ne kuitenkin juhlivat vapautusta joka paikassa, aivan kuin olisivat itse jotenkin osallistuneet Imperiumin tuhoamiseen.   Ja vielä, miksi se alkuperäinen Vader "henki" oli pitänyt korvata nuorella Anakinilla? Ihme kun ei ollut korvattu Alecin Obi-Wania Ewanin Obi-Wanilla. Turhaa.

[quote]Episodi II haukotutti. "Joko tämä loppuu?" "Mikä aikuisten rakkausfilmi tämä on?" Ja jälleen turhautunutta puhaltelua kun Jar-Jar ruudussa (onneksi vain pienenä annoksena).[/quote]   Ei mitään uutta ja jo sanomatonta lisättävää edelliseen tekstiin, kuin että 10-vuotias tyttö on kehittämässä hyvän elokuvamaun :cool:     [b]Hunger Games - Mockingjay (Nälkäpeli - Matkijanärhi[/b]   Mä oon vieläkin sitä mieltä, että kaikista ns. nuortenkirjatrilogioihin perustuvista neliosaisista elokuvasarjoista tämä on niin kirkkaasti paras, että kilpailijat (hobitteja myöten) jäävät niin kauaksi ettei kilpailusta voi edes puhua.   Ei syntynyt varsinaisesti edes väliosan fiilistä. Vaikkakin myönnän, ettei turhautumista tarinan loppumiseen ihan kesken ei voinut välttää. Toisaalta leffa myös alkoi ns. keskeltä, mutta asiaa korjattiin sillä että dialogissa yms. vähän palauteltiin mieleen mitä oli tapahtunut. Mutta edelliset osat kannattaa silti olla katsottuna.