Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Jumper (2008). En edes tiedä mitä odotin tältä leffalta, mutta se oli paras jonka olin nähnyt pitkiin aikoihin! Edes Samuel L. Jacksonin valkoinen tukka ei haitannut niin paljon kuin luulin. Jännittävä. Alku oli aika dynaaminen ja sen jälkeen tuli sellaista romanttista höttöä, josta jäi sellainen mielikuva, että elokuva ei oikein tiennyt ollako lintu vai kala, mutta vaikka käsikirjoituksessa olisi voinut olla hiomista, niin juoni oli silti todella kiehtova. Olen iloinen, että katsoin tämän elokuvan. Tavallaan pidän siitä, että tämä on vain yksi elokuva, koska kaikki ovat kyllästyneitä paisuteltuihin trilogioihin, mutta toisaalta hahmojen tarina jäi kesken ja jotenkin loppu tuntui petaavan jatko-osaa.

[url=http://www.imdb.com/title/tt1291150/]Teenage Mutant Ninja Turtles (2014)[/url]   Vanhat 90-luvun TMNT leffat olivat ihan katsottavaa humoristista mättöä (kolmosesta, missä ne menevät vanhaan Japaniin, jopa pidin) ja odotin että uusi versio olisi ollut samaa luokkaa, mutta petyin. Mitään henkeä ei tähän filmiin oltu saatu, vain pelkkää tehosterymistelyä. Juoni oli surkea, eikä näyttelijöissäkään ollut kehumista, Megan Fox... Ninjat itse oli teknisesti toteutettu hyvin ja toiminta oli osittain hyvää, mutta siihen ne plussat jäävätkin. Luulisi että 125M$ budjetilla saisi vähän parempaa aikaiseksi. Aina se halvin osa, eli käsikirjoitus mättää... (3/10)

Star Wars episodi III "Boring!" "Mikseivät nuo jedit pidä tuota alusta ilmassa niillä niiden voimilla?" (Kun Anakin ja Obi-Wan pelastavat Palpatinea droideilta ja alus hajoaa kahtia ja alkaa syösyä planeetalle.) "Mikä Hollywood tuo paikka on?" (Anakin menee tapaamaan Palpatinea teatteriin.) "Miksi nuo tyypit tuijottavat jotain saippuakuplia?" (Esitys teatterissa, jossa Anakin ja Palpatine juttelevat.) "Ei R2 ole tuollainen, josta sinkoilee kipunoita ja lentelee osia!" (Kun R2 pistää "rähinän" päälle.) "Onko nuo samoja olentoja kuin Chewbacca? Ei kai tuo ole se Chewbacca? Ei se ollut yhtään tuollainen." (wookiet) "Tuo Anakin on ihan outo." (Kun Anakin slaissaa Windun käden ja osallistuu tämän murhaan.) "Miksi tuo Obi-Wan ratsastaa tuonne paikkaan tuollaisella kovaäänisellä liskolla? Sehän huomataan heti!" "Han Solo tekisi tästä elokuvasta paremman."

Kalevala - Uusi aika, eli jäätävän tuotantoajan itselleen haalinut Jari Halosen pätkä tuli katseltua tuosta leffahyllystä pois. Ei kehdannut enää pitkittää kun kävi sarjaksi paloiteltuna Yle Areenassakin nähtävillä.   Tunnelmat elokuvasta ovat kaksinaiset, mutta niin oletinkin. Hahmot olivat täynnä Halosen pätkistä tuttua vapinaa ja sekoomusta, mutta silti kiehtovia. Minua ei vaivannut kotikutoisuus ja hahmojen kornius. Se jotenkin kuului asiaan. Näkemisen arvoinen produktio!

[b]Drive[/b]   Olen nähnyt ohjaaja Nicolas Winding Refniltä aikaisemmin ainoastaan Valhalla Risingin, joka oli tunnelmallinen ja kaunis leffa, mutta taiteellisuudessaan vähän liikaa sitä lajia, jossa sisällön luominen jää katsojan harteille. Odotin tältä hieman samantyyppistä menoa, mutta onnekseni ns. taiteellisuus ei tällä kertaa tarkoita turhaa kikkailua, vaan enemmänkin tiukkaa tyylitajua. Käsittääkseni Drive on ohjaajan ensimmäinen leffa, jota hän ei ole käsikirjoittanut itse, joten paketin toimivuus voi johtua siitäkin. Juoni on varsin yksinkertainen, mutta tunnetta ja intensiteettiä riittää sitäkin enemmän. Oikeastaan leffa on perinteinen toimintatrilleri, mutta toiminnan sijaan painotukset ovat hahmoissa ja hitaassa tunnelmanrakentelussa.   Päähenkilö eli nimettömäksi jäävä autokuski voisi olla hyvin vaikka Jason Stathamin hahmo ja silloin leffan nimikin olisi varmaan Transporter. Mutta nyt ei olla tavanomaisen toiminnan äärellä, joten hahmoa tulkitsee erinomainen Ryan Gosling, joka tekee vähäeleisyydessään oikein maukkaan roolisuorituksen. Olen tavannut Goslingin muistaakseni kerran aikaisemmin, enkä mainittavasti ihastunut (tai pahastunut) hänen näyttelijäntaitoihinsa. Tässä leffassa sen sijaan tuijotin miehen kasvoja koko ajan, sillä pieni hymy tai silmäkulman liikahdus merkitsee tässä paljon. Toiminnallakin on toki harvat hetkensä, mutta silloin roiskaistaan kunnolla, usein yllättävästikin. Erittäin hyvä elokuva kaikkiaan, varmaan paras, minkä olen tämän vuoden aikana katsonut.

Harry Potter and the Philosopher's Stone.   Kun ei ollut muitakaan ideoita perjantaille, niin katsoimme HP- sarjan ensimmäisen osan.   Täytyy valottaa hieman taustoja. Luin HP- kirjat vasta muutama vuosi sitten, eli pahimman hälyn jo laskeuduttua. Elokuvat näin ensimmäistä lukuunottamatta pahasti jälkijunassa. Vasta kun olin lukenut kirjojen englanninkieliset versiot pitkälti putkeen, niin ymmärsin sarjan viehätyksen ja löysin yhden kirjallisuuden lempihahmoistani, eli Sirius Blackin.   Kun kävin tämän ensimmäisen HP- elokuvan aikoinaan katsomassa teatterissa, niin ainoa mieleen jäänyt asia oli Snapen hahmo. Alan Rickmanista tykkäsin jo nuorena, kun katsoin ensimmäisen kerran Die Hardin. Snapen hahmo nousi nytkin selvästi esille. Mustanpuhuva, luokkaan myrskyn lailla viuhuva tyyppi, joka oli kuvattu lapsille pahaenteisyyttä ja auktoriteettia korostaen hieman alakulmasta.   Snapen vaatteet olivat myös aika mageet: mustat nahkakengät, pieniä mustia nappeja lahkeiden suissa ja paidassa ja musta kaulahuivi. Jesh. Aikoinaan kun tutkin hahmoa kirjallisuusesseetä varten, niin löysin hahmon maneereista ja ulkomuodosta samoja viittauksia ja piirteitä anglosaksisiin taruihin ja mytologiaan kuin mitä on esim. Blacadderin hahmossa. Vaatetushan näillä kahdella on aika samantyylinen, tähän liittyen myös.   Elokuvassa aikuisen silmään pisti se, että vartuneet hahmot liikkuivat välillä todella oudosti. Hyvän näyttelijäntyön yksi merkki on minulle ainakin se, että hahmo on mahdollisimman luonnollinen, eli että jos kadulla tulisi vastaan, niin menisi täydestä. No, tässä elokuvassa oli välillä kohtia, joista tuli mieleen opiskelijateatterin hiippailut ja salamyhkäilyt (jopa Rickmanilla). Tämä nyt kuitenkin on aika anteeksiannettavaa, koska kyseessä on (lasten)fantasiaelokuva. Jotkut näyttelijät sitten kyllä kantoivat alusta loppuun osansa uskottavasti, esim. Robbie Coltrane.   Pidin siitä, että lavastus oli myöhempiin HP- leffoihin verrattuna old-schoolia, eli että tietokoneanimaatiota oli käytetty suhteellisen vähän. Vähän liikaa animointi pisti tässäkin silmään, eli esim. kun Harry tappeli peikon kanssa.   Elokuva oli tasaista Chris Columbus laatua. Suloinen satuseikkailu, jossa käytetty lämpimiä sävyjä. Ja pääosanesittäjät olivat vielä sellaisia viattomia pikkupalleroita. :smile:

[b]Stolen[/b]   Erittäin keskinkertainen trillerintynkä, jossa Nicolas Cage esittää entistä pankkirosvoa, joka vankilatuomion jälkeen vannoo, että rikoshommat saavat nyt jäädä. Valitettavasti tuomioon johtanut keikka jätti rikostoverille jotain hampaankoloon, minkä vuoksi hän sieppaa Cagen tyttären ja vaatii hänestä miljoonalunnaita. Rahat on pakko saada jostain, joten varkaan taidoille tulee taas käyttöä. Isän ja tyttären suhde ei ole aivan ruusuinen, joten tyttären hengen pelastamisen lisäksi pitäisi myös saavuttaa tämän kunnioitus. Kun miettii elokuvan nimeä ja juonikuviota, mieleen tulee välittömästi Taken, paitsi että nyt sankari-isä ei ole roistoja jahtaava poliisi, vaan poliiseja pakoileva roisto. Eroa on myös toiminnan määrässä, sillä Neesonin isähahmo turvautui suoraan väkivaltaan, kun taas Cage toimii hienovaraisemmin. Osittain tämän takia Stolen jää aika tylsäksi kokonaisuudeksi, vaikka rullaaviakin hetkiä toki löytyy. Peruskamaa, johon Cagen maneeritkaan eivät tällä kertaa tuo mainittavaa viihdearvoa.   [b]Walking Tall[/b]   Yksinkertainen ja konstailematon toimintaleffa sotilaasta, joka palaa kotikaupunkiinsa huomatakseen, että asiat eivät ole aivan niin hyvin kuin ennen. Yrityksiä on suljettu ja niiden tilalle on ilmestynyt kasino, jossa huumekauppa kukoistaa ja muutenkin harrastetaan hämärähommia. Dwayne Johnsonin esittämä sotilas ei ole tyytyväinen kaupungin tilanteeseen, joten hän alkaa korjata epäkohtia sillä tehokkaimmalla tavalla, eli nyrkein ja astaloin. Sheriffiksikin hän päätyy lopulta, ilmeisesti kunnallisvaalien kautta tai jotain. Toimintaa on riittävästi ja se on ihan hyvin kuvattua, joskaan kovin mieleenpainuvia kohtauksia ei sillä saralla nähdä. Johnson ei kummoista roolisuoritusta tee, mutta osoittaa jälleen, että jäyhän jököttämisen ohella hän osaa myös näytellä. Tämäkin elokuva tosin vahvistaa sitä käsitystä, että Amerikassa poliisi saa hakata nilkkejä niin paljon kuin rystysistä lähtee, kunhan takinliepeessä vain on virkamerkki.   [b]Blitz[/b]   Odotin tavanomaisen hyvää Jason Statham-leffaa, mutta nyt oli kyllä sen verran löysää menoa, etten pysty juurikaan kehuja antamaan. Periaatteessa ainekset hyvään toimintapläjäykseen ovat kasassa, mutta jonkinlainen erikoisuuden tavoittelu saa paketin leviämään käsiin. Tarkoitus on varmasti ollut tehdä jotain muuta kuin kaavamaista perustoimintaa, mutta tuloksena on outo kökköleffa, jossa ne perusasiatkaan eivät oikein toimi. Statham esittää juroa poliisia, joka jahtaa muita poliiseja listivää sarjamurhaajaa, mikä tietysti on lähtökohtana melkoisen tylsä. Stathamin hahmo kärsii pahoista vihanhallintaongelmista, minkä takia hän äksyilee kaikille ja hakkaa roistot mielummin sairaalakuntoon kuin lukee näille oikeuksia. Odotin näkeväni raivotautisen Stathamin pieksemässä porukkaa hallitsemattomasti, mutta valitettavasti hahmon yliaggressiivisuudesta ei revitä hupia niin paljon kuin olisin halunnut. Aidan Gillenin (GoT:n Pikkusormi) näyttelemä murhaaja sentään on kunnon nilkki ja psykopaattikusipää.

[url=http://www.imdb.com/title/tt0072752/]La Bete - The Beast (1975)[/url]   Taidepornon tekijänä tutuksi tulleen puolalaisen Walerian Borowczykin versio kaunotar ja hirviö tarinasta. Aiheensa takia tämä filmi olikin 20 vuotta kiellettynä (briteissä ainakin?). Elokuva alkaa rohkealla hevosen astutuskohtauksella, jolla lyödään heti luu kurkkuun tiukkapipoilta. Sitten alkaa melko heikosti tehty tarina nuoresta naisesta (suomalaissyntyinen Sirpa Lane) joka matkustaa linnaan tullakseen naitetuksi linnan omistajan pojan kanssa. Tähän liittyy myös perintö jonka saadakseen tämä avioliitto pitää toteuttaa ja saada eräs tietty vastahakoinen kardinaali suorittamaan vihkimisen. Ensimmäinen tunti meneekin melko tylsästi tämän parissa, mitä nyt perheen tytär, joka paneskelee mustan palvelijan kanssa aina tilaisuuden tullen, tuo vähän väriä filmiin. Loppupuolella onkin sitten ne kohtaukset jotka saivat aikaiseksi filmin kieltämisen, kun näytetään perheen sukuhistoriaa, linnan ladyn ja metsän pedon kesken.   Borowczyk on kyllä aina mielenkiintoinen ohjaaja ja onkin saavuttanut pienen kulttiaseman Tinto Brassin ja Franco Neron rinnalla taiteellisten ja eroottisten filmien tekijänä. Tämä ei kylläkään ollut täysin onnistunut. Joitain hyviä, voimakkaita kohtauksia, mutta tylsähkö, sekava käsikirjoitus tiputtaa arvosanaa. (5/10)   [url=http://www.imdb.com/title/tt2446042/]Taken 3 (2014)[/url]   Liam Neeson jälleen pelastamassa tytärtään, tosin ihan vähän vain tällä kertaa, koska pääjuoni kertoo siitä kuinka Neesonin hahmo lavastetaan murhaajaksi ja tämä joutuukin pakenemaan poliisia samalla kun yrittää selvittää rikosta. Ajojahtia johtamassa aina hyvä Forest Whitaker, joka tekee tässäkin hyvän roolin. Elokuva on kakkososaa mielenkiintoisempi, toimintaa riitti ja käsikirjoitus oli ihan mielenkiintoinen. (7/10)

Birdemic 2   Taitavasti rakennettu roskajuhla, joka cämppiydessään voittaa jopa The Roomin. Täysin onneton juoni, heikko ohjaus ja osaamattomat amatöörinäyttelijät takaavat pilalle menneen elokuvakokemuksen. Jos nauttii roskaleffoista, Biremic 2 on must see.

[url=http://www.imdb.com/title/tt1686821/]Vampire Academy (2014)[/url]   Elokuva joka perustuu Richelle Meadin teinikirjoihin. Kertoo koulusta missä on Moroita (=vampyyrejä), Dhampireja (puoli-vampyyrejä ja Moroiden henkivartijita) sekä ulkopuolella kyttääviä Strigoita (pahoja vampyyrejä). Pääosissa Moroi-prinsessa ja hänen henkivartija-kaverinsa jotka ovat karanneet koulusta vuodeksi kunnes heidät saadaan kiinni ja tuodaan takaisin.   Yhdistelmä Harry Potteria ja Twilightia eli sellainen jonka luulisi vetoavan teineihin. Olisinkin varmaan pitänyt kybällä jos olisin 13v tyttö... Mutta kun en ole, ja kirjatkin ovat lukematta eikä ole edes kiinnostusta koskaan niitä lukea. Teinimeininkiä oli aivan liikaa makuuni. Kohtalaisen heikosti näytelty ja kirjoitettu, ainakin alkupuolisko. Lopussa saadaan vähän parempaa menoa aikaiseksi eli keskiverroksi (5/10).   [url=http://www.imageupload.co.uk/image/ZKMD]Vampire Academy Smile[/url] (Gabriel Byrne yhtenä koulun opettajista)

[b]The Monuments Men[/b]   Hieman erilainen sotaelokuva, jossa joukko amerikkalaisia kulttuurinystäviä ja taiteentuntijoita lähetetään Eurooppaan pelastamaan taideaarteita natsien kynsistä. Tällaisia monumenttimiehiä liikkui toisen maailmansodan aikaan oikeastikin varsinaisten sotajoukkojen mukana ja tarkoitus oli estää maalauksia, veistoksia ja muuta arvokasta kulttuuriperintöä tuhoutumasta tai joutumasta Hitlerin kokoelmaan. Leffan on ohjannut George Clooney, joka näyttelee myös tämän erikoisen sotilasyksikön johtajaa. Mukana on myös liuta muita nimekkäitä näyttelijöitä, kuten Matt Damon, John Goodman ja Cate Blanchett. Harmillisesti oikeastaan kukaan näyttelijöistä ei pääse loistamaan, sillä sekä hahmot että juoni jäävät melkoisen köykäisiksi. Clooney on tehnyt elokuvan mukavan erilaisesta aiheesta, mutta toteutus on jokseenkin kömpelö ja epämääräinen.   En varsinaisesti osannut odottaa elokuvalta mitään erityistä, itse asiassa sen tyylilajikin oli minulle ennakkoon arvoitus. Arvelin saavani kenties jonkinlaisen veijarikomedian, jossa hassut sedät kekkaloivat rintamalla ja leikkivät sotilasta sen oikean tehtävänsä ohella. Näin asia periaatteessa onkin, mutta komediasta ei juurikaan ole kyse, vaikka leffa melko kepeissä tunnelmissa liikkuukin. Monumenttimiehiä voisi kyllä kutsua veijareiksi, mutta eivät he mitään hauskaa varsinaisesti tee. Vitsejä ei heitellä eikä koheltamistakaan oikein tapahdu. Juoni on hieman oudosti rytmitetty, sillä ensimmäinen tunti kuluu alkupohjustukseen ja sitten liikutaan jonkin patsaan perässä ja sitten ollaankin jo lopputeksteissä.   Sotaelokuvanakin tämä on aika huono, sillä toimintaa ei ole lainkaan, vaikka sotilaita ja sotakalustoa näkyykin runsaasti. Elokuva toistaa sanomaansa useaan kertaan, eli taidetta pitäisi suojella siinä missä ihmishenkiäkin, mutta ei koskaan jälkimmäisten kustannuksella. Olen samaa mieltä, mutta leffan sisällöksi ajatelma on hiukan liian vähän. Pitäisi olla myös hyvä tarina ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta tässä leffassa ei ole kumpaakaan. Nimekkäistä ja yleensä osaavista tekijöistään huolimatta monumenttimiehien sotaretki ei tehnyt minuun oikein mitään vaikutusta.

[url=http://www.imdb.com/title/tt2911666/]John Wick (2014)[/url]   Keanu Reeves entisenä ammattitappajana jonka auto pöllitään ja koira tapetaan. Tästä suivaantuneena hän ottaa yhteen paikallisen rikollispomon kanssa, ja ruumiita tulee. Tehokasta toimintaa vaikka juoni olikin melko yksipuolinen. Bonusta siitä että vaikka tässä tippuu auto jyrkänteeltä alas pariinkin kertaan, niin ne eivät räjähdä, vaikka tämä onkin amerikkalainen leffa :cheesy: (8/10)

Täytyy kyllä tsekata tuo John Wick, nettipuheiden mukaan sen pitäisi olla yksi viime vuosien parhaimpia toimintaleffoja. Mennyt vähän itseltäni ohi, koska sitä ei ilmestyessään taidettu paljoa hehkuttaa. Ja koska Kiinu Riivs ei varsinaisesti ole suosikkinäyttelijöitäni.

[b]Love Actually[/b]   Olisikohan nyt kolmas kerta, kun katsoin leffan. Keskivertoa parempi romanttinen draama komedia. Taattua brittilaatua.   Elokuvan parhaita hahmoja ovat Rowan Atkinsonin esittämä korumyyjä, joka on ns. sivuhahmo, Bill Nighyn esittämä kulahtanut ja itseironinen rokkari Billy Mack, Emma Thompsonin esittämä Karen sekä Hugh Grantin esittämä pääministeri.   Rowan Atkinsonin hahmolle olisi voinut antaa lisää tilanteita ja lisää aikaa, sillä hän toimi eräänlaisena tilanteiden huomaamattomana avaajana ja muiden henkilöhahmojen vartijana. Kun Alan Rickmanin esittämä Harry menee ostamaan vaimonsa selän takana korua sihteerilleen, pitkittää Rowanin korumyyjä ostotilannetta ja Harry ei lopulta ehdi ostaa korua vaimon ilmestyessä paikalle. Tässä vaiheessa Harry olisi voinut vielä harkita, että mitä hittoa on tekemässä elämänsä ja avioliittonsa kustannuksella.   Billy Nighy on elokuvan ehdoton tähti. Hänen hahmonsa on muutenkin kaikista vahvin ja kaikista epäsovinnaisin. Hän tuo mielenkiintoisen lisän elokuvan rakkaus- teemaan: miesten välinen rakkaus ei automaattisesti tarkoita, että kumpikaan olisi homo.   Emma Thompson ei ole lukeutunut suurimpiin suosikkeihini, mutta Karenin roolissa hän on omimmillaan ja todella vahva. Hienopiirteinen tapa, jolla hän tuo esille petetyn naisen tuskan, osoittaa että hän on näyttelijä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hieman samaa oli nähtävissä jo Järki ja Tunteet- elokuvassa ainoinaan, mutta tuolloin hän ei mielestäni päässyt tuomaan esille tai osannut vielä tuoda esille koko potentiaaliaan.   Hugh Grant on elokuvassa pitkälti Hugh Grant, mutta osaa aika hyvin peittää kusipäisyytensä, joka monissa rooleissa paistaa hänellä läpi. Jump (for my love)- biisin tahtiin vedetty tanssikohtaus nyt on vain iskostunut yhdeksi elokuvahistorian hauskimmista ja ihanimmista kohtauksista. :smile:   Jos pitäisi puhua heikoksi jääneistä hahmoista, niin Keira Knightleyn esittämän Julietin ja Andrew Lincolnin esittämän Markin välinen dynamiikka on melko höttöistä. Keira on nyt ylipäätänsä "köyhän miehen Natalie Portman", oli rooli mikä tahansa, mutta tässä elokuvassa hän jää todellakin pelkäksi kiiltokuvaksi. Mark on katkerasta ja salaisesta rakkaudestaan huolimatta hämmästyttävän sivistynyt hahmo. Jos miettisi tosielämää, niin ystävänsä vaimoon rakastunut mies todennäköisesti olisi 100 kertaa kusipäisempi tapaus, joka ei olisi vain hankala, vaan suorastaan vastenmielinen idiootti, joka haukkuisi naista mennen tullen palatessa kenelle tahansa ja yrittäisi rikkoa pariskunnan suhteen keinolla millä hyvänsä. Hieman epärealistinen/satukirjamainen lähestymistapa siis aiheeseen tässä elokuvassa.   Colin Firthin ympärillä pyörivä kuvio oli leffassa iso pettymys. Firth on jäänyt jonkinlaiseen Bridget Jones- infernoon ja tässäkin elokuvassa miehen roolihahmo oli petetty ja haavoittunut mies, joka löytää rakkauden odottamattomasta paikasta. Sitten sännätään arkielämän sankaritekoihin, eli opetellaan uusi kieli naisen vuoksi ja hypätään tuosta vain joulupäivänä lentokoneeseen ja mennään kosimaan naista tämän työpaikalle. Sinänsä hauska ajatella, että Firthin nousukiito alkoi naisia viettelevän gigolo sikana Valmont- elokuvassa; nyt hän on se perusjamppa kaikissa elokuvissa, joihin tarvitaan naisia pelastavaa arjen sankaria.   Elokuvan paras asia on kuitenkin se, että se antaa varmasti jokaiselle jotakin pohdittavaa ja jonkin hahmon, johon samaistua.

[b]Miljoona tapaa kuolla lännessä.[/b]   Oikein viihdyttävä komedia lännenelokuvien malliin, paljon perinteistä klassikkokamaa mukana ja plusssana Doc Brown DeLoreanin kanssa :cheesy: miksi en ole katsonut tätä jo aiemmin?

Leffa-asioitani levittelin jo pääsiäisketjuun mutta kirjoitanpa tännekin, että tänään kävin lankalauantain kunniaksi katsomassa ´Edelleen Alice`-elokuvan. Koskettava tarinahan se on, ja saa pohtimaan, että muistisairaus voi iskeä työikäiseen, jopa suhteellisen nuoreen ihmiseen. On surullista, että sairaus riipii ihmiseltä niin paljon siitä, mikä on koostanut hänet sekä hänen itsensä että muiden tuntemaksi persoonaksi. Toki jotain jää, mutta sairastuneen läheisten on haastavaa kohdata samanaikasesti tuttu ja vieras ihminen. Tämän elokuvan päähenkilö oli kohtuuhyvin toimeentuleva ja perhe tuki häntä. Mutta millainen tarinasta olisi tullut, jos Alice olisi ollut pienipalkkaisen satunnaistyön varassa kitkutteleva, monilapsisen perheen yksinhuoltaja, vailla kunnollisia siteitä sukuun?

Harry Potter and the Prisoner of Azkaban   Ehdottomasti paras HP- leffa. Myös kirja oli sarjan paras ja yksi kirjasuosikeistani noin yleensä.   Alfonso Cuarónin ohjaama elokuva vetää selkeän rajan Columbuksen kahden "lapsekkaamaan" elokuvan ja Yatesin seuraavien "myöhäisteinimäisten" elokuvien välille. Elokuvassa lapset ovat vielä lapsia, mutta aikuisten maailman monimutkaisuus alkaa nousta esille, mikä luo omia tummia sävyjään tarinaan: asiat eivät aina ole siten kuten ne valtavirrassa esitetään (mm. Sirius Mustan teot ja luonne) ja ihminen voi tehdä koviakin virheitä, jos vetää liian nopeita ja suoria oletuksia asioista ja toisista ihmisistä.   Kolmas HP- elokuva ja -kirja pohjustavat ottamaan vastaan Severus Kalkaroksen kohtalon ja hahmon aukeamisen myöhemmin (kaksoisagentti ja Harryn suojelija) sekä myös Dumbledoren suunnitelmien aukeamisen (oma kuolinhetki ja Kalkaroksen toimet sen jälkeen jne).   Azkabanin vanki on elokuvana hyvä myös siksi, että hahmoja ei vielä ole liikaa. Sirius Musta on uutena tulokkaana kerrassaan loistava ja moniulotteinen hahmo. Kolmannen kirjan jälkeen HP- saagan sisältöä rasittanut hahmojen runsaus (muun muassa täysin turhat aurori- hahmot) näkyy myös elokuvissa: hahmot esitellään pikaisesti nimeltä, annetaan yksi tai kaksi tilaisuutta avata suunsa ja that's it. Tonks esimerkiksi oli jo kirjoissa tylsä hahmo, mutta elokuvissa hän on periaatteessa vain yksi naama muiden joukossa, jolla ei näytä olevan muuta tehtävää kuin vaihdella hiustensa väriä ja tappaa kuolonsyöjiä.

Whatever Works   Elokuvan katsominen on siirtynyt ja siirtynyt, mutta tänään viimein koitti sopiva hetki. Larryn takiahan tämän katsoi. Larry on mahtava. Se on se (sama) tunne (kuin Curbia katsellessa), kun samaistuu henkisellä tasolla päälle kuusikymppiseen äijään. Eikä mihin tahansa äijään, vaan brooklyniläiseen "maailmanparantajaan". Ajoittain Allenin ääni hyppäsi vuorosanoista esille, mutta pitkälti leffa meni Davidin ehdoilla.   Woody Allenin leffat olen nähnyt kaikki, eikä tämä mitään yllätyksiä tarjonnut: samat teemat uran alusta tähän päivään ja tyylillisesti "Whatever Works" vastasi Blue Jasmine- elokuvaa ja muita ohjaajan uudempia tuotoksia, joissa tarina on aika sisäänpäin lämpiävä ja keskittynyt naftisti yhden henkilön elämän murroskohtaan/kriisiin.   Olin tyytyväinen, että Borikselle kävi lopussa kivasti Helenan kanssa. Ehkä tuota ei ole itselläkään peli menetetty. :smile:

[b]Crank[/b]   Pakko se on myöntää, tämä taitaa olla edelleen Jason Stathamin paras leffa, vaikka kyse onkin puhtaasti huumorista ja yleisestä sekoilusta. En toki väheksy miehen vakavampia elokuvia, joissa hän pääasiallisesti esiintyy, mutta tässä kiihkeän toiminnan ja hervottoman kohelluksen kombinaatiossa on vaan sitä jotain. Sanoisinpa jopa, että yksi harvoista toimintakomedioista, joissa sekä toiminta että huumoripuoli pelittää erinomaisesti. Olen nähnyt leffan jo muutamaan kertaan, mutta sen energinen rytmi ja railakas meininki viihdyttää edelleen ihan kympillä. Nautin tunteesta, että elokuvan kaikilla hahmoilla on hauskaa, mutta Statham ainoana joutuu kärvistelemään kyrpä otsassa. Juonessahan päähenkilö myrkytetään ja pitääkseen itsensä hengissä ja hän joutuu pysyttelemään jatkuvassa adrenaliinihumalassa. Tämä adrenaliini virtaa katkeamatta itse leffassakin ja lopputeksteihin päästessä fiilis on suorastaan hengästynyt. Onneksi elokuva on aika lyhyt, joten perseilyyn ei ehdi kyllästyä.

Vappuaatto otti veronsa, joten eilinen meni rattoisasti Poliisiopisto maratoonilla... :wink:   Kyllä nuo ekat neljä leffaa ovat parhaita, sen jälkeen kun Mahoney (ja hänen jälkeen moni muu) alkaa jäädä porukasta pois, niin maku katoaa. Ja mikä harmillisinta heidän poissaoloaan ei edes kommentoida leffoissa mitenkään. Mutta menihän ne näin maatessa... Ja tulipa paikattua sekin aukko etten koskaan ennen ollut edes katsonut viimeiseksi jäänyttä pätkää, Tehtävä Moskovassa. - Vaikkei se nyt kovin suuri menetys ole ollutkaan...

Tuli nähtyä [b]Paddington[/b]. Minulla oli vahvoja ennakkoluuloja elokuvaa kohtaan, mutta ne osoittautuivat turhiksi. Söpö lastenleffa eikä kuitenkaan liian siirappinen sellainen, eikä animaation ja livenäyttelyn sotkeminen haitannut tässä tapauksessa. Olisin kyllä ehkä itse karsinut hieman joitakin elementtejä... eikö lastenelokuvia voi tehdä ilman suuria vaaratilanteita, vai oliko syynä se että elokuvalle haluttiin laajempi yleisö? Se tuntui vain hieman turhalta. Hih, ja Henry Brownina oli Downton Abbeysta tuttu Hugh Bonneville. Valitettavasti en voi verrata elokuvaa kirjoihin, sillä onnistuin jotenkin välttämään Paddingtonit lapsena.

Poliisiopistoista pitää sanoa sen verran, että mielestäni ainoastaan ensimmäinen leffa on edes jotenkin hauska, kun taas kaikki jatko-osat ovat muistaakseni melkoista skeidaa. Se eka leffa on tullut nähtyä jostain syystä aika monesti ja sekin on ollut vähemmän hauska joka kerralla. Pahasti vanhentunutta kamaa siis. Yleensä pidän tyhmästä huumorista, mutta Poliisiopistot eivät vaan ole oikein iskeneet.

[b]The Grand Budapest Hotel[/b]   Kun elokuva voittaa useammankin Oscarin, ajattelen melkeinpä automaattisesti, ettei minun kannata sitä katsoa. Miten minä voisin tykätä elokuvasta, joka on uponnut sekä kriitikoihin että suureen yleisöön? Tällä kertaa sain viskata ennakkoasenteeni ikkunasta ulos, sillä Wes Andersonin pikkunäppärä ja pikkutaiteellinen hassuttelu valloitti sydämeni täysin. Näin kertakaikkisen viihdyttävää, kaunista ja sympaattista elokuvaa en nimittäin muista heti nähneeni. Anderson ei ole entuudestaan tuttu, mutta jos ohjaajan muut tuotokset ovat samaa lajia, niin täytyypä ottaa katsantoon.   Yleensä taiteellisuus menee kohdallani yli ymmärryksen, mutta tässä tapauksessa käyttäisin sanaa taiteellinen vain kuvaamaan leffan huikeaa visuaalisuutta ja vinoa tunnelmaa. Värimaailma on kirkkaan lämmin ja kamerankäyttö jotain vallan erikoista, kuvakulmat kääntyvät oudoissa astelukemissa ja asetelmat ovat aina tiukan symmetrisiä ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Juonihan on varsin yksinkertainen, vaikka hahmoja onkin paljon, mutta se kantaa hienosti läpi koko elokuvan. Isoimman kunnian tästä saa maineikkaan loistohotellin portieeria näyttelevä Ralph Fiennes, joka periaatteessa pitää kokonaisuuden kasassa. Portieerin hahmo on sekä hienostunut herrasmies, lipevä naistennaurattaja että tarpeen tullen myös konnamainen velmuilija ja nämä ominaisuudet ovat Fiennesillä täydellisesti hallussa. Mukana on muitakin hyviä hahmoja ja hyviä näyttelijöitä, mutta Fiennes on se, joka tekee kaikki olennaiset jutut.   Portieerin ja hänen mukanaan kulkeva pikkolo kohtaavat kaikenlaista hassua rikkaan mummelin perintöä tavoitellessaan ja siinäpä koko komeus sitten onkin. Leffan pointti ei kuitenkaan ole hahmonkehityksessä tai juonikudelman käänteissä, vaan tunnelmista ja yksittäisistä hetkistä nauttimisessa. Dialogi rullaa miellyttävästi ja välillä kaiken nyrjähtänyt hauskuus sai hirnahtamaan ihan ääneenkin. Kokonaisuus on unenomainen, mutta maanläheinen, tai sanoisinko herttainen. Pieni ja suuri elokuva samaan aikaan.   [b]12 Years a Slave[/b]   Orjuus tuntuu äkkiseltään ajateltuna aiheelta, josta on kerrottu jo kaikki mahdollinen, mutta toisaalta mieleeni ei muistu kovinkaan montaa orjaelokuvaa. Tarantinon Django on itse asiassa ainoa, jonka tiedän viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Ehkäpä tämä kaikille tuttu aihe kaipasikin omaa, sen raadolliseen ytimeen sukeltavaa elokuvaa? Django kertoi orjuudesta kouraisevasti, mutta myös viihdyttävästi, mitä taas ei voi tästä leffasta sanoa. Steve McQueenin (hänkin ohjaaja, jonka muita tuotoksia en ole nähnyt) näkemyksessä ei ole mitään viihdyttävää, vaan tarkoituksena on tuoda aihe katsojan eteen kaikessa julmuudessaan. Tarkemmin sanoen tämä näkemys on peräisin kirjasta, jonka elokuvan päähenkilön todellinen vastine kirjoitti vapaaksi päästyään.   Alussa oppinut ja viuluakin soittava vapaa musta mies Solomon Northup siepataan ja myydään orjaksi. Teoriassa laki on hänen puolellaan, mutta kun ei ole papereita näytettävänä, niin eipä siinä neekerin sanaa paljoa uskota. Alkaa 12 vuoden painajainen, jonka aikana orjuuden kaikki karut puolet tulevat tutuksi niin päähenkilölle kuin katsojallekin. Solomon on älykäs mies, joten hän oppii selviytymään, vaikka olot ovat mitä hirveimmät. Ensimmäisen isäntänsä kanssa hän tulee jopa toimeen joten kuten, mutta siirryttyään toisen ja astetta sadistisemman valkonaaman omistukseen alkaa hyvin käyttäytyvälläkin orjalla olla vaikeaa. Michael Fassbenderin näyttelemä plantaasinomistaja suhtautuu työvoimaansa kuin esineisiin ja kuten hän toteaa, mies saa tehdä omaisuudelleen miten parhaaksi katsoo. Ruoska viuhuu usein, eikä hirttoköysikään ole vieras väline.   Elokuvassa on monta riipaisevaa ja inhoa aiheuttavaa kohtausta ja usein sitä toivoo, että alistuva Solomon nousisi kunnolla kapinaan. Kun hän kerrankin päättää olla uhmakas ja pieksee yhden vartijoistaan, katsoja riemuitsee, vaikka miesparka kärsiikiin teostaan kovat seuraukset. Yli kaksituntinen elokuva jatkuvaa väkivaltaa ja ahdistusta on aika raskas pläjäys, mutta kyllä loppuratkaisukin tuntuu sitten hyvältä, kun sinne asti päästään. Elokuvassahan ei mitään kummoista juonta ole, vaan se on enemmänkin luettelomainen kuvaus orjuuden ajasta, mitä voi pitää kevyenä miinuksena. Aihe on raju ja puhutteleva, mutta kyllä hyvä tarinakin olisi ollut poikaa. Elokuva kuulemma toistaa kirjan tapahtumat varsin tarkasti, joten dokumentaarinen luonne juontuu kaiketi siitä. Niin tai näin, erinomainen elokuva kaikkiaan, Oscaritkin menivät oikeaan osoitteeseen.

Viimeksi katsoin [b]Lucy[/b]n, jota tähdittää Scarlett Johansson. Pääpiirteittäin se kertoo siis naisesta joka saa kokonaan ihmisen aivokapasiteetin käyttöönsä ja saa vähän yliluonnollisia kykyjä jne.   Musta oli kyllä todella hyvä. Tykkään Scarlettista ja juoni oli musta kiva. Oli hienoa perehtyä siihen mitä tapahtuisi jos ihminen saisi kaikki aivojensa osat käyttöönsä 100%. Varmaahan se ei ole mitä kävisi, mutta leffa leikitteli ajatuksella kivasti. Suosittelen :)

[b]Madagascarin pingviinit [/b] Oli todella hauska ja viihdyttävä elokuva. Oli myös mukavaa kun Madagascarin pingviinit saivat oman leffan, mutta televisiosarja on kyllä minun mielestäni paljon parempi.