Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Hobitti - viiden armeijan tasteilu tuli eilen illalla katottua, ja toden totta oli hyvä :heart: jää vaa harmittaa ku loppu tuo sarja :sad: .   Ja ennen sitä katsoin:Exodus - Gods and kings ja en ois uskonut että oli hyvä kun en erityisemmin pidä "uskonnollisista" elokuvista mutta tämä oli kaiken puolin hyvin tehty, parhain kohta oli ne vitsaukset ja kunnes tajusivat lähtä seuraamaan Moosesta sinne omaan kaupunkiin mistä olivat kotoisin. :smile:

Muistuttelen täällä taas, että uudehkoista elokuvista, joita ehkä joku muukin on katsonut, kannattaa rohkeasti perustaa uusi ketju. Syntyy helpommin ja parempaa keskustelua niin. Myös tulevista leffoista voi laittaa ketjuja pystyyn jo valmiiksi, ja vanhoja ketjuja saa nostaa.

[b]Kung Fury[/b]   Puolen tunnin mittainen toimintalyhäri, joka rahoitettiin Kickstarter-palvelun kautta ja joka on katsottavissa ilmaiseksi ainakin Youtubessa. Täyttä hulluutta pursuava traileri hymyilytti aikanaan jonkin verran, mutta todellinen innostus heräsi vasta leffaa varten tehdyn True Survivor-mainosbiisin ja sen musavideon myötä. Miten mikään sellainen voisi olla huonoa, jota markkinoi itse David Hasselhoff? Ei mikään, eikä olekaan.   Kung Fury yhdistää 80-luvun päättömien action-leffojen parhaat puolet samaan pakettiin ja puristaa niistä kivenkovan toimintapaukun, jossa ei ole yhtään mitään järkeä. Juonentapaisessa bandanaa pitävä sankari matkaa aikakoneella menneisyyteen tappaakseen Adolf Hitlerin, mutta se on vain sivuseikka. Pääasia on, että vastaan tulee jatkuvasti kaikenlaista hassua, kuten viikinkejä, tappajarobotteja ja dinosauruksia ja pistetään suurin osa näistä lihoiksi. Tehosteet ovat näyttäviä, mutta myös miellyttävän kämäisiä, mikä sopii tunnelmaan erinomaisesti. Veri ja typerät onelinerit lentävät äärettömän kovan musaraidan säestyksellä hyvän fiiliksen hipoessa taivaita.   Olisin katsellut tällaista pidempäänkin, mutta ehkä puolituntinen oli kuitenkin hyvä pituus. Täyspitkään versioon oltaisiin voitu kehittää jokin oikea juonikin sitomaan toimintakohtauksia toisiinsa ja isommalla budjetilla ammattinäyttelijätkin olisivat varmaan olleet mahdollisia. Myös tissejä olisin kaivannut lisää, mutta tällaisenaankin Kung Fury on kyllä autenttinen kasarileffa aina väreilevää VHS-kuvanlaatua myöten.

Multa on varmaan puhti loppumassa uusien elokuvien kanssa, tai sitten tarjonta (vuokraamoissa) on vain niin heikkoa... En tiedä miksi, mutta nämä kaksi ovat ainoat uudet elokuvat, joita on tullut katsottua. Muuten ollaan menty tv:n uusintatarjonnan varassa.     [b]American Sniper[/b]   No joo. Aika rutiininomaiselta henkilökuvaelokuvalta tämä vaikutti. Ei oikein mitään minkä takia leffan pitäisi kiinnostaa valmiiksi tylsistynyttä ja väsynyttä mieltä perjantain alkuyöstä. Se, että Eastwood on ohjaajana yrittänyt välttää ottamasta sodan ja hahmonsa suhteen kantaa mihinkään suuntaan, tuntuu lähinnä syövän tehoja.     [b]Birdman[/b]   Hee. On elokuva oscarinsa ansainnut, sen verran hyvän roolin entinen Batman-näyttelijä Keaton vetää entisenä Birdman-näyttelijänä, joka haluaa edes kerran elämässään saada arvostusta ns. oikeana näyttelijänä. Nortonin esittämästä itseään täynnä olevasta kusipäästä puhumattakaan (kuulemma Nortonkin esittää ns. itseään, aivan kuten Keaton). Ajatus kuvata elokuva kuin yhtenä jatkuvana ottona on hyvä, se tuo ihan omanlaatuista näyttävyyttä ja sulavuutta paikan ja ajan vaihdoksiin.

Tuli katsottua tuo leffavisassakin kysymäni [url=http://www.imdb.com/title/tt1798709/]Her (2013)[/url]. Vähän tuli mieleen että tämä on [url=http://www.imdb.com/title/tt0805564/]Lars and the Real Girl (2007)[/url] ja [url=http://www.imdb.com/title/tt1182345/]Moon (2009)[/url] elokuvien lapsi. Hyvä elokuva, todella hienosti kirjoitettu, tosin ei aivan virheetön. [spoiler]Esimerkiksi virtuaaliseksikohtaus missä tekoäly saa orgasmin tai esittää saavansa, oli aika hassu. Ja jäin kaipaamaan loppua missä mies tulee kotiin ja huomaa tekoälyn ottaneen itselleen Scarlett Johanssonin näköisen robottivartalon nykyisen lopun sijaan.[/spoiler]   Tulevaisuuskuvana ei täysin mahdoton ajatus, että ihmiskumppanin puuttuessa tai niihin petyttyään jotkut ottaisivat kumppanikseen tekoälyn. Tekoäly oli filmissä hauska, persoonallinen, fiksu ja luova, eli mitä parhain kaveri. Ihmettelenkin oikeastaan että miksei moisia ohjelmia ole myynnissä? Luulisi että kehitystä keinopersoonien suhteen on tapahtunut melkoisesti sitten [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Kotipsykiatri]Kalle-kotipsykiatrin[/url].   Toisaalta filmiä katsoessa tuli nopeasti mieleen huoli yksityisyydestä. Kuka haluaisi kotiinsa tekoälyn joka vakoilee kaikki tekemäsi ja kaivaa esille salaisimmat perversiosi. Ostaisitko tekoälyn Googlelta?   Japanissahan tätä keinokumppani-ideaa on käsitelty paljon elokuvissa, tv-sarjoissa ja varsinkin animessa. Tosin harvemmin ilman kroppaa. Ja sieltä saamme varmaan pikapuoliin ensimmäiset käytännön sovellukset kunhan robotiikka pikkuisen vielä kehittyy.

Toissapäivänä sain viimein käsiini [b]Fury[/b]n. Olin lukenut netistä arvosteluja sun muuta, joten odotukseni olivat aika korkealla. Olin jo varautunut hienoiseen pettymykseen, koska olen katsonut paljon huonoja sotaelokuvia, mutta Fury ei niihin lukeutunut. Näyttelijät osasivat asiansa, ja sodan raakuutta ei ainakaan kaunisteltu. Alussa tuntui ehkä jopa siltä, että verta ja suolenpätkiä lenteli joka puolella. En tiedä tottuiko siihen vai vähenikö se loppua kohden. Siitä huolimatta kokonaisuus oli mahtava, ja tämän voi katsoa montakin kertaa tylsistymättä.   Tämä on varmaan yksi parhaista sotaelokuvista mitä olen koskaan katsonut. Ellei jopa yksi parhaista elokuvista. Suosittelen.

Katsoin lentokoneessa elokuvat Jupiter Ascending ja Happy Feet. Jälkimmäinen oli ehdottomasti parempi. :D   Jupiterissa oli nättejä maisemia ja hienoja avarauustehosteita, mutten oikein jaksanut seurata juonta, ja päähenkilögimman joutuminen 'kulti tulee ja pelastaa' -tilanteisiin kerta toisensa jälkeen kävi jo aika puuduttavaksi. Elokuva oli lisäksi leikattu lentokonetta varten, en sitten tiedä mitä pätkiä sieltä puuttui.   Happy Feet taasen oli herttainen, hauska, mukaansatempaava ja hyvin ääninäytelty - tosin olihan siellä pitkä liuta kovia nimiä mukana. Musiikki kuulosti hyvältä ja animaatio näytti söpöltä. Oikein hyvä lentokoneleffa.

[b]Jupiter Ascending[/b]   Eihän tämä mikään Matrix tai Pilvikartasto ole, mutta totaalisen lyttäävät arvostelut ovat olleet vähän liian rajuja. Minä ainakin viihdyin leffaa katsoessa, vaikka huomenna tämä onkin jo unohtunut. Juoni ei aiheuttanut syöpää, ja Dyynia lainaava maailma tuntui tavallista elävämmältä (vaikka syvemmällekin olisi voitu mennä, byrokratia ja aristokratia jäivät vähän irrallisiksi koska olivat niin yksinäisiä osia). Toiminta on nykyelokuvien tapaan heikko kohta: sitä on liikaa, se on kaukana todellisuuden tuolla puolen, kestää liian kauan ja on puuduttavaa. Mieluummin olisi saatu antaa enemmän tilaa Dyyni-juonitteluiden kehittämiselle, nyt kolme sisarusta jäivät vähän nopeasti ohitetuiksi juonivälineiksi.

[b]Mortdecai[/b]   Antiikkikauppias Lovejoy kohtaa Vaaleanpunaisen pantterin Clouseaun. Ei tätä oikein muuten osaa kuvailla. Voittaa komediana adamsandlerit, scarymoviet ja americanpiet, mutta vaihtelee ikävästi toimivan ja puuduttavan välillä. Ja voi luoja sitä oksennushuumorin ja seksivitsien määrää, vaikka täysin mauttoman puolella ei käydäkään kuin ehkä kerran pari. Mutta kyllä tämän katsoo ja jopa viihtyy.     [b]Inherent Vice[/b]   Tätä leffaa taas voisi verrata Coenin veljesten hienoon Big Lebowskiin. Tosin sillä erolla, että jos The Dude oli kohtuullisen kuosissa oleva pilviveikko, niin Doc on käyttänyt ja käyttää sen verran huumeita, ettei hän ole oikein kykenevä työhönsä. Kerronta ja tapahtumat ilmentävät juuri tätä, vaikka Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa tyylisestä huumetrippileffasta ei olekaan kyse. Joten turha yrittääkään ensimmäisellä katsomiskerralla pysyä kärryillä syy-seuraus-yhteyksistä, vieläpä karsien pois päähenkilön mahdolliset omat harhat ja virhepäätelmät. Yhtään en osaa yhdellä katsomiskerralla sanoa, onko elokuva hyvä vai huono.

Kissojen valtakunta :heart: " Heh, sen arvasi. Liian kiltti ja hyväuskoinen... ja nyt on pulassa sen takia " Harvoin tulee animea katsoessa naurettua näin paljon :lol:

[b]Man of Steel[/b]   Sain katsottua tämän vasta nyt, sillä ensinnäkään en erityisemmin välitä supersankarileffoista ja toisekseen Teräsmies on kaikista supersankareista ylivoimaisesti tylsin ja tympäisevin. Sarjakuvia en ole pahemmin lukenut, joten en tiedä, miten paljon hahmo on muuttunut vuosien varrella, mutta viimeistään edellinen Teris-leffa eli Superman Returns tuhosi mielenkiintoni viittamiestä kohtaan. Olemattomiin odotuksiini nähden Zack Snyderin versio oli jossain määrin positiivinen yllätys, mutta ei Man of Steel silti mikään mestariteos ole, ei lähellekään.   Valmistautuessani yli kaksituntiseen katselukokemukseen kuvittelin, että leffassa kuullaan pitkät pätkät puisevaa dialogia ja selitetään Teräsmiehen alkuperä niin puhki kuin vain voidaan. Puisevaa dialogia kyllä kuullaan, mutta paljon vähemmän kuin luulin. Puhki selittämiseltä säästytään, vaikka jälleen kerran tämänkin sankarin tarina on nähty tarpeelliseksi kertoa alusta saakka. Ei onneksi juurta jaksain, minkä sijaan elokuva sinkoilee vähän sinne sun tänne ja kertoo asioita vähän sieltä sun täältä, tietenkin kömpelöitä takaumia hyödyntäen. En saanut otetta oikeastaan mistään, en päähenkilöstä, pääpahiksesta enkä tärkeimmästä sivuhahmostakaan eli Lois Lanesta, joka tosiaan on vain sivuhahmo. Olennaisin asia, minkä leffa haluaa kertoa, on Teräsmiehen jeesusmainen kaikkivoipaisuus ja se, että hän on ihmiskunnan vapahtaja. Sitä korostetaan jatkuvasti, mikä ei ainakaan auttanut minua pitämään Teräs-Jeesuksesta yhtään enempää kuin ennenkään.   Mättämistä ja turpaanvetämistä elokuvassa riittää ja vaikka tehosteet eivät näytäkään muulta kuin tehosteilta, niin kyllä toiminta ainakin omaa silmääni hiveli. Harmi vaan, että toimintaa ei pahemmin säästellä, heti alkuminuutteinakin nähdään sellainen vaatimaton yksityiskohta kuin planeetan räjähdys. Myöhemmin talot sortuvat ja infrastruktuuria muotoillaan niin eeppisessä mittakaavassa, että ähkyhän siinä väistämättä tulee. Näyttelijöistä en pysty kehumaan muita kuin kenraali Zodia esittävää Michael Shannonia, joka on mukavan sarjismainen hahmo muuten niin umpivakavassa elokuvassa.

Pari päivää sitten tuli Teemalta Breakfast Club. Oon jo kauan halunnut nähdä sen leffan, joten Teema näytti sen kuin tilauksesta! Kiva leffa oli ja sen tunnusbiisihän on oiken mahtava :wink:

Breakfast Club on aivan mahtava elokuva. Vaihteeksi vähän syvempi otanta jenkkien koululeffojen kliseisiin tyyppihahmoihin.   [b]Kingsman[/b] leffan katsoin ja se oli ihan kiva, peräti hyvä, mutta kliinisen oloinen. Kyllä se vain on niin, että nykyleffoissa paistaa tehostesirkus niin pahasti läpi, että se syö katsomistehoja. Vertailun vuoksi totesin, että kolme ensimmäistä Bourne-elokuvaa toimivat paljon paremmin juuri sen takia, että ne sijoittuvat selvästi meikäläiseen maailmaan - vaikka niissäkin toiminta on epäinhimmillistä. Miten mulle tuli mieleen Mustanaamio-lehden sivusarjana joskus pyörinyt Aristokraatit?   Olen viime aikoina pidättäytynyt vain tuoreissa leffoissa, ihan kaikkia vanhoja ei ole viitsinyt mainita (mun katselutahdillani ns. for obvious reasons).   Mutta nyt on kyllä pakko avautua uusintaversiosta [b]Painajainen Elm Streetillä[/b]. Se ei ihan oikeuta paikkaansa huonoimpien leffojen ketjussa, mutta läheltä liippaa.   Siis sen lisäksi että alkuperäinen erinomaisuus on pilattu kertomalla tarina uusiksi nykymuodin mukaan, niin Freddien naamasta on tehty persoonaton kumimaski (no, oli se kumimaskin näköinen alunperinkin, mutta ainakin persoonallinen) ja Freddiestä itsestään sikaniskamurretta puhuva syvän etelän mies.   Alkuperäistä tarinaa on muokattu niin, että siinä missä 80-luvulla ei tullut kuuloonkaan sanoa Freddien olevan pedofiili, niin tässä leffassa asia nostetaan viimein kiitettävästi pöydälle. Ikävä kyllä samalla unohdetaan se, että eläessäänkin Freddy tappoi uhrinsa, kun taas tässä versiossa murhanhimo on ilmestynyt vasta tämän kuoltua. Mikä herättää kysymyksen: Mistä hitosta veitsihanska on ilmestynyt? Miksi haamu yllättäen sellaisen keksii, jos ei sillä ollut fetissiä lasten viiltelyyn moisella jo alun alkaenkin?   No toimisiko leffa jos se olisi ihan uusi, ilman mitään historian painolastia? No ei todellakaan, sillä ohjaajalla ei ole minkäänlaista käsitystä kohtausten rakentamisesta ja etenkään jännityksen virittämisestä.   Pahiten mieleen jäi kohtaus, jossa Freddyn käsi nousee kylpyammeesta. Tässä leffassa kohtaus oli tehty niin nopeasti, että käden nousun, oveen koputuksen, ja tilanteen peruuntumisen välillä oli niin vähän aikaa, ettei katsoja ehdi edes tajuta ammeessa lilluvan päähenkilön olevan vaarassa. Ei näin saa jännittäviksi ja kauhistuttavaksi tarkoitettuja kohtauksia rytmittää! Etenkin kun alkuperäisessä elokuvassa oli malliesimerkki kuin kohtaus tehdään oikein...

Elisa viihde tarjosi ilmaisen vuokraleffan, niin katsastin minäkin tuon Kingsman pätkän. Ihan mukavan viihdyttävä, joskin jotenkin maistui vähän köyhän miehen Bondilta, mutta kyllä sen ihan mielellään katsoi. Leffan parasta antia oli ehdottomasti Colin Firthin kirkkolahtaus -kohtaus, missä Firthin hahmo pistää väen matalaksi Lynyrd Skynyrdin Free Bird kappaleen soidessa taustalla :cheesy:

Eilen toisessa ketjussa mainitsemani Musta aukko tuli katsottua. Alkuasetelma leffassa on ihan kiinnostava: Avaruudessa matkaava alus tulee mustan aukon lähettyville ja kohtaa siellä toisen aluksen, vaikka heidän itsensä pitäisi olla ensimmäisiä alueen tutkijoita. Joiltakin osin elokuva toi mieleen Interstellarin.   Enpä voi väittää elokuvaa kovinkaan hyväksi kokemukseksi. Liian moni asia sai aikaan pään sisäisen huudon jonkinlaisen tolkun puolesta. Esimerkiksi, kuinka ihmeessä se hengittäminen sujui pariin otteeseen? Tällaisia liian järeitä kummajaisia riitti liiaksi asti.   Robotteja Mustassa aukossa riitti. Tavallaan oli hauskaa, kuinka samannäköinen elokuvan Vincent-robotista oli tehty saman ajan Star Warsien R2-D2:n ja kumppanien kanssa. Suurin ero taisi olla Vincentin silmät.   Olisi aikansa voinut kai paremminkin käyttää, mutta tulipa katsottua. Enpä osaa oikein muuta sanoa.

Huomaa, että [b]Musta Aukko[/b] osaa tökkiä niin monella eri tasolla. Leffahan itseasiassa muistuttaa minusta ristiin 50- ja 60-luvun virityksiä mutta ei vahingossakaan alkavaa 80-lukua (release date 1979 joulukuu). Ansioksi sanottava, että myös tarina oli ehtaa wanhan ajan populääri-HC-scifiä (kappa) ja siinä mielessä ansiokas yritys.   Mielestäni Maximillian on yhä valkokankaan yksi hyytävimmistä ja paholaismaisimmista roboteista. Leffan loppu oikein hieroo paholaismaisuuden katsojan silmille, jos ei tämä vielä itse ole sitä honannut.   En oikein tiedä pitäisikö tuota katsoa vakavissaan nostalgisella "no ne oli niitä aikoja" -asenteella, vai tahattoman koomisena camp-pläjäyksenä. Pienessä sievässä leffa on kuitenkin hyvää tavaraa, vaikka se ei silti mitään huonon elokuvan juhlaa ole haihurrikaanityylillä (kannattaa katsoa koko kolmen leffan sarja peräkkäisinä sunnuntaina).

Maximillian kyllä oli robottina hyvä kokeilu tekoälyn kääntymisestä ihmistä vastaan. Eikä mulla mitään ole esimerkiksi tohtori Reinhardtin hahmoakaan vastaan. Ajoi pahiksen roolia tarpeeksi mukavasti.   Mutta vika taisi tosiaan olla siinä, ettei tuo oman aikansa tuotokseksi mieltäminen ja muistaminen vain oikein ottanut onnistuakseen. Jossain vanhoissa Flash Gordon -sarjakuvissa sitä antaa mennä vaan, mutta tässä tuo homma kolisi kivikkoon viimeistään tavassa kuvata pelastumista mustalta aukolta ja se sitten vei pohjaa koko elokuvalta. Ehkä se pieni sievä päällä olisi voinut auttaa.   Musta aukko näyttää olleen ehdolla Oscareissakin kahdessa kategoriassa, joista toisessa hävisi efektipystin sellaiselle pikkuleffalle kuin Alien. Olihan tämä tästä kantista ihan mukavaa katsella.

Tuli katsottua [b]Haihurrikaani [/b]eli [b]Sharknado[/b]. Aivan jäätävää kamaa, se ei ollut edes niin huono että olisi ollut hyvä.   Parasta leffassa oli se, että haiden ilmestyminen oli ihan normaali juttu, kukaan ei hämmästynyt asiasta lainkaan. Kaikki muu olikin sitten silkkaa tuskaa. En ihan hiffaa, miksi tätä leffaa on jossain yhteyksissä sanottu kulttileffaksi (tai potentiaaliseksi sellaiseksi), minusta tässä ei ollut lainkaan edellytyksiä sellaiselle.   Ja hämmennyin totaalisesti, kun minulle selvisi että tästä leffasta on olemassa sekä kakkososa (tästä olin kuullut jotain), mutta myös [i]kolmas[/i] osa on olemassa ja tulossa leffateattereihin ihan kohta. Miksi?   Ei tätä voi suositella edes aivot narikkaan leffaksi, pää ei vaan kestä.

Katsoin eilen Emmanuelle and the last cannibals. Elokuvan alkuosa oli kökköä pehmopornoa, elokuvan loppuosa taas kökköä kannibaaliväkivaltaa. Suosittelen b-luokan viihteen ystäville, jotka haluavat lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla.

[b]Get Shorty - Hyvä pätkä[/b]   Mä vähän ihmettelen miksi minulle ei ole jäänyt muuta mielikuvaa elokuvasta kuin että se ei ole katsomisen arvoinen. Etenkin kun nyt sitä katsoessa se tuntuikin toimivalta ja letkeydessään tyypilliseltä Elmore Leonard -filmatisoinnilta. Ei ehkä parasta Leonardia, se titteli menee pikemminkin Tarantinon Jackie Brownille ja Lopezin ja Clooneyn tähdittämälle Out of Sight:lle (Mieletön juttu), mutta ihan hyvä silti.   Mielenkiintoista. Kaikki näkemäni Leonard-leffat (eli noin kolmannes kaikista tehdyistä) tekijöistä riippumatta ovat aina niin samankaltaisia. Toki tarinan, tyylin jne. ymmärrän kun on sama kirjallisuuspohja, mutta että musiikkinakin letkeä hissijenkka jne. (Siis silloin kun ne ovat näitä rikosjuttuja, eikä 3:10 to Yuma -länkkäreitä.)     [quote="Emelie"]En ihan hiffaa, miksi tätä leffaa [Haihurrikaani] on jossain yhteyksissä sanottu kulttileffaksi (tai potentiaaliseksi sellaiseksi), minusta tässä ei ollut lainkaan edellytyksiä sellaiselle.[/quote]   Lähinnä sen takia, että sillä on jo niin innokas ja laaja fanikuntansa, ettei kulttistatuksessa ole enää mitään epäiltävää.   Itse sanoisin suosion syyksi sen, että toisinkuin perusroskaleffat, Haihurrikaani kuitenkin etenee liukkaasti ilman tylsiä, venytettyjä tai fylliltä vaikuttavia kädettömästi tehtyjä kohtauksia. Toisaalta älyttömyydet ovat niin älyttömiä, että niistä pystyy nauttimaan kuten todella huonojen roskaleffojen yhteydessä pitääkin nauttia. Lopputuloksena on ns. parhaat palat molemmista maailmoista. Leffa on ammattitaitoisesti (poikkeuksena SyFyn normaaliin tuotantoon - mutta nyt onkin myös Asylum-pulju kyseessä) ja harkiten tehtyä paskaa, joka vain nyt sattui onnistumaan paremmin kuin keskiverto spoof-komedia (eli nämä suosittuja leffoja parodioivat roskakomedia tyyliin Scary Movie - joka sekin oli vielä melkein onnistunut tuotos).     [quote="Emelie"]mutta myös [i]kolmas[/i] osa on olemassa ja tulossa leffateattereihin ihan kohta. Miksi?[/quote]   Ei sitä leffateatteriin tartte mennä katsomaan. Se tulee lähisunnuntaina meillä tv:stä. Ei vielä ensisunnuntaina, silloin tulee kakkososa, mutta sen jälkeisenä.

[b]Minions[/b]   Huh huh mikä leffa! Nyt o vatsalihakset naurettu kipeäksi. Aivan loistava elokuva kuinka Gru sai kätyrinsä (pienien vahinkojen kautta) suosittelen kaikille.

[b]Terminator - tuhoaja[/b]   Ennen uusimman Terminator leffan katsomista piti verestää muistoja edellisten osien katsomisella (vaikkakaan uudemmassa leffassa ei ole kyse oikeasti sarjan seuraavasta osasta vaan ennemminkin reboot). Ykkösosa oli ihan hyvä elokuva, mutta siihen se sitten jäikin. Tarina eteni aika jähmeästi ja muutenkin dialogi oli melkoisen puisevaa. Plussaa siitä, että elokuva alkoi ihan heti.   Terminator oli juuri oikean robottimainen liikkeissään ja tekemisissään (ja huh huh, kylläpä Schwarzenegger oli kovassa kunnossa). Elokuvan erikoistehosteille ja niiden heikkoudelle antoi aika paljon anteeksi, koska leffan budjetti oli pieni ja elokuva on jo aika vanha. Siitä kyllä natisen, että elokuvan lopussa, kun Terminaattorin runko on enää jäljellä, sen kävely oli kauheaa (aiheutti huvittavuutta jännityksen sijaan). Mutta sitten kun päästiin siihen, että sen jalat olivat murskana ja se jahtaa Sarahia ryömimällä, se oli hyvin tehty ja oikeasti aika pelottavankin oloinen.   Kyllä tämän katsoi, mutta oikeastaan vain sen takia, että sai mieleen tarinan alun paremmin ennen toisen osan katsomista.     [b]Terminator 2: Tuomion päivä [/b]   Tämä oli sitten jo ihan toista luokkaa ekaan osaan verrattuna. Toki budjetti oli huomattavasti suurempi, joka näkyi leffassa, mutta myös sen takia, että näyttelijät olivat kehittyneet. Minä pidin tästä leffasta paljon. Olen sen toki nähnyt useampaan otteeseen, mutta viime kerrasta on aikaa.   Juoni eteni hyvin ja hahmotkin pääsivät tekemään oikeasti jotain muutakin kuin vain juoksemaan pakoon. Erikoistehosteet olivat hienot, paljon paremmat kuin monissa nykyajan elokuvissa. Robert Patrick sopi rooliinsa T-1000 terminaattorina ja Edward Furlong oli loistava John Connor (olen aina harmitellut sitä, että Furlong joutui huonoille teille, hän on tehnyt muutaman todella hienon roolin ja olisin toivonut hänelle parempaa tulevaisuutta näyttelijäurallaan).   Mutta siis hyvä leffa, jossa oli oikea fiilis ja tekemisen meininki. Hiukan jäi ärsyttämään se, että kenellekään ei tullut mieleen missään vaiheessa pohtia, että miten T-1000 saadaan tuhottua. Siihen kyllä ammuttiin reikiä toisen perään, vaikka selvästi nähtiin, että se ei vaikuta paljoa...     [b]Sharknadosta:[/b]     [quote=Rasimus][quote=Emelie]mutta myös kolmas osa on olemassa ja tulossa leffateattereihin ihan kohta. Miksi? [/quote]   Ei sitä leffateatteriin tartte mennä katsomaan. Se tulee lähisunnuntaina meillä tv:stä. Ei vielä ensisunnuntaina, silloin tulee kakkososa, mutta sen jälkeisenä. [/quote]   Totta, enpä tajunnut tuota. Ohitan ihan suosiolla, kauheaa kuraa. :p

[b]Hard Candy[/b]   Kymmenisen vuotta vanha elokuva, mutta kun teki jotain mieli katsoa eikä töllökään tarjonnut mitään mielenkiintoista. Tehty pienellä budjetilla, joten tarinassa on vain kaksi henkilöä jotka keskustelevat koko leffan ajan. Twisti onkin siinä, että Ellen Pagen esittänä teinityttö pistää todella koville Patrick Wilsonin esittämän pedofiilin. Sellaisella dexterimäisellä psykopaattisarjamurhaaja-tavalla. Lopputulos on sen verran hyvää tavaraa, vaikkakin yllättäen väkivallatonta, että ei ole ihme että leffa muistetaan yhä mainita eri yhteyksissä.     [b]2001 Maniacs[/b]   Uusintaversio 60-lukulaisesta gore-kauhuleffasta 2000 Maniacs. Kieli poskessa tehtyä touhua, jossa pahasti ja tahallisesti ylivetävä Robert Englund (Painajainen Elm Streetillä Freddy ja 80-luvun V-sarjan Willie) pistää kaheleiden pikkukaupunkilaisten kanssa ärsyttäviä teinejä lihoiksi (siis niinkuin lihasopan lihoiksi). Ajatuksena että etelävaltioiden punaniskat kostavat pohjoisen jenkeille sisällissodan vääryyksiä.   Ihan katsottava pienessä sievässä, mutta ei mikään klassikko.   [b]Sharknadosta:[/b] [quote="Emelie" post=35583][quote=Rasimus][quote=Emelie]mutta myös kolmas osa on olemassa ja tulossa leffateattereihin ihan kohta. Miksi? [/quote] Ei sitä leffateatteriin tartte mennä katsomaan. Se tulee lähisunnuntaina meillä tv:stä. Ei vielä ensisunnuntaina, silloin tulee kakkososa, mutta sen jälkeisenä. [/quote] Totta, enpä tajunnut tuota. Ohitan ihan suosiolla, kauheaa kuraa. :p[/quote]   Päivän hyvä kysymys: Jos huonot leffat menevät suoraan dvd:lle kulkematta leffateatterin kautta, niin mitä suoraan televisioon sanoo leffasta?

[b]Elysium[/b]   Olihan tämä ihan kiva, joskaan ei mitenkään mieltä päräyttävä katselukokemus. Ohjaaja Neill Blomkamp on kuulemma kovakin tekijä, mutta saako niin sanoa, jos vyöllä on yksi laadukas leffa, eli District 9? Chappie on vielä näkemättä ja siinäpä miehen tuotokset taitavat ollakin. Jotenkin Blompista tulee mieleen Timo Vuorensola, jolta haastattelussa kysyttiin, että mitäs kaikkea olet Iron Skyn lisäksi tehnyt ja vastaus oli, että en kauheasti mitään. Ehkä olen vain sattunut lukemaan liian monta kehuvaa arvostelua ja hypekeskustelua, mutta ei tämä Elysium ihan vastannut sitä tasoa, jota ohjaajan maineen perusteella odotin. Luvassa olisi pitänyt olla jonkinlainen yhteiskunnallinen kannanotto johonkin suuntaan, mutta itse en leffasta sellaista löytänyt. En toki voi sanoa, että olisin mitään poliittista sanomaa varsinaisesti kaivannutkaan.   Mutta siis, hyvä leffahan Elysium kuitenkin on, sillä onhan tässä enemmän ideaa kuin tavanomaisessa kesäleffassa. Matt Damon on paskaduunari ylikansoitetulla ja slummiutuneella maapallolla, jolla asuu vain köyhälistö rikkaan eliitin nauttiessa Elysium-avaruusaseman ihanteellisista olosuhteista. Tämä heijastelee tietysti nykypäivän tilannetta, jossa maailman varallisuus ei ole jakautunut ihan tasapuolisesti. Kun duunari joutuu vakavaan työtapaturmaan, on hänellä vain muutama päivä elinaikaa, eikä parannuskeinoa löydy muualta kuin korkeuksissa leijailevasta paratiisista. Tästä alkaa melko peruskaavan mukainen scifi-toimintaleffa, joka näyttää perhanan hyvältä, mutta ei erityisemmin säväytä missään vaiheessa. Sen romanssintapaisen sivujuonteen olisi voinut unohtaa tälläkin kertaa, mutta ilmeisesti nais- ja mieshahmon yhdessä hengailuun ei voi olla muuta perustetta. Mutta se eksopuku oli loistava, tuollaiset härvelit kiehtovat kyllä aina.   [b]Prometheus[/b]   Vaikka pidänkin suuresti Alien-elokuvista, en ole jaksanut katsoa tätä aiemmin. Arvelin kyllä ennakkoon, että tiedossa on keskimääräistä parempi jatko-osa (tai tässä tapauksessa esiosa) mutta en silti pystynyt suhtautumaan tähän oikein muuna kuin vanhan jutun uudelleenlämmittelynä. Toki uskottavuutta lisää se, että ohjaajana on Ridley Scott, jonka tuotantoa ensimmäinenkin Alien-elokuva on. Mielestäni on silti aiheellinen kysymys, tarvitseeko Alienin maailma tällaista selittävää taustateosta, varsinkin kun elokuva ei edes vastaa paljon mihinkään. Sitäkin voidaan kysyä, mitä tekemistä tällä on Alienin kanssa ylipäätään, koska kyseessä on aiemmasta jatkumosta melko rajusti poikkeava leffa, jossa klassista avaruusoliota ei nähdä lainkaan.   No, oli leffa alienia tai ei, niin ainakin se on komean näköinen scifi-seikkailu, josta ei hämyisää tunnelmaa ja kauniita maisemia puutu. Alkupuolella onkin aistittavissa lupaus jostain suuresta ja mielenkiintoisesta, kun Prometheus-alus saapuu vieraalle planeetalle, jonka synkältä pinnalta olisi tarkoitus löytää selvyys ihmiskunnan alkuperään. Leffan edetessä aloin kuitenkin miettimään yhä enemmän, mistä tässä oikein on kysymys, koska ensimmäisen tunnin jälkeen ei tunnu tapahtuvan paljon mitään. Miehistön jäseniinkään ei auta keskittyä, koska juuri kukaan heistä ei tunnu seuraamisen arvoiselta. Ainoastaan Michael Fassbenderin pitkälle kehittynyt androidi on jollain tavalla kiintoisa hahmo. Kaikki muut joko sekoilevat typerästi tai kyhjöttävät aluksessa tekemättä mitään.   Elokuvan visuaalinen tyyli on tiukasti hallinnassa, mutta muuten tyyli ei meinaa oikein löytyä. Prometheus ei ole toimintaelokuva, vaikka toimintaa vähän mukana onkin. Ei myöskään kauhua tai jännitystä, vaikka pari jänskää kohtausta nähdäänkin. Kunnollisesta hirviöleffastakaan tämä ei mene, sillä groteskeja örvelöitä on mukana aivan liian vähän. Lopun jättimäinen facehugger sentään vähän pelastaa. On vaikea sanoa, mitä mieltä olen kokonaisuudesta, sillä ihan täyttä kuraa tämä ei ollut, mutta ei leffaa juuri kehumaankaan pysty. Scifistisenä hämytrippinä Prometheus on ihan ookoo, Alien-elokuvana suorastaan kelvoton.

Viime viikonloppuna kävin katsomassa Citizenfour-elokuvan. Aavistin elokuvan jonkinlaiseksi vakoojafilmiksi, ja moinen jännitys kiinnosti juuri tuolloin, kesänlämpöisen uimaranta- ja uimalaelämän lomaan. (Sitä paitsi minulla on muutama vapaalippu, joiden voimasaolo uhkaa umpeutua. Vaihtoehtoina on siis joko katsoa ennakolta vain jonkin verran nappaava raina tai jättää liput käyttämättä...) Nyt ehdin nipin napin ehdin teatteriin vaihtamaan vapaalippuni esitykseen oikeuttavaksi. Onneksi tungosta ei ollut. Elokuva alkoi. Hiljalleen huomasin, että jotain puuttui. Suomenkielistä tekstitystä ei ollut! Sain siis vajaa parituntisen filmienglannin preppauskurssin kaupanpäällisenä. (Itse lippuun oli merkitty näytöksen kieli, ja varmaan se kerrottiin elokuvaluettelossakin. En vain kiireessä älynnyt valikoida tekstitettyä versiota.) Mutta tässä näytöksessä oli sitten tilaa, eikä kälättäjiä tai muita häiritsijöitä ollut lainkaan. Suomenkielisiä kuului ainakin osa yleisöstä olevan, filminodotuskeskusteluistaan päätellen.   Juoni oli jännittävä, ja koska olen muistavinani elokuvan perustuvan tositapahtumiin, pystyin päättelemään, ettei vakoilu- tms. urkintafiktioiden tarinointi ole täysin mielikuvituksen tuotetta. Mietin, miten tavallinen kansalainen voisi välttää tietojensa päätymistä viranomaisten tmv. saataville. Vaikka mitään varsinaisesti salattavaa ei olisikaan, niin ei tunnu mukavalta, jos vieras taho - vaikka suomalainenkin viranomainen - saa selville asioita, jotka itse haluaa pitää vain omana tietonaan ja jos jakaa, niin jakaa omasta halustaan. Elokuva virvoitti mielessäni ajatuksen siitä, millaista valheellista tietoa voi seuraamuksitta itsestään syöttää urkkijoiden ulottuville, ja salata todelliset asiainlaidat. Vakoojaksi tai tietokuriiriksi minusta ei olisi, ainakaan tieten, kasvon- ja kehonilmeeni herättäsivät tutkijanoviisinkin epäilyt.