Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

^ :lol: Joo, tuokaa seikka ei elokuvaa parantanut.

Viikon videot.   [b]Sense and sensibility[/b] (Järki ja tunteet) Ang Leen -95 versio, uusintakatselussa, koska en huomioinut Hugh Laurieta edelliskerralla, jolloin pääkiinnostus Alan Rickman. Vaikken ole Austinin suurin fani, olen nähnyt filmatisointeja koko joukon ja ovathan ne helpommin sulavia kuin toivottoman pitkäveteiset kirjat. Toisaalta niistä enimmältään puuttuvat tarkkanäköiset ja hiljaisen humoristiset huomiot, jotka tekevät kirjat läpikahlaamisen vaivan arvoisiksi. Tämä on filmikuvitusten parhaasta päästä, kauttaaltaan roolitettu parhailla englantilaisilla näyttelijöillä.   [b]Vreme na nasilie/ Time of violence[/b] 1987. Kertoo Bulgariasta 1600-luvulla ottomaanien vallan aikaan. Sisältö nimelle uskollinen: seivästyksiä, ihmisen kappaleiksi repimistä hevosten avulla, joukkoraiskauksia - ja uskossaan horjumattomia bulgaareja. Bulgarian Oscar-ehdokas. Kiinnostavinta minulle tutut Rhodope-vuorten maisemat.   [b]The Iron lady[/b] (Rautarouva), portretti Margaret Thatcheristä. Meryl Streep loistava kuten lähes aina (ylivoimainen suosikkini elossaolevista naisnäyttelijöistä). Kuva on Thatcherin näkökulmasta, vanha rouva muistelee elämäänsä, joten luonnollisesti etupäässä hänelle positiivinen ja ymmärtävä. Silti hivenen ärsyttää katsojaa, jolle Thatcher edustaa poliittista vastapoolia.   [b]Sled kraja na sveta/ After the end of the world[/b] 1998. Bulgarian Plovdivista nykypäivänä ja 2. maailmansodan jälkeen, lapsena Israeliin muuttaneen juutalaisen silmin. Piirtää kullatun auvoisen kuvan suvaitsevasta monikansallisesta yhteisöstä, jonka kommunismin tulo repi hajalle. Armoa ei saa nykymenokaan mafian hallitessa.   [b]Thirteen days[/b] (Kolmetoista päivää) alennuslaarista napattu Kevin Costnerin takia. Hyvin kudottu jännitysnäytelmä Kuuban ohjuskriisistä. John Kennedy näyttäytyy viisaana valtiomiehenä, joka onnistui estämään ydinsodan. Elokuvan näkökulma ei tietysti erityisesti painota sellaisia seikkoja, kuin että amerikkalaisilla oli runsaasti omia ohjuksia lyhyen kantaman päässä Neuvostoliitosta.   [b]Anonymous[/b] (Tuntematon) argumentoi viihdyttävästi, ettei Shakespeare kirjoittanut näytelmiään. Poimittu David Thewlisin takia, mutten edes tunnistanut häntä maskin takaa. Olen hiljan lukenut sivukaupalla vähemmän kiinnostavia Shakespeare-pohdintoja Joycen Odysseuksesta; nyt toimivat hyvänä taustana tähän jatkokeskusteluun, eivät tulleet yllätyksenä testamentin "toiseksi paras vuode" yms.   [b]Zvejnieka dels/ The fisherman's son[/b] 1940. Teknisen edistyksen ensi askeleet takapajuisessa latvialaiskylässä. Tässäkin mielenkiintoisinta tutut maisemat, tällä kertaa Itämeren hiekkarannat. Kotelo kertoo, että elokuva kiellettiin neuvostoaikaan "porvarillisena reliktinä", mikä on hassua, koska kyläläiset lopuksi löytävät yhteistyön voiman, syrjäyttävät kalastajia riistäneen kapitalismin välikäden ja aloittavat kooperatiivina kehityksen kohti riistokalastuksen tehokkuutta. Tämä oli uutena suosituin elokuva Latviassa ikinä, ja uudelleenlöydettynä vapaan Latvian symboli.

Telkkarista tuli juuri [b]Gladiaattori[/b]. En nähnyt ihan alusta asti, mikä tosin ei paljon haitannut, kun kyseisen leffan on nähnyt noin sata ja viisitoista kertaa jo aiemminkin. Mutta tämä elokuva kestää uusinkatselukertoja, ja tarina on yhtä koskettava kuin aina ennenkin. Kaikin puolin hyvin toteutettu elokuva ehdottomasti.

Katsottiin juuri äidin kanssa [i]Himoshoppaajan salaiset unelmat.[/i] Oli semmoinen mukava kevyt leffa jonka parissa löhötä. :cheesy: Yleensä komedialeffoissa jokin alkaa häiritä minua pahasti, mutta tässä ei oikeastaan mikään. Päähenkilö on kovin symppis. Ja leffassa käytetty taustamusiikkina ilmeisen tunnettuja biisejä kun jopa minä rajallisella populaarimusiikin tuntemuksellani tunnistin niistä muutaman... :wink:

Viimeksi katsoin elokuvan [b]Captain America: The First Avenger[/b]. Tykkäsin elokuvan tunnelmasta. Tapahtumat sijoittuivat muista Marvel-elokuvasarjan osista poiketen toisen maailmansodan aikaan. Elokuvassa oli kauniit värit. Olisin kaivannut enemmän aikalaista musiikkia. Elokuvassa oli muutama ilahduttava cameo (David Bradley, Natalie Dormer, Richard Armitage). Tietenkin täytyy myös mainita mestarillinen Hugo Weaving (elokuvassa Punakallo). Sääli tosin, että puolivälissä leffaa hahmo repi naamansa irti eikä hänen omia kasvojaan enää sen jälkeen nähty. Elokuva oli mielestäni moniulotteinen, mutta sortui turhan paljon kliseisiin ja mahtailuun, jotka ovat varsinainen kiro niin mahtipontisesti nimetylle hahmolle/leffalle kuin 'Kapteeni Amerikka.' Eräs miinuspuoli leffassa oli myös se, ettei naishahmoja ollut lisätty tarinaan muusta syystä kuin, että tarinan päähahmoilla voi olla 'vientiä' tai romanttisia kokemuksia. Se antaa aika ikävän kuvan naisen roolista, mutta toisaalta kenties sopii tuon ajan henkeen.

[quote="Ageha" post=23985]Katsottiin juuri äidin kanssa [i]Himoshoppaajan salaiset unelmat.[/i] Oli semmoinen mukava kevyt leffa jonka parissa löhötä. :cheesy: Yleensä komedialeffoissa jokin alkaa häiritä minua pahasti, mutta tässä ei oikeastaan mikään. Päähenkilö on kovin symppis. Ja leffassa käytetty taustamusiikkina ilmeisen tunnettuja biisejä kun jopa minä rajallisella populaarimusiikin tuntemuksellani tunnistin niistä muutaman... :wink:[/quote]   Heh, minäkin katsoin äskettäin koska löytyy Suomi-Netflixistä. Tykkään Sophie Kinsellasta, tarinoissa on kiva idea joka sitten kääntyy hyvin kirjaksi tai leffaksi. Tässä myös Suomella on välistä yllättävä rooli.

[quote="Niksu"]Viimeksi katsoin elokuvan Captain America: The First Avenger. Tykkäsin elokuvan tunnelmasta. Tapahtumat sijoittuivat muista Marvel-elokuvasarjan osista poiketen toisen maailmansodan aikaan[/quote]   Kapteenin elokuvien hienous on minusta juuri vanhanaikaisuudessa: Ensimmäinen osa oli ehtaa Korkeajännitys-henkistä natsimättöä, toinen osa 70-lukulaista salaliittotouhuilua. Saa kuulemma oman tv-sarjansa nuo kapun toisen maailmansodan aikaiset sotatoverit, eräänlaisena Shield agenttien spinoffina.     Omia katsomisia muutaman viikon ajalta:   [b]Hercules[/b] (The Rock -versio, ei Harlinin)   Koska olin kuullut, että tämä Hercules-leffa ottaa realistisemman ja maanläheisemmän näkökulman Hercules-sankariin, odotin vähän reippaampaa revittelyä päähenkilön valehtelijan / imagon rakennuksen sekä karu todellisuus vs. sadut -kohtaamisen suhteen. Oikeasti käteen jäikin fantasiaelokuva ilman fantasiaa, joka on henkisesti sukua esim. Raimin Hercules-tv-sarjalle (se jossa oli Kevin Sorbo), ja realismissaan sukua tänään töllöstä taas kerran tulevalle heikolle Kuningas Arthurille (jaahas... taas topilla panssaroitu naissoturi...).   Pienoisesta pettymyksestä huolimatta pidin kuitenkin elokuvasta huomattavasti enemmän kuin Arthurista. Piti vain säätää odotuksensa uudelleen.   Eli ei mikään ikimuistoinen, mutta ei hirveätä skeidaakaan.     [b]Predestination[/b]   Ihan ok juonella ja käsikirjoituksella varustettu pienen budjetin scifidraama. Kivaa vaihtelua aivottomiin toimintascifeihin.   Hieman hämäävästi ensimmäinen puoli tuntia (tai tunti) menee toisen päähenkilön omituisen elämäntarinan kertomiseen kapakoitsijalle. Scifiä on vain viime vuosisadan puoliväliin kuulumaton avaruusjärjestö, johon henkilö ei kuitenkaan pääse. Mutta kun tarina etenee, alkaa sinänsä asiaanliittymättömän tuntuiset elementit ymmärtää ja muodostaa vahvalla aikaparadoksilla varustetun Heinleinin tarinaan perustuvan draamaelokuvan.   Yksi iso juoniaukko kiinnitti huomion: [spoiler]Päähenkilö on itsensä isä/äiti. "Aika" siis menee eteenpäin niin, että hän syntyy, elää, hyppää ajassa, pistää itsensä alulle, kuolee, ja tapahtumaketju toistuu lapsen, ja lapsenlapsen, ja lapsenlapsenlapsen jne. kautta. Eikö tässä loopissa geeniperimän mutaatiot lopulta sotke geenit niin, että looppi ennemmin tai myöhemmin hajoaa käsiin, kun syntyvä penska on liian sisäsiittoinen pystyäkseen enää toistamaan looppia?[/spoiler]     [b]Dawn of the Planet of Apes[/b]   Petyin tähän elokuvaan. Apinoiden planeetta rebootti Rise of the Planet of Apes (Apinoiden planeetan synty) oli itseasiassa hyvä elokuva, koskettava peräti. Nyt tämä tuoreempi leffa tuntui loksahtavan liiankin hyvin juonikategoriaan "kaksi heimoa ajautumassa väistämättömään sotaan parin pahissotahaukan ansiosta, vaikka pari hyvisyksilöä kummaltakin puolelta tekevät kaikkensa sen estämiseksi".   Huono ei tämäkään elokuva ole ja enemmän siinä on sielua kuin Hobitissa, mutta elokuva ei vain säväyttänyt kun samaa on nähty ennenkin (tosin yleensä ihmisten kanssa, eläimillä kerrottuna vain piirretyissä).     [b]Guardians of the Galaxy[/b]   Marvel-leffojen parempaan puoliskoa, vaikka ei olekaan paras kyseisen firman elokuva. Eli hyvä elokuva, kun tietää että se huonompikin puolisko Marvelilta peittoaa bulkki-Hollywoodin (tai Sony-yhtiön uudet hämähäkkimiesleffat) mennen tullen. On ylipäätään virkistävää olla vaihteeksi reippaasti avaruusfantasiarymistelyn puolella, eikä supersankarirymistelyissä.   "Minä olen Groot" ja suihkun liottama pesukarhu taitavat olla pysyvästi syöpyneet mun mieleen sellaisella hyvällä tavalla. Lopputekstien jälkeen Howard the Duck jonkinlaisena pääsiäismunana.     [b]Expendables 3[/b]   Samaa tavaraa kuin muutkin Expendables-leffat, enemmän kakkososan kieliposkella tyylillä kuin ykkösosan vakavissaan tehdyllä tyylillä. Eli kannattaa katsoa, jos piti edellisistäkin. Ei kannata, jos ei pitänyt.   Koska näyttelijäkaartiin pitäisi kuulua lähinnä toimintastaroja, mieluiten niitä vanhan koulukunnan sellaisia, niin mitä hittoa Kelsey Grammer (Frasier) tekee tässä leffassa?   Hitto kun tulee aina hinku pelata vanhoja ja nykykoneilla vieläkin toimimattomampia Jagged Alliance-pelejä näiden leffojen jälkeen :tongue:

The Lone Ranger.   Kaiken muun voin käsittää, mutta se hevonen. Se hevonen.   (Ja vähän ne tikapuut.)   Hieno leffa.

Miyazakin viimeiseksi jäävä elokuva [i]Tuuli nousee[/i] tuli katsottua. Parituntinen leffa meni kuin huomaamatta, se oli kaunis ja rauhaisan tunnelmallinen. Ei se noussut lempi-ghiblieni listalle mutta katsoihan sen mielellään. Siinä oli paljon kivoja pieniä juttuja, vaikka kokonaisuudesta jäikin hieman uupumaan jotain.   Luulin etukäteen että leffa sijoittuisi tyystin reaalimaailmaan, mutta siinä olikin unijaksoja joissa nähtiin fantasiaelementtejä. Jotkin visuaalisiet jutut, kuten vihreät mäkiset maisemat, sininen taivas ja kumpuilevat pilvet sekä alkupuoliskon lentohärvelit ja italialaistyylinen musiikki toivat mieleen aiemmista ghiblielokuvista ainakin [i]Liikkuvan linnan[/i] ja [i]Porco rosson[/i]. Kiinnitin myös huomiota äänimaailmaan. Jälkeenpäin selvisi että ihmisääniä oli käytetty äänitehosteina, mikä oli aika vänkää. Esimerkiksi maanjäristyksen ääni oli aika karmiva, kuin jokin elävä olento. Päähenkilö-Jiro näytti aikuisenakin ihan pojalta, joten oli aluksi vaikeaa tottua hänen miehiseen ääneensä. Ja elokuvan lopusta sen verran että [spoiler]en ole varma ymmärsinkö mitä Naokolle oikein tapahtui. Jos hän kerran lähti takaisin parantolaan, niin eikö sen pitäisi olla hyvä asia? Hän saa hoitoa, joten miksi porukka parkuu? [/spoiler] Olisi ollut kiva jos Miyazakin viimeisessä elokuvassa olisi ollut päähenkilönä tyttö tai nuori nainen, mutta ehkäpä hän on antanut meille sen verran monta vahvaa naista, että yksi nuori mieskin mahtuu sakkiin mukaan. Hyviä eläkepäiviä herra M:lle! :heart:

Uuden The Librarians sarjan innoittamana olen vihdoinkin saanut hommattua sarjaa edeltävät kolme elokuvaa ja olen nyt katsastanut niistä ensimmäisen. Tarkoitus olisi viimeistään viikonloppuun mennessä saada kaksi muuta katsottua, jotta pääsisin sen jälkeen itse tv-sarjan kimppuun. Ensimmäinen leffa ainakin oli tarpeeksi viihdyttävä minun makuuni, ehkä hieman halpa Indiana Jones kopio, mutta olen monesti huomannut, että kliseet eivät suuremmin haittaa minua. Eikä se, että leffasta voi nähdä mikä on greenscreeniä ja mikä aitoa. Minä viihdytän niillä itseäni, en etsi niistä elämän tarkoitusta :tongue: Yhdestä viiteen asteikolla antaisin ekalle Librarianille kolme ja puoli. Katsotaan ehtisinkö huomenna 2. osan pariin.   Uuden sarjan traileri :cheesy: https://www.youtube.com/watch?v=8zh87m7vP00

Spielbergin [i]Tintin seikkailut - Yksisarvisen salaisuuden[/i] katsomisen jälkeen tekee mieli, ei mitenkään yllättäen, lukea Tinttejä. Elokuva oli todella vauhdikas ja varsin mukava. En keksi siitä mitää pahaa sanottavaa (en ole mikään die hard -fani, joten minua ei haittaa poikkeamat alkuperäisiin tarinoihin). Visuaalinen puoli ei päässyt oikeuksiinsa telkkarissani, mutta olisi varmasti ollut vieläkin komeampaa katsottavaa oikeanlaisilla välineillä. Näyttelijäntyö oli myös mainiota, etenkin Andy Serkis Haddockina oli loistava. Tosin hänen kiroamistaan oli kai suitsittu, sillä sitä tuntui olevan vähemmän kuin mitä albumien perusteella odotin. Jos jatko-osa ikinä saadaan aikaiseksi niin katsoisin senkin oikein mielelläni.

[b]Sin City 2 - A dame to kill for[/b]   Mitä ihmettä? Elokuva on ihan sitä samaa tyyliä kuin ekakin osa, hallitsevin tarina on koko Sin Cityn sarjisten paras tarina, ja Marv on pidetty mukana kuvioissa. Miten se voi mennä pieleen? Tokihan leffa "ihan hyvä" oli, mutta ei vain millään tavoita ekan osan mukaansatempaavuutta.   Ei olisi varmaan kannattanut katsoa Sin City ykköstä uudestaan ennen tätä leffaa, syntyi ikävän tuore vertailukohta.   Btw. Ihmettelin koko leffan ajan, että Marv näyttää jotenkin erilaiselta. En keksi mitään muuta kuin että maskeerauspuolella on joko ryssitty, tai sitten Mickey Rourke on kerännyt kymmenessä vuodessa sen verran ikää, ettei maski ole enää pystynyt piilottamaan entistäkin turvonnutta naamaa tjsp. Vaihtoehtoisia teorioita otetaan vastaan.

[url=http://www.imdb.com/title/tt2865558/]Kiki's Delivery Service (2014)[/url]   Innolla katsoin ihanasta Miyazakin animaatiosta tehdyn elokuvaversion. Mutta täytyy sanoa ettei elokuvaan oltu saatu likimainkaan samanlaista taikaa mitä animaatiossa oli. Juonikin oli muutettu, eikä Kikin näyttelijä ollut kasvoiltaan ollenkaan sellainen miksi Kikin kuvittelin animaation perusteella. Muuten elokuva oli kuvallisesti esikuvansa näköinen. Elokuva menee lapsille ehkä vähän paremmin läpi. (6/10)

Kävin eilen katsomassa [b]Madagascarin pingviinit[/b] originaalina. Ihan perushyvä leffa, jo mennessä mietin, että tämä on varmaan vähän sellainen filleri noiden Madagascar leffojen ohella ja vähän siltä se tuntuikin. Leffassa oli kyllä hyviä vitsejä ja paljon tuli naurettua, mutta aiempien sarjan elokuvien tasolle se ei mielestäni yltänyt. Jonkin verran varsinkin lopussa myös kierrätettiin vanhoja vitsejä uudestaan, mikä jonkin verran söi niiden hauskuutta. Jokatapauksessa se tarjosi hetken hauskuutta tähän pimeään talveen, joten kannattaa käydä silti katsomassa jos tykkää aiemmista elokuvista ja/tai pingviineistä.

Katsoin sosiaalisen paineen vuoksi Zack Snyderin toissavuotisen Teräsmies-rainan [i][b]Man of Steel[/b][/i]. Kässärin on kirjoittanut Christopher Nolan.   No. Pohjustan tätä toteamalla että diggaan Zack Snyderista luultavasti enemmän kuin pitäisi. Kun jätkä onnistuu ([i]Watchmen[/i], [i]Dawn of the Dead[/i]), hän onnistuu kunnolla ja epäonnistumisissakin ([i]300[/i], [i]Sucker Punch[/i]) on semmoista tiettyä majesteettista päheyttä vaikka lopputulos haiseekin. Lisäksi, Christopher Nolan on tehnyt koko joukon lempileffoistani, kuten [i]The Prestige[/i], ekat kaksi Batmania sekä [i]Inception[/i].   Tältä taustalta oli hieman vaikea hahmottaa, miten tästä tuli tämmöinen höyryävä kasa sitä itteään.   Leffa epäonnistuu liki jokaisella osa-alueella. Se on liian pitkä, liian tylsä, tarinassa ei ole huumorin pilkahdustakaan ja oikeastaan yksikään hahmo ei kehity mitenkään.   [spoiler]Tässä selvästi yritetään kehittää jotain suurta siitä että Teris lopussa tappaa Zodin, mutta se vesittyy koska leffassa ei ole aiemmin mainittu että Teris ei tapa. Itse asiassa, ukko Clarkin opetus on enemmänkin "ehkä niiden olisi pitänyt antaa kuolla" ja sankarimme on aika huoleton siitä että Zodin kanssa tukkanuottasilla kaatuu pilvenpiirtäjää rankemmin kuin kaikissa 2000-luvun supersankarileffoissa yhteensä.[/spoiler]   Ainoa valopilkahdus leffassa on se, että Henry Cavill olisi varmaan ollut toisissa käsissä tosi hyvä Teräsmies. Tämä onkin sitten ainoa melkein onnistuminen roolituksen tasolla. Kevin Costner ja Russell Crowe käyvät molemmat pyörähtämässä Teriksen faijoina asenteella "mä oon täällä vaan töissä". Amy Adams tuhlataan Lois Lanena, koska tää on Teräsmies-leffa ja Teräsmies-leffassa pitää olla Lois Lane. Hänen funktionsa olla kujalla jotta asioista tietävät hahmot voivat kertoa katsojille taustoja ja tulla välillä pelastetuksi.   Vielä huonompi kuin [i]Hobitti 3[/i]. Välttäkää.

[b][i]Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme[/i][/b]   Katsoin tämän ensimmäisen kerran joskus 2004-2005 muistaakseni. Leffa oli monin tavoin niin vieras ettei se herättänyt suuria intohimoja. Vasta [i]Nukkuvan mestari[/i]n ja [i]Hero[/i]n myötä innostuin wuxiasta. Viimein päätin verestää muistoja ja laitoin tiikerin tankkiin.   En vieläkään ymmärrä hehkutusta mutta mielellään tämän katsoi. Hillitty elokuva täynnä kauniita kohtauksia. Kokonaisuudesta en ole niin varma. Yksikään näyttelijäsuoritus ei temmannut mukaan joten kokemus jäi vähän ulkopuoliseksi.

Katsoin juuri Cannibal Holocaustin.   Normaalistihan kannibaalielokuvien henki on se, että julmat alkuasukkaat syövät viattomia länsimaalaisia. Tämän elokuvan henki oli ennemmin se, että tuhmat länsimaalaiset rääkkäävät viattomia alkuasukkaita ja saavat lopulta ansionsa mukaan.   Toimihan se näinkin, mutta mielummin haluan kannibaalielokuvani kunnon kolonialistiarvomaailmalla ryyditettynä.

Voisi taas aktivoitua tässäkin ketjussa...   [b]RoboCop[/b] (2014)   En odottanut robokytän uusversiolta paljon mitään, kuten en näiltä trendikkäiltä vanhojen leffojen päivityksiltä muutenkaan, mutta siksi tämä varmaan toimikin jollain tasolla. Pahimmassa tapauksessa leffa olisi vain toistanut alkuperäisen teoksen tapahtumat identtisesti ilman mitään omaa sanottavaa, mutta ilahduttavasti tässä oli vähän uuttakin näkökulmaa mukana. Vanhassa leffassa koneen ja ihmisyyden välistä rajamaastoa ei pohdiskeltu juurikaan, mutta uusversiossa aihe on pinnalla kovastikin. Samaten Murphystä yritetään rakentaa ihan oikeaa persoonaa, vaikka lopulta hahmosta ei kovin syvällinen tulekaan. Merkittävänä erona alkuperäiseen näkisin se, että uusi Murphy ei oikeastaan koskaan pääse sinuiksi robottivartalonsa kanssa, vaan voimaantumisen sijaan lähinnä säälii itseään. Tästä johtuva toinen ero on se, että uusi robokyttä on melkoisesti munattomampi hahmo rajuun kasariveljeensä verrattuna. Melko munaton on tietysti leffa itsekin, mikä onkin se kaikkein suurin miinus.   Originelli leffa on väkivaltainen, rosoinen ja aika synkkäkin, mitä tämä uusi taas ei ole edes hetkittäin. Väkivaltaa löytyy, mutta sitä on yllättävän vähän ja lisäksi se on videopelimäisintä hyppelymättöä, mitä olen nähnyt aikoihin. Ei varsinaisesti huonoa mielestäni, mutta kyllä toiminnassa pitäisi sentään vähän särmää olla. Murphyn totaalinen nöyryytyskohtaus puuttuu myös täysin, nyt tilalla on vain tylsä autoräjähdys. Ja vaikka Murphy haluaakin saada mutiloijansa kiinni ja kostaa, suurimman osan ajasta tuntuu, ettei superkyborgilla ole oikein mielekästä tekemistä. Kohtaus, jossa Murphy näytetään ilman robottirankaansa pelkät keuhkot ja kasvot näkyvissä, on kyllä näkemisen arvoinen, mutta muuten robo-remake jää aika valjuksi kokemukseksi. Remake-leffojen parempaan puoliskoon tämä silti kuuluu, koska pidin kuitenkin siitä, että tekijät eivät toistaneet kaikkea yksi yhteen vanhan kanssa, vaan edes yrittivät tehdä jotain uutta. Harmi vaan, että uudistukset jäivät pahasti puolitiehen.

Viimeksi katsotut leffat: [b]Maleficent[/b] ja [b]Big Hero 6[/b]. Maleficentin kävin katsomassa leffassa ja katsoin toissapäivänä uudestaan dvd- julkaisuna tyttären kanssa. Ihan hillittömän ihana ja hieno leffa. Tarinahan on kunnon naisasennetta ja vetoaa jokaiseen, joka on saanut siipeensä rakkaudessa. Sam Riley oli erinomainen side-kick Diavalina. Hänen ja Maleficentin välinen kumppanuus lämmitti mieltä. Korppi toimi eräänlaisena moraalisena peilinä ja vaikka ei hyväksynytkään Maleficentin jokaista tekoa, niin pysyi tämän rinnalla uskollisesti. Hyvä mieli kaiken kaikkeaan tästä elokuvasta ja tulee katsottua varmaan pian uudestaan.   [b]Big Hero 6[/b] tuli katsottua eilen 3D:nä. Näytti trailerin perusteella jo hyvälle, mutta oli vielä parempi kuin uskoinkaan. San Fransokyo oli kuvattu ällistyttävän hienosti, jokaista muhkuraista pikkutietä, sivukujaa ja rakennuksen nurkkaa myöten, puhumattakaan taivasnäkymistä. Kerrassaan hämmästyttävää animaatiotaituruutta. Tarinan pahikseen ja hänen motiiveihinsa liittyi mukava twisti, eli ei ollut sitä suoraa perushöttöä, että joku nyt vain päättää alkaa terrorisoida, koska.... jotain. On vain kyllästynyt olemaan rauhassa tai ainoa ominaisuus on ilkeys muita kohtaan tms. Ja Baymax oli ihana. Eihän siitä nyt mihinkään pääse. Iso, pehmeä ja halittava söpöliini, joka välittää vain ja ainoastaan hoidettavansa hyvinvoinnista. Ja minut yllätti iloisesti tarinan laajempi supersankariteema, joka aukeni vasta tarinan puolen jälkeen ja jota ei trailerissa avattu liikaa. Suosittelen kyllä kaikille scifi- fäneille, joita ei haittaa, että kyseessä on ns. lastenleffa.

Käväisimme katsomassa Johnny Deppin parjatun Mortdecai -leffan. Minä en tiedä mitä leffaa kriitikot ovat käyneet katsomassa. Minä menin katsomaan kohellus-komediaa ja sen minä myöskin sain. Hyvin perinteistä koheltamista, väärinkäsityksiä ja palleille potkimista. Meitä oli vain kymmenkunta salissa, mutta kaikille tuntui nauru maittavan! :cheesy:

[b]Casino Royale[/b]. Olen aikaisemmin nähnyt kauan sitten Daniel Graigin Quantum of Solaksen, mutta tämä leffa vakuutti minut hänen kyvyistään. Elokuvan alkupuoli oli tyypillistä koheltamista, mutta loppua myöten tunnelma parani kohisten. Eva Green teki yhden parhaimmista näyttelysuorituksistaan tässä leffassa. Mads Mikkelsenin hahmoon olisi jaksanut perehtyä syvällisemminkin. Tässä oli kaiken kaikkiaan hyvä tunnelma ja peliäkin oli mielenkiintoista seurata, vaikka en pokerista itse olekaan kiinnostunut.

[b]Taken[/b]   Tulipa tämäkin vihdoin nähtyä, vaikka olenkin lykännyt leffan katsomista ihan tietoisesti, koska lajityyppi on nykypäivänä valitettavan tylsä. Roistoja jahtaavat poliisit, salaiset agentit ja muut vastaavat erikoismiehet eivät vaan jaksa herättää kiinnostusta entiseen malliin, kun samoja kaavoja toistetaan yhä uudelleen ja moderniin tyyliin tehty toimintakin on mitä on. Taken on nettipuheiden mukaan piristys aneemisten rikosjännäreiden joukossa ja kyllähän siinä on pakko jotain hyvää olla, kun jatko-osiakin on tehty kaksin kappalein. Itse sanoisin, että leffa oli kyllä piristävä kokemus, mutta ei todellakaan erityislaatuinen millään tasolla.   Juoni on yksinkertainen ja suoraviivainen, mikä on aina parempi vaihtoehto turhalle kikkailulle ja väkinäisille yllätyskäänteille. Leffa alkaa kunnon kliseestä, eli entinen salaisen palvelun agentti joutuu keskeyttämään eläkepäivänsä, kun tytär siepataan ulkomaanmatkalla ja on aika verestää duunissa opittuja taitoja. En pidä Liam Neesonia toimintasankarina, mutta ylisuojelevan isän rooliin hän sopii erinomaisesti. Agenttiniksit hoituvat silti ikääntyneeltäkin mieheltä hyvin, roistoja lakoaa maahan kuin heinää, eikä liioitellun koviakaan otteita säästellä. Toiminta on pääosin näyttävää, mutta käsikähmässä sorrutaan siihen aiemminkin kritisoimaani rasittavaan nykytyyliin, eli nopeaan salamaleikkaukseen, josta ei saa mitään selvää. Tiedä sitten, onko osasyynä Neesonin kankeus, mies ei kuitenkaan ole mikään Jackie Chan, joka riehuu ja viuhtoo ketterästi vielä vanhallakin iällä. Enimmäkseen räiskeessä ja mäiskeessä on silti kiitettävän reipas fiilis.   Nautin leffasta enemmän kuin monesta muusta toimintapätkästä pitkään aikaan, mutta eihän tässä mitään uutta ollut eikä edes yritystä vältellä jo moneen kertaan käyettyjä ideoita. Mutta peruspalikat ovat kunnossa, sillä jännite ei rakoile ja hoitaahan Neesonkin roolinsa kunnialla. Miehen hieman reppana isähahmo ansaitsi sympatiani heti alkumetreillä, enkä muuttanut näkemystäni edes silloin, kun mies antoi sähköhoitoa eräälle erityistapaukselle. Elokuvalla on myös kaksi tärkeää viestiä: ulkomailla on vaarallista ja kuuntele, mitä isä sanoo.

Nouseva Jupiter. Ihan ok leffa, voisin katsoa uudestaankin. Nautin katsomisesta eikä tuntunut kyllästyttävältä missään vaiheessa. Jotain jäi ehkä kuitenkin puuttumaan, ja kaverikin oli samaa mieltä. Asioita ei selitetty tarpeeksi, ja lopussa jäi pari juttua auki. Suosittelen kuitenkin kaikille scifin ystäville. Kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa.

Katsoin (vihdoin ja viimein) [b]Skyfallin.[/b] Quantum of Solacen jälkeen epäröin tarttua uusimpaan Bond-leffaan, mutta onneksi tein sen. Ei tätä turhaan ole tituleerattu parhaaksi Bondiksi. Mielenkiintoiset henkilöhahmot, oiva castinki ja ennen kaikkea (kerrankin) aidosti mielenkiintoinen juoni tekivät tästä leffasta merkittävän. Itse en pidä leffan alkutunnarista ja alkutekstit oli vähän hutiloitu, mutta itse leffa oli (muutamia epäloogisuuksia lukuunottamatta) todellinen jännäri ja loppui mahtavaan kohtaan. Myös leffan perinteinen "roisto" saa tässä erityistä kiitosta. Hänen värinsä paljasti harmauden muissa hahmoissa. Seuraavaa elokuvaa odotellessa.

Viimeisimmät elokuvat mitä olen katsonut ovat [b]Percy Jackson- Salamavaras[/b] ja [b]Anne Frankin päiväkirja[/b] (musta-valkoinen).   Molemmat katsoin tänään ollessani kipeä. Minun oli pitänyt jo pitkään katsoa ne, mutta en ollut kerennyt, kuin vasta nyt.   Percy Jackson- Salamavaras oli todella hyvä elokuva ja oli toteutettu hienosti. Itse kirjaa en ole vielä lukenut, mutta meinaan kyllä lukea. Todella hienot kuvauspaikat ja hyvät näyttelijät. Itse juonesta en jaksa nyt ryhtyä kertomaan, koska en varmaan edes osaisi kertoa siitä silleen sopivasti paljastamasta kuitenkaan liikaa, eli jos joku haluaa lukea enemmän käyköön katsomassa googlesta. Suosittelen tätä elokuvaa ihan jokaiselle. Siitä tuli kyllä valehtelematta yksi suosikki leffoistani. :heart:   Heti katsottuani Percy Jacksonin alon katsomaan Anne Frankin päiväkirjaa. Olin lukenut sen kirjan joskus pari vuotta sitten ja se oli mielestäni vähän yksitoikkoinen, mutta hyvä. Elokuva oli mustavalkoinen ja melkein kolme tuntia pitkä. Koska se oli jo toinen elokuva jonka katsoin tänään, loppua kohden alkoi se jo vähän pitkästyttämään. Elokuva kertoi 13-vuotiaasta juutalaisesta tytöstä joka joutuu piiloutumaan perheensä kanssa toisen maailmansodan juutalaisvainojen takia. Elokuvasta karmivan teki se kun tiesi, että kaikki perustuu tositapahtumiin. Hyväö elokuvassa oli se, että se ei poikennu ainakaan paljon kirjasta, toisin kuin useat elokuvat. Kokonaisuutena elokuva oli kuitenkin ihan hyvä.