Richard Adams (1920-2016)

[article]699[/article]

Pitäisiköhän lukea Ruohometsän kansa uudestaan, muistan pitäneeni siitä aikoinaan kovin. Luin joskus Adamsilta Shardik -teoksen karhujumalasta, mutta se ei ollut Ruohometsän veroinen...

Mulla [i]Ruohometsän kansa[/i] on lukuhaastekirjana. En ole tätäkään klassikkoa lukenut aiemmin, mutta kohta tilanne paikataan. Richard Adamsilta olen lukenut vain [i]Keinumorsiamen[/i], joka on oletettavasti aivan erilainen kuin nämä hänen eläinfantasia kirjansa.

Minä rupesin kuolinuutisen jälkeen miettimään, että pitäisi vihdoinkin lukea [url=http://www.risingshadow.net/library/book/2088-maia]Maia[/url]. Se sijoittuu samaan fantasiamaailmaan kuin [i]Shardik[/i] ja päähenkilöinä ovat ihmiset, mutta kirjaa ei koskaan suomennettu. [i]Maian[/i] pituus on kovakantisena yli tuhat sivua. George RR Martin sanoi tällä viikolla [url=http://grrm.livejournal.com/514263.html]blogissaan[/url]: [quote]He wrote two terrific epic fantasies with human characters, SHARDIK and MAIA, both of which are criminally underrated[/quote]   [i]Ruohometsän kansan[/i] olen lukenut ainakin kahdesti, mahdollisesti kolmesti, mutta Shardikin vain kerran. Olin silloin yli kaksikymppinen. Itse asiassa en ole lukenut mitään Adamsilta näiden kahden kirjan ulkopuolelta. [i]Ruttokoirien[/i] kauheudesta olin kuullut varoituksia, joten en koskaan tarttunut siihen. Martin sanoi: [quote]THE PLAGUE DOGS, also has some wonderful sections... though it is such a dark, depressing, angry, gut-punch of a novel that I can't say I 'enjoyed' it.[/quote]   Minusta Shardik oli hyvä, annoin neljä tähteä tietokannassa, mutta ei se pärjännyt Ruohometsän kansan loistokkuudelle. Maailma oli kiehtova, ja siksi olen miettinyt Maian lukemista.   [img size=350]https://pics.cdn.librarything.com/picsizes/12/17/1217ff2aa7e1f9f5934786d5451444341587343.jpg[/img]

Suosittelen Ruohometsän kansan lukemista, ja tarkoitan nimenomaan Kersti Juvan suomennosta. Alkuperäisteoskin on upea ja klassikko, mutta Juva onnistuu tuomaan käännöksellään kirjaan vielä lisää tasoja, kirjallisuusviittauksia ja tunnetta. Kestää aikaa ja lukukertoja. Itsenäinen jatko-osa, löyhän kehyskertomuksen yhteensitoma novellikokoelma Ruohometsän tarinoita ei ole yhtä mestarillinen ja on vähän epätasainen, mutta kyllä sekin ihan riemastuttava lukuelämys minusta on ja puolustaa paikkaansa julkaisuna, vaikka sitä monesti arvostellaankin varsin rajusti.   Shardik on ollut tarkoitus lukea jo vuosikymmenen ajan, mutta on vaan niin paljon helpompaa tarttua uudestaan Ruohometsään. Sen näkee myöskin omistamani kappaleen kunnosta: vuoden 1993 pokkaripainos, jonka olen saanut tädiltäni synttärilahjaksi joko 1994 tai 1995 on sen verran kasassa, että sen voisi vielä antaa lainaksi jollekulle, mutta sen verran hajalla, ettei ihan kenelle tahansa vaan sellaiselle, jonka luotan pitävän kirjan yhtenä kappaleena vielä palauttamiseen astikin. Kannet eivät aivan ole irti ja sidos ja selkämys ovat vielä yhdessä, mutta ei paljoa tarvita, että hajoavat.