Syvintä velhoutta on toinen osa Nitan ja Kitin seikkailuista kertovaa Velhonuoret-sarjaa. Suosittelisin lukemaan ensimmäisen osan, vuonna 2003 ilmestyneen Haluatko velhoksi ennen tähän kirjaan tarttumista. Sen verran tiiviisti juoni tässä jatkuu.
Nyt Yksinäinen Voima täytyy pysäyttää meressä. Nitan ja Kitin on jätettävä rentouttava lomansa ja osallistuttava vaaralliseen Kahdentoista laulun rituaaliin yhdessä merten velhojen, valaiden kanssa. Voidakseen tehdä sen heidän on muututtava valaiksi itsekin. Mutta loitsu on vaarallinen ja saattaa saada heidät kokonaan unohtamaan ihmisyytensä. Nitan vanhemmat tuottavat kanssa ongelmia, koska miten nuoret selittävät katoamisensa useaksi päiväksi? Nita joutuu kohtaamaan vanhempansa ja selittämään miksi hänelle on tärkeää jättää perheen yhteinen loma. Vanhempien suojelevat reaktiot ovat hyvin ymmärrettävissä. Uskoisin, että kaikki meistä ovat joskus olleet tilanteessa, jolloin on äärimmäisen tärkeää päästä jonnekin, eivätkä vanhemmat tahdo luottaa vain sinun sanaasi siitä. Olosuhteet eivät liene kenelläkään olleet aivan vastaavat, mutta tilanteeseen voi helposti samaistua.
Kahdentoista laulu on kirjaimellisesti laulamalla esitettävä loitsu ja on varmasti asettanut haasteen kääntäjälle. Hän on selvinnyt urakastaan varsin kiitettävästi. Minua kiinnostaisikin kovasti verrata tältä osin alkuperäistekstiä suomennokseen.
Joissain kohdin kirja on hidas, innokkaimmat toiminnan ystävät saattavat ohittaa kauniit meren kuvailut odotellessaan jotain tapahtuvaksi. Valaiden elämä on esitetty kiinnostavasti ja menee minulle täydestä. Varmasti kirjailija on tutkimustyönsä tässä asiassa tehnyt. Eri lajien erilaisuutta on yritetty korostaa. Kirjailija tuo selkeästi esiin kantansa luonnonsuojelun tärkeydestä.
Luen kyllä mielelläni seuraavankin.