Korkeinta velhoutta

En pitänyt kirjasta kovinkaan paljon. Olen siihen pettynyt että kirja muistutti liikaa tieteiskirjallisuutta eikä se sisältänyt paljoakaan magiaa. Sääli. Kun luin kirjaa minua kyllästytti ja olin kirjaimellisesti nukahtaa. Pikkusiskoa esitellään liikaa kirjassa, eikä näillä näkymin sarjaan ole valitettavasti ilmestymässä lisää kirjoja vaikka loppu sellaista lupaili.

Velhonuoret-sarja on ehtinyt kolmanteen osaansa. Korkeinta velhoutta ei ole nimestään huolimatta ole puhtaasti fantasiaa, vaan muistuttaa enemmänkin tieteiskirjallisuutta. Pääosaan nousee Nitan pikkusisko Dairine, joka myös vannoo Velhojen Valan, hieman ajattelemattomasti. Hän saa uuden mallisen Velhojen Käsikirjan, sen tietokoneversion ja päättää kokeilla sitä ensimmäiseksi avaruusmatkailuun ja katoaa jäljettömiin. Matkallaan hän joutuu tulikokeeseensa, jossa hänen velhonkykynsä punnitaan ja joka on aina vaarallinen nuorelle, vaikkakin erittäin vahvalle, velholle. Nita ja Kit lähtevät etsimään häntä, voidakseen auttaa. Apua Dairine tarvitsisikin, sillä hän ei ole ehtinyt opiskella sitäkään vertaa kuin Nita ja Kit ennen tulikoettaan. Onneksi Dairine paljastuu teinineroksi, joka on nopeaoppinen ja jolle koneiden käyttö on helppoa. Mutta tulikokeessa jokainen velhokokelas on yksin, vaikka apu ennättäisikin paikalle ajoissa. Paljastamatta liikaa on vaikea kertoa mitään kirjan lopusta, mutta varsin pohdiskelevana ja filosofisena se on paikoin aika vaikea ymmärtää. Lukuvauhtia pitää ehdottomasti hidastaa ja ajatella. Koska sitä ennen tarina on kulkenut henkeäsalpaavaa vauhtia planeetalta toiselle ja mitä kummallisimpia elämän muotoja esitellen, se on vaikeaa. Edellisessä Velhonuoret-kirjassa oli sama ongelma. Edellisessä kirjassa aloitettu Nitan perheen esittely jatkuu tässä kirjassa, kun velhouden paljastetaan periytyvän hänen isänsä suvusta, vaikkei perinteisellä taikuudella ole tässä kirjassa juuri sijaa. Siinä missä Nita ja Kit suorittavat taikansa loitsujen, kuvioiden ja esineiden avulla (tosin tarkkojen laskelmien jälkeen) Dairinen Velhojen Käsikirja on tietokone, jonka avulla taikojen tekeminen ainakin vaikuttaa huomattavasti yksinkertaisemmalta. Kone kyselee tarvittavat asiat, eikä niitä tarvitse itse laskeskella. Minulle tuo ainakin sopisi huomattavasti paremmin! Tietokoneversio tuntui kovin tutunoloiselta ja ihmettelin, miten se onkin kestänyt ajan hammasta noin hyvin – alkuperäisteos on sentään kirjoitettu 1990. ”Onhan se velhojen tietokone,” mietin, ennen kuin muistin Duanen Star Trek –taustan, hän on kirjoittanut useita Trek-novelleja. Sen jälkeen kone mielestäni puhuikin Majel Barrettin äänellä. Tähtien sota –faneille löytyy myös hupia tästä kirjasta, sillä Dairine halusi päästä taistelemaan Darth Vaderin kanssa. Sen sijaan vastaan asettuukin tutusti Yksinäinen Voima. Toivottavasti seuraavassa kirjassa olisi joku muu vastustaja kuin Yksinäisen Voima, vaihteeksi, vaikka toivo taitaa olla turha – velhot ovat vannoneet taistelevansa juuri Yksinäistä Voimaa ja sen eri olomuotoja vastaan. Se, että myös Dairinesta on tullut velho, ja jopa vahvempi kuin Nitasta, lupailisi kiintoisia sisarussuhteiden selvittelyjä myöhempiin osiin. Edelleen Duanen kirjoja voi suositella: huumoria ja kiperiä paikkoja on sopivasti, eikä lopusta todellakaan selviä ajattelematta. Mikäli WSOY jatkaa näiden kääntämistä, saamme nauttia vielä pitkään Velhonuorten vaiheista – englanniksi on ilmestynyt kahdeksan osaa.