Perhoshuuto sopii hyvin sekä nuorille että aikuisille. Oletin takakansitekstin ja kuvituksen tyylin perusteella paljon nuorempia, korkeintaan yläasteikäisiä päähenkilöitä, mutta tässä liikutaankin ihan autoilevien ja lukiosta valmistuneiden hahmojen mukana. Teos on mielestäni ihan pätevä välimuoto suomalaistyyppiselle aikuisten kaunospefille ja kansainväliselle YA-fantasialle. Kieleltään Perhoshuuto on kaunista ja sujuvaa suomea, muttei liioitellun metaforista tai koukeroista erikoisuudentavoittelua - varsin pätevää viihdefantasiaa, jota lukee mielellään!
Valitettavasti Perhoshuuto sortuu ihan samaan, tosi helposti kierrettävään sudenkuoppaan, kuin juuri lukemani Niilo Seväsen Unten kruunu. On uskomatonta,…
Perhoshuuto sopii hyvin sekä nuorille että aikuisille. Oletin takakansitekstin ja kuvituksen tyylin perusteella paljon nuorempia, korkeintaan yläasteikäisiä päähenkilöitä, mutta tässä liikutaankin ihan autoilevien ja lukiosta valmistuneiden hahmojen mukana. Teos on mielestäni ihan pätevä välimuoto suomalaistyyppiselle aikuisten kaunospefille ja kansainväliselle YA-fantasialle. Kieleltään Perhoshuuto on kaunista ja sujuvaa suomea, muttei liioitellun metaforista tai koukeroista erikoisuudentavoittelua - varsin pätevää viihdefantasiaa, jota lukee mielellään!
Valitettavasti Perhoshuuto sortuu ihan samaan, tosi helposti kierrettävään sudenkuoppaan, kuin juuri lukemani Niilo Seväsen Unten kruunu. On uskomatonta, että vuoteni 2026 alkaa kirjoilla, jotka väen vängällä perustelevat fantasiapeikot ja -menninkäiset Lappi-eksotiikalla. Mikä Seväsen teoksessa oli kirjaimellista saamelaista sanastoa ja ihmiskansan katoamista, on Perhoshuudossa saamelaisten ihmisten olemassaolon täyttä vaikenemista "jossain Lapissa yhteisönä elävien" ja ulkopuolisten "jatkuviin haastatteluihin kyllästyneiden", "metsästäen ja kalastaen ja marjastaen vaeltamalla elävien" menninkäisten perustelemiseksi.
Fantasiaelementti olisi toiminut ilmankin - ja haluan sanoa, jopa paremmin ilman - että kuksat ja Pohjois-Suomen poliisi pitää tuoda väkisin mukaan. Olisi ollut helpompaa uskoa metsänhenkiin, jos ne todella olisivat yleinen metsien ilmiö, eivätkä olemassaolevan, elävän ihmisryhmän outo heijastus. Ikävä lieveilmiö muuten kauniille kirjalle.
Tämä pienoisromaani osui silmään ennen kaikkea söpön kansikuvansa takia. Ihanaa nähdä, että pienikin kustantamo viitsi panostaa viehättävän värikkääseen, piirroskuvitettuun ulkoasuun! Tätä kantta katsoo mielellään.
