Siipien kansa

Kirja on idealtaan yksinkertainen, mutta toteutukseltaan hieno. Helsingin tunnelmia maalataan paperille välillä surumielisen kauniisti, välillä rujon realistisesti. Juoni jaksaa pitää otteessaan loppuun saakka ja hahmoihin on helppo tykästyä. Niin kuin kannen taideteos antaa ymmärtää, kyseessä on synkähkö kirja, joka kuitenkin onnistuu käsittelemään vaikeita aiheita - kuten koulukiusaamista, alkoholismia ja kuolemaa - toivoa-antavalla tavalla, asioita vähättelemättä. Tarina on täynnä valoa ja sydäntä lämmittäviä kohtauksia, joskin ajoittainen tekstin epäselvyys antaa arvosteluun pienen miinuksen. Täydellinen lukukokemus, jota voi lämpimästi suositella vaikkapa lokakuun pimeisiin iltoihin kynttilänvalossa luettavaksi.

Kirja ei loppujen lopuksi kovin erikoinen ole, mutta ei huonokaan. Puhtaana fantasiateoksena se ei häikäisisi ketään, mutta jonkinmoisena koko ajan huumoria vaanivana kannanottona/mikä-nyt-liekään se käy kyllä ajanvietteestä. Ja ainakin se saa sinut vilkaisemaan Helsingin kirkkojen kattoja toiseenkin kertaan.