Jama ja vuodenkierto

Nidottu.

”Mitä tarinaa ihmiset elivät ennen jatkuvaa kasvua, ja voimme­ko me vielä löytää sen?”

Jotkut romahdukset ovat alkuja.

Tuomas on palanut loppuun. Maailma vaatii häneltä kahta mahdottomuutta yhtä aikaa: loputonta kasvua ja sen aiheuttaman tuhon pysäyt­tämistä. Kaiken romahdettua, hän löytää itsensä Kallion puistoista tyhjänä ja kadotettuna.

Mutta pimeyden pohjalta kuuluu kutsu. Öinen neito tah­too hänet mukaansa Pohjan perälle, jättämään kaiken tutun taakseen ja sukeltamaan kansanuskon unohdetuille poluille, vuodenkierron myytteihin ja alkemian maailmaan.

Ennen jatkuvaa kasvua suomalaiset elivät toisenlaisessa ajassa, jotain muuta varten. Mitä he tiesivät, mitä me olemme unohtaneet? Jama ja vuodenkierto ei tarjoa helppoja vastauksia, mutta se esittää hätkähdyttävän kysymyksen: entä jos ongelmana ei ole vain jatkuva kasvu vaan tarina, jota elämme?

Sampsa Kiianmaan Jama ja vuodenkierto vie lukijan shamaanien ja alkemistien suureen työhön, vaellukselle Tämänilman tuolle puolen, loven takai­seen Tuoneloon ja myyttiseen karhunkaatoon. Eikä takaisin pa­latessa mikään ole enää entisellään.

Vanha tieto odottaa hiljaa palaamistaan.