Alkuteos ilmestynyt 2007.
Mitä jää jäljelle, kun kokonainen kansa unohtaa kielensä, tapansa ja menneisyytensä?
Andrus Kivirähkin kansainvälisesti menestynyt romaani Mies, joka puhui käärmekieltä on villin mielikuvituksellinen, mustan huumorin sävyttämä ja syvästi koskettava kertomus katoavasta maailmasta.
Keskiaikaisessa Virossa eletään suurta murrosta. Metsien asukkaat muuttavat kyliin, omaksuvat vieraita tapoja ja kääntyvät kristinuskoon. Vanhat taidot ja uskomukset unohtuvat. Ennen ihmiset osasivat puhua käärmeiden kieltä, jonka avulla he hallitsivat metsän eläimiä. Sudet palvelivat ratsuina ja antoivat maitoa, karhut rakastivat ihmisnaisia ja metsän salaisuuksia vartioivat ikiaikaiset olennot.
Nuori Leemet kuuluu viimeisiin, jotka vielä taitavat käärmekielen. Hän kasvaa maailmassa, jossa vanha elämäntapa väistyy väistämättä uuden tieltä. Uteliaana ja omapäisenä hän tarkastelee sekä metsän perinteisiin takertuvia asukkaita että kyläläisiä, jotka tavoittelevat innokkaasti kaikkea uutta. Vähitellen Leemet joutuu kohtaamaan kysymyksen siitä, voiko ihminen säilyttää oman maailmansa, kun kaikki ympärillä muuttuu.
Kivirähk yhdistää häikäisevän mielikuvituksen, groteskin huumorin ja melankolisen elämänviisauden ainutlaatuiseksi romaaniksi. Sen maailma on yhtä aikaa absurdi ja uskottava, huvittava ja traaginen. Historiallisen murroksen kuvauksen taustalla kulkevat ajattomat kysymykset kulttuurisesta identiteetistä, luonnon ja ihmisen suhteesta, vallasta sekä siitä, mitä edistys merkitsee ja mitä sen mukana menetetään.
Mees, kes teadis ussisõnu ilmestyi Virossa vuonna 2007 ja on sittemmin käännetty noin kahdellekymmenelle kielelle. Teos on saavuttanut laajaa kansainvälistä arvostusta ja voittanut muun muassa Ranskassa arvostetun Grand Prix de l'imaginaire -palkinnon parhaana ulkomaisena romaanina.
Mies, joka puhui käärmekieltä on poikkeuksellinen lukuelämys, jossa fantasia, historiallinen romaani ja terävä yhteiskunnallinen satiiri kohtaavat. Se on kertomus viimeisestä käärmekielen taitajasta – ja maailmasta, joka katoaa, kun kukaan ei enää muista sen sanoja.
