Pyöreän pöydän ritarit
Lyhennetty laitos ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1485 ilmestyneestä teoksesta. Lyhentäen suomentanut Marja Helanen-Ahtola. Piirrokset: Adrien Marie. Päällys: Mickley. Värikuvat: Rowland Wheel Wright. 5. painos 2000. Sidottu, kansipaperi.
Keskelle Lontoota, sen suurimman kirkon hautausmaalle ilmestyi kookas, neliömäinen kivi, jonka keskellä oli alasin ja siinä miekka. Sitä ympäröi teksti: ”Joka vetää tämän miekan kivestä on oikeutetusti koko Englannin hallitsija”.
Näin alkaa tarina kuningas Arthurista ja hänen sadasta Pyöreän pöydän ritaristaan. Oikeamielinen Arthur, velho Merlin, sir Lancelot, sir Tristan, sir Gawaine, lumoavan kaunis kuningatar Guinevere sekä monet muut sankarit elävät näissä kertomuksissa. Camelotin linnasta he lähtevät loputtomille seikkailumatkoilleen etsimään Graalin maljaa.
Sir Thomas Malory
Sir Thomas Malory (noin 1400–1471) oli brittiläinen henkilö, joka kirjoitti tai kokosi vuonna 1485 painetun teoksen Le Morte d'Arthur. Teos kertoo aikaisempiin kertomuksiin perustuen tarun kuningas Arthurista.
Britanniassa oli levottomuuksia vuonna 1449, ja aatelismies Maloryn elämä sai tässä vaiheessa tuntemattomasta syystä käänteen. Häntä syytettiin vuosina 1450–1451 lukuisista rikoksista, muun muassa varkaudesta. Hän joutui vuonna 1452 vankilaan, jossa vietti suurimman osan seuraavasta kahdeksasta vuodesta odottamassa oikeudenkäyntiä, jota ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Osan teoksestaan Le Morte d'Arthur Maloryn sanotaan kirjoittaneen vankilassa ollessaan. Maloryn elämästä tiedetään vähän, eikä ole varmuutta, oliko teoksen kirjoittaja toinen samanniminen henkilö.
Kirja-arvioita
Kirja sisältää joukon Kuningas Arthur tarustoon kuuluvia episodeja, enemmän tai vähemmän yhteen nivottuja tarina kokonaisuuksia. Kuningas Arthur tarina pääpiirteiltään on tuttu jo monista elokuva, TV sarja ja kirja sovituksistaan, mutta en muista tutustuneeni kaikkiin kirjassa esiintyviin tarinan osasiin aiemmin. Tarinoita kerrottiin hätäisesti, yksitoikkoiseen sävyyn. Tilanteesta toiseen siirryttiin vauhdilla ja pökkelösti ilman kaunokirjallista otetta. Tarinoita selostettiin ihan kuin kaveri kertoisi toiselle lukemansa kirjan tapahtumia. Tähän vaikutti osaltaan suomennoksen lyhennelmä. Suomennoksessa puuttuu välistä episodeja ja myös käännetyt episodit ovat lyhennettyjä. Luin jonkun katkelman englanninkielisenä ja se tuntui kyllä paremmalta. Vaikka lyhentäminen ei tehnyt tarinalle hyvää (ei se ikinä tee), tuskin olisin jaksanut lukea n. kolme kertaa pidempää kokonaisuuttakaan, sillä tarinat toistivat itseään. Mukaan mahtui ihan hyviäkin pätkiä, mutta kokonaisuutena kirja oli puuduttavaa lukemista.
Kirja koostuu tarinoista, joiden päähenkilöinä seikkailevat korskeat ritarit ja kauniit neidot.Myös erakot ja miekkoja kaitsevat järvenneidot saavat tarinassa osansa. Tämän luettuasi tiedät taatusti, mistä pyöreän pöydän ja Graalin maljan myyteissä on kyse, etkä enää koskaan mieti, kuka oli Lancelot. Itseäni kosketti erityisesti kertomus kuningas Arthurin kuolemasta, sekä Isolden ja Tristanin klassinen rakkaustarina. Paikoin Malory kirjoittaa hyvin uskonnollista tekstiä, mutta se on kieltämättä osa keskiajan uskottua luonnetta. Fantasian perusteos, tosin ilman lohikäärmeitä ja örkkejä!