[article]444[/article]
Muokattu 9.10.2013 16:46 · Muokkaaja: Hiistu
Alkuteos ilmestynyt 1954. Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Päällys: Matti Louhi. Tarkistettu laitos 2002. Päällys: Sami Saramäki. Vuoden 2024 laitoksessa tarkistettu suomennos. Kannen kuvitus: J. R. R. Tolkien. Painostiedot Kontuwikissä.
Kaksi tornia jatkaa J. R. R. Tolkienin kolmiosaista Taru Sormusten herrasta -saagaa, joka alkoi kirjassa Sormuksen ritarit.
Sormuksen viejä Frodo ja hänen urhea Saattueensa ovat joutuneet suuriin vaaroihin matkallaan kohti Mustan ruhtinaan valtakuntaa Mordoria ja Tuomiorotkoa. Siellä Sormusten sormus on määrä tuhota, jottei Musta ruhtinas saa sitä haltuunsa ja alista kaikkia kansoja orjikseen. Morian kaivoksissa matkalaiset menettivät velho Gandalfin taistelussa tulenhenkeä vastaan, ja Raurosin putoksilla Boromir joutui Sormuksen pauloihin kohtalokkain seurauksin. Frodon ja Samin paettua örkit hyökkäsivät muun Saattueen kimppuun.
Nyt Sormuksen viejä jatkaa vaellustaan Mordorin rajoille kumppaninaan vain uskollinen Sam – sekä salaperäinen hiiviskelijä, joka seuraa tiiviisti hobittien kannoilla.
Taru Sormusten herrasta on yksi aikamme rakastetuimmista kirjoista. Sen huikaiseva tarina ja lumoava maailma ovat kiehtoneet lukijoita vuosikymmenestä toiseen. Suomentaja Kersti Juva on tarkistanut teoksen kiitetyn ja palkitun suomennoksen ja muovannut sen entistäkin sujuvammaksi.
"Poikkeuksellinen teos – puhdasta jännitystä, soljuvaa kerrontaa, moraalista lämpöä, kauneuden kainostelematonta ylistystä, mutta ennen kaikkea jännitystä." – Donald Barr, The New York Times
"Yksi 1900-luvun suurimmista kaunokirjallisista teoksista. Jos tämä kirja on viihdettä, harvoin on lukija viihtynyt näin hyvin." – Sunday Telegraph
"Tämä Tolkienin teoksen toinen osa vakuuttaa taas kaikilla hänen kehittelemillään unenomaisen oudoilla kansoilla, erikoisilla tapahtumilla ja ihmeteoilla. Tarinan edetessä Sormuksen maailma vain kasvaa ja käy yhä salaperäisemmäksi, sen asukkaista paljastuu jännittäviä, kauheita, ihania ja koomisiakin hahmoja. Tarina itsessään on loistava." – The Observer
"Tolkien oli nerokas tarinankertoja." – Literary Review
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Keskustelut (1)
J. R. R. Tolkien
[article]424[/article]
Muokattu 14.2.2017 18:23 · Muokkaaja: Darkki
Kyllähän jokainen on edes kuullut Tarusta sormusten herrasta? Voisi melkein sanoa, että TSH kuuluu yleissivistykseen, vähintäänkin fantasiaa lukevan ihmisen. (Ja tätä en yleensä sano mistään kirjoista, sillä näissäkin asioissa kaikki on makuasioita.)
Pidän näistä kirjoista kovasti, olen pitänyt melkein yhtä kauan kuin Pottereista, vaikka eivät ihan yhtä syvästi olekaan sydämeeni juurtuneet. Muistan lukeneeni TSH:ta silloin kun Kaksi tornia tuli elokuviin. Tolkienin kirjoitustyyli ihastutti minua jo silloin ja ihastuttaa nykyisin vielä enemmän. Rakastan hänen kuvailuja, keskusteluja, syvällisyyksiä samoin kuin seikkailuja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. On ihastuttavaa kuinka tarkkaan hän on suunnitellut maailmansa. Hän todella loi Keskimaan (ja läntiset maat) kielineen ja taruineen. Suoritus joka ansaitsee hatun noston.
En ole lukenut (vielä) kaikkia aiheeseen liittyviä kirjoja. Enkä niitäkään montaa kertaa, jotka olen lukenut. TSH:n itsensä olen tainnut lukea kahdesti samoin kuin Silmarillionin. Molemmat kerran pienempänä kun löysin ne ja toisen kerran vanhempana, ehkä muutama vuosi sitten. Hobitin ehkä muutaman kerran kevyempänä teoksena ja Keskeneräisten tarujen kirjan ja Hurinin lasten tarinan kummankin kerran. Vaikka pidän niistä kaikista ne on (Hobittia lukuun ottamatta) jotenkin raskasta luettavaa. Silmarillion oli silloin pienenä suorastaan sekava ja vaikea selkoinen. TSH:n kanssa tuhrasin ensimmisellä lukukerralla puolisen vuotta ja toisellakin muutaman kuukauden. Asiaan tosin vaikutti se, että luin samaan aikaan muitakin kirjoja.
Vaikka ne imevät puoleensa ne eivät saa jostain syystä ahmimaan sillä tavalla kuin jotkin kirjat. Ehkä niitä pitää sulatella välillä. Tosin pienenä en ollut vajonnut niihin niin syvälle ja vasta viimeaikoina olen havahtunut siihen, että Tolkien on kirjoittanut paljon muutakin kuin THS:n, Silmarillionin ja Hobitin, jotka ovat ainoat jotka luin jo pienempänä. Nyt olen alkanut metsästää kirjastoista muitakin ja lukea niitä yksi kerrallaan.
Muokattu 10.3.2014 00:08 · Muokkaaja: Thialfi
Itse olen lukenut TSH:n ja Hobitin ja koen sen riittävän itselleni yleissivitykseksi. Ja vaikka kumarran Tolkienille syvään, kun puhutaan maailmasta ja tarinasta, itse kielen koen puuduttavana. Vaikka se varmasti Kuunliekkiä lainaten on syvällistä, se on myös raskasta ja minulle liiankin pitkäpiimäistä. (Onnistuin yrityksessäni lukea TSH, vasta kolmannella yrittämällä...). Hobitista sen sijaan pidin paljon, paljon enemmän. Siinä missä TSH on raskas maailmanpelastuseepos (mikä onkin sen idea, en moiti), tykkäsin Hobitin seikkailukertomuksesta enemmän. Kolmetoista kääpiötä, Gandalf ja Bilbo pulleilla poneillaan matkalla Yksinäiselle vuorelle. Oi, kyllä! Ehkäpä joskus tartun molempiin uudelleen, mutta ainakin toistaseksi yksi kerta riittää. 
Omalla kohdalla Taru sormusten herralla on suuri merkitys, koska tämän kirjan kautta lukemiesta tuli harrastus, ja fantasiasta lempikirjallisuutta.
Hieno kirja siis, mutta toisinaan raskasta luettavaa. Minulla taisi mennä silloin kaksi kuukautta lukemiseen, johtuen tietysti silloisten koulukiireiden takia.
Pidin tietysti myös muista Tolkienin kirjoista ja niistä on tullut luettu Silmarillion, Keskeneräisten tarujen kirja, Húrinin lasten tarina ja Hobitti. Omista myös muutaman muun kirjan jotka ovat Tolkienin kirjoittamia tai Tolkieniin liittyviä.
Helppolukuisin on tietysti ollut Hobitti, joka on hyvä kirja silloin, kun ei jaksa aloittaa mitään paksua, vaikealukuista ja liian synkkää kirjaa.
Se mikä tekee Tolkienin kirjoista minulle tärkeitä, on se että ne ovat kaikki suunniteltu niin tarkkaan ja niissä on luotu ihan oma maailmansa, ja jollen olisi aikoinani lukenut Taru sormusten herraa, niin en lukisi varmaan vieläkään mitään.
Minusta Tolkien ei ole raskasta luettavaa.
Luin TSH:n ensimmäistä kertaa yläasteen alussa. Se oli huikaiseva kokemus ja todella avasi silmäni fantasian suhteen. Jotenkin löysin itseni ja oman maailmani sieltä kirjasta. Metsät, joissa on kultahiuksisia haltioita, huokailevia puita sekä maanläheistä pikkuväkeä - no, se kaikki tuntuu hyvin tutulta. Olenhan kasvanut maaseudulla.
Kirja paranee jokaisella lukukerralla. Olenkin lukenut sen vain kaksi kertaa, koska haluan jokaisen lukukerran pysyvän yhtä hätkähdyttävinä kuin ensimmäisen. Viimeksi olen lukenut sen pari vuotta sitten. Tänä vuonna olisi ehkä taas sen aika.
Hobitin olen lukenut useammin, mutta se onkin vain hupilukemista. Bilbo on ihana hahmo ja hänen tarinansa seuraaminen on hyvin tunteikasta. Hobitissa on paljon huumoria vastapainoksi TSH:n surumielisyydelle ja raskaudelle.
Silmarillionin olen lukenut kerran, Húrinin Lasten Tarinan useasti. Siihen olen erityisen mieltynyt. Mormegil on upea ja traaginen hahmo.
Luulin otsikon perusteella, että tämä käsittelisi Tolkienista ja Keski-Maasta kirjoitettuja kirjoja, ei Tolkienin omia kirjoja... Ehdin jo innostua! Mutta joo, hitto, haluan silti esitellä muutaman kirjan, joista voi olla iloa muillekin. Nämä mulla on omina, muitakin löytyy kun vain etsii. Kirjallisuustiede sitten vielä erikseen. Nämä ovat kaikki 'lukijaystävällisiä', olen hankkinut ne ihan teini-ikäisenä eikä lukeminen vaadi korkeakouluopintoja. :)
David Day: Tolkienin maailma
Lienee harvoja näistä ei-leffoihin liittyvistä, jotka on myös suomennettu. Kirjassa on avainsanoja läpi koko Keski-Maan historian lyhyinä selityksinä - jopa aivan liian lyhyinä, enkä ole jokaisen selityksen kanonisuudestakaan ihan satavarma. Hauska, jos osuu käsiin, mutta erityisemmin en voi suositella.
Karen Wynn Fonstad: The Atlas of Tolkien's Middle-Eart
Tämä sen sijaan on varmempi ja kiinnostavampi sijoitus! Nimestään huolimatta kirja ei ole pelkkä kartasto vaan myös pitkänpuoleinen johdatus maihin ja mantuihin. Myös paikkoihin liittyvää historiaa on mukana. Kartat ovat runsaasti monipuolisempia kuin perinteiset, kirjoihin liitteiksi laitetu kartat, myös yksityiskohtaisia pohjapiirustuksia linnoista löytyy. Vähän voi toki arvella, miten paljon näistä on editorin mielikuvitusta ja miten paljon perustuu Tolkienin julkaistuihin kirjoihin tai muistiinpanoihin. Käsittääkseni muistiinpanoja on kuitenkin jäänyt läjäpäin jälkeensä...
Brian Sibley and John Howe: The Maps of Tolkien's Middle-Earth
Howen karttoja! Posterikoossa, sopivat vaikka seinälle, jos haluaa. Toisin kuin yllä, nämä eivät sitten ole millään tavalla tarkkoja vaan enemmänkin taidetta. Tulevat irtolehtinä 'kirjassa', eli seinälle laittamista ajatellen sisältävät kyllä ikävät taitokset, jotka ehkä ajan kassa siloittuisivat. Tässäkin on mukana nimi-ja-selitys-kirja, tai ehkä paremminkin kirjanen, josta ei edelliset lukeneelle ole paljon iloa, mutta joka kuitenkin avaa kartoissa esiintyviä paikkoja edes vähän.
Edmund Wainwright: Tolkien's Mythology for England
Lyhyt ja helppo kirja lukea, joka koostuu myös nimi-ja-selitys-osuuksista. Avaa eritoten nimiä siten, että teininäkin ymmärsin. Kirja on tosi lyhyt eikä kovin syvällinen, mutta itse aloitin tästä, enkä ole ollut ihan hukassa myöhemminkään lukemieni kirjojen kanssa. Lisää en ikävä kyllä omista, joten vinkkaaminen jäänee muille.
Tolkienin omista tai nyt pikemminkin jäämistöjen perusteella toimitetuista kirjoista voi toki suositella ainakin suomennettua Keskeneräisten tarujen kirjaa ja sen upgradettua versiota The History of Middle-Earth, jossa on tosifanillekin purtavaa. Tätä 12-osaista sarjaa ei ole koskaan suomennettu (eikä varmaan suomennetakaan) mutta sen osia liikkuu kyllä maamme kirjakaupoissa satunnaisesti. Ainakin Akateemisesta sai vielä joitakin vuosia sitten osia pokkareina. Mulla on kovakantisina osat 2, 6, 7 ja 8 (ostan lisää, jos joku on luopumassa (kovakantisina)!) ja voin kyllä myös lainatakin halukkaille, kuten ylläoleviakin kirjoja.
Joku aika sitten suomennettukin Tolkienin kirjeet on myös kiinnostava, mutta kyllä täytyy myöntää että ajoittain pitkäpiimäistä luettavaa. Toisaalta, ovatpahan kirjeitä. Nämä avaavat lisää kaikenlaisia taustoja, jos vain jaksaa penkoa. :) Humphrey Carpenterin kirjoittaman elämäkerran sen sijaan luin jo teininä, se uponnee kevyemmin.
"Dyn" post=11925Joku aika sitten suomennettukin Tolkienin kirjeet on myös kiinnostava, mutta kyllä täytyy myöntää että ajoittain pitkäpiimäistä luettavaa. Toisaalta, ovatpahan kirjeitä. Nämä avaavat lisää kaikenlaisia taustoja, jos vain jaksaa penkoa. :) Humphrey Carpenterin kirjoittaman elämäkerran sen sijaan luin jo teininä, se uponnee kevyemmin.
Tolkienin kirjeet olivat todella mielenkiintoista luettavaa! En ole samaa mieltä pitkäpiimäisyydestä. Niiden kautta avartui sekä keskimaan taustat, Tolkienin omat ajatukset että ylipäätään tuo aikakausi professorin näkökulmasta. Suosittelen kyllä kaikille, joita yleisesti henkilöhistoria kiinnostaa.
Carpenterin elämänkerrasta en niin paljon pitänyt. Se alkoi kyllä hyvin (mielestäni Tolkien oli itse aloittanut oman elämänkertansa kirjoittamista?), mutta jossain vaiheessa teksti meni omituiseksi väännöksi.
Suosittelen kaikille myös Tolkienin kirjoittamien satujen lukemista... Roverandom yms. ovat aivan käsittämättömän hienoja tarinoita.
"Niksu" post=11927Carpenterin elämänkerrasta en niin paljon pitänyt. Se alkoi kyllä hyvin (mielestäni Tolkien oli itse aloittanut oman elämänkertansa kirjoittamista?), mutta jossain vaiheessa teksti meni omituiseksi väännöksi.
Voi olla joo, mä olen tosiaan lukenut sen jo vuosia sitten ja varmaan suurimman fanitukseni aikaan, ehkä pääsi silmistä läpi kauneusvirheitä. :) Kirjeissä ehkä ongelmallisinta on tuo formaatti, olen yrittänyt joskus muitakin koottuja kirjeenvaihtoja tavailla ja aina niihin jotenkin väsähtää. Kirjeet on kuitenkin kirjoitettu yhdelle henkilölle, ja niiden avaaminen suuremmalle lukijakunnalle... no, jotain ei vaan toimi.
Ite oon joskus ensimmäisen HOMEn lukenu, pitäis se ja muutkin saada joskus ostoslistalta kirjahyllyyn. Samalla vois ostaa kunnon sanakirjanki, koska jo LOTR oli vaikeelukuista.
Muokkasin ehdotuksen uudeksi otsikoksi ketjulle, olisiko tämä ytimekkäämpi.
Satujen valtakunta -kokoelmasta ilmestyy syksyllä uusi painos, jossa on mukana myös Tom Bombadilin seikkailut.
Tavallaan tosi jees. Tavallaan vähän haljua niille, jotka eivät erikseen keräile erilaisia Tolkien-laitoksia, mutta ovat hyvässä uskossa ensin ostaneet Puun ja lehden, sitten Satujen valtakunnan ja sitten Bombadilin 
Toisaalta hyvä mulle, kun edellinen kokoomateos jäi ostamatta, niin tämän voisi ostaakin. Tätä enempää lyhyitä tekstejä ei kuitenkaan liene enää suomeksi tulossa.
Antitolkienistisena kirjailijana tunnettu China Miéville on taannoin kirjoittanut Tolkienin tuotannosta otsikolla Five Reasons Tolkien Rocks.
Itse rakastan Keskimaata, TSH on ehdottomasti yksi järisyttävimpiä lukukokemuksiani. Hieman minua harmittaa, että näin leffat ennen kuin luin kirjat, henkilöhahmot olivat jo valmiiksi päässäni enkä saanut tilaisuutta luoda heitä itselleni. Tosin, veikkaisin että he olisivat muistuttaneet paljolti roolihahmoja.
Kieltämättä TSH:t ovat paikoin vähän raskasta luettavaa, mutta itse ainakin nautin kovasti niiden lukemisesta. Taisin olla kuudennella vai viidennellä luokalla lukiessani ne ensimmäisen kerran ja nyt olen tainnut lukea ne kolmesti.
Hobitti on huomattavasti kevyempää ja kepeämpää luettavaa. Sen olen lukenut varmaankin kymmenisen kertaa, nauttien joka kerrasta! Se myös avartaa näkemystä TSH:n tarinasta.
Silmärillionia tai Keskeneräisten tarujen kirjaa en ole vielä lukenut, vaikka aikomus on ollut pitkään. Jos en aiemmin ehdi niin kesälomalla viimeistään aion kahlata nuo teokset läpi!
"Thialfi" post=12082Satujen valtakunta -kokoelmasta ilmestyy syksyllä uusi painos, jossa on mukana myös Tom Bombadilin seikkailut.
Tuota odotan kovasti, etenkin Tom Bombadilin seikkailuja, koska henkilö on kiinnostanut minua ensimmäisestä lukukerrasta lähtien! Tuskin maltan odottaa :)
Minulla on viehättävä kirjanen nimeltä The Roots of Tolkien's Middle Earth, kirjoittaja Robert S. Blackham. Se oppaana olen tutkinut Birminghamia ja ympäristöä. Löysin enttejä ja kaksi tornia, mutta Mordor oli kovasti siistiytynyt. (Mordorin löysin ihan muualta, Kuolan Nikelistä).
"Thialfi" post=12976Antitolkienistisena kirjailijana tunnettu China Miéville on taannoin kirjoittanut Tolkienin tuotannosta otsikolla Five Reasons Tolkien Rocks.
Mainio kirjoitus! Etenkin tämä kohta:
A similar problem is visible now, in the various tentative ventures into u- or dystopia by writers uncomfortable with the genre they find themselves in and therefore the worlds they create, eager to stress that these worlds are 'about' real and serious things--and thereby bleeding them of the specificity they need to be worth inhabiting, or capable of 'meaning', at all.
Mitäpä tuohon lisäisi.
Mitä tarkoittaa antitolkienistinen kirjailija...
"Niksu" post=13754Mitä tarkoittaa antitolkienistinen kirjailija...
Tätä:
"China Miéville"Tolkien is the wen on the arse of fantasy literature. His oeuvre is massive and contagious - you can't ignore it, so don't even try. The best you can do is consciously try to lance the boil. And there's a lot to dislike - his cod-Wagnerian pomposity, his boys-own-adventure glorying in war, his small-minded and reactionary love for hierarchical status-quos, his belief in absolute morality that blurs moral and political complexity.
Yleensä ihmisen huomaa muistavan ensiksi Tarkkarin ja sitten Hobitin. Usein henkilö on kuullut Silmarillionista ja Keskeneräisten Tarujen kirjasta, muttei koskaan vaivautunut perehtymään. Tai luovuttanut luettuaan parikymmentä sivua Silmarillionia. Silmarillion on fantasian Kalevala. Samoin kuin suomalaisuuden juurien ymmärtämiseen on ymmärrettävä Kalevala, fantasiankirjallisuuden juurten ymmärtämiseksi on näkemykseni mukaan ymmärrettävä ainakin yksi Silmarillionin lukuisista ulottuvuuksista.
Olin jo lukenut aika paljon ennen kuin tartuin TSHään, se vain näytti niin paksulta ja pelottavalta 
Luin sen sitten kuitenkin ja se vaikutti merkittävästi kirjamakuuni ja näkemykseeni fantasiasta. Tolkien on ehdottomasti yksi parhaista kirjailijoista. Ja sitten Keski-Maa.. Todella, todella hieno maailma kaikkine yksityiskohtineen. 
"Knox Gargol" post=21795Yleensä ihmisen huomaa muistavan ensiksi Tarkkarin ja sitten Hobitin. Usein henkilö on kuullut Silmarillionista ja Keskeneräisten Tarujen kirjasta, muttei koskaan vaivautunut perehtymään. Tai luovuttanut luettuaan parikymmentä sivua Silmarillionia. Silmarillion on fantasian Kalevala. Samoin kuin suomalaisuuden juurien ymmärtämiseen on ymmärrettävä Kalevala, fantasiankirjallisuuden juurten ymmärtämiseksi on näkemykseni mukaan ymmärrettävä ainakin yksi Silmarillionin lukuisista ulottuvuuksista.
Kuulun niihin omituisiin, jotka ovat lukeneet sekä TSH:n että Silmarillionin, mutta Hobittiin en on vielä jostain syystä tarttunut. En edes tiedä miksi.
"StaCa" post=21928Kuulun niihin omituisiin, jotka ovat lukeneet sekä TSH:n että Silmarillionin, mutta Hobittiin en on vielä jostain syystä tarttunut. En edes tiedä miksi.
Kait minutkin voi sitten laskea "omituiseksi". Hobitti ei vaan kiinnosta, en ole sen kohderyhmää.
Minusta Tolkienit ovat melko raskasta luettavaa. Eivät toki kaikki, esimerkiksi Hobitti ja Keskeneräisten tarujen kirja olivat ihan sopivia. Sen sijaan Taru Sormusten Herrasta sekä Silmarillion ovat välillä aika raskaita.. En yläasteella jostain syystä päässyt niissä alkua pidemmälle, vaikka lukutoukka olenkin ja jo tuolloin pidin suuresti TSH-elokuvista. Pari vuotta sitten luin kuitenkin koko Taru Sormusten Herrasta - trilogian ja huomasin sen olevan kirjoinakin hyvä. Skippasin tosin osan lauluista, mutta Tolkienin kieli on ajoittaisessa runollisuudessaan hienoa ja maailma mukaansatempaava.
Silmarillion taas.. Noh, luin alusta Iluvatarista ja Valarista kertovan osuuden, mutta kyllästyin muiden kirjojen odottaessa juuri kun olin pääsemässä haltioiden tarinan kimppuun. Hävettää myöntää, mutta sitä 150 sivua pidemmälle en ole päässyt. Se on tavallaan hieno ja mielenkiintoinen kirja, ihailen Tolkienin perinpohjaista maailmanluontia, mutta en vain perusta kerrontatyylistä.. Ehkä pitäisi ottaa itseään niskasta ja lukea sekin opus läpi.
"StaCa" post=21928"Knox Gargol" post=21795Yleensä ihmisen huomaa muistavan ensiksi Tarkkarin ja sitten Hobitin. Usein henkilö on kuullut Silmarillionista ja Keskeneräisten Tarujen kirjasta, muttei koskaan vaivautunut perehtymään. Tai luovuttanut luettuaan parikymmentä sivua Silmarillionia. Silmarillion on fantasian Kalevala. Samoin kuin suomalaisuuden juurien ymmärtämiseen on ymmärrettävä Kalevala, fantasiankirjallisuuden juurten ymmärtämiseksi on näkemykseni mukaan ymmärrettävä ainakin yksi Silmarillionin lukuisista ulottuvuuksista.
Kuulun niihin omituisiin, jotka ovat lukeneet sekä TSH:n että Silmarillionin, mutta Hobittiin en on vielä jostain syystä tarttunut. En edes tiedä miksi.
Yleensä suosittelen lukemisjärjestykseksi Silmarillion-Hobitti-Tarkkari-Keskeneräiset, koska aikajärjestys tarinoissa on minulle tärkeä. Lisäksi Keskeneräisten tarujen kirja täydentää joitain osia kaikista ko. kirjoista mielestäni mainiosti.