Huuhkajalaakso
Alkuteos ilmestynyt 1967. Suomentanut Kersti Juva. Sidottu.
Carnegie-mitali 1967, Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 1968.
Huuhkajalaakson vanhassa talossa tapahtuu kummia. Ullakolta kuuluu outoja ääniä, salaperäisen astiaston koristeet, jotka ovat yhtaikaa kukkia ja huuhkajia, katoavat itsestään, rappaus varisee seinältä ja sen alta paljastuu kukista tehdyn naisen kuva. Alison, hänen kasvinveljensä Roger ja walesilaispoika Gwyn joutuvat mukaan ikivanhan myytin tapahtumiin, walesilaiseen legendaan joka toistuu ”aina kun kolme ihmistä tapaa Huuhkajalaaksossa”.
Huuhkajalaakso nimettiin ilmestymisvuotensa parhaaksi nuortenkirjaksi Englannissa. 1978 Alan Garner sai ainoana H. C. Andersenin palkintolautakunnan kunniamaininnan.
Alan Garner
Alan Garner syntyi Congletonissa, Cheshiressa Britanniassa 1934. Hän kasvoi Alderleyssa ja asuu siellä nykyisin vaimonsa ja perheensä kanssa talossa lähellä Jodrell Bankin radioteleskooppia.
Garner opiskeli Magdalen Collegessa Oxfordissa, mutta jätti Oxfordin tuntiessaan että hänen on ryhdyttävä kirjailijaksi eikä opettajaksi, kuten oli alun perin suunnitellut.
Cheshire ja sen kansanperinne ovat vaikuttaneet suuresti Garnerin teoksiin. Hänen kiinnostuksensa historiaan ja muinaistutkimukseen on antanut lähtökohdan monille hänen kirjojensa aiheille.
Huuhkajalaakso (1967) teki Garnerista kuuluisan. Romaani voitti kaksi tärkeää kirjallisuuspalkintoa, Guardian Awardin ja Carnegie Medalin. Garnerilta on suomennettu myös kirja Mustan tornin portilla (1965).
Vuonna 2008 Times-lehti valitsi Garnerin 50 parhaan toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan listan sijalle 28.
Kirja-arvioita
En suoraan sanottuna ymmärtänyt Huuhkajalaaksoa ollenkaan. Juoni oli harvinaisen sekava ja nuortenkirjaksi lapsellinen, hahmot todella ärsyttäviä eikä kirjan loppukaan ollut hyvä. Oli todella vaikea tajuta, miksi Huuhkajalaaksoa väitetään klassikoksi ja siitä on jopa tehty Britanniassa tv-sarja. Kirjan väitetty monitasoisuuskaan ei auennut minulle, vaan se oli pelkästään typerä. Oikein muuta kehuttavaa en keksi kuin, että kirja ei onneksi ollut liian pitkä.