Noidan loitsu

Minä pidin tästä. (Harvoinhan tulee vastaan kirjoja, joista en pidä mutta sehän ei tässä nyt ole pointti, vaan se että tämä oli niin hyvä kirja että annoin jopa neljä tähteä. Olisin antanut kolme ja kolmeneljäsosaa, tai ehkä jopa kolme ja puoli, mutta kun ei voi niin hyväsydämisyyttäni nostan neljään mutta pidätän pienen varauksen siihen.) Noidan loitsu on nuorille suunnattu, helppotajuinen kirja. Juoni on selkeä, mutta ei liian yksinkertainen. Hahmot toimivat, vaikka mitään suurempia syvyyksiä on turhaa hakea. Mutta minusta on parempi, että hahmot toimivat ilman syvällisyyksiä kuin että hahmot eivät toimisi mutta syvyyttä ja salattuja mielenkiemuroita olisi senkin edestä. Rachel, päähenkilö on isosisko. Eric, pikkuveli seuraa perässä sinne minne Rachel nyt sattuu joutumaan. Rachelilla - isommalla - on salattuja voimia, pikkuisemmalla ei. Olisi ehkä kiinnostavampaa lukea siitä, miten isosisko käyttäytyy ja toimii, kun pikkuveljellä olisi voimia ja hänellä ei, mutta kuten jo alussa sanoin, kirja ei käsittele mitään sen syvällisempiä ulottuvuuksia, joten meidän on tyytyminen tähän perinteisempään asetelmaan. Se kuitenkin toimii, ja pitää silti mielenkiintoa yllä tässä maailmassa, jonne Rachel veljineen joutuu. Ja millainen maailma se onkaan! Kiinnostava, omaperäinen maailma omaperäisine asukkeineen ja tapahtumineen. Larpskendia (juu, se on iillä vaikka esittelyn tekstissä onkin vahingossa Larpskendya) on mukiinmenevä perus-maailmanpelastajavelho, mutta onneksi hän ei ole pääosassa. Pääosassa lasten lisäksi on Dragwena, julma noita kymmenine hampaineen ja suuhygieniahämähäkkeineen. (Vetää melkein omalla tavallaan vertoja tingelistangeleille, huomauttaisin niille jotka ymmärtävät viittauksen.) Dragwena on pahis, mutta plussaa kirjalle napsahtaa siitä, että paha ei ole paha vain siksi että on paha, vaan taustalla on syy, tai useampikin. Morpeth on söpö, se sankarien apuri jonka apu on korvaamaton mutta joka on varsin pienessä roolisssa. Trilogian ensimmäisenä osana hieno. Esittelytekstistä saattaa saada käsityksen, että kyse on taas jostain ennustuksesta, jonka erehtymättömyys on taattu, ja niinhän se tavallaan onkin. Kuitenkin... minusta sarja paranee loppua kohti, ja tämä on kuitenkin ihan hyvää luettavaa. Joten, en nyt väliinkään käskisi jättää. ;) Jos kiinnostaa ja on aikaa, lukekaa. Ette te siinä menetä mitään. Näin lopuksi toivon etten riko tekijänoikeuslakia tai mitään (auttaisiko tähän sitaattioikeus?) kun haluan poimia esille kuvauksen Dragwenasta. Se löytyy sivulta 8. "Noita muuttui taas omaksi itsekseen: hänellä oli verenpunainen iho, tatuoidut silmät, neljät hampaat - kahdet luikeroisen käärmesuun ulkopuolella, kahdet sen sisäpuolella. Morpeth näki miten hampaat näykkivät toisiaan taistellessaan parhaasta syömisasemasta. Kitojen lomassa kipitti jokunen punasilmäinen panssarihämähäkki, joka puhdisti viimeisen aterian tähteitä hampaiden välistä."