Varjojen prinssi
Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Mika Renvall. Kansi: Jukka Murtosaari. Sidottu.
Vuosisata on kulunut Dros Delnochin sankarillisesta puolustustaistelusta, ja Drenai on uuden uhan edessä. Hullu keisari on vallassa ja hänellä on joukoissaan kokoomia, pelottavia hirviöitä, joita vastaan ihmiset eivät pysty taistelemaan.
Vain yksi uskaltautuu haastamaan keisarin, Tenaka Khan. Hän on kuitenkin puoliksi nadir ja siten ulkopuolinen Drenaissa. Hän käy kuitenkin rohkeasti taisteluun ja saa nopeasti liittolaisia. Tenaka Khan on legendaarinen Varjojen prinssi.
David Gemmell
David Gemmell (1948–2006) syntyi Lontoossa. Hänet erotettiin 16-vuotiaana koulusta uhkapelikartellin pyörittämisen takia, joten hän joutui työskentelemään muun muassa yökerhon ulosheittäjänä. Myöhemmin hän toimi vapaana toimittajana. Gemmellin ensimmäinen kirja Legenda ilmestyi 1984. Varjojen prinssi (1985) on Drenai-sarjan toinen osa, mutta sen voi lukea itsenäisenä kirjana. Kokopäiväiseksi kirjailijaksi Gemmell ryhtyi vuonna 1986. Gemmellin kirjoja on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita 2. Toimittaneet Jukka Halme, Toni Jerrman ja Vesa Sisättö. BTJ, 2009.
Drenain tarut
Sarjassa on 11 osaa, joista vain kaksi ensimmäistä suomennettiin.
Drenain tarut sisältää 2 kirjaa.
Kirja-arvioita
"Varjojen Prinssi" ei valitettavasti vakuuttanut. Se oli minusta selkeästi Legendaa heikompi teos. Syitä on monia.
Ensinnäkin henkilöhahmot eivät jaksa kiinnostaa, ei edes päähenkilö Tenaka tai karun kohtalon kokenut Ananais. Silloinkin kun hahmoja kuvataan liikuttavissa tai jännittävissä tilanteissa, he tuntuvat yhdentekeviltä. Näkökulmahenkilöitä on niin paljon, ettei keneenkään heistä päästä riittävän hyvin tutustumaan. Monet mainion alkuidean omaavat hahmot jätetään nopeasti melkein oman onnensa nojaan ja heistä tulee väkisin valjuja. Sääli.
Varjojen prinssi on Drenain tarujen toinen osa, mutta lukeminen ei vaadi ensimmäisen osan tuntemista. Kuten takakansitekstissä sanotaan, Legendan tapahtumista on kulunut vuosisata, ja romaanissa on vain muutama viittaus aiempiin tapahtumiin. Kirjaa tunnutaan yleisesti pidettävän Legendaa heikompana, mutta minä tykkäsin Varjojen prinssistä enemmän. Juoni ei keskittynyt samalla tavalla vain yhden taistelun ympärille, kiinnostavia päähenkilöitä oli enemmän ja loppukin oli onnistuneempi. Toisaalta Druss oli hahmona parempi kuin yksikään tämä kirjan henkilöistä. Minusta vaikutti siltä, että Gemmell oli kehittynyt kirjailijana Legendan jälkeen. Molemmat romaanit ovat kuitenkin neljän tähden arvoisia, Jalavan päätös lopettaa sarjan suomentaminen tähän harmittaa kovasti. Olen lukenut lisää englanniksi, ja suosikkini löytyvät kirjailijan myöhemmästä tuotannosta.