Velhon synty

Kirjan parasta antia oli ehdottomasti upeasti luotu maailma. Tarinan fantasiamaailmaan todellakin uppoutui ja erityisesti joka kappaleen alussa olevat "kirjasiteeraukset" loivat hienon tunnelmaa, joka todellakin sai mielikuvituksen lentämään. Valitettavasti kirjailija ei ole keskittynyt yhtä vahvasti hahmojen luontiin - tai juoneen. Juoni on melko yksioikoinen tarina nuoresta miehestä kostoretkellään ja pahojen velhoruhtinaiden listimisen ohessa ei juurikaan mietitä sen syvempiä koston oikeudellisuudesta tai siitä tuoko kosto lopulta rauhan päähenkilölle. Tarinassa vilisee paljon sivuhahmoja, jotka jäävät melko paperisiksi ilmestyksiksi. Ei ihmekään, että näistä suurin osa myöskin kuolee lähes välittömästi ilmestymisensä jälkeen. Edes päähenkilöön ei paljoa ehdi kiintyä tarinan aikana. Elminsterin ajatusmaailma on liian yksipuolisesti kostoon keskittynyt eikä hahmo kasva juurikaan tarinan edetessä. Ainoa kiehtova sivuhahmo kirjassa on eteerinen jumalatar Mystra, jonka vaihtelevasta luonteesta on mahdotonta saada tarkkaa käsitystä loppujen lopuksi. Kirjan sanoma jäi hieman hämäräksi. Kostoa se ainakaan ei käsittele; niin pintapuoliseksi raapaisuksi se teema tarinassa jäi. Ehkä eniten tekstissä tuli ilmi tämä perinteinen "absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti", mutta toisaalta tässäkin kirja on ristiriitainen. Pahoja velhoruhtinoita vastaan taistellessaan myös Elmister kerää itselleen valtaa kehittyessään paremmaksi taikuudessa ja lopulta kohtelee velhokolleegojaan yhtä julmasti kuin mitä nämä kohtelivat tavallisia pulliaisia. Mustavalkoisuudesta, huonoista hahmoista ja kevyestä juonesta huolimatta kirja oli ilo lukea. Vaikka juoni ei yllättyksiä tuonutkaan, sitä oli kaikesta huolimatta ihan kiinnostava seurata. Ehdottomasti kolmen tähtensä ansainnut ja luultavasti tulen jossain vaiheessa lukemaan myös jatko-osat.

Kirja oli mukaansa tempaava. Mielenkiintoinen juoni ja tapa jolla tarina eteni. Ehkä samoja piirteitä löytyy kuin muistakin, mutta hyvä silti. Välillä tilanteiden ja tapahtumien kuvaus oli epäselvä ja tapahtumat paikoitellen samankaltaisia. Kaikesta huolimatta, sanoisin että kannattaa lukea. Itsekin jään odottamana, että saan jatkoa käsiini. Tarina itsessään toi mieleen Raistlinin elämän vaikka selkeä ero näillä kahdella kasvavalla maagilla kuitenkin on. Mielenkiintoista oli seurata Elminsterin mukana kulkevien hahmojen rooleja ja sitä millä tavalla heidän olemuksensa vaikutti päähahmon elämään. Jonkun verran jäin kaipaamaan myös eräänlaista yksityiskohtaisempaa kertomusta Elminsterin kehittymisestä, sillä toistaiseksi se vain tapahtui ja vuodet olivat hujahtaneet ohitse. Selkeää kuvaa ei pysty saamaan siitä kuinka vanha hän on kun tarina jää odottamaan jatkoaan.