Juuri kun tuntui siltä, että tämä kirjasarja ei vain voi muuttua huonommaksi, se teki uudet pohjat. Elminster helvetissä ei ole ollenkaan hyvä kirja.
Ongelmana on pääasiassa juonen köyhyys. Elminster päätyy helvettiin syistä, joita ei tarkkaan avata lukijalle, jonka jälkeen paholainen Nergal alkaa kidutella tätä ja kiristää tietoja taikuudesta. Silloin kun ei kuvailla Elminsterin kipuja, pyöritään Elminsterin muistoissa. Alkuun muistot vaikuttavat ihan mielenkiintoiselta luettavalta, kunnes sitä tajuaa, että muistot eivät liity mitenkään siihen, missä Elminster tällä hetkellä on. Lisäksi muistoissa siirrytään seuraavaan usein juuri siinä vaiheessa, kun juttu alkoi kuulostaa kiinnostavalta.
Kirja ei ole hirvittävän tylsä ja sitä ei ole hidas lukea. Sen lukeminen on vain puuduttavaa ja lukemisen jälkeen ei voi kuin miettiä, mikähän tässäkin oli ideana. Punaista lankaa ei tunnu löytyvän. Elminster on hahmona puiseva ja sellaisiksi jäävät sivuhahmotkin. Sivuhahmoista kiinnostavin oli ehkä Mirt, mutta tämänkin tarina unohtuu jossakin vaiheessa ja lopulta lukijalle ei edes selviä miekkosen kohtaloa.
Väkivallalla mässäillään oikein kunnolla, jopa Elminster-kirjojen mittapuulla. Samoin nimet ovat yhtä ärsyttäviä kuin aiemminkin. Ne ovat pitkiä ja liian vaikeita, ja siksi eivät painu muistiin. Monet kerrat nimestä ei ymmärrä edes hahmon sukupuolta.
Toivon mukaan sarjan päätös on hieman aikaisempia osia parempi.
