Elminsterin houkutus

Kirjasarjan ensimmäinen osa oli melkein hyvä, toinen osa kelpo. Tämä kolmas osa on selkeästi heikoin tähän asti. Juonesta ei meinaa löytyä sitä punaista lankaa hakemallakaan. Jos aiemmassa osassa Elminster uhkasi jäädä sivuosaan kaikkien muiden hahmojen alle, tässä niin todellakin käy. Sivuhahmoja ja sivujuonia riittää loputtomiin, mutta toisaalta suurin osa sivuhahmoista kuolee pois melko nopeaa vauhtia. Lukemista tämä ei varsinaisesti haittaa, sillä hahmoihin ei kiinny millään tavalla, eikä näiden erilaiset, kirjavat kuolintavat hätkäytä lukijaa mitenkään. Toimintakohtaukset ovat monin paikoin sekavia ja sitten taas pitkät keskustelut hahmo A:n ja hahmo B:n välillä valuvat silmien ohitse yhdessä sumussa, kun lukija miettii miten tämä nyt liittyy mitenkään siihen aikaisempaan kohtaukseen. Tai ylipäänsä mihinkään. Kirja on raskas ja hidas lukea, eikä asiaa auta muhkea sivumäärä. Tämä romaani olisi kaivannut hitusen lisää tiivistämistä. Tai kenties sen olisi voinut jättää kokonaan kirjoittamatta ja vain siirtyä seuraavaan osaan.

Elminsterin houkutus ei yllä tähänastisessa Elminster-sarjassa kovin hyvään suoritukseen ja onkin tähänastisista huonoin. Varsinkin edellisen Myth Drannor-kirjan jälkeen pettymys. Kirjan tarinan kaari on epäselvä, mitä eivät auta lukuisat sivuhahmot ja muutamat ajassa hyppimiset. Selkeästi kyseessä on vain väliosa Elminsterin hahmon saagassa ilman että kirja pyrkisikään itsessään mihinkään muuhun. Hahmoja on liikaa, jolloin ne jäävät pintapuolisiksi, mikä taas hankaloittaa muistamista jos johonkuhun palataan liian pitkän tauon jälkeen. Osaltaan asiaa auttoi lukutahtini hitaus, mutta väittäisin siltikin näin. Voi olla, että sarjan kahden myöhemmän osan kannalta kirjassa on tapahtumia, jotka auttavat niiden hahmottamista. Muutoin lukeminen ei palkitse sitten yhtään.