Fantasian monet maailmat -kirja koostuu kymmenestä luennosta, jotka on pidetty Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen ja Englannin kielen laitoksen yhteistyönä keväällä 2003. Fantasiaa tutkitaan useammassakin artikkelissa kansantarinoiden ja myyttien kautta ja osoitetaan niiden merkitys fantasian historiassa.
Mielestäni kiinnostavin artikkeli löytyi heti alusta: Johanna Sinisalon esittely fantasiasta lajityyppinä sekä fantasian vaikutusta hänen omien kirjojensa kirjoituksessa. Esittely olisi perusluettavaa kaikille genrestä kiinnostuneille. Sinisalon kaavio fantasian alalajeista on ajatuksia herättävä niin kokeneelle kuin uudellekin fantasian lukijalle. Toinen kiinnostava oli Irma Hirsjärven selvitys science fictionin suosiosta Suomessa aiemmilla vuosituhansilla. Ennen kuin suomeksi oli ilmestynyt mitään, suomalaiset lukivat utopioita ja muita genren ensimmäisiä teoksia latinaksi tai ruotsiksi.
Pakollinen Tolkien-artikkeli on historiallinen tapaus, sillä se on kirjoitettu jo 1971, ennen kuin yhtään hänen kirjoistaan oli suomennettu. Ehkäpä sitä olisi voinut ajanmukaistaa käyttämällä nyt jo vakiintuneita suomalaisia käännöksiä, sillä ennen kuin ymmärsin artikkelin historiallisuuden, ja että artikkelin kirjoittaja, Sirkka Heiskanen-Mäkelä, on itse kääntänyt termit, Shire, Baggins ja erityisesti "keijut" häiritsivät pahasti.
Sabine Wienker-Piepho tutustuttaa meitä J. K. Rowlingin nerouteen ja kuinka hän käyttää vanhoja myyttisiä olentoja Harry Potter -sarjassa. Aiheestahan on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, mutta tästäkin saa hyvän käsityksen ja se ehkä innostaa Potter-faneja hakemaan lisätietoja. Toinen artikkeli, josta löytyy laajemminkin tietoa, jos kiinnostui, on Suvi Niinisalon keijukaisten historia - lokakuussa ilmestyi hänen kirjansa tästä aiheesta Atenan julkaisemana.
Kirjan päättää Jean-Yves Malherve kertomalla fantasiasta ranskankielisten näkökulmasta. Tätä artikkelia voi suositella kaikille kaunokirjallisuutta lukeville, joita kiinnostaa ranskankielinen kirjallisuus.
Muissa artikkeleissa yhteisenä nimittäjänä on fantastisten elementtien analysointi, esimerkiksi oman todellisuutemme ongelmien heijastamiseen. Maria Ihonen käsittelee niitä lasten ja nuorten kirjallisuudessa ja Matti Savolainen käyttää esimerkkinään Delanyn Nevèrÿon-sarjaa. Wienker-Piepho vertaa kansantarinoiden ja satujen tapoja nykyfantasian tapaan käyttää niitä; Jyrki Vainonen kertoo omista kirjoistaan, joiden fantasiaelementit hän näkee surrealismina.
Pienenä ongelmana näen sen, että eräässä alun artikkelissa tulee esille selittämättä Tzvetan Todorov ja hänen selityksensä fantasian suosiosta - jollet ole jo perehtynyt fantasian tutkimukseen, Todorov ei merkitse sinulle mitään. Se olisi ollut hyvä selittää viitteessä, joita suurimmassa osassa artikkeleita on paljon ja erittäin mielenkiintoisia nekin, ei pelkästään lähdeteoksia. Todorovia selitetään vasta viimeisessä artikkelissa.
Tästä kirjasta on varmasti iloa niin vähän kuin paljonkin fantasiaa lukeneelle, koska se käsittelee niin monia aiheita. Jokainen voi valita oman kiinnostuksen kohteensa. Toivottavasti Fantasian monet maailmat -kirja löytää sellaisiakin lukijoita, joille fantasia ei ole tuttu genre. Suositellaan tasapuolisesti sekä fantasian harrastajille että muuten vaan kirjallisuudesta kiinnostuneille.
