Unohdetut jumalat jatkaa Gaimanin tuttua mytologiaa, jossa myyttiset ja uskonnolliset hahmot aineellistuvat kirjallisiksi hahmoiksi, mutta se sukeltaa ajatukseen syvemmälle. Gaiman myös lähestyy uudenlaista tapaa kirjoittaa: mainstreamia. Unohdetut jumalat ei ole ennen kaikkea spefiä, vaan muistuttaa dekkaria ja jonkinlaista tie-elokuvaa, jossa tavataan toinen toistaan epäilyttävämpiä tyyppejä ja selvitellään arvoitusta, jonka luonnetta vähitellen avataan.
Kuten takakansiteksti lupaa, tapahtumat tikittävät eteenpäin kellontarkasti, ja kaikki johtaa johonkin (tosin joidenkin juonikuvioiden merkitys voi jäädä ymmärtämättä, mikäli ei tutustu muinaisuskontoihin). Ainoastaan lukuisat unijaksot toistivat itseään…
Unohdetut jumalat jatkaa Gaimanin tuttua mytologiaa, jossa myyttiset ja uskonnolliset hahmot aineellistuvat kirjallisiksi hahmoiksi, mutta se sukeltaa ajatukseen syvemmälle. Gaiman myös lähestyy uudenlaista tapaa kirjoittaa: mainstreamia. Unohdetut jumalat ei ole ennen kaikkea spefiä, vaan muistuttaa dekkaria ja jonkinlaista tie-elokuvaa, jossa tavataan toinen toistaan epäilyttävämpiä tyyppejä ja selvitellään arvoitusta, jonka luonnetta vähitellen avataan.
Kuten takakansiteksti lupaa, tapahtumat tikittävät eteenpäin kellontarkasti, ja kaikki johtaa johonkin (tosin joidenkin juonikuvioiden merkitys voi jäädä ymmärtämättä, mikäli ei tutustu muinaisuskontoihin). Ainoastaan lukuisat unijaksot toistivat itseään eivätkä aina tuoneet mitään olennaista mukaan tarinaan.
Unohdetut jumalat on hyvin amerikkalainen romaani, ja pureutuu nimenomaan Yhdysvaltain sydämeen, sen tunnelmaan ja kulttuuriin. Se ei ole mitään urbaania fantasiaa, vaan siinä tutustutaan hyvin ei-cooleihin hahmoihin: junttimaisiin punaniskoihin ja tyhjäätoimittaviin maahanmuuttajiin. Tämä tekee kirjasta aidon ja tutun tuntuisen, silloinkin kun fantasia-ainekset nostavat päätään.
Alkupuolella on vaikea tunnistaa, mihin suuntaan tarina lähtee vetämään, ja se huomioon ottaen kaikki narut sidotaan nätiksi paketissa lopussa, ja tiivis tunnelma purkautuu luontevalla tavalla. Kirja piti hyvin otteessaan, ehkä lukuun ottamatta hivenen laahaavaa keskiosaa.
Tarinaa höystettiin väliin sijoitetuilla näytteillä Yhdysvaltojen historiasta, osin fiktiivisenä, mutta osin toteen perustuvana. Jotkut näistä pätkistä ovat kirjan parasta antia, ja herättävät lukijan kiinnostuksen näitä aidosti hämmästyttäviä historiallisia tapahtumia kohtaan.
