Kauniisti vanhentunut kirja, jota lukiessa tuli mieleen lapsuuden ajat ja sellaiset romaanit kuin Veljeni Leijonamieli, Mio poikani Mio, Ozin velho, Liisa Ihmemaassa ja Viimeinen yksisarvinen. Kultakaapu, siniviitassa oli jotakin samanlaista hieman vanhanaikaista tenhoa... mutta kuitenkaan se ei nouse mielestäni näiden suurten klassikoiden tasolle. Vielä kaiken lisäksi kirjan lopetus hieman latisti tunnelmaa, kun kaikki asiat käsiteltiin niin perinpohjaisesti jättämättä mitään lukijan omien hoksottimien varaan.
Silti kirja oli täynnä taianomaisia hetkiä, kauniita maisemia ja aivan ehdottoman ihanaa kuvailua. Pääpari Cally ja Westerly jäivät hitusen latteiksi, puhumattakaan muista sivuhahmoista, mutta kirja oli kaikesta huolimatta nopea lukea ja ihan mukavaa ajanvietettä. Siitä hyvästä kirja saa kolme tähteä.
