Päivien kuohu

Alkuteos ilmestynyt 1947. Suomentanut Leena Kirstinä. Sidottu, kansipaperi.

Boris Vian (1920-1959) oli 1940-luvun lopulla eksistentialistien Montparnassen kuningaskunnan johtavia hahmoja. Päivien kuohun ilmestyessä 1947 vain runoilija Raymond Queneau ja muutamat harvat oivalsivat aikamme järkyttävimmän rakkausromaanin syntyneen. Vasta 1960-luvun alussa Ranskassa huomattiin sen ansiot, ja Päivien kuohu sai arvaamattoman menestyksen.

Päivien kuohu on arkinen tragedia kahdesta nuoresta, Colinista ja Chloésta, joiden onnen särkee sairaus ja kuolema. Joskin tarina on tavanomainen, on
Vianin tapa kertoa sitäkin omalaatuisempi. Chloén sairastuessa kuihtuu ympäristö hänen mukanaan. Huone muuttuu, loisto katoaa, kaikki surkastuu.
Teos on samalla myös satiiri 1940-luvun Pariisista, jossa Jean-Paul Sartre (kirjan Jean-Sol Partre) vaikuttaa profeettana opetuslastensa keskuudessa. Se on kirja kaikille Pariisin siltojen ja kahviloiden ystäville. Se on surrealistinen ja fantastinen kertomus rakkaudesta ja nuoruuden katoamisen tragediasta.