Lähtevien laivojen kaupunki

Kuudentoista novellin kokoelma, jossa kaksi fantasianovellia.

1. laitos: Otava, 1913.
2. laitos: Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. Nidottu.

Aino Kallaksen (1878–1956) vuonna 1913 ilmestynyt novellikokoelma Lähtevien laivojen kaupunki hakeutuu moneen suuntaan. Kokoelman aineksia ovat realismi ja symbolismi, jylhä veistoksellisuus ja herkkäpiirteinen impressionismi, psykologisointi ja maalauksellisuus, omakohtaisesti koettu ja etäiseen tai äskeiseen historiaan kuviteltu, rationaalisuus ja irrationaalisuus, yksityisyys ja myyttisyys, Viro ja Suomi, naisroolin tukahduttaminen ja toteuttaminen, Saarenmaan hiekkasärkkien autius ja kaduille variseva kukkavihma. Moniaineksisuus on tässä tapauksessa rikkautta ja tien tietoista etsintää: pari vuotta ennen kokoelman ilmestymistä Kallas oli päiväkirjassaan sanonut, että koko hänen kehityksensä ”on kääntynyt ulkoa sisäänpäin”. Kokoelman kirjoitusvuoden olivat ”Kallaksen kirjailijantiellä kiihkeän etsinnän aikaa”, niin kuin Lea Rojola sanoo niteeseen kirjoittamassaan esipuheessa.

Etsinnän aika oli nyt ohi. Saatuaan kokoelmansa kaikki novellit kirjoitettua hän merkitsi päiväkirjaansa: ”Nyt ovat siis 'Lasnamäen valkea laiva' ja 'Yksi kaikkien edestä' valmiit, ja minä tiedän olevani runoilija.”