Arosusi
Alkuteos ilmestynyt 1927. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. 1. painos 1952, Eurooppa-sarja. 10. painos 1988, sidottu, kansipaperi. 11. painos 1997, nidottu.
Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen Harry Haller, jonka elämä on rajusti ailahtelevaa. Hänen suhteensa ympäröivään yhteiskuntaan on vaikea ja useimmiten Harry sulkeutuukin omaan maailmaansa kirjojen ja klassisten mestarisäveltäjien pariin. Eräänä iltana hänelle kuitenkin annetaan kadulla erikoinen vihkonen, ”Kirja Arosudesta”. Siinä kerrotaan miehestä, joka on puoliksi susi eikä saa sovitettua luonnettaan miehen ja suden välillä ja tuntee siksi suurta ahdistusta. Harry tuntee tarinan viittaavan itseensä, ja kirjassa merkittävässä roolissa onkin Harryn pohdinta oman persoonansa luonteesta ja siitä kuinka sulauttaa mies ja susi samaan kehoon ja mieleen.
Kirjan juoni, Harryn taistelu Arosuden ja muiden luonteensa pirstaleiden kanssa, huipentuu ainoastaan hulluille tarkoitetun Maagillisen teatterin näyttämöllä hallusinogeenien ja hurjien kuvitelmien saattelemana.
Käyttäjät lukeneet myös
Hermann Hesse
Hermann Hesse (s. 1877 Saksassa, k. 1962 Sveitsissä) kuuluu 1900-luvun johtaviin saksalaisiin kirjailijoihin. Hesse palkittiin vuonna 1946 kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Hänet tunnetaan parhaiten romaaneistaan Arosusi (1927) ja Lasihelmipeli (1943). Hesse sai henkisen murroksen ja poikkeusyksilöiden kuvauksiinsa vaikutteita muun muassa itämaisesta ajattelusta, Friedrich Nietzcheltä, Fjodor Dostojevskilta, psykoanalyyttisistä opeista ja eksistentialismista.
Arosudesta tuli 1960-luvulla Yhdysvalloissa suosittu teos nuorison keskuudessa. Hessestä muodostui yksi luetuimmista ja käännetyimmistä saksankielisistä kirjailijoista. Hänen kirjojaan on myyty koko maailmassa yli 100 miljoonaa kappaletta.
Muita teoksia kirjailijalta Hermann Hesse
Kirja-arviot ja kommentit
Hyviä pointteja lahjakkaan ihmisen luonteesta ja tarpeista, mutta kovin verettömästi esitettynä. Itseään toistavaa, ylikäsitteellistä jaarittelua on kirjasta yli puolet, juonen kustannuksella, tietenkin, ja muut, kiinnostavammat henkilöt värjöttävät harmittavasti ryppyotsaisen, saamattoman Harry ”Arosusi” Hallerin varjossa. Hesse osaa ajatella, mutta olisi voinut keksiä ideoilleen toisenlaisen ilmaisukanavan. Ilman unimaista loppunäytöstä Maagillisessa teatterissa, luulisin jo, että ilman mielikuvitustakin voi saada Nobelin.