Vampyyrinmetsästäjät
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Pertti Koskela. Nidottu.
Mitä sinä tekisit jos joutuisit kasvotusten vampyyrin kanssa? Joka pimeänä iltana tulisi eteesi vaanivana, verenhimoisena, valmiina ja innokkaana seuraavaan verityöhön? Yrittäisit tuhota sen tietysti. Mutta minkälaisia uhkarohkeita typeryksiä ovat he, jotka tuhoavat niitä työkseen?
Lukijat suosittelevat myös
John Steakley
John Steakley (1951–2010) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän oli parhaiten tunnettu romaanistaan Vampyyrinmetsästäjät (1990). Kirjoittamista Steakley rakasti jo lapsena ja halusi tulla juuri tieteiskirjailijaksi. ”Luulen, että kirjailijaksi tullaan ahneuden takia. Haluaisi elää monta elämää, mutta ei voi elää niitä kaikkia. Päädyt kirjoittamaan kirjan, koska kukaan ei ole käsitellyt henkilökohtaista fantasiaasi.”
Steakley opiskeli Southern Methodist Universityssa ja työskenteli näyttelijänä, yksityisetsivänä ja autonkuljettajana. Hän teki käsikirjoituksia pienen budjetin kauhuelokuviin Dallasissa ja hänen elokuva-alalla toimiva ystävänsä esitteli hänet Hollywoodin studioille. Yhdestäkään Steakleyn Hollywoodissa tekemästä käsikirjoituksesta ei tehty elokuvaa, mutta hän sai kokemusta kirjailijuutta varten. Steakleyn esikoisromaani julkaistiin 1984. John Carpenter ohjasi Vampyyrinmetsästäjistä laimeahkon vastaanoton saaneen elokuvan vuonna 1998. Steakley oli kaksi kertaa naimisissa. Hän osallistui mielellään paikallisiin science fiction -kokoontumisiin. Steakley kuoli kotonaan McKinneyssä Teksasissa taisteltuaan viisi vuotta sairautta vastaan.
Kirja-arviot ja kommentit
John Steakley on selvästi vampyyri-teemaisen kauhukirjallisuuden aliarvostetuimpia ja tuntemattomimpia nimiä. Vampyyrinmetsästäjät on luonteeltaan yksi parhaimpia, ellei jopa paras vampyyrikirja jonka olen kohdannut. Parasta kirjassa on, että se esittelee vampyyrit sellaisina, millaisia niiden kuuluisikin olla: Vaarallisia, eläimellisiä petoja, jotka repivät ihmisiä kappaleiksi. Näitä hirviöitä metsästävät Jack Crow ja hänen ryhmänsä, mutta juoni kehittyy vähintään yhtä paljon ryhmän sisällä syntyvien suhteiden ympärille kuin vampyyrien metsästykselle. Kerronta on tarttuvaa ja hahmot ovat eläviä. Juoni alkaa mielenkiintoisesti ja kehittyy entistä mielenkiintoisemmaksi kirjan jatkuessa. John Steakley on dialogin mestari. Kerrontaa sävyttää myös tietty miehinen karkeus, jonka toki voi tulkita monella lailla, itse nautin tästä suunnattomasti, sille se antaa kirjalle oman eeppisen, mutta samaan aikaan niinkin suorasukaisen ja maanläheisen tunnelman. Mikä erottaa Vampyyrinmetsästäjät muusta vampyyrikirjallisuudesta on se, että tässä kirjassa ei ole turhaa nysväilyä tai ylisiirappimaista romantiikkaa. Romanttisia suhteita on kyllä, mutta ne eivät ole juonen pääosa ja ne on tehty realistisella sävyllä, joka tekee niistä paljon uskottavampia kuin orgasmin partaalla kirjoitetut tarinat ikuisesta rakkaudesta. Harvassa kohtaa Steakley kömmähtää, ainoa mistä kirjaa voi kritisoida on Steakleyn käyttämä asiantunteva kieli, joka voi jättää keskivertolukijan hiukan hämmentyneeksi tiettyjen tilanteiden, paikkojen ja asioiden kuvauksista. Kuitenkaan yleistä juonen seurantaa tämä ei haittaa. Muutenkin kirjan kuvailu on intohimokkaampaa ja elävämpää kuin useissa muissa kirjoissa, koska se tuntuu tulevan suoraan tunteella paperille. Lisäksi kerronta on omaperäistä, eikä niinkään geneeristä. Kirjan luettuaan on helppo kertoa millaista on "Steakleymainen" kerronta. Mielestäni kyseessä on aliarvostettu ja vähälle huomiolle jäänyt vampyyrigenren moderni klassikko, joka pieksisi Twilightin ja tämän jatko-osat yhdellä kädellä, silmät sidottuna ja jalat poikki leikattuina muutamassa sekunnin murto-osassa.