Lumotut

Tämän kirjan lukeminen on jo pitkään pyörinyt mielessä ja takakannen perusteella kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta ja erilaiselta, mutta valitettavasti todellisuus oli toinen. Pidin paljon kirjan ideasta ja juonesta juurikin sen erilaisuuden vuoksi, mutta jollain tavalla teos jäi todella laimeaksi ja jopa tylsäksi. Teksti oli jotenkin liian yksinkertainen ja hahmotkin jääneet vähän puolitiehen, jäi vähän sellainen tunne että teos oli vähän hätäisesti tehty.

Pidin kirjasta kovasti, sen juoni ja henkilöt olivat kivoja, eikä loppu ollut arvattavissa. Toivoisin, että kirjasta olisi toinen osa, jos vaikka se olisi yhtä hyvä kuin tämäkin :)

Pidin kirjasta jollain tavalla, varsinkin Minter oli kiva hahmo. Juoni oli aika epätavallinen ja pidin siitä tosi paljon. Oli kiva lukea välillä jotain erilaistakin.
Henkilöt olivat ihan hyvin kerrottu vaikka Mikaja olikin ärsytävä. Mutta se ei kuitenkaan haitannut paljoa, kirja oli kokonaisuutena ihan hyvä.

Rakastuin tähän kirjaan ensi lukemalta. Se vei mukanaan. Kliseitä toki kirjasta saattaa löytyä, mutta se ei tahtia tai juonta haittaa. Kirja oli mielenkiintoinen ja teemana pyörivä seitsemän kuoleman syntiä toimi hyvin. Kirjaan oli hauskasti sujauteltu lisukkeena tietoa Tonavan varrelta löytyvistä kaupungeista ja hirviötaruista.

Kirja oli ihan luettava, ei hyvä eikä huono. Juoni oli tavallisen tylsä hyvä vs paha, eikä se tuonutkaan mitään uutta. Kirja oli joiltain osin ennalta-arvattava, joiltain ei, tosin kirjan lopun arvasi jo melkein heti kirjan alussa. Henkilöt olivat jotenkin liian täydellisiä, ihan normaalia tavista ei kirjaan mukaan mahtunut. En pitänyt kirjan kirjoitustyylistä, minä-kertoja ei ole koskaan iskenyt minuun. Lumotut on osaltaan myös aika avoin kirja, monia asioita jätettiin lukijan pääteltäväksi.