Tämä on kirja, jolle tekisi mieli kovasti antaa kolme tähteä, vaikka se ansaitsisi vain kaksi. Se kolmas tähti tuli nyt lähinnä myötätunnosta, sillä kirja koettaa kovasti olla hyvä.
Ja päälisin puolin se sitä onkin. On politiikkaa, väkivaltaa, rasistisia haltioita ja magiaa lentelee oikealta ja vasemmalta... Mutta heti kun pysähtyy miettimään lukemaansa hiemankaan syvällisemmin, törmätään pariin ongelmaan.
Juoni on yksinkertainen: muinainen haltiakaupunki suunnittelee avautumista muille roduille, mikä aiheuttaa valtakamppailun suurimpien sukujen kesken. Sitä ei kuitenkaan selitetä kunnolla, minkälaisesta avautumisesta on kyse. Onko kyse politiikasta? Kaupankäynnistä? Miksi on niin tärkeää päästää muut rodut haltioiden kaupunkiin? Miksi muita rotuja kiinnostaisi tulla?
Suurin piirtein kirjan puolivälissä annetaan sentään joitain motiiveja ja selityksiä avautumiselle. Tämä kuitenkin saisi tulla hieman aikaisemmassa vaiheessa, sillä nyt kirjan alkuosa on pitkälti paikasta toiseen ryntäilyä ja väkivallalla mässäilyä ilman sen suurempaa päätä tai häntää. Onneksi kirja paranee kohti loppuaan.
Elminster joutuu melkein sivuhahmoksi omassa tarinassaan; vaikka on saanut nimensäkin romaanin otsikkoon. Sivuhahmoista ei kuitenkaan nouse mitään suuria tai kiehtovia persoonia, jotka paikkaisivat tätä aukkoa. Harmi. Hahmoihin ei samaistu eikä heistä välitä. Päähenkilö El jää vieläkin hämäräksi. Hahmo on puisempi kuin sarjan ensimmäisessä osassa.
Marinoista huolimatta kirja oli nopea lukea ja kiehtova. Haltiakaupungin arkkitehtuuri piirtyi upeasti kirjan sivuilta juuri sopivan eksoottisena ja salaperäisenä. Valtakiemurat olivat riittävän mielenkiintoisia, vaikka mitään mullistavia käänteitä juonesta ei löytynyt. Kelpo kirja, vaikka ei välttämättä ensimmäisen kirjan tasolle nousekaan.
