Pyrstö, eli, Tiedän miksi siivekäs valas laulaa

Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Petri Stenman. Kansi: Eliza Karmasalo. Nidottu.

Mauilla työskentelevä valastutkija Nate Quinn yrittää selvittää, miksi valaat laulavat. Eräänä päivänä hän tekee havainnon, jota seuraa mystisten onnettomuuksien sarja. Nate tulee tempaistuksi oudon epäihmisrodun, suuruudenhullujen hallitsijoiden, tutkimusryhmien kilpailun, huipputason sotilassalaisuuksien ja kummallisen kaukorakkauden värittämään seikkailuun.

Huomatessaan esimiehensä kadonneen kärkäskielinen tutkimusapulainen Amy, valokuvaaja Clay ja pilviveikko Kona lähtevät selvittämään Naten kohtaloa. Pian paljastuu, ettei mikään tai kukaan ole sitä miltä näyttää...

Hilpeän nurinkurinen tarina kommentoi merikirjallisuuden klassikkoja aina Moby Dickistä Joonan ja Pinokkion seikkailuihin. Douglas Adamsiin ja Kurt Vonnegutiin verratun Christopher Mooren valtteja ovat äkkiväärä juonenkehittely, absurdi huumori, vivahteikas miljöökuvaus ja hulvattomat henkilöhahmot. Hänen ominaislaatunsa kiteytyy parhaiten Carl Hiaseenin lausumassa: ”Moore on erittäin sairas mies, käsitteen parhaassa mahdollisessa merkityksessä”.

”Yksi hienoimmista mielikuvituksen taidonnäytteistä sitten Orwellin Eläinten vallankumouksen.” – Denver Post

”Tämä veijariromaani ei ole mikään onnekas sattuma – se on varma voittaja.” – Publishers Weekly

”Mooren mauton camp-huumori valloittaa riehakkuudellaan. Hänen visionsa ovat kuin Cronenbergin elokuvista, joskin yhtä suloisia kuin Burtonin leffat. Teos suorastaan huutaa tulla filmatuksi.” – Martta Kaukonen, Johnny Kniga

”Moore kirjoittaa rennon letkeästi, mutta samalla hyvinkin tiukkaa ja täsmällisen määrätietoista tekstiä. Tieteelliset yksityiskohdat ovat kohdallaan ja uskottavia, usein hyvinkin kekseliäitä, millään tavalla silti dominoimatta tai häiritsemättä kerrontaa.” – Portti