Aikamatkustajan vaimo

No jaa.. Naisten viihdelukemistoa maustettuna pienellä "aikamatkustushassuttelulla". Vetävästi kirjoitetttuna tosin. 

Kirjan juoni on kieltämättä hieman erikoinen, mikä tekee siitä suht mielenkiintoisen. Kirjan tapahtumat ovat myös hyvä esimerkki siitä, miten asiat eivät aina mene niin kuin on suunnitellut. Samalla näytetään, millaisia vaikutuksia yllättävillä tapahtumilla on päähenkilöiden parisuhteeseen. 
Eli jos kaipaat jotain hieman erikoisempaa luettavaa, tämä kirja on hyvä vaihtoehto.

Audrey Niffeneggerin romaani oli varsin mukaansatempaava kokemus. Ennakko-odotuksiani teos ei vastannut lainkaan, mutta koska ne eivät kovin tarkkapiirteiset alun alkaenkaan olleet, se ei juuri haitannut. On kiinnostavaa lukea yhden novumin scifiä: teoksen maailma ei muuten poikkea lainkaan tuntemastamme, paitsi että aikamatkustusgeenivirhe on olemassa. Tämä yksittäinen muutos tuntemaamme todellisuuteen avaa aikamoiset mahdollisuudet pohdiskella ihmissuhteita, ajallisuutta ja vapaata tahtoa. Pidin kirjassa erityisesti siitä, että vaikka koko tarina pyörii aikamatkustuksen ympärillä, se ei se jää jumiin yhteen ajatukseen. Aihetta tarkastellaan monipuolisesti päähenkilöiden ikääntyessä ja kohdatessa erilaisia ongelmia ja haasteita elämässään. Lisäksi se ei jumitu omaan spefiyteensä, vaan onnistuu kuvaamaan hahmoja, heidän kokemuksiaan ja suhteitaan hyvinkin syvällä tasolla täysin riippumatta aikamatkustuksesta. Monissa kohdissa kirjailija sisälläni huomautti, että tämän on pakko olla koettua, ei tällaista tavaraa kukaan päästään keksi. Viimeinen tähti jäi antamatta yksinkertaisesti siitä syystä, että olisin kaivannut teokselta vielä hieman tiukempaa pureutumista keskeisiin filosofisiin kysymyksiin – nyt koko vapaan tahdon ja sitä kautta myös aikamatkustuksen problematiikka ohitettiin hieman ylimalkaisesti, mikä ei oikein riittänyt tyydyttämään minua. Tästä syystä teos jäi enimmäkseen viihteellisemmän ihmissuhdekuvauksen tasolle, missä se tietysti on omimmillaan.

En pysty ymmärtämään, miten Aikamatkustajan vaimo on voinut saada päin hyviä arvosanoja... itse en suosittelisi sitä edes pahimmalle vihamiehelleni. Ostin Aikamatkustajan vaimon sillä oletuksella, että se olisi jännittävä fantsu-seikkalukertomus. Ei, se oli yksinomaan tympeä parisuhdekuvaus,jota lisäksi pahensi uskomattoman raivostuttavat ja ankeat päähenkilöt. Päähenkilöiden käymä dialogi on pitkälti riitelyä, angstaamista tai keskustelua seksistä. Erityisesti mieleen on jäänyt kohta, jossa Henry kertoo Clairelle, miten toivoo tämän välillä nostavansa katseensa Dickensistä, jotta hän saisi päivittäisen seksiannoksensa *facepalm*.

Kirjan alku oli minulle sekava, yritin varmaan liikaa ymmärtää miten kaikki tapahtui. Olin jo luovuttaa koko lukemisen. Kuitenkin sitä mukaa kun luin, aloin ymmärtää ideaa. Loppua kohden koukutuin aina vain enemmän. Ja kyllä, sain minäkin kyyneleitä pidätellä viimeisillä sivuilla.

Ihastuttava, uskomaton idea kirjalle! Kerronta on toteutettu huolella, hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia - tarinaan tulee eläytyneeksi kun itsestään. Lopussa pillahtaa itku kyynisemmältäkin lukijalta. Parasta romantiikkaa on vakaa arki ja yhdessä kuljettu elämä.

Kirja on mahtava ja mukaansa tempaava. Aloittaessani tämän kirjan minulla ei ollut suuria odotuksia, koska kirjailija oli minulle tuntematon, mutta vau ! Kirja nousi äkkiä yhdeksi lempikirjoistani ! Rakastan tätä tarinaa ja lopussa sai itkeä silmät päästään. Tämä kirja on kaikkien luettava !

Tämä on pitkästä aikaa minulle täysin tuntematon kirjailija, jonka teokseen olen aivan rakastunut. Niffenegger osaa kuljettaa tarinaa upeasti ajanhetkestä toiseen, vuodesta toiseen ja takaisinpäin. Tämän kirjan lähtökohdat ovat sen verran hankalat, että koko homma olisi voinut revetä käsiin ja pahasti. Mutta ei, tämä on alusta loppuun loistavaa, hiottua työtä. Henkilöt elävät, kieltä on ilo lukea ja dialogi on HYVÄÄ. Olen vaikuttunut. (Eli en kykene kritiikkiin aivan vielä, myöhemmin ehkä sitten.) Ja kyllä, itkin lopussa.

Kirjassa on mielestäni pohdittu hyvin aikamatkustamisen mukanaan tuomia ongelmia sekä parisuhteeseen että muuhunkin elämään. Vaikka kirjan kerronta hyppelehtii eri aikojen ja paikkojen välillä tarinassa pysyy hyvin mukana, koska ennen uusia tapahtumia kerrotaan päivämäärä ja Claren ja Henryn iät siinä tilanteessa. Henry ja Clare vuorottelevat minäkertojina joten molempien ajatuksista, tunteista ja mielipiteistä saa selkeän kuvan. Mielestäni juoniselostus antaa melko hyvän kuvan kirjan sisällöstä ja suosittelenkin kirjaa siitä kiinnostuneille ihmisille.