Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tavallaan ihan hyvä, että tui jatko-osa, joka kaiken huipuksi on vieläpä hyvä ja luonteva. En rypistele otsaani oikeastaan muulle kuin Arin kuolemalle. Sekoava pikkuveli: wau.
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Mika Kivimäki. Sidottu.
Rakastat heitä – kuolemaasi asti!
Destiny Weller ja hänen kaksoissisarensa Livvy ovat kauniita, suosittuja ja älykkäitä. He olivat myös erittäin läheisiä, kunnes Livvy valitsi ikuisen elämän vampyyrina ja jätti Destinyn yksin.
Destiny on valmis tekemään kaikkensa saadakseen sisarensa takaisin. Niin on perheen lääkäri-isäkin, joka paiskii töitä yötä päivää löytääkseen keinon parantaa tyttärensä. Samaan aikaan vampyyrinmetsästäjät keräävät joukkojaan, eikä Destiny kestä ajatusta sisarensa menettämisestä. Hän päättää varoittaa Livvyä oman henkensä uhalla.
Mutta Livvy on voimiensa tunnossa. Hänen maailmassaan kaikki on hyvin. Vai kaipaako hänkin joskus sisartaan? Livvyn mielestä kaksoset voivat olla yhdessä vain, jos Destinykin muuttuu vampyyriksi. Hän tekee suunnitelman, jonka toteuttaminen vaatii valtavia uhrauksia.
Kumpi siskoksista saa nähdä seuraavan täydenkuun? Kumman huulilla hekumoi yön maku?
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Vampyyrisiskokset
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
7 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Pidin tästä teoksesta huomattavasti enemmän kuin aikaisemmasta osasta. Yön maku -kirja ei jättänyt aivan kylmäksi vaan sisälsi monia yllättäviäkin juonenkäänteitä, sekä yllättävän paljon aavistuksen jännittäviäkin tapahtumia.
Edellisen kirjan jälkeen odotin ja toivoin vähän parempaa. Olihan tässäkin uusia hahmoja, jotka olivat hyvin kuvailtuja ja erityisesti Patrick vaikutti aluksi todella kiinnostavalta, mutta jotenkin se hahmo muuttui lopulta aika tylsäksi. Livvyltä toivoin niin paljon enemmän. Juoneltaan kirja oli edellistäkin ennalta-arvattavampi ja muutenkin vähän tylsähkö. Minua myös ärsytti se että Destiny itse halusi tulla kohdelluksi normaalisti, mutta ei selvästikään itse pystynyt normaalisti käyttäytymään. Harrisonin kohdalla minulle jäi vähän epäselväksi mitä hänelle lopulta kävi.
Ihan lukemisen arvoinen kirja, mutta edellistä selvästi huonompi ja se harmittaa, sillä tällä kirjalla olisi ollut paljon potenttiaalia...
En erityisemmin pitänyt kirjasta. Se oli liian tylsä ja pyöri liikaa Destinyn ja Livvyn ympärillä. Odotin paljon enemmän, jotain yhtä hyvää kuin ensimmäinen osa oli ollut. Mutta valitettavasti niin ei käynyt ja kirja jäi latteaksi ja tylsäksi. Siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään jos aivan loppua ei otettu huomioon. Mutta lopullisesti se oli vain surkea jatkokertomus loistavalle ensimmäiselle osalle.
Kirja on jotenkin lässähtänyt, olisin odottanut sen olevan parempi sarjan edellisen kirjan perusteella. Juoni oli täysin ennalta-arvattava ja tylsä. Kirjan tapahtumat hyppelehtivät ajasta ja paikasta toiseen, joten välillä sai toden teolla miettiä missä mennään. Kerronta oli sujuvaa, mutta kirja oli kirjoitettu hieman liikaa lapsille suunnatusti.
Kirjan henkilöissä ei ollut mitään erikoista. Destinyn ja Livvyn tunteet oli tosin kuvailtu todenmukaisesti. Mikey tuntui jotenkin pahasti häiriintyneeltä, ehkä vähän liioitellultakin. Olisin toivonut enemmän tietoa isän tutkimustyöstä, tämä jätettiin täysin avoimeksi. Jotenkin kirja pyöri aivan liikaa vain Destinyn ja Livvyn ympärillä jättäen muut henkilöt taka-alalle.
Kirja oli aivan liikaa lapsille suunnattu, mitään pelottavaa kirjassa ei ollut. Itseäni häiritsee myös kirjailijan vapaus vampyyreiden käyttäytymisestä yms, esimerkiksi niiden kyky muuttua miksi eläimeksi tahansa. Kirjan alkuun olisin myös toivonut jonkinlaista johdantoa edellisestä osasta, itselläni ainakin on aikaa edellisen kirjan lukemisesta enkä muistanut henkilöistä tai tapahtumista mitään.
Kirja jatkuu siitä mihin jäätiin ensimmäisessä osassa. Kirjan juonen ja kulun pystyi aika hyvin arvaamaan etukäteen. Takakannen teksit antoi siihen osviittaa. Yllättäviä käänteinä mahtui mukaankin, ja siskosten pitää miettiä miten he haluavat jatkaa elämäänsä.
Yön Maku jää väljähtyneeksi. Tarina tuppaa jäämään pelkän luurangon asteelle lihan ja veren puuttuessa juonesta ja henkilöhahmoista. Syvällisyyttä on turha odottaa, sillä tarina etenee nopeatempoisesti siirtymällä kohtauksesta toiseen jäämättä jaarittelemaan tunteilla ja mielialoilla sen kummemmin.
Kevyenä välipalana ja irtiottona arjesta kirja toimii mainiosti, sillä tätä lukiessa ei tarvitse rasittaa aivojansa suunnattomasti.
Risingshadow
