Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tämä oli parodiana keskikelpo. Oli useita hauskoja kohtauksia ja nokkelaa sanailua, mutta loppua kohti tapahtumien lyhentyminen ja tiivistyminen häiritsi.
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Katja Rosvall. Sidottu.
Kauan sitten (pälä pälä) julkaistiin eräs todella varsin hyvä scifi-elokuva. Sen erikoistehosteet näyttävät nykyään aika surkeilta, mutta siinä on joitakin melko hyviä näyttelijöitä.
Sekä Mark Hamill.
Sitten ilmestyivät toinen ja kolmas elokuva, jotka olivat oikeastaan viides ja kuudes elokuva, eivätkä ne olleet aivan yhtä hyviä, mutta kuitenkin varsin hauskoja (eritoten kun keisarilliset stormtrooperit posauttelivat niitä teddykarhuja). Sitten, haukotuttavan pitkän tauon jälkeen, julkaistiin ensimmäinen, toinen ja kolmas elokuva jotka olivat (ollaanpa rehellisiä) aika kamalia, vaikka erikoistehosteet olivatkin nyt paljon paremmat.
Ennen pitkää parodia aiheesta oli väistämätön kuin kuunpimennys.
Eepos jossa on kuusi osaa. Eepos hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Pimeydestä ja valosta. Karvaisista apupiloteista ja lyhyistä vihreistä guruista. Omituisista kampauksista, messinkirintsikoista ja teennäisen mahtipontisista roboteista. Eepos joka alkaa keskeltä.
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluJaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tämä oli parodiana keskikelpo. Oli useita hauskoja kohtauksia ja nokkelaa sanailua, mutta loppua kohti tapahtumien lyhentyminen ja tiivistyminen häiritsi.