Sielun pitkä pimeä teehetki
Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Jukka Saarikivi. Kuva: Chris Moore.
1. painos: WSOY, 2002. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Loisto, 2003. Nidottu.
Matkustajien lähtöselvitystiski Lontoon Heathrown lentokentällä katoaa räjähdyksessä oranssiin tulipalloon. Kaikki tavanomaiset tahot yrittävät ottaa vastuun tapahtumasta: IRA, PLO sekä kaasulaitos. Lopulta välikohtaus selitetään Jumalan väliintuloksi.
Mutta minkä jumalan? Sitä pohtii holistinen yksityisetsivä Dirk Gently. Kuka jumalista pyörisi Heathrown kulmilla aikoen nousta kello 15:37 lennolle Osloon? Jäljet vihjaavat aasan olleen asialla.
Dirk ei ole ihmeissään, sillä tämän etsivän arkeen kuuluu monia kummallisuuksia – kuten asiakas, jonka irtonainen pää löytyy pyörivän levylautasen päältä erään talon kellarista. Yhdistäessään johtolankoja Dirk päätyy keskelle kosmista keitosta, jonka syövereissä kohtaavat ihmiset ja jumalatkin.
Douglas Adams kirjoitti kuuluisan Linnunrata-”trilogiansa” ohella myös dekkareita. Nämä romaanit ovat huumorin, parodian, hiipivän kauhun ja uskomattomien käänteiden taidetta.
Douglas Adams
Douglas Adams (Britannia, 1952–2001) oli kuuluisa humoristinen tieteiskirjailija. Hänen läpimurtonsa tapahtui kuunnelmana alkaneella kirjasarjalla Linnunradan käsikirja liftareille, jota myytiin hänen elinaikanaan 14 miljoonaa kappaletta.
Adams opiskeli Cambridgen yliopistossa pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Eniten häntä kuitenkin kiinnosti näytteleminen ja kirjoittaminen. Adams myös liftasi Euroopassa. Kertomansa mukaan hän oli tällaisella matkallaan saanut erään opaskirjan nimestä ajatuksen teoksesta nimeltä Linnunradan käsikirja liftareille. Myöhemmin Adams ei kuitenkaan ollut enää varma, mistä hän oikein oli saanut ajatuksen. Vuonna 1974 Adams lähti yliopistosta aikeenaan luoda ura komediakirjoittajana. Alku ei ollut kovin menestyksekäs ja Adams ansaitsi elantonsa sekalaisilla töillä. Vuosikymmenen lopulla Adams kirjoitti BBC:lle menestyksekkään scifi-komediansa. Linnunradan käsikirja liftareille (1979) pilkkaa avaruusseikkailujen kliseitä ja suuria paljastuksia kaikkeuden luonteesta. Kirjan todellisuudessa toteutuvat pikemminkin epätodennäköisyydet kuin lainalaisuudet. Kirjasarjan edetessä Adamsin huumori tummenee. Neljäs kirja Terve, ja kiitos kaloista (1984) käsittelee rakkautta ja kuolemaa muistuttaen jo enemmän valtavirran kirjallisuutta. Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto (1987) ja Sielun pitkä pimeä teehetki (1988) yhdistävät komediaa, etsiväparodiaa ja spekulatiivista fiktiota. Linnunrata-sarjan pariin Adams palasi sarjan viidennessä teoksessa Enimmäkseen harmiton (1992), joka on myös sävyltään vakavahko.
